perjantai 21. joulukuuta 2012

Lauluja


 Olentoja. Kauniita. Valkoisia. Läpikuultavia. Olentoja ja ajatuksia. Ne tanssivat pääni sisällä iloista piirileikkiä, laulavat suloisia lauluja. Minä tunnen ne. En kasvoilta, koska olennoilla ei ole kasvoja tai raajoja, mutta sydämelläni minä tunnen ne. Ne katsovat suoraan sieluuni, mustiin, pimeisiin ajatusteni itsemurhiin. Ne katsovat, ja laulavat lauluja pahoille ajatuksille niin, että niistäkin tulisi kauniimpia.


Posliiniprinsessa



Kerran oli prinsessa, tehty posliinista. Valkeasta, kuulaasta ja hauraasta posliinista. Eräänä päivä posliiniprinsessa kohtasi vaikeuksia, elämän julmuuksia, jotka koettelivat tätä ankarasti. Posliiniin ilmestyi särö. Silti prinsessa jatkoi tyytyväisenä elämäänsä kovassa maailmassa.
Aikaa kului. Elämä sujui hetken. Pian säröjä oli kuitenkin kaksi.

Ja taas aikaa kului. Posliiniprinsessa oli ajoittain hieman surullinen, mutta muuten miltei tyytyväinen elämäänsä. Joskus valkeaan ja hauraaseen prinsessaan ilmestyi tahra, mutta sen sai kuitenkin tuuli pyyhkäisemällä pois. Elämä jatkui.

Kirkkaan ja raikkaan kesän jälkeen oli prinsessa täynnä voimaa. Tämä loisti elokuisen auringonsäteissä, kimalteli kauniisti kuin kristalli. Syksy eteni. Lisää säröjä. Säröjä oli pian ristiin rastiin, heikoissa kohdissa. Teräviä reunoja, viiltäviä sirpaleita.

Tuli talvi. Kylmä, sydämen jäädyttävä talvi. Satoi lunta. Kaikki oli yhtä valkeaa, kuin posliininen prinsessamme ja tämä oli hukkua hiutaleiden keskelle. Oli liukasta. Pinnat olivat jäässä. Vain hetken verran ehti posliiniprinsessa valittaa talvea, kuin jokin töytäisi tätä ja kovaa. Prinsessa luisui äkkiä arvaamatta alas ja särkyi tuhanneksi, moneksi tuhanneksi pikkuruiseksi sirpaleeksi. Ne viilsivät ohikulkijoita, vahingoittivat lapsia ja surettivat vanhuksia.

Säröjä oli ollut liian monta. Pudotus ei ollut ollut korkea, mutta tarpeeksi räjäyttämään jo valmiiksi säröisen prinsessan palasiksi.

Pienistä sirpaleista on vaikea koota uutta ja ehjää. Posliinia voi liimata, muttei se silti koskaan ole entisensä, eikä enää koskaan yhtä kestävä.


sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Salama


Salamana se iskee taivaalta,
                       se polttaa ihoa,
                                                järisyttää maata

Se iskee kovaa
                         ja korkealta

Se saattaa tappaa,
                                   se saattaa elävältä polttaa

Rakkaus,
                                            se saattaa viedä sinut mukanaan


Onni

Olen,
                           iloitsen.


maanantai 12. marraskuuta 2012

Kuolema


Kuolema korjaa meidät kaikki,
                 sitten lopulta,
                                   sitten kun on aika

maanantai 5. marraskuuta 2012

Selviän



Seilaan vaikeissa tunnelmissa,
               mieleni ongelmallisissa onkaloissa
                                   Olen suuressa solmussa,
                                                       hyvin tiukassa

Selvittäisitkö solmuni,
              palaisit luokseni,
                            kertoisit,
                                  että kaikki on hyvin?

Selvittäisitkö kurkkuani,
                 antaisit minun hengittää,
                                 poistaisit ongelmani?
                                            Samalla pelastaisit,
                                                          itsesi ja minut

Selviytyisimme muistoista,
                   ulos ongelmista,
                                 paranisi hetki,
                                       ja paranisi maailma

Laastariksi sinut tahtoisin,
             ihan hetkeksi vain

Ystävä


Anna anteeksi,
          olen ollut hirveä,
                  olen ollut kamala,
                             toivottoman huono ystävä

Mutta minä tunnen sinut vielä,
                          annat anteeksi,
                                 ehkä unohdat
                                        saavut luokseni
                                                        ja halaat

Rakastat minua,
         ja minä rakastan sinua
                          yhdessä luomme
                                     parempaa maailmaa

Ystävä-rakas,
           minä tunnen sinut,
                          olet lähelläni,
                                  sydämessäni

                Olet tärkeä,
                      hyvin tärkeä ystävä

Musta Kuningas

01.11.2012 To


Itku kurkussa
           korjaan palasiasi lattialta

Vaivun jonnekin
           onnettomuuden tilaan,
                            mustaan aukkoon,
                                        Mustan Kuninkaan maahan

Itken itseni ikuiseen uneen,
            ikävöin sinua

ja suuria tunteita
        joista minulla ei ollut tietoakaan

Elin unelmissa,
        korkealla toisessa maailmassa,
                          jossa sinä olit luonani

etkä koskaan lähtenyt


Lyriikat vai runo?

En tiiä. Se siinä onkin.
Joko tein äsken maailman paskimman biisin sanotukset, tai sitten loin onnettoman,
pitkähkön runonpätkän : D Aiheena oli nukkumaanmeno jne.

Kahvinovelleja löytyy tätä nykyä 25 kappaletta. Ihan jepa.
Suunnittelin itse asiassa, että valmiissa teoksessa voisi olla myös runoja, vaikken sinänsä mikään runoilijaihminen olekaan. Niin että joka toisena olisi novelli, ja joka toisena runo. Juttu voisi alkaa lyhyehköllä runolla.


Huomenna alkaa työharjoittelu. Paikalla täytyy olla vasta klo 14, joten mulla on vielä aikaa valvoskella täällä. Vois vaikka kirjotella jotain. Mulla on tässä kahvikupponenkin vielä puolillaan, joten...
Toivottavasti inspiraatio kukkii työharjoittelun aikana :)

torstai 1. marraskuuta 2012

Raivo


Raivosin lattialla,

                   kukaan ei kuullut



sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Novelleja kertyy

Heippa,

Kahvinovelleja alkaa pikkuhiljaa kasaantua. En tiedä, tulevatko kaikki niistä lopullisen kokoelmaan - niitä on kyllä vasta 22 kappaletta - sillä ne eivät välttämättä jokainen ole tyyliltään, taikka sisällöltään rattoisaa kahvilukemista. Osassa on myös ongelmana, ettei kahvi niissä ole tarpeeksi suuressa osassa.

Mutta itsehän minä novellikokoelmastani päätän, joten täytyykö kahvinovelleissa kahvin näytellä pääosaa jokaisessa tarinassa? Voisiko kahvi olla vain mukava piriste ja lisämaku johonkin juttuun?

Olen tosiaan kirjoitellut vähemmän viime aikoina ja lähinnä siis novelleja. Keksin kyllä "Saako sua pussata?" -kertomukseen erään spoof-tarinan, tai oikeastaan vain lisän, nimittäin erään sivuhenkilön päiväkirjan. Olen sitä hieman muotoillut sen alkuperäisen stoorin mukaan, josko se ehkä lipsahtaisi lopullisen teoksen loppusivuille erilliseksi jutuksi tai jotain.


Ei mulla oikeastaan muuta. Koetan päästä taas kirjoittamisen makuun. Kahvia saan ainakin oima annoksen marraskuussa, kun aloitan työharjoittelujakson eräässä kahvilassa. :)

Näkemisiin,
huhtikuu

tiistai 23. lokakuuta 2012

Rajatila


Tunteiden
         ja tunteettomuuden rajamailla

Rajatilassa,
        ongelmallisessa hetkessä
jossakin kaukana
                 tulevasta,
     ja tästä hetkestä

Maailman joka kolkassa
                     painaa tunteet

Nostaa jalkoja,
            liikauttaa aivosoluja

Mutta minussa
          ei liiku mikään


Palapeli


Kuin palapelin palaset
        me loksahdamme paikoillemme

Sydäntemme tanssia tanssimme
                 sateessa ja loskassa,
                             auringon palaessa
                                         ja loistaessa kasvoillamme

Ikuisesti yhdessä,
                nyt ja aina
                        huomenna ja yli huomenna
                                              eilen ja toissa päivänä

Palapelin palasia
            yhdessä nyt ja aina




Lopetin Leino-ryhmässä

Lopetin Leino-ryhmässä yhden kerran jälkeen, sillä eräs henkilö, josta mainitsin täällä blogissa, ahdisteli mua seksuaalisesti molemmilla kerroilla, kun hänet tapasin. Se oli sen stoorin loppu, tehdään koulussa ehkä ilmoitus jonnekin.

Siis varoituksen sananen: harkitkaa tarkasti, ennen kuin haette osalliseksi - varsinkin, jos satutte olemaan nuoria naisia.

En oo saanut kirjoitettua hetkeen, ahdistus on ollut liian suuri taakka kannettavaksi. En kykene nukkumaan öitäni rauhassa, päivisinkin turvaudun ahdistusta lievittäviin lääkkeisiin. En ole näistä asioista hirveästi täällä blogissa avautunut, sillä tarkoituksenani on kuitenkin keskittyä lähinnä kirjoittamiseen liittyviin asioihin.

Siirryn marraskuussa Vantaan Sanataidekouluun, toivottavasti siellä on mukavampi ilmapiiri (ja ohjaajatkin osaavat käyttäytyä asemansa mukaisesti). Odotan innolla.

Inttileski odottaa tuolla kansiossa sitä, että "epävirallinen kustannustoimittajani" saa tutkailtua sen läpi. Sovimme tapaavamme piakkoin tekstin merkeissä, toivottavasti saisin teoksen pakettiin kustantamoita varten jouluksi. Sitä odotellessa.

Kirjoitin tänään pitkästä aikaa - hyvin huonoa, kliseistä paskaa suoraan sanottuna. Mutta kirjoitin kumminkin. En ahdistuksen vuoksi ole kyennyt juuri keskittymään mihinkään, joka vaatii vähääkään ajatustyötä, sillä se vie minut suoraan takaisin ahdistavien mielikuvien luokse. Olen lähinnä selaillut tatuointikuvia netistä, mulla on perjantaina hakkausaikakin varattu. :)


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Ei inspaa


Pari päivää oon ollut aika jumissa: ei inspaa. Mun päässä on iso valkoinen aave, paperi, joka ei täyty. Kirjainputki on tukossa, en tiedä, mikä sen on tukkinut. On syntynyt vain halpaa ja huonolaatuista tekstiä, uusinkin tuotos on täynnä kliseisiä ilmaisuja. Nyt ei toimi.

Kirjoitin siitä, kuinka ei luista ja kuinka inspiraatio on hukassa. Kirjoitin samantyyppisen äikänaineen joskus yläasteella, asetelma on kuitenkin ihan eri ja kertoja oli silloin minä-muotoinen, kun nyt se on kaikkitietävä. Musta se on tavallaan aika hupaisa aihe, kun ei ole muuta, mistä kirjoittaa.

Haaveilen omasta kirjoituskoneesta.
Ei mulla muuta sitten tähän hätään: tukos.

~ huhtikuu

tiistai 9. lokakuuta 2012

Kahvihetkiä hämärässä

Heippa vaan.

Eilen kirjoitin vielä toisen luvun "Saako sua pussata?":aa, ja kahvinovellin. Tänään sain aikaiseksi kaksi kahvinovellia lisää, joskaan toinen ei ainakaan ole laadultaan kovin hyvä, joten en tiedä, olisiko se tulossa valmiiseen kokoelmaan. Saa nähdä sitten.


Nyt juon toista kahvikupillistani tänään, kolmannenkin ajattelin vielä alas kulauttaa. Nukuin tossa kolmen tunnin mittaiset päikkärit, niin en ole niin paljoa saanut tänään aikaiseksi, kuin toivoin. Piti aloittaa uuden kirjan luku, mutta en ole vielä jaksanut.

P.S. Liityin harrastajakirjailijoille tarkoitetulle, uutukaiselle foorumille, johon pääsee TÄSTÄ. : )

maanantai 8. lokakuuta 2012

Toimitus

Tänään toimitin koulun jälkeen Inttilesken Karille. Toivottavasti jostain löytyy sellainen kolo, että tämä sen ehtii lukaista - syksyt kun kuulemma ovat aika kiireistä aikaa kirjailijoille, kun on paljon kirjallisuustapahtumia sun muita.

Pitkästä aikaa jatkoin luvulla myös "Saako sua pussata?" - tekstiä, tällä kertaa Meten näkökulmasta. Ihan jees tekstiä sain aikaan, pitäis vaan päästä vähän tiuhemmin käsiksi tohon tekstiin, että saisi sen kulkemaan eteenpäin ja voisi sitten editoida vähän rankemmin, editoimisen varaa nimittäin on.
Kahvinovelleja on myös tullut kirjoitettua, joskaan ei vielä tänään. Ehkä mä sellaisenkin vielä tän päivän aikana itsestäni ulos puristan. :)
(tänään on mukavasti aikaa kirjoittelulle, sateinen koti-ilta on sille nimittäin omiaan)

Juttelin myös eilen tämän ns. "epävirallisen kustannustoimittajani" (=ex-äikänmaikan) kanssa puhelimessa, vaihdettiin kuulumisia ja sovittiin, että nähdään lähiaikoina tekstin merkeissä. Ei ollut vielä ehtinyt teostani loppuun lukea, mutta lupasi sen urakan suorittaa aivan lähipäivinä.


~ huhtikuu : )

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kevättalvena


TUONA KEVÄTTALVENA

Kylmät kätesi koskettavat sydäntäni,
      minä palelen

Tunnen, kuinka lämpö hohkaa sydämestäni,
             ei lämmitä käsiäsi,
                              ei lämmitä kehoasi

Palelen,
                                               sydämeni jäätyy painostasi,
                                                                                 kylmettyy,
kuolee kevättalvena,
                                             
                                                           ja tunnen, kuinka sinä kuolet kanssani
                                                               tuona kevättalvena



Leino-ryhmän tapaaminen nro 1

Eilen pääsin Leino-ryhmän ensimmäiseen tapaamiseen.
Tehtiin mielikuvaharjoitus, meillä oli siellä sanaton vieras mallina.

Mun harjoitukseni tulos näyttää tältä:


TUUSULAN RAISKAAMA

Minun nimeni on Kaisa. Asun Tuusulan keskustassa, harmaassa kerrostalossa ja vihaan
sitä. Sen vuoksi pukeudun aina mustaan: pidän Tuusulalle ikään kuin
hautajaisseremoniaa. Kirjoitan pitkiä puheita, lausun niitä peilin edessä kasvojeni
värähtelyä tutkien. Luen paljon, toivon sen helpottavan puheiden kirjoittamista.
Minulla on vaaleat hiukset: värjäsin ne protestiksi vanhemmilleni, he kun eivät voi
sietää vaaleaa tukkaa. He tuomitsevat kaikki vaaleakuontaloiset oitis bimboiksi,
harmittavan kliseistä oikeastaan. Mutta minä olen anarkisti, ja teen, mitä huvittaa.

”Kaisalla on villi elämä”, ystävieni suista kuuluu usein. Olen horoskoopiltani
skorpioni, ja minulla on erittäin vilkas seksielämä. Kaikki Tuusulan kundit himoitsevat
vaalea hipiäistä, blondia nuorta neitoa, joka pukeutuu mustaan – sehän on klassinen
tyylikkyyden merkki. Kuljen usein keskustassa kuolaa valuvien suiden saattelemana, en
kehtaa myöntää, että se hävettää minua. Kuitenkin antaudun halujeni vietäväksi, ja
kundit saavat, mitä haluavat. Kai minäkin siitä jotain hyödyn, ainakin välillä.
Olen loppujen lopuksi aika kiltti tyttö, vaikka sitä ei moni uskoisi. Teen läksyni lähes
aina, tulen ajoissa kotiin hurjilta seksiseikkailulta vaikuttavilta matkoiltani, ja autan
isääni kotiaskareissa. Toki saan kotitöistä pienen palkkion, mutta tärkeintä minulle on
isälle tuottamani hyvä mieli.

Minä olen Tuusulan raiskaama – päättäköön kukin itse, mitä se minun kohdallani
tarkoittaa.


perjantai 5. lokakuuta 2012

Huomenna

Huomenna starttaa mun matka Leino-ryhmässä. :)
Tänään oli viisituntinen haastattelutapaaminen Kari Saviniemen kanssa. Kahvia, lukemista ja ruokaa.


Kari lupas kans tsekata mun Inttileskeä, josko siinä ois ainesta ihan aidoksi romaaniksi asti.
ELÄMÄ ALKAA!

torstai 4. lokakuuta 2012

Leino-ryhmään?


Pistin juuri hakemusta menemään "lahjakkaille nuorille kirjoittajille" tarkoitettuun Leino-ryhmään, tällä kertaa etsittiin runoilijoita ja lyhytproosan kirjoittajia. Toivon, että onnistaa :)

Kirjoitin kolmisivuisen hakemuksen ja lisäsin siihen viisi sivua tekstinäytettä - en tiedä, teinkö oikein?
Oon ihan innoissani, toivottavasti en joutuisi pettymään. Selitin vähän elämäntarinaani, miksi kirjoittaminen on mulle niin tärkeää, ja miksi tahtoisin olla osana Leino-ryhmää.




Itse asiassa yks mun vanha koulukaveri on viime vuonna ollu tossa kyseisessä ryhmässä,
nii lähetin sit tälle henkilölle sitä hakemusta arvioitavaks. Salee murskapalaute :DD

Äplöö. Sekava fiilis, väsynyt fiilis.
Kai sitä kohta pitäis mennä nukkumaan, mut keitin tässä just kahvia...taas kerran.


sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kahvipöydän novelleja

Tänään oon kirjotellu pari lukua "Saako sua pussata?" -systeemiä ja pari kahvinovellia. Novelleja on kasassa nyt kahdeksan, osa on niitä vanhoja, hieman muokattuja ja osa uusia, moni tosi lyhyitä vaan. En oo ihan varma niistä kaikista, mutta yritän nyt saada mahdollisimman paljon materiaalia, mistä sitten karsia. Jostain syystä tänään on inspiraatio kukkinut joka toinen sekunti, ihan mitättömistä ideoista lähdetty rustailemaan juttuja. Lauseita vaan sinkoutuu päähän, ajatuksia sotkeentuu tekstiin ja kahvipisarat läikkyy pöydälle. Nyt on ollu hyvä viikonloppu: oon saanu vaan nukkua ja kirjoittaa, tehdä juuri sitä, mitä mä haluaisin tehdä koko mun loppuelämän.


Mutustan täällä Fazerin mansikkasuklaata ja lepäilen tulevaa kouluviikkoa silmällä pitäen. Näin sen kuuluu mennä: vapaata oleilua, kirjoittamista, nukkumista, kahvia & syömistä. Niistä on mun hyvät päivät tehty. :)

Kahvia maailmalle


...ja näin ideoin tässä yöllä taas uuden projektin ja aloitin.

Mä haluan tehdä novellikokoelman, jonka aiheena ja pääteemana on niinkin yksinkertainen asia, kuin kahvi. Namnam. :) Muokkasin tässä muutamaa vanhaa novellia, lisäilin niihin kahvia juotavaksi, ja kirjoitin pari uutta, joissa kahvi on vähän näkyvämpänä osatekijänä mukana. Kattoo nyt, kelpaako ne vanhat mukaan, kun niissä ei se kahvi niinkään suuressa osassa ole, mutta täytyykö sen näytellä pääosaa jokaisessa kokoelman novellissa? Enpäs tiedä.

Mietin vaan, että olisi mukavaa saada niitä vanhempiakin teoksia vähän näkyviin, kun niitäkin kerta löytyy, eivätkä ne kaikki oleihan täyttä "laihaa kahvia" (= kuraa). Ehkä, ehkä ei. Pitää katsella, odottaa, että tämä projekti tästä hiljalleen sitten käynnisty.
Muutenkin tykkään kovasti kirjoittaa lyhyempiä tekstejä, kaikki niistä eivät yllä edes novellin mittaan. Niitä voisi rauhassa kirjoitella isompien projektien välissä, ja niihin liittyvän inspiraation ollessa tauolla. Nytkin tässä iltasella tuli vähän tylsää, join hiukan kahvia - juon varmaan vielä kupillisen - enkä jaksanut keskittyä enää "Saako sua pussata?" -systeemiin, joten otin asiakseni kirjoitella novelleja sitten vaihteeksi.


lauantai 29. syyskuuta 2012

Vesisade



Mä haluan olla sun kanssa sadepäivinä,
tanssia vesilammikon laineissa,
kaatua syliisi, kastua läpimäräksi

Mä haluan tanssia sun kanssa vesisateessa,
kuolla onnellisena, nauraa aina,
ei saa huolet mun selkää painaa

Mä haluan elää sun kanssa vesipisaroiden maailmassa,
juoda kastetta märiltä lehdiltä,
syödä murheita sielusta ja maapähkinöitä

Mä haluan kuolla onnellisena vesisateessa,
katsoa sateenkaaria auringonpaisteessa,
saapua kaaren päähän,
ja hautautua kanssas maailman ääripäähän

Inkivääristä ja kanelista


Eilen innostuin kirjoittamaan lyhyen novellin, kun olin saanut tarpeekseni romaanitaipaleesta. Lyhyesti novelli kertoo ystävyydestä, ja kanelipullista nimensä saaneesta tytöstä.

kirjoitettu 28.09.2012

Inkivääristä ja kanelista

Istuin pihakeinussa ja mutustin maukasta kanelipullaa. Se oli mehukas ja vielä lämmin, juuri sopiva iltapalaksi. Olin siitä saanut nimenikin, kanelipullasta. Ja siitä lasten lorusta, ”Mistä on pienet tytöt tehty? Sokerista kukkasista inkivääristä kanelista; niistä on pienet tytöt tehty!”. Kanelista. Nelli-Kaneli oli mun nimi, sokerinen kanelipulla yhdistettynä lasten loruun ja ännällä alkavaan tyttöjen nimeen. Nelli-Kaneli.

Oli lämmin elokuinen ilta, pikkuiset pisarat viilensivät mun kuulasta ihoa ja kastelivat kopisevia kengänkärkiä. Mä istuin yksin pihakeinussa valojen palaessa kodin ikkunoissa kutsuvasti. Olin tullut ulos ihmettelemään maailmaa, katselemaan tähtiä, vaikkei niitä näkynytkään. Mun ystävä oli kaukana Afrikassa, lämpöisessä maassa, jossain aavikolla. Mä istuin täällä koti-Suomessa, sateen ropinassa ja syömässä äidin leipomaa pullaa. Mutta mun oli hyvä olla täällä, kesäloman viimeisiä päiviä viettäessä. Mun ystävä tulisi pian takaisin, näkisimme taas ja lukisimme toistemme päiväkirjoja iltasaduksi, niin kuin meillä oli tapana. Yleensä kirjoitimme merkinnän loppuun terveiset toisillemme, kysymyksiä tai jotain sellaista, mihin toinen sitten vastaa omassa merkinnässään. Se oli sellaista viestittelyä, vähän niin kuin tekstiviestin tai kirjeen kirjoittamista, mutta mukana oli kuvia päivistämme, runoja ja ajatuksia. Se oli paljon mukavampaa, kuin voisi luulla. Ja Ruusa oli mun paras ystävä, rakkain ja tärkein. Ja se ymmärsi mun jokaista sielun säveltä paremmin, kuin kukaan muu.

Me suunniteltiin Ruusan kanssa, että me perustetaan yhdessä leipomo. Siellä me leivottaisiin kaikkea kanelista: myös äidin omalla reseptillä leivottuja kanelipullia. Ja kanelikeksejä. Ja Ruusan kanelista bostonkakkua. Sitten me syötäsiin lounaaksi riisipuuroa, kanelilla ja sokerilla tietenkin. Riisipuuro oli meidän molempien erästä lempiruokaa.
Olin tuntenut Ruusan jo kolmevuotiaasta saakka. Me kasvettiin yhdessä, käytiin yhdessä päiväkodissa, muskarissa ja satubaletissa. Sitten me mentiin samaan kouluun, samalle luokalle ja opiskeltiin samoja aineita. Vieläkin Ruusa asuu mun naapurissa. Me ei koskaan muutettaisi kauas toisistamme, me jopa suunniteltiin, että meidän tulevat perheet asuisi samassa taloudessa, siitä tulisi varmasti kivaa. Me oltaisiin melkein sukua, melkein siskoksia, muttei ihan.
Nyt Ruusa oli kuitenkin Afrikassa kuukauden. Mä en koskaan ennen ollut ollut Ruusasta näin kauaa erossa. Mä kirjoitin sille pitkiä kirjeitä Afrikkaan, ja näin me jatkettiin meidän päiväkirjakeskustelua. Tänään mä olin ottanut kuvan kauneimmasta kanelipullasta, jonka äiti oli leiponut ja kirjoittanut, että säästäisin sen Ruusalle. Laitoin sen pakastimeen odottamaan, että mun paras ystävä palaisi. Toki se ei uudestaan lämmitettynä olisi enää yhtä maukas, mutta siinä säilyisivät kuitenkin mun ja äidin salaisuudet ja ikävän tuumailevat tunteet, joista Ruusa saisi osansa, kun saapuisi takaisin mun naapuriin.

Keinuin vielä vähän aikaa keinussa. Sade oli jo lakannut. Hymyilin tähtiin, toivoin, että tähdet lennättäisivät mun hymyn mun ystävälle Afrikkaan saakka. Olin syönyt kanelipullan, nielaissut viimeisenkin murusen ja mielessäni runoillut kahdenkymmenen viiden sanan kanelipullarunon, jonka mä kirjoittaisin Ruusalle huomenna. Mä olin iloinen, mun masu oli täynnä kanelipullaa ja olin tyytyväinen. Suljin mun silmät hetkeksi: tunsin, kuinka elokuinen tuulenvire pyyhkäisi mun poskia. Mä tiesin, että sä olit lähettänyt mulle lämmittävän halauksen Afrikasta. Nuku hyvin, Ruusa-rakas, me näemme taas pian.



Uusi banneri!

Tein sitten ekan bannerin vihdoin tähän blogiin. 
Siitä tuli harmikseni hieman liian lyhyt, mutta ehkä se ei haittaa. :)
En ikinä osaa mitata tuota tilaa, mihin se tulee. Täysin arpapelillä siis mennään!

xoxo, huhtikuu

perjantai 28. syyskuuta 2012

Rakastaa, ei rakasta

Hei ja moi.


Vietän perjantai-iltaa tapani mukaan kotosalla kirjoittaen. Sivuja on uudessa projektissa nyt kaksikymmentä yksi kappaletta. Luvut on tosi lyhyitä, mutta ehkä se vaan on mun tapa kirjoittaa. Se voi olla vaikka mun tavaramerkki, tai jotain. :)

Luen myös pitkästä aikaa (vaikka kirjoitan paljon, luen tosi harvoin, mikä on aika epätyypillistä kirjoittamista harrastavalle). Multa oli huomaamattani jäänyt kesken pohjoismainen novelliantologia "Rakastaa, ei rakasta", nimensä mukaisesti se sisältää rakkausnovelleja nuorille. Tykkään kovasti. Ostin aikoinani ihan Suomalaisesta, hintaa siltä löytyi silloin 23€. Teos sisältää kuusitoista novellia, mä oon lukenut niistä vasta viisi. Mutta tosiaan tykkään hirveästi, tekstit on inspiroivia ja koskettavia, kukin omalla tavallaan. Novelleja on laidasta laitaan: on seksuaalivähemmistöistä ja itsemurhakirjeistä nuorten tavallisimpiin rakkaustarinoihin. :)

Näköjään tätä on kaupattu ihan Huuto.netissäkin. 
Mitäpä muuta kuuluu?
Aamulla olin väsynyt ja kiukkuinen, nukuin n. 15 tuntia, en ehtinyt kouluun saakka.
Olo parani kuitenkin muutaman kahvikupillisen ja ruoka-annoksen jälkeen,
siitä siirryin sitten katselemaan tv:tä, kuuntelemaan musiikkia ja kirjoittamaan.

Kiitos ja hyvää viikonloppua! <3
~ huhtikuu

maanantai 24. syyskuuta 2012

...and that's who i am

ja Maroon 5 soi taustalla.

Tänään innoissani koulussa heti ensimmäiseksi tietysti paukautin, että mun huima projektini on valmis! Kaverit onnitteli ja opettaja pyysi tuomaan luettavaksi, toivottavasti tämä ei odota ihan liikoja, ettei vaan joutuisi pettymään :DDD


Oon viettänyt koti-iltaa - tapani mukaan hyvin usein juuri maanantaisin - , juonut kahvia, syönyt ja levännyt. Innostuin mä tietenkin jatkamaan tätä mun toista "Saako sua pussata?" -projektia sitten kirjoituskuumeilussani. Sitä multa löytyy tiedostoista tällä hetkellä neljätoista sivullista ja - hetkinen - aloitin 31. heinäkuuta, mutta silloin kirjoitin vain kaksi lyhyttä pätkää ja sitä seurasikin sitten kuukauden mittainen tauko. Loput kolmetoista sivua ovat siis syntyneet kuukaudessa, ihan jees tahti, sanoisin.

Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn! - vai miten se meni.


 Mutta onneksi mä päätin jo kauan sitten, että mä pystyn tähän. Mä saavutan sen, mitä mä haluan, aivan varmasti saavutan, jos vain yritän tarpeeksi, enkä luovuta. Leikittelimme ystäväni kanssa jopa ajatuksella, että perustaisimme tarvittaessa oman kustantamon, jos ei mikään muu auta :D

...näin.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Läpilukua osa 2

Tänään sain läpiluvun suoritetuksi loppuun ja korjailtua tekstiä ensimmäisen kerran, kävin läpi mm. kirjoitus- sekä mahdolliset ajatusvirheet ja siistin ulkoasua.


Mielestäni teksti soljui ja valui mukavasti eteenpäin omalla painollaan, eikä missään vaiheessa tullut sellainen olo, ettei jaksa kahlata tekstisuossa eteenpäin väkisin. Tapahtumat etenivät loogisesti ja lukujen lopetukset olivat mielestäni onnistuneita. Oon oikeesti tosi tyytyväinen siihen, mitä oon saanut aikaan. Nyt kun oon sen kertaalleen läpi lukenut "valmiina", täytyy sanoa, että teksti tuntui paremmalta, mitä olin odottanut ja muistanut. Joissain kohti jopa hämmästyin omaa kirjallista ilmaisutaitoani: "Osaanko mä tämmöistäkin kirjoittaa? Miten oon onnistunut näin hienosti pukemaan tämänkin tunteen sanoiksi paperille?", aika hassua oikeastaan :D


Samalla pelkään, ettei tämä kuitenkaan riitä. Etten kelpaa kustantamoille.
Sataprosenttisella varmuudella koetan lähettää tekstipaketin ainakin Karistolle, koska mun tädin kirja "Sirpale" pääsi läpi sen kautta.
Täytyy sanoa, että mä tykkäsin itse kovasti tosta kirjasta, vaikka se sukulaisen kirjoittama onkin. Se oli helppolukuinen ja päähenkilöihin oli helppo samaistua, mitä toivon omaltakin tekstiltäni.

Tällaisena briiffinä kirja kertoo 11-vuotiaasta Emmistä, joka muuttaa äitinsä kanssa uudelle paikkakunnalle ja ajautuu aika huonoon seuraan. Tarina käsittelee mm. varastamista ja kiusaamista nuoren tytön näkökulmasta, suosittelisin sitä kuitenkin melkeinpä kaikenikäisille, sillä aikuisetkin voivat oppia lukemastaan. :)
(lähinnä ajattelin viimeisimmässä virkkeessä oppimista nuoren maailmasta ja elämästä, mutta olkoon).

Huomenna kuitenkin taas iloisena kouluun,
pitäisi pysyä housuissaan ainakin viikon verran, ennen kuin saan palautetta äidinkielen opettajaltani.

Hejssan ja god natt,
huhtikuu

Läpilukua

Tänään on sitten keskusteltu ja luettu Inttileskeä rauhassa läpi kera tee- ja kahvikupposten. Pääsin puoleen väliin ja sitten väsähdin, huomenna loppuun.
Lähetin valmiin raakileen myös äidinkielen opettajalleni ja soitin perään. Hän lupasi lukaista tekstin viimeistään ensi viikon aikana, sillä nyt oli juuri ylppärit korjauksen alla. Jesjes, näin me edetään!

Toivon mukaan saisin lähetettyä tekstiä eteenpäin jo ennen joulua, kova olisi ainakin kutina. Toki pitää ottaa rauhassa, suunnitella, selailla ja parannella. Mutten malttaisi odottaa enää, kun näin pitkällä jo kerta ollaan!

Läpiluvun yhteydessä merkitsin ylös mahdollisia epäkohtia taikka paranneltavaa vaativia juttuja. Pohtimisen arvoisia juttuja löytyi muutamia, ne pitäisi ainakin tarkastaa.


Kanttakin oon jo innoissani mielessäni kuvittanut. Jonkinlaista ideaa on, mutten tiedä, onko se ihan paras vaihtoehto. Mutta sen ehtii sitten joskus, kun sinne asti päästään. Ennemmin en kuitenkaan aio luovuttaa!
Tein myös sinne etusivuille listan biiseistä, jotka mua on inspiroinut teosta kirjoittaessa. :)
Mukava lisäys sekin.

Oon ihan älyttömän innoissani vieläkin, VIHDOINKIN oon saanut aikaan jotain! Ihan mahdoton tunne. Pitkän aikaa on elelty sellasessa suossa, ettei mistään oo tullut mitään, enkä oo saanut aikaseksi mitään ja yhtäkkiä mulla onkin romaaninraakile valmiina. Wou!

Parahin terveisin,
huhtikuu <3

lauantai 22. syyskuuta 2012

I wish that this night would never be over

MÄ TEIN SEN, TÄNÄ YÖNÄ MÄ TEIN SEN:
INTTILESKEN PÄIVÄKIRJAN ENSIMMÄIN RAAKAVERSIO ON NYT VALMIS!
Mun "upea" kotikansi :DDD

Reilun kahdeksan kuukauden urakka on nyt takana päin. Kirjoitusaikataulu oli seuraavanlainen:
- aloitettu 13.01.2012 perjantaina
- ensimmäinen kuukausi kirjoitettu putkeen melkein taukoamatta
- keväällä pienehkö tauko
- kesällä kirjoitettu vitusti
- elokuussa kahden viikon taukojakso
- syksyllä jatkettu
--> tänään lopetettu (22.09.2012 lauantai)

Jumalauta, mä vaan sanon. Tammikuussa mä vaan osasin unelmoida tästä, ja nyt mulla on melkein 80 sivua tekstiä kansiossa muovitaskujen suojissa. Alussa mä vain haaveilin tulevasta, siitä, että mä saisin tän urakan joskus valmiiksi ja tuotettua edes jonkin verran tekstiä. Usko tekstiinkin meinasi hiipua moneen otteeseen. Tänään mä voin kuitenkin kunnialla sanoa, että mä onnistuin. Mä sain mun tarinani päätökseen monen unettoman yön, epäonnistumisen ja kovan työn jälkeen. Nyt se on siinä, se on tässä. Se on valmis (tai ainakin raakileversiona).

Työ ei todellakaan lopu tähän, sillä paljon on vielä tehtävää. Tekstiä täytyy vääntää ja kääntää, muokata ja muovata lopulliseen olemukseensa, järjestellä ja viimeistellä. Ja sitten tietty poistaa ne omat omituiset muistimerkinnät sieltä välistä. Ja keskustella ja käydä läpi äidinkielen opettajan kanssa. Pohdin tässä, että voisin lähettää ton vaikka Nuoren Voiman liitolle arvoitavaksi, josko sieltä saisi jotain ideoita ja palautetta, millä parannella tekstiä kustantamoita varten.

Tarinani päähenkilön Mikaelan kuvitteellinen kuva.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Saako sua pussata? - päähenkilöt

Pöö! Kirjottelin tässä taas pikkasen pätkän lisää tohon uuteen projektiin, ja keksin niinkin turhaa tekemistä, kuin etsiä netistä (mm. Weheartit ja Tumblr) kuvia, miltä nää päähenkilöhahmot voisi ehkä näyttää :) Esittelen myös muutaman pikkufaktan samalla, että saisitte vähän käsitystä, mistä tässä tarinassa vois olla kyse.



METTE:
- n. 15-vuotias yläkoululainen
- lempiaine äidinkieli
- ujo
- kaunis
- Veeran tyttöystävä
- "täyteläinen kuin suklaakonvehti"
- haaveilee kirjoittavansa runokokoelman
- Jimin ihailun kohde








VEERA:
- n. 14-vuotias
- ei pidä koulusta
- räväkkä
- polttaa tupakkaa
- suorasanainen
- ei kielellisesti lahjakas
- historiassa ihastuminen Jimiin












ANNA-KAISA:
- komediahahmo
- Veeran paras ystävä
- ihastunut Jimiin
- hiukan pinnallinen ja tyhmä
- syömishäiriöinen








JIMI:
- koulun suosituin
- hiillostaa Metteä
- kiusaa Veeraa
- jäänyt luokalle
- polttaa tupakkaa
- vittumainen jätkä






Ihan huvikseni selailin niitä nettisivustoja ja etsin kuvia, ei mulla parempaakaan tekemistä tässä perjantai-iltana ollut :D Toivottavasti tää vähän avaa, mistä ois niin kuin kysymys, tai että mistä mä ylipäänsä kirjoittelen.

torstai 20. syyskuuta 2012

Rakastetaan


"Kaikki sanoo, ettei nuorena osata rakastaa, ei oikeasti, ei täysin. Mutta me osattiin, ihan varmasti, mä tiedän sen. Me rakastetaan toisiamme enemmän kuin kukaan missään muualla maailmassa. Me ollaan vaan sinä ja minä, kaksin, yhdessä ja aina."

Ylläoleva sitaatti on pätkä tämän päivän tuotoksesta "Saako sua pussata?" -romaanin alkutaipaleen tienoilta. Tänään iski taas kirjoitusinto, tai oikeastaan se iski jo eilen, mutta eilen olin koko päivän menossa, eikä aikaa löytynyt kirjoittamiselle. Tänään olin myös kirjoittajatapaamisessa, ja se antoi kivasti lisäpotkua. Illalla jäin kaverin lähdön jälkeen hetkeksi yksikseni kotiin, niin mikäs sen loistavampi aika skrivailla vähän juttuja ylös ja suunnitella tulevaa romaaninalkua.

Oon päässyt aika kivasti vauhtiin ton uuden projektin saralla. Inttileski ei oo toistaiseksi - edelleenkään - jatkunut, mutta se hautuu tuolla takaraivossa ja kirjoitan sen mahdollisimman pian valmiiksi.


Ei mulla muuta sitten tänään, hyvää yötä! :)

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kuulumisia

Moiii.

Tässä on nyt ollu vähän kirjoittamisesta taukoa, aika harmi sinänsä. Oon ollut jotenkin väsynyt, eikä teksti oo ottanut sujuakseen. Inspiraatiokin on ollut vähissä. Meillä oli tossa torstaina kirjottajatapaaminen, luin siellä pätkän mun uudesta projektista (työnimellä: "Saako sua pussata?") ja se otettiin ihan kivasti vastaan. Hirveästi rakentavaa kommenttia en saanut, lähinnä hymyjä ja "tää oli kiva" -tyylistä palautetta, mutta ehkä muutkin olivat vähän jäässä, kun itsekään en ollut vähään aikaan tapaamisissa käynyt.

Inttileski ei oo edistynyt, ihan rehellisesti sanoen. Oon kokenut sen lievästi ahdistavana tässä vähän aikaa, pitäis kerätä kunnolla energiaa ja uppoutua siihen täysin taas hetkeksi, että saisin sen valmiiksi. Tää on kuitenkin tuntunut suht haastavalta, ja teos on aika synkänpuoleinen, joten pitäis olla itse siinä kunnossa, että sitä kestää. Jossain vaiheessa sitten, ennen joulua nyt kumminkin.

Itse asiassa juttu on mennyt vähän niin, että oon mieluummin nyt niinä vähäiseksi jääneinä hetkinä, minä oon jaksanut kirjoitella, keskittynyt enemmän edellisten postausten mukana tuomaan runoiluintoon ja sitten tähän uuteen juttuun. Äsken kirjoitin pikkupätkän taas tästä uudesta, hieman yhteiskunnan asettamia paineita sivuten. Toivottavasti nyt iskisi taas kirjoitusinto ja jaksaminen, niin sais projektitkin vähän tuulta siipiensä alle.


maanantai 3. syyskuuta 2012

Enkeliksi


Muutun pieneksi,
luiseksi enkeliksi
Katoan alas taivaan alle,
sysimustaan pimeyteen

Loistan valoani,
kuiskin sanojani
ainoastaan sinulle, rakas
Ainoastaan sinulle

Sanoja



Paljon sanoja lattialla,
sikin sokin, hajalla
sanoja rumia, turvattomia
eksyneitä ja armottomia

Niistä muodostaa ei voi yhtenäistä lausetta,
mutta syvälle ne iskevät siitä huolimatta
Sanoja armottomia, olet eksynyt ja hajalla