lauantai 7. huhtikuuta 2012

Sinun ystäväsi

kirjoitettu 12.07.2011

Sattumalta kuljin pitkin sitä samaa polkua, jota kuljin aina Sinun kanssasi. Muistatko, kun kuljimme käsi kädessä? Sinä kuljit aina pikkuisin ja ripein askelin, minä olin se hitaampi osapuoli, joka lampsi perässä laiskoin ja löysin harppauksin. Sinä pidit kiinni kädestäni tiukasti, minä en uskaltanut. Kun minä irroitin, nappasit käteni takaisin omaasi ja sanoit: ”Et saa koskaan irroittaa kättäsi kädestäni, ennen kuin olemme polun päässä.”
                    
”Miksi?”, kysyin. Silmistäsi ei heijastunut enää se sama vapaus ja elämänilo, kuin aiemmin. Meni hetki, ennen kuin tohdit vastata. Katsoin silmiäsi: nyt niitä kiusasi syvä kaipuu ja katkeruus. Olinko minä menettänyt Sinut iäksi? Olinko minä syypää Sinun toivon kipinäsi sammumiseen? Minä olin sokea ja pudotin kätesi sinä kauniina päivänä, kun Sinä olisit kaivannut tukeani. Olin unohtanut. Miten minä saatoinkaan unohtaa. Nyt Sinä olet kuollut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti