sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Draaman kirjoittamisen kesäkurssi + muuta höpinää

Heeeeeij!
Opistolla taas!

Eksyin sitten viikon mittaiselle draaman kirjoittamisen kesäkurssille Oriveden Opistolle. Tällä viikolla minulla olisi alunperin pitänyt olla erään korkeakoulun pääsykokeet, mutta koska en ollut kutsuttujen joukossa tänä vuonna, käytin tilaisuuden hyväkseni ja suuntasin kesäiselle opistolle. Viikko kului vikkelään, dramaturgian alkeita ja muuta höpinää mahtui mukaan. Teoria oli suurimmaksi osaksi itselle jo muilta kursseilta tuttua, mutta toki asioita tarkasteltiin tällä kertaa hieman eri kulmasta: draama vs. proosa.

Kuulin kuitenkin viikon aikana myös erään pettymyksen aiheuttavan uutisen: en päässyt (edes) Kriittiseen korkeakouluun. Nyt on mennyt jotenkin erityisen pieleen kouluhaut tänä vuonna, tehtävät eivät ole juuri poikenneet edellisvuotisista enkä usko omien tehtävien laadunkaan ainakaan pudonneen, päinvastoin. Kuitenkin hylsyjä nyt tunkeutuu postiluukusta perä perään, eikä se ainakaan auta luottamaan omaan tekemiseen.


Rakkaan ohjaajamme vinkistä kuitenkin hain myös opiskelemaan sanataideohjaajaksi. Kyseessä on ehkä enemmän nuorille/lapsille suunnatun sanataiteen ohjaaminen, mutta mielestäni ikäni huomioon ottaen nuorten- tai lastenryhmien ohjaaminen varmasti soveltuisi paremmin elämäntilanteeseeni. Aikuisia ohjaisin mieluummin silloin, kun on karttunut vähän elämänkokemusta ja syvempää ymmärrystä asioista, myöhemmin osaisin antaa toivottavasti heillekin kattavampaa palautetta.

Kyseessä on Turun Kirjantalolla järjestettävä kokovuotinen monimuotokurssi, eikä hintakaan päätä huimaa. Täysipäiväiseksi opiskeluksi sitä tuskin lasketaan, mutta toivon mukaan löytäisin myös jonkin mukavan harjoittelupaikan syksyksi, joka kehittäisi itseä siinä määrin, että ensi kevään kouluhaut hoidettaisiin kotiin. Muutamaa paikkaa olen pyöritellyt mielessä, mutta katsellaan, onnistuuko. Toivottavasti!


Olen keskiviikkoiltana menossa ekstraamaan tulevaan Baby Jane -elokuvaan, joka siis perustuu Sofi Oksasen saman nimiseen romaaniin. Olen joskus kauan, kauan sitten piipahtanut taustanäyttelijänä myös Salatuissa elämissä (hahah) juomassa "kahvia" (eli Coca-Colaa) ja tilaamassa hissiä. Sinänsä kiinnostavaa kurkistaa pidemmän elokuvan kulisseihin, vaikkei itse lopullisessa versiossa edes vilahtaisi. Vastaavia mahdollisuuksia ei tule turhan usein, vaikka aina välillä taustanäyttelijöitä haetaankin.

Mäkkilinnut kunniaan.

Juhannuksen aikaan ilmoitetaan Kariston kuvakirjakilpailun voittajalle tulos. Voittajan nimi julkistetaan vasta elokuun alussa. Käsikirjoituksia oli saapunut kilpailuun yli 800, joten mahdollisuudet eivät tosiaan ole päätä huimaavat. Käsikirjoitus saatetaan kuitenkin julkaista muutenkin, vaikkei sijoittuisi kilpailussa. En uskalla toivoa liikoja, mutta tietenkin sitä toivoo hippusen. Olen aika tyytyväinen kilpailuun lähettämääni tekstiin, ajattelin tarjota sitä muuallekin, jos Karistolta ei sopimusta irtoa. Mutta odotellaan, odotellaan. Jos vaikka jostain tulisi hyviä uutisia tämän kevään hylsyröykkiön lisäksi, hahah.

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Lyhärijuttuja ja puhtaaksi kirjoittamista

Ciao!
"Vellamon tytär" -lyhärin kuvailua Baltic Herring -lyhytelokuvakilpailuun.
(kuvaamisen aikaan ulkona oli n. 12 astetta lämmintä, hyrrrr!)

Tämä viikko on ollut kiireinen. Ei ehkä niin, miten alunperin toivoin, mutta mukavaa on silti ollut. Kuvasimme lauantaina ja keskiviikkona kirjoittamaani lyhytelokuvaa Baltic Herring -nimiseen lyhytelokuvakilpailuun, jonka deadline on sunnuntaina. Saimme materiaalin kuvattua, enää on edessä leikkauksen säätöä, äänitysten lisäämistä ja englanninkielisen synopsiksen teko. Yksityiskohtia ja muuta toimintaa putoili käsikirjoituksesta matkalla jonkun verran, sillä huomasimme, ettei niitä tarvittu. Esimerkiksi loppukohtaukseen olisi tullut halaus, mutta myös projektin ohjaajana viimeinen sana oli minulla. Tajusin, että koska olemme tehneet muun lyhärin hyvin pienillä eleillä (pienikin näkyy kuvassa äärimmäisen hyvin, toisin kuin lavalla), halaus olisi ikään kuin "rikkonut" tämän linjan. Se olisi ollut liian vahva kontakti. Tai ehkä vahva on väärä sana, koska vahvaa kontaktia voi olla ilman sen järkyttävää fyysistämistäkin, mutta liian suuri ele kokonaisuuteen.

Hassua, miten sitä oppii. Ja äärimmäisen kiinnostavaa nähdä, miten oma teksti taipuu kuvalliseen muotoon.


Olen myös kirjoittanut puhtaaksi Addiktiota. Vasta n. 60 liuskaa kirjoitettu, menen muistaakseni luvussa 13. Huhhuh. Pinosta editointi on erittäin puuduttavaa, mieluummin korjaisin suoraan tekstiin, mutta silloin tuntuu, ettei näe tekstiä samalla tavalla. Uuteen tiedostoon kirjoittaminen auttaa lausetasolla paljonkin. Minulla on pahana maneerina erinäiset täytesanat (on ehkä käynyt ilmi myös blogista) ja niitä on putoillut pois aika rankalla kädellä. Tahtoisin tämän kierroksen olevan jo ohi, jotta pääsisin seuraavaan, kajoamaan alatekstiin ja siihen tärkeään kysymykseen, johon sain itsestäni jo vastauksen

Haluan kuitenkin tehdä kunnolla. Yritän tehdä rauhassa, vaikken malttaisi. Tätä kierrosta tuskin tarvitsee enää viivyttää, uudelleen kirjoittaminen on hidasta muutenkin. Ensi viikolla olen menossa taas Orivedelle, viikon kestävälle draaman kirjoituskurssille. Työstän siellä todennäköisesti toista lyhytelokuvaa, jota ajattelin jossain vaiheessa tarjota Ylelle tai sitten pitkää elokuvaa, mutta se on vähän pidempi tie (hehheh). Tarvitsisin siihenkin varmasti pidemmän ajan, tilaa, tunteja. Ehkä samanlaista kurssia kuin Orfeus. Ajattelin kuitenkin ottaa myös printatun version Addiktiosta mukaan, jos joku ilta liikenisi aikaa myös jatkaa editointia siltä osin.

Kaikkea kivaa kumminkin edessä!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Studio Orfeus vol.3 - 9. lähiviikonloppu

Hejjjj!
Printtasin kässärin editointia varten.

Näin on kevään viimeinen Studio Orfeus -lähiviikonloppu takana. Viikonloppuna pureuduttiin monin eri tavoin editointiin. Meillä kävi lauantaina ja sunnuntaina Päivi Haanpää opastamassa ja oli todella mukavaa. Tehtiin erilaisia harjoituksia ja saimme myös palautetta ennakkoon lähetetyistä tekstinäytteistä.

Saimme tehtäväksi testata "pinosta editointia", eli sitä, että printtaa tekstin, tekee merkinnät paperille ja kirjoittaa koko homman puhtaaksi tyhjään tekstitiedostoon. Ainakin itseä se tuntui auttavan edes vähän, turhia virkkeitä, lauseita, sanoja lähti pois. Myös tarinan ensimmäiset virkkeet tulisi uusia. Pohdiskelin niitä tässä hieman, kokeilin muutamia, mutten ole varma, pysyvätkö ne.

Myös kurssin ohjaajamme antoi minulle tehtävän perjantaina. Tulisi miettiä, miltä Addiktion päähenkilö tahtoo todellisuudessa veljensä pelastaa. Mikä on se syvin ydin, ehkä tiedostamatonkin syy. Päädyin erääseen ratkaisuun, joka luullakseni pitää. Sain siihen nivottua logiikan aika lailla koko käsikirjoituksen hahmojen osalta ja se valaisi itsellekin tuolla pääkopassa jotain myös yksityiselämää koskien. Enää täytyisi saada ujutettua se luontevasti, mutta kuitenkin varovasti ja ehkä vähän kätköksiin käsikirjoitukseen. Mutta eteenpäin mennään koko ajan!

Omaa elämää koskien sellainen uutinen, että tänä vuonna kävi niinkin ikävästi, ettei minua kutsuttu yksiinkään pääsykokeisiin. Se harmittaa aika tavalla, totta kai, varsinkin viime vuoden huomioon ottaen, mutta nyt on ainakin aikaa ja tilaa kalenterissa paneutua täysillä Addiktioon ja mahdollisesti myös lyhäreiden työstämiseen. Ensi vuodeksi täytyy vain sitten kehitellä jotain.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Lyhärijuttuja + Addiktio

Heips!
Addiktion sanamäärä kasvaa edelleen!

Addiktion uusi editointikierros on käynnistynyt. Menen suunnilleen liuskalla 81 ja kässäri kasvaa edelleen. Vaarana tuntuu olevan, että lisäykset ovat tällä kertaa turhia, vaikka rauhoittelulle olisi vieläkin tarvetta. Yritän kuitenkin rauhoitella rauhassa, antaa tekstin paisua niin paljon kuin se on paisuakseen ja tsekkailla ensi kierroksella, säästänkö kaiken vai viskaanko osan menemään. Ehkä löydän taas uutta, saan syvennettyä, toivottavasti.

Viime yönä innostuin myös kirjoittamaan n. 10 liuskaisen lyhytelokuvan. Yleltä on viime päivinä tullut paljon lyhäreitä, ainakin Pekko Pesosen ja Johanna Vuoksenmaan (joita kumpaakin fanitan) ja innostuin kokeilemaan itsekin. Lyhäristä tuli ihan jees, joskin varmasti korjattavaa on. Mutta tulipahan kokeiltua. Ja mitassakin se pysyi, mietin sitä n. 10-15 minuuttiseksi. Tiiviiksi paketiksi. Budjettikaan tuskin olisi päätä huimaava, jos sen joskus saisi tuontantoon saakka. Mutta katsellaan!

Biisikilpailun tulokset tulivat, enkä sijoittunut. Mutta ei ole maailmanloppu tällä kertaa. Joka tapauksessa oli hauskaa osallistua ja testata osaamista laululyriikan saralla. Pian tulevatkin jo kahden korkeakoulun ennakkotehtävien tulokset - kuumottelee tosissaan. Toivon hirveästi, että saisin edes sen mahdollisuuden, että pääsisin kokeisiin yrittämään. Toivokaamme siis parasta. Kovalla draivilla loppuun saakka tämäkin kevät!

Taidanpa läksiä Addiktion kimppuun.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Studio Orfeus vol.3 - 8. lähiviikonloppu

Tsaukkista moi!
Toukokuinen opisto <3

Kevät alkaa jo tosiaan olla täällä, eihän tässä eletäkään kuin perinteisesti jo kevään viimeistä kuukautta (siltikin kaikkea mahdollista satelee taivaalta). Oriveden opisto ja Studio Orfeus -jengi kutsui taas!

Nyt käytiin niin pelkoa, joka on eräs tärkeimpiä (ja mahdollisesti ikävimpiä) tunteita niin proosassa kuin yleensäkin, jännitettä kuin esineistöllä pelaamista. Päivät venyivät pitkiksi, lauantaina istuimme yhteensä yhdeksän tuntia luennolla (tai keskusteluksi sitä ehkä enemmän nimittäisin) ja perjantaina ja lauantaina oli molempina myös iltatehtäviä. Väsymys teki tuloaan, mutta se sai väistyä luomisen tieltä. Levätään sitten myöhemmin.

Olen viimeisimmällä Addiktion editointikierroksella, jolla lihotin kässäriä mukavasti, lisännyt myös esineistöä ja sen käyttöä aika reilusti. Ja tulen todennäköisesti vielä lisäämään, tarkentamaan ainakin. Listailin käyttötarkoituksia ja henkilöhahmojen henkilökohtaisia tavaroita ja muita, tein huomioita ja keksin uusia ideoita. 
Meidän tuli myös kirjoittaa uusi pätkä, luku/kohtaus käsikirjoitukseen, kävimme ne sunnuntaina läpi tunnilla ja annoimme toisillemme palautetta. Taisin onnistua! Sain todella mukavaa palautetta varsinkin dialogista ja muutenkin siitä, että olin taas kehittynyt. Tuli hyvä mieli. Itse kirjoitin chillimmän dialogikohtauksen toimintakohtausten väliin, jollaisia saisi todellakin olla enemmänkin tekstissä. Aika usein raakaversioni menevät vauhdilla eteenpäin, pumpumpum vaan, melkein kuin pahempikin actionleffa, eikä tunnelmoinnille ja olemiselle ole juuri jäänyt tilaa. 
Tai ei, juuri sitä tilaa on jäänyt, sitä ei vain ole täytetty. Seuraavaksi ajattelin löysätä huolella ja luottaa siihen, että jännite kyllä kantaa. Sain tehtäväksi kirjoittaa lisääkin kohtauksia, ehkä jopa kokonaisia lukuja, mutta ajattelin tosissani lisätä tätä chillimpää puolta, testata, mihin saakka käsikirjoitus niitä kestää. Niitä on aika helppo kuitenkin poistella, jos menee överiksi.

Sain myös "oppikirjan" ohjaajaltamme, mitä olen tässä kahlaillut läpi. Kyseinen teos todellakin kompastelee vahvasti juuri niillä alueilla, joissa itse olen varsinkin ensimmäisten raakaversioiden kanssa kompastellut. Selittely tulee jo korvista ulos. Olen tainnut vihdoin sisäistää tuonkin ongelman ja osaan toivottavasti varoa sitä jatkossa. Tarinaa on hankala seurata kaiken selittelyn ja kompastelun alta, kohtaukset juostaan läpi, eikä mihinkään oikein pysähdytä. Dialogikin olisi vaatinut rankkaa remonttia, jotain kertoo ehkä se, että jokaisen repliikin jälkeen on kirjoitettu "X hlö sanoi", mahdollisesti toistettu sanomisen sanominen kaksikin kertaa, enkä laskisi sitä enää tyylikeinoksi. Eleitä, fyysisyyttä, aistimuksia, miljöökuvausta.... mitään näistäkään ei ole oikein hyödynnetty. Teos tuntuu ensimmäiseltä raakaversiolta, hyvin keskeneräiseltä, aivan liian keskeneräiseltä julkaistavaksi. Kyseessä on kuitenkin käännöskirja, en täysin tiedä, millainen alkuperäinen on, mutta tuskin kääntäjäkään olisi tuollaisia tekstin sekaan lisäillyt. Teos on kuitenkin viitsitty kääntää vielä sen lisäksi, että se on viitsitty julkaista. Alan vihdoin hahmottaa, missä on itsellä mennyt pieleen. Kirjaa on hyvin raskas lukea ja seurata, henkilöhahmoihinkaan ei oikein pääse sisälle - lähes kaikki tuntuu olevan pielessä.

Tänään oli myös viimeinen esitys tämän vuoden teatteriproggiksesta! Hyvä mieli jäi ja odottelen jo innolla ensi vuoden proggistelua. Olen ihan älyttömän tyytyväinen siihen, että uskaltauduin uudestaan lavan puolellekin riehumaan, en olisi voinut tehdä parempaa päätöstä. Tai ehkä olisin, nimittäin sen, etten olisi pitänyt taukoa lainkaan. Kaduin sitä pitkään, mutten uskaltanut tehdä paluuta. Aina kun kävin teatterissa, rintaa vihlaisi se, etten itse ollut päässyt lavalle temppuilemaan, tuohon ja tuohon proggikseen, tuohon ja tuohon rooliin, esiintymään ennemmin kuin katsomaan. Nautin kyllä katselemisestakin, mutta kuitenkin veri vetää tekemään. Samoin on elokuvien ja kirjojen puolella. Lukeminen, elokuvien katsominen... kivaa puuhaa, mutta kaikkein mieluiten olisin tekemässä ja luomassa teoksia. Siitä saa parhaimmat kiksit ja elämykset. Kuitenkin on hyvä, että joku muukin tekee ja luo - voin aina oppia toisilta, saada elämyksiä, elämän oppitunteja itseäni paremmilta ja taitavemmilta. Samalla toivottavasti kehittyä itsekin paremmaksi.

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut (pitkä) viikonloppu. Viikon päästä onkin taas uusi lähiviikonloppu!

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Neljännet ennakkotehtävät + kilpailujuttuja

Heipsis!
Kävin tällä viikolla koittavien synttäreiden kunniaksi katsastamassa Kansallisteatterin Rikhard III. Loistavaa, loistavaa!

Addiktio odottelee edelleen palautetta. Sen sijaan kaikenlaista muuta kirjoittamiseen liittyvää on kyllä touhuttu enemmän kuin tarpeeksi! Sain viime viikolla tiedon, etten tullut valituksi yksiin pääsykokeisiin. Harmittaa vähän, muttei niin paljoa, mitä olin odottanut. Minulla oli pieni aavistus, etteivät tehtävät tuohon kouluun menneet ihan toivotulla tavalla. Ja pieni osa minusta on ehkä hieman helpottunutkin, en olisi välttämättä jaksanut kolmia viikon pääsykokeita kaiken muun ohella.

Tuloksia odottelen kuitenkin vielä kahdesta korkeakoulusta. Sekä Kriittisestä korkeakoulusta, pistin viime hetkellä paperit vetämään varmuuden vuoksi vielä sinnekin, ehdin juuri ja juuri. Varavaihtoehtoja on ihan hyvä olla.

Ehti juuri ja juuri postiin!

Osallistuin myös vihdoin lähiobiisikilpailuun, jonka deadline on 30.4. Sain tehtyä uuden, vähän paremman lähiöbiisin (joka sekään ei varmasti ole ihan timanttia) ja pistettyä menemään. Voittajabiisistä tehdään ihan kunnon biisi Spotifyhin ja esitetään Taiteiden yössä. En oikeastaan odota voittavani, biisintekotaitoja minulla ei juuri ole, mutta hauskaa oli. Laululyriikka sinällään kiinnostaa, mutten ole siinä kovin harjaantunut enkä koskaan kunnolla opetellut. Ehkä joskus?

Myös Kariston kuvakirjakilpailun (deadline 15.5.) satu potkaistiin eteenpäin! Pienesti sitä hioin, mutta se sai riittää. Kilpailun tulokset julkaistaan elokuun alussa, joten jännitettävää on sitten koko kesä. Kilpailuun saivat kuitenkin osallistua myös jo julkaisseet kirjailijat, joten saattaa olla, että voitto menee ammattilaiselle. Mutta jos ei sijaa tai sopparia tartu mukaan Karistolta, uskaltaisin ajatella, että voisin laittaa sadun muuallekin kierrokselle. Sen verran tyytyväinen olen, yllättynytkin ehkä. Löysin itsestäni sadun myötä taas uusia, piilossa olleita puolia, joita mielellään toisin enemmänkin esille.

Postia postin perään!

