lauantai 30. marraskuuta 2013

Johdantokurssin viimeinen luento

Hejsan!

Eilen oli siis johdantokurssin viimeinen luento. Draaman kirjoittaminen alkaa sitten tammikuussa.

Nyt käytiin läpi kohtaamistekstejä/-novelleja, joita meillä oli läksynä kirjoittaa tuoksi kerraksi. Yllätyin, ehkä hieman negatiivisesti, että tekstiäni oli korjailtu paljon. Itse asiassa, niin oli kaikkien tekstejä. "Turhaa maalailua" oli melkeinpä kaikilla. Oikeastaan opettaja sanoi niin, että koska kaikkien tekstit olivat muuten hyviä, niin nyt keskityttiin ilmaisun huoltoon.

Minä sain huomautuksia esimerkiksi ilmaisuista: "seinät yrittivät luoda oloni kotoisaksi" (kommenttina: "seinät eivät yritä mitään") ja "seinät, jotka olivat pettäneet minut". Itse pidin ilmaisuja mielenkiintoisina, koska minusta on hauskaa luoda henkeä elottomille asioille. Jostain syystä tätä ei arvostettu, en oikein käsittänyt sitä.

Offtopicina, että koulusta sain tehtäväksi luoda jonkunlaisen joulutarinan. Yhden viiden minuutin kohtauksen, jonka voisi näytellä lavalla (ei kuulemma kokonaista näytelmää). Katsellaan, saanko mitään aikaiseksi. Joulujuhliin on suunnilleen kolmisen viikkoa.

Tällaista siis eilen!

lauantai 23. marraskuuta 2013

Tehtäviä ja luentojuttuja

Moiks!

Eilen oli johdantokurssin toisiksi viimeinen luento. Meillä oli nyt läksynä kirjoittaa pieni fiktiivinen teksti (n. 300-500 sanaa) tapaamisesta, jossa harjoittelemme eritoten tapahtumapaikan/-paikkojen kuvausta. Mielestäni suoriuduin ihan kohtuullisesti, vaikkakin sanamäärässä menin melkein satasella yli, palautetta saamme ensi perjantaina, jolloin on tämän kurssin viimeinen tapaaminen.


Toisena tehtävänä oli kirjoittaa pienimuotoinen kritiikki valitsemastaan kirjoitusoppaasta. Itse lainasin kirjastosta Kai Vakkurin "Sinä kirjoitat kirjan" (2013 painos). En ole lukenut sitä vielä kokonaan, mutta sen kritiikin sain rustailtua aikaisemmin tänään. Lähinnä siellä annettiin vinkkejä, kuinka aloittaa kirjoittaminen, mitä tulisi ottaa huomioon yms. 

Kaiken kaikkiaan koin kirjan todella kannustavaksi. Oli siellä loppupuolella puhetta kustannusyhtiöiden hylkäyksistä, ja vielä on lukematta omakustanteen opastusosio. Ehkä melkein tärkeimmäksi koin luvun epäonnistumisen pelosta. Kirjassa sanottiin suurinpiirtein näin: "Älä pelkää epäonnistumista. Se on itsekästä. Ei ole mitään epäonnistumista sille, joka haluaa kirjoittaa kirjan". Ja mieleenpainuvin: "Epäonnistuminen on vahingollinen sana".


Voisinpa melkein tuon oppaan ostaa itsellenikin, niin voisin silmäillä sitä aina tarvittaessa. On mahtavaa, että toiset kirjailijat kannustavat meitä ummikkoja. Josko sitä joskus seuraisi perässä... Yritys on ainakin kova.

Eipä muuta tänään, palaillaan!


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Pieniä juttuja

Hej på dej, ystäväiseni!

Tässä ei ole nyt tapahtunut mitään pitkään aikaan - viikkoon, ollakseni täsmällisempi. En ole juurikaan saanut kirjoiteltua, ainakaan mitään tähdellistä, lähinnä muutamat lyriikat ja yhden lyhytproosan kategoriaan sijoittuvan tekstin. Jälki ei ole kyllä ollut mitään päätä huimaavaa, päinvastoin. Taidan olla hieman ruosteessa, vai mitä luulette?


En perjantaina päässyt luovan kirjoittamisen luennolle. Katsastin sähköpostin, mutta sinne ei ainakaan vielä ollut ilmaantunut mitään tietoa mahdollisesta läksytehtävästä. Kyselin kuitenkin ohjaajalta, josko tämä sellaisen olisi viime tapaamisella antanut, etten vain jää mistään paitsi.


Oon ollut erittäin väsynyt viime aikoina, nimimerkillä "nukuin viime yönä 15 tuntia". Mulla on nyt monena vuotena tullut tällainen kummallinen "väsymyskausi" tässä loka-marraskuun tienoilla, se häiritsee ja hidastaa luomisprosessia ja kaikkea muutakin tekemistä. En saa oikein mitään aikaiseksi näinä kausina, ja se ottaa pannuun oikein toden teolla. Nukkuisin vaikka kellon ympäri, jos se olisi mahdollista.

Ensi viikolla taas paluu normaalimpaan arkeen, ainakin koulun puolesta. Toivon mukaan saisin jotain  kirjoiteltua vielä ennen joulua, onhan tässä jonkun verran vielä aikaa. Keräisin materiaalia Erkon kilpailua varten, tuota viimeisintä tekstinpätkää en ehkä kehtaa lähettää, sen verran kuraa. Lähinnä harjoittelin tunnekuvausta kehon kautta, ja yhdistin sen jonkinlaiseksi kohtaukseksi. Ei sen kummempaa tällä kertaa.

Mutta juu, palaillaan taas, toivottavasti jännemmän postauksen parissa!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Tammen ja Otavan vastaukset

Viimein tipahti postiluukusta kirje, Tammelta. Valitettavasti vastaus oli taasen kieltävä, mutta huomattavasti mukavemmin muotoiltu, kuin esimerkiksi Sammakolta saamani sähköposti.


Tästä vastauksesta ainakin tuli sellainen olo, että mun käsikirjoitus on luettu (tai sitten vain katsottu otsikko, mutta ei pidä olla liian skeptinen). Toisaalta herättääkö lause *"-- ei sovellu tämänhetkiseen julkaisuohjelmaamme" turhia toiveita? Kannattaako lähettää uudestaan myöhemmin? Ehkä, ehkä ei.

* Sammakostahan aikoinaan vastattiin, ettei ylitä julkaisukynnystäkään

Otavaltakin tuli sähköpostia. "Emme voi sisällyttää sitä (käsikirjoitusta) kustannusohjelmaamme"

Katse kohti uusia ulottuvuuksia!


Harmin paikka, tosiaan. Kuitenkaan nämä hylsyt eivät minusta ole yhtä lyttääviä, kuin aikaisemmat, tai ehkä olen vain tottuneempi niitä vastaanottamaan. Enää maailmani ei näistä romahda, onneksi, vaan olen valmis kokeilemaan kaikki mahdolliset keinot saavuttaakseni tavoitteeni.

Vielä on käsikirjoitusten osalta romaanikilpailun tulokset saamatta. Ja sitten se Erkon kilpailu, tosin siinä ei tainnut kustannussopimuksella olla osaa palkinnoissa.

Kyllä tässä vielä onnistutaan!


tiistai 29. lokakuuta 2013

Fantasiaa minä rakennan

Nyt on oikein fantasioitu ja kirjoitettu ylös, taikka alas, taikka naputeltu koneen kirjoitusohjelmatiedoston uumeniin jatkoa "Kuuprinssille". Liioittelin ehkä hieman, ihan vähän, tai oikeastaan aika paljon. Satuilin mieleni sfääreistä lisäsanoja tekstiin, kokonaisen lyhyen luvun mitan verran.

Voi olla, että tulen korjaamaan tekstiä toimivammaksi myöhemmin, mutta keskityn mielelläni ensin tuottamaan, kuin luomaan heti täysin valmista. Sillä tavoin kirjoittaminen on minulle stressivapaampaa puuhaa.


Olen hieman sekaisin tekstieni kanssa. En tahdo jaksaa järjestellä niitä riittämiin, tällä kertaa kirjoitin vain, mitä päähän sattui pälkähtämään. Joskus se voi olla ihan toimivaa, joskus taas ei. Aika näyttää.

Tänään oli rankka päivä työharjoittelussa, joten sekin vaati veronsa. On hyvin vaikea päästä kirjoittamisystävälliseen olotilaan, kun on ihan puhki poikki. Mutta tosiaan, katsellaan.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Tarve olla täydellinen

 (varovasti sensuroitu)

Ei podeta enää syyllisyyttä, eihän?

Koska on tarpeeksi hyvä? Täytyykö olla paras? Riittääkö, jos on kärkisijoilla? Koostuuko se mahdottomaakin mahdottomampi täydellisyys toisten asettamista standardeista, vai onko se piilossa jossain omien aivosolukoiden piirtämissä rajoissa?

Mitä on olla täydellinen? Onko se ”täydellisyyttä”, vai ”epätäydellisyyttä”? Onko se hyvänä, vai pahana olemista? Vai jotain siltä väliltä? Minä en tiedä. Minä janoan tietää, mutta tuskin koskaan tulen vastausta selvittämään.

Olen solmussa uhratessani ajatuksia tälle kipeälle aiheelle. Missä suhteessa tahtoisin olla täydellinen? No tämä on helppo, kaikessa. Mutta silloin olisin varmasti maailman vihatuin ihminen, eikä sekään olisi hyvä. Mikään ei olisi hyvä. Maailma on mutkikas paikka, mutta niin on myös ihmismieli.

Olemme vaikean kysymyksen äärellä. Kaikkeen ei tarvita aina vastausta, mutta epätietoisuus on hyvin tuskastuttavaa. Täytyisi tietää kaikki kaikesta, mutta eikö elämä olisikin silloin tylsää? Ei olisi mitään selvitettävää, ei mitään pohdittavaa. Ei mitään, mistä kirjoittaa tarinoita, josta päästäänkin lempiaiheeseeni, eli kirjoittamiseen. Ei vain olisi mitään kirjoitettavaa, tai ainakaan mitään, mistä voisi kirjoittaa jotain muutakin, kuin kuivaa asiatekstiä. Ei olisi olemassa mielikuvitusta, näin minä väitän. Voi, kuinka kuivaa ja karhealta maistuvaa hiekkaa elämä olisikaan.

Jospa minä vain hyväksyisin asiat sellaisina, kuin ne ovat. Pohdintaa aiheuttavina, vastaamattomina, saavuttamattomina. Haastavaa, eikö totta? Tähän voisin kommentoida tylsästi, että elämä on. Mutta ainakin on jotain tekemistä sillä välin, kun täällä ilmaa hengitämme. Olisihan se kovin tylsää, jos istuisimme apaattisina ja melkein lobotoituina paikoillamme.


Kyllä, minä päätin nyt hyväksyä maailman.

J.H. Erkon kilpailu

Kirjailijapiireissä tiedetään J.H. Erkon kilpailu, sillä se on eräs Suomen vanhimpia. Tänä vuonna se järjestetään 58. kerran, ja kilpailulajina on - mun suureksi onnekseni - lyhytproosa.


Alun alkaen, kun aloin kirjoittaa enemmän tosissani, tekstini olivat lyhyitä, tuskin novellimittaisiakaan. Oikein soveliasta lyhytproosaa siis. Myös novelleja saa kilpailuun lähettää, kokosin jo kansion kilpailutekstejäni varten. Osallistumisaikaa on tammikuun 2014 loppuun saakka.


Kilpailusivuston mukaan ihannemäärä kilpailutekstiä olisi n. 20-40 sivua, ja ajattelin tässä jotain uuttakin saada aikaiseksi vielä ennen tammikuuta. Huikeaa, ihan mahtavaa, että tulin Googletelleeksi kirjoituskilpailuja tässä aikana ratoksi!

Jännittäviä aikoja eletään siis!

Onnellinen



Kaunis hymysuu,
iloinen, nauravainen olento sen takana
Rakkauteni,
onnellinen ihminen

Sydämiä


Sydämiä monenlaisia:
särkyneitä, rikkonaisia,
ehjiä ja rakastavaisia

Kaikki kulkevat omaa polkuaan
tässä ankarassa, mutta ihanassa maailmassa


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kolmas luku

Kirjoitin äsken kolmannen luvun uuteen projektiini, työnimeltään: "Älä luule itsestäsi liikoja, Ellinoora". Tälle tarinalle oli erittäin haastavaa keksiä nimeä, mutta olkoon se tuo siihen saakka, kunnes pääsen vähän syvemmälle tarinaan kiinni, ja toivon mukaan keksittyäni paremman nimen tilalle.


Minulla ei vielä hirveästi ole tästä uudesta tekstistä sanottavaa, muuta kuin sen verran, että tässä kolmannessa luvussa esittelen vähän päähenkilö Ellinooran elämää, ja luonnetta enemmän. Todella alkutekijöissään koko stoori vielä.

Näin offtopicina: käväisin tänään myös Heurekassa katsastamassa "Heureka tulee hulluksi" -näyttelyn, ja olihan se ihan jees, mutta olisin kyllä toivonut varsinkin demonstraatioilta hiukan enemmän. Ja kovin moni "laitteista" oli myös rikki tai jumissa, joka oli vähän ikävä miinus.

No mutta juu, ei minulla tänään niin hirveästi kerrottavaa, näkemisiin!

lauantai 26. lokakuuta 2013

Ensimmäinen luento

Hymyssä suin marssin tänään kohti Helsingin opistotaloa!

Eli tänään (= eilen, sillä vuorokausi ehti vaihtua) oli siis ensimmäinen luento/oppitunti, miten sen nyt haluaa ilmaista, luovan kirjoittamisen perusopintoihin liittyen. Luento koostui yhteensä neljästä, 45min mittaisesta oppintunnista (välissä oli pieni tauko, mutta kahvia ei saanut, koska valitettavasti kahvio oli jo kiinni, kun oli tauon paikka).

Ensiksi perinteisesti esittäydyttiin, sitten meille esiteltiin erilaisia luovan kirjoittamisen oppaita, ja saammekin kurssin aikana tutustua yhteen vapaavalintaiseen oppaaseen, ja kirjoittaa kokemuksia kyseisestä kirjasta (mm. oliko hyötyä jne.). Kirjoitustehtävät kuulemma tehdään pääsääntöisesti kotona, tunneilla kerrotaan aiheet ja ohjeet, ja kotona tehdään sitten työt.

Ehdittiin me saada jo yksi tehtäväkin, nimittäin erilaisten stoorien alkuja (muutama sivu), joista täytyisi valita ja pohtia, mitä mahdollisesti tahtoisi lukea pidemmällekin, ja perustella valintansa. Olisi saanut kyllä tyrmätäkin kaikki, ja perustella, miksei mikään satu kiinnostamaan, mutta itse onnekseni löysin muutaman, jota olisin ehkä enemmänkin tahtonut lukea (varsinkin se yksi!). Tämä olisi siis ollut ensi kerraksi tehtävä kotitehtävä, mutta ehdin sen jo rustailla siinä luennon lomassa, kun sai käyttää pelkkiä ranskalaisia viivoja.

Saimme toisenkin tehtävän, mutta sen deadline on ilmeisesti vasta parin viikon kuluttua. Mutta, kuinkas kävikään, kirjoitin sen tuossa parikymmentä minuuttia sitten, kun mittaa tarvitsi/sai olla vain 100-200 sanaa! Tehtävänä oli kirjoittaa novelli/kolumni/satiiri tms, ja aiheita saimme kaksi, joista sitten sai valita mieluisamman. Minä kirjoitin aika absurdin novellin aiheesta "Kun minusta tehtiin kirjailija", koska koin sen itselleni helpoimmaksi, ja myöskin mieluisimmaksi lähestymistavaksi.

Tuntui kuitenkin hieman vaikealta kirjoittaa niin lyhyt, mutta tiivis, ja hieno paketti. Luulenpa melkein, että omastani tuli jotain yläastetasoista, mutta toisaalta se on vielä paranneltavissa, sillä aikaa on kuitenkin ihan riittämiin.

Että tällainen perjantai!

perjantai 25. lokakuuta 2013

Kaunis mielen maisema

Ajattelin tässä pitkästä aikaa jakaa vähän kirjoittamiseen liittyviä ajatuksiani:


Yhtäkkiä taas alkoi poltella aivoissa, sekä sydämessä. Janoan sitä, että tekstejäni luettaisiin. Jos saisin jotain joskus julkaistua muuallakin, kuin pienessä, melko tuntemattomassa blogissani, olisivat tekstini paljon suuremman yleisön nähtävillä ja luettavissa. Itse voisin verrata kirjoittamista musiikin tekemiseen: on hieman ikävää, jos työstää albumia, ja sitten, kun se olisi kuunneltavissa, kukaan ei kuuntelekaan.

Sama pätee varmaan kaiken taiteen tekemiseen ja luomiseen. On hyvin ikävää, jos käyttää paljon aikaa, energiaa ja voimia suureen projektiin, ja sitten, kun se vihdoin valmistuu, ei olekaan ketään sitä vastaanottamassa. Voisin pukea tämän asian vaikka kuinka monenlaisiksi, erilaisiksi virkkeiksi, mutta ehkä tuo pari kertaa on ihan riittävä.

Pieni epätoivo nimittäin kummittelee taas päässä, mutta koetan hiljentää sen parhaani mukaan, ja puskea vain eteenpäin, kohti uusia tuulia ja ulottuvuuksia. Voihan käydä niin, että joku kerta tärppääkin, ja ollaan taas askelta lähempänä lukevaa yleisöä. Toivossa on hyvä elää, näin on joku joskus sanonut.


Mieltäni kuitenkin lämmittää se, että moni kavereistani on tähän mennessä ollut vapaaehtoisia lukijoitani. Tekstieni siis, mutta myös blogin. Mutta olen ahne, haluan aina vain enemmän. Tahdon enemmän lukijoita, kirjoittaa parempia romaaninraakileita. Pitäisi opetella siihen, että vähempikin riittää. Joka asiassa.

Romaanikilpailuun tekstien lähettämisen mahdollisuus loppuu sunnuntaina. Ensi kuussa on kulunut 6kk siitä, kun lähetin Inttilesken Tammelle, toivon, että sieltä vastattaisiin luvatun ajan kuluessa. Otavan suunnalta ei ole kuulunut edelleenkään mitään...vastausta kärsimättömänä odotellessa.


Tuntuu oikeastaan ihan mukavalta vuodatella ajatuksia tänne blogiin. Pitäisi varmaan tehdä sitä useammin, vai mitä luulette? Olen viime aikoina päätynyt lähinnä vain raportoimaan, jonka lukeminen voi käydä vähän tylsäksi, kun ei tiedä, mistä oikein on kysymys. Kun enhän minä niitä pidempiä stooreja ole tänne päätynyt julkaisemaan. Elän toivossa, että joskus hamassa tulevaisuudessa, viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä joku lukee romaanini, ja eksyy tänne blogiin tutkailemaan sen kehittelyvaihetta ja raporttipostauksiani. Niin, sitten joskus.

Kohta täytyy varmaan valmistautua unten maille, että jaksaa huomenna olla korvat höröllä ja kynät ojossa siellä Opistotalolla.

Siispä, hyvää yötä!

torstai 24. lokakuuta 2013

Uusi projekti!

No heippa!

Aloitinpas sitten taas uuden romaanin työstämistä. Taas suhdedraamaa, yllättäen. Mutta tästäkin luulisi kehittyvän jotain erilaista, ainakin toivon mukaan. Aiheesta on toki ennenkin kirjoitettu, ja luulisin, että hyviäkin kirjoja, mutta jostain syystä aihe kiehtoo minuakin. Ehkä siksi, että menneisyydessä olen tavannut useammankin hieman tässä tilanteessa olevan ihmisen.

Toivon vain, etten vahingossakaan luo tarinasta liian samanlaista, kuin "Addiktio".

Suuressa osassa tässä tarinassa on nimittäin ikäero. Päähenkilöiden ikäero on kokonaista 25 vuotta, eikä suhdekaan ole aivan terveellä pohjalla. Stoori tulee sisältämään sekoilua, pienessä ja suuressa määrin. Eikä rakkaudestakaan välttämättä ole kyse. Enempää en oikein osaa kertoa, koska juttu ei ole itsellenikään vielä niin selvillä. Ehkä se tästä etenee sitten.


Toisaalta mulla on palava halu kirjoittaa, mutta kirjoittamiseenkin liittyy pelkoja. Onko mulla aivan liian monta rautaa tulessa? Toinen toistaan keskeneräisempiä teoksia, eikä yhtäkään ole vielä edes julkaistu. Mutta toivo elää, toivottavasti vielä pitkään.

Huomenna alkaapi ne kirjoitusopinnot! Ehkä koetankin salaa virittää itseäni tunnelmaan.

Perhedraamaa à la Kuuprinssi

Sainpas sittenkin väsättyä luvun "Kuuprinssiin" - taas kerran.
Meinasi tuskanhiki jo valua otsalta, kun en tiennyt, 
miten jatkaa siitä, mihin viimeksi jäin.

"the happy face!"

Mutta onneksi ratkaisu pomppasi eteen, kuin itsestään!
En nimittäin jatkanut heti samasta tilanteesta,
vaan keskityin taas sivujuonten kehittelyyn.

Jes. Tätä mä kaipasinkin, oikeesti.


Mulla alkoi tänään syysloma.
Ja, oi kyllä, mulla on vain vajaa viikko syyslomaa.

Toisaalta, tavallaan loma ei tunnu lomalta, 
koska mulla on miltei joka päivä kuitenkin jotain menoa.
MUTTA - perjantaina alkaa luovan kirjoittamisen opinnot (HKI:n avoin yliopisto!),
ensimmäinen luento... jänskää aika tavalla.


Niin, muuten...
Lähetinpä sitten loppujen lopuksi kokonaista 3 romaaninraakiletta sinne romaanikilpailuun.
Tammikuussa saa vissiin kuulla tuloksista.

Matkaan lähti:
- Inttilesken päiväkirja
- Saako sua pussata?
- Addiktio

Oishan se tosi jees, jos joku edes yltäis sinne 10 parhaan joukkoon.
Mutta... we'll see.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Salaisuuksia kaivellaan

Äsken naputtelin taas luvullisen "Kuuprinssiä".
 Nyt aletaan vihdoin päästä aiheeseen, nimittäin kaivellaan päähenkilön salaisuuksia.

Kertojan ajatuksia.

Pääsin vihdoin käsiksi siihen seikkaan, 
että pitäisi saada kaiveltua toisesta päähenkilöstä vähän taustoja selville.
Pian varmaan paljastuu vihdoin, mikä tämä Viktor on miehiään.


Offtopic:
Sain muuten kaverin äidiltä lahjoituksen, nimittäin erään kirjan,
jonka päähenkilönä on Emma-niminen tyttö, joka sattuu siis olemaan omakin etunimeni.

Pitääpi lukaista jossain välissä. :)

Huomenna taas työharjoitteluun.

Kohta on muuten marraskuu.
Saa pian alkaa odotella Tammeltakin sitä vastausta.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Kahvilassa tapahtuu

Olin tänään ensimmäistä päivää kahvilassa työharjoittelussa. Ei aivan sen inspiroimana, mutta vähän kuitenkin, kirjoitin "Kuuprinssiin" taas yhden luvun, otsikolla "Kahvihetki". Tämän luvun tapahtumat siis kahvilan ovien sisä- ja ulkopuolella, mutta kahvilassa kumminkin.

Minä menossa sinne työharjoitteluun. Yllätys.

Kiedoin ja solmin vähän lisää narua tarinaan, nimittäin edellisessä luvussa toin mukaan sivuhahmon, jonka ympärille umpisolmuilen sitten vähän juonikuvioita, toivottavasti voitokkaassa mielessä. Testataan!


Tämäkin postaus uhkaa nyt jäädä tyngäksi, mutta jääkööt. Väsynyt fiilis, ensimmäiset työpäivät vievät aina energiaa, vaikkeivät ne raskaita tai pitkiä olisivatkaan.


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Sanasadetta

Sain eilen sitten aikaan enemmänkin: kirjoitin taas suhteellisen pitkän luvun, tällä kertaa koulumaailmasta, ja toin uuden henkilöhahmonkin peliin, jonka ympärille saa varmasti rakennettua jänniä juonikuvioita.


Eilen pidinkin oikein kunnon lepopäivän, ja keskityin kirjoittamiseen. Nukuin varmaan 14 tuntia, heräsin, söin ja kirjoitin. Juuri näin lauantain kuuluukin mennä.

Huomenna alkaa työharjoittelu. Menen - yllättäen uudestaan - väsäämään taas kahveja kahvilaan. Jospa saisin työharjoittelun aikana napattua pari kahvikuvaa siihen novellikokoelmaan! Olisi kyllä tosi hyvä homma, mutta täytyypi katsella.



lauantai 12. lokakuuta 2013

Pieniä tekstin hippusia

Kirjoittelin tuossa jotain pientä luvuntapaista taas "Kuuprinssiin". Tämän kertainen ei ollut actionia täynnä, mutta mielestäni tarina tarvitsee välillä myös pieniä "tasauslukuja" sinne väliin fiilistä, ja muuta luomaan. :)


En oo nyt ihan hirveästi saanut aikaan pidempien projektien saralla, kun olen lähinnä innostunut kirjoittelemaan niitä biisejä. :D Eilen sain aikaan mahdollisen uuden Findance-hitin... no ei nyt sentään, mutta ihan huumorimielessä kirjoitin sellaisen "teinityttöjen ylistyslaulun". :)


Niin, ja muuten TÄSTÄ pääsee lukemaan pientä sivuprojektiblogia,
tällaista, hieman runomuotoista ajatelmajuttua se vissiin sisältää.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Fiilistelyä

Äsken fiilistelin vielä varovasti sunnuntaina kirjoittamaani lukua "Kuuprinssiin".
Taiteilin erillisen luvun edellisen luvun tilanteen lopetukseksi,
minusta se sopi aika hyvin, sillä sunnuntainen luku venähti aika pitkäksi
(ainakin verraten toisiin kirjoittamiini lukuihin).

Puspus.

Näillä näkymin tuleva romaanini tulee pursuamaan romantiikkaa
- meinasin melkein kirjoittaa, että erotiikkaa, mutta ei nyt sentään.

Paljoa en saanut aikaan, mutta jotain kumminkin - pienetkin askeleet ovat sentään askelia nekin.

Nyt illalla katselen varmaan Nashvilleä telkkarista, 
josko se taas inspiroisi kirjoittamaan uusia, ehkä parempiakin biisejä!

Heipsunhei.


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Maailma on minun, maailma on sinun

Tänään on kuunneltu paljon Haloo Helsinkiä, ja haettu inspiraatiota. Sain lyriikoita aikaiseksi varmaan miljoona, mutta melodiat menikin sitten vähän pieleen. Syyllistän flunssaa, ja äänen narinaa. Jos ei nyt kuitenkaan...

Sain myös upeasti tiskattua kirjoittamisen lomassa, joita kumpaakin olen tässä vältellyt jonkun aikaa. Tiskaamista ihan siitä syystä, ettei huvita, mutta kirjoittamista enemmän sekaisen mielentilan ja epätoivon vuoksi. Epätoivo murskaa inspiraation aika tehokkaasti, kun tuntuu, ettei tuotos ole tarpeeksi loistavaa. Ja sekös suututtaa, ja rikkoo vapaata mieltä vieläkin terävimmiksi sirpaleiksi.


Kuitenkin tänään sain olla hetken rauhassa, ja yksin ajatusteni kanssa. Se tuotti hedelmää, vihdoinkin. Kirjoittelin melko pitkän luvun "Kuuprinssiin", ja olen iloinen saavutuksestani. Koetin parhaani mukaan saada hahmoihin jonkinlaista särmää (ja nyt piti syöksyä pelastamaan makaronit kiehuvasta kattilasta), ja siinä melkein onnistuinkin. Hienoa. :)

lauantai 5. lokakuuta 2013

Kilpailutyöt vihdoin lähetetty!

Huhhuh!

En oo taas pariin päivään päivitellyt, mutta asioita on vihdoin saatu vietyä eteenpäin. Ihan ensimmäiseksi on pakko mainita, että torstaina iltapäivällä sain VIHDOIN JA VIIMEIN läheteltyä tekstejä sinne Suureen romaanikilpailuun! Ja nimenomaan monikossa, sillä "usein kysyttyjä kysymyksiä" -kohdasta löytyi mielenkiintoinen vihje, että sama henkilö saa osallistua useammallakin tekstillä kilpailuun!

Matkaan lähti siis "Inttilesken päiväkirja", sekä "Saako sua pussata?" takakansiteksteineen.


Yksityiselämänkin puolella alkaa asiat pikkuhiljaa järjestyä. Systeemejä vietiin eteenpäin eilen, ja toivottavasti homma olisi tällä selvä. Muutakin positiivista on suunnitteilla: mietittiin bändin perustamista kaveriporukan kanssa, ihan harrastusmielessä, mutta saisin ehkä kehiteltyä muiden kanssa niitä mun lyriikoita ihan biiseiksi asti! Saisi vähän muunkin tyylistä harrastusta tähän arkeen, kun kirjoittaminen on loppujen lopuksi aika yksinäistä puuhaa. :)


Että sellaista settiä.
Toivon mukaan saan lähiaikoina jotain romaanienkin saralla aikaiseksi taas!


torstai 3. lokakuuta 2013

Aggressio

Heipparallaa!

Mulla on ollu liiankin tunnerikas viikko. Eräs henkilö menneisyydestä päätti hommata mut vaikeuksiin oikein kunnolla sittenkin, vaikka en ole tehnyt tälle mitään väärää. Tämä herätti sitten myös ryöpyn kipeitä tunteita, joista luulin jo selvinneeni. On jäänyt kirjottamispuuhat siinä vähän sivummalle, en ole vieläkään saanut aikaiseksi lähetellä niitä romaaninalkuja sinne romaanikilpailuun...


Mutta mä aion todellakin taistella mun oikeuksista tässä asiassa.
Niin järjetön juttu, että tuntuu, että tämä henkilö tahtoo tahallaan vaikeuttaa mun elämää.


Oon kuitenkin nyt parin päivän aikana kirjottanut hurjan monta biisiä aiheesta
ja tunteista, joita tähän tilanteeseen liittyy.

 Inspiraatio kukkii, vaikka ajatusten jäsentely onkin vaikeaa.

Tämän viikon tunne siis viha - ja ihan syystä onkin.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Kuuprinssi: perhe-elämää

Heipähei! 

Johan tässä on aikaa vierähtänyt, kun olen viimeksi oikein kunnolla luonut jotakin uutta "ja ihmeellistä". Toisin sanoen siis jatkanut pitkäaikaisempia projektejani. Tänä hyisenä ja sateisena iltana oli "Kuuprinssin" vuoro. Jatkoin sitä perhe-lukua, jota mainitsinkin jo kirjoittaneeni jossain vaiheessa. Nyt saatiin taas draamaa peliin.

Tänään nukuinkin pitkästä aikaa päiväunet.

Romaanikilpailuun en muuten vieläkään ole teostani muistanut lähettää. Pitäisi se varmaan viikonloppuna laittaa, että on sitten rauhassa aikaa pohtia takakansitekstiä. Pikaisena yhteenvetona: 5 paikaan Inttileski lähetetty - 3 hylkäyskirjettä, 2 paikasta ei vielä vastausta. Jos ei noista viimeisistä tärppää, niin sitten on olemassa vielä tuo romaanikilpailumahdollisuus, ja toki kannattaa ehkä vielä jonnekin muuallekin yrittää, 6 lähetyspaikkaa kun on vielä aika vähän.

Ja jos ei senkään jälkeen tärppää, niin ajattelin yrittää jollain toisella romaanilla.
Sitten kun saa jollain itsensä läpi edes jostain, niin on helpompi saada kehittelyneuvoja ja -ideoita toisiin teoksiin. :) Sitä siis odotellessa.