Hyvillä mielin kuitenkin kohti loppukevättä. Ilmeni, että meillä on yksi ylimääräinenkin Orfeus-viikonloppu toukokuussa, jolloin suurimman osan tunneista tulee pitämään muuan kirjailijavieras. Synopsikset ja rankinta editointia vaativat kohdat tulisi pistää 15.5. mennessä sähköpostiin. En vielä tiedä, mitä kohtia valitsen, mutta luultavasti aika avainasemassa olevia kohtauksia. Uuden synopsiksenkin voisin väkertää. En tiedä, olisiko minulle kauheasti iloa koko tarinaa ajatellen valita pelkkiä miljöökuvauksia, vaikka tiedänkin, että niissä olisi petrattavaa. Katsellaan!

torstai 20. huhtikuuta 2017

Studio Orfeus 3 - 7. lähiviikonloppu

Hei!
Fiilingit editoinnin lomassa.

Studio Orfeuksen huhtikuun lähiviikonloppu oli jo muutama viikko sitten, mutten näköjään muistanut siitä postailla. Aiheena oli tyyli ja tekstin erilaiset tasot. Tutkimme omaa kirjallista tyyliämme, kuulimme esimerkkejä muiden kirjailijoiden tyyleistä, tutkimme käsikirjoitustemme tasoja ja mietimme, kuinka syventää niitä tai muuta tarvittavaa, kuten henkilöhahmoja.

Saimme taas paksun pinon tehtävämonisteita avuksi. Tein käsikirjoituksestani lukuluettelon, eräänlaisen kartan, johon listasin jokaisen luvun ja niiden sisällön, henkilöhahmojen tavoitteita kohtauksissa, esineistöä ynnä muuta. Se on auttanut ihan mukavasti editoinnissa.

Kirjoitin myös lähiviikonloppuna Addiktion eräiden sivuhenkilöiden ensikohtaamisen toisen näkökulmasta ja se avasi taas paljon lukkoja ja hälvensi sumua. Sain motivointia tarkennettua, sivuhenkilöitä syvennettyä... kaikkea mukavaa.

Sain myös lähiviikonloppuna palautetta Addiktion uudesta versiosta, jonka remontoin valmiiksi (yhden kierroksen siis) helmikuun puolella. En yllätyksekseni saanutkaan korjauksia suoraan tekstiin, koska aihetta erityishuomiolle tai punakynälle ei ollut laisinkaan. Jes! Sain kyllä kommenttia, että tekstiä voisi vielä laajentaa, lisäillä juttuja, mutta poistettavaa tai korjattavaa ei siinä versiossa ollut.

Siispä aloin lähiviikonlopun jälkeen töihin.

Editoin viikon Addiktiota, muutama välipäivä mukaan lukien, mutta työpäivät venyivät helposti 12-tuntisiksi. Lisäsin miljöökuvausta, muuta kuvausta, jonkun verran dialogia, tarkensin motiiveja, syvensin ohuemmiksi jääneitä sivuhenkilöitä, lisäsin minäkertojan ajatuksia ja pohdintoja... Vähän kaikkea. Liuskamäärä melkein tuplaantui. Kierroksen alottaessani Addiktio oli 163 liuskaa ja maanantai-tiistaiyönä, kun vihdoin pääsin loppuun, oli liuskoja kertynyt 237. Huhhuh!

Uskallan sanoa, että käsikirjoitus parani taas monta astetta.

Nyt on vuorossa taas läpiluku ja tekstin antaminen arvioitavaksi. Tavaraa on tullut niin paljon lisää, myös kokonaan uutta, että olisi aihetta kommenteille ja editointiavulle. Mutta olen tyytyväinen. Alan vihdoin kunnolla hahmottaa, mitä haluan tekstiltä. Millaiseksi se on tulossa. 2013 en osannut haaveillakaan kirjoittavani ehjää kokonaisuutta, hapuilin muutenkin romaanimitan kanssa ylipäätään, kohtaukset olivat raakileenomaisia ja muistuttivat ehkä enemmän draamaa. Olen kulkenut siitä monia, monia askeleita näiden vuosien aikana, mutta edessä on todennäköisesti vielä monia lisää.

P.S. Blogini täytti myös vuosia 7.4.! Kokonaista 5 vuotta. Hassua, kummallista, mutta olen joka päivä iloisempi, että minulla on tämä blogi olemassa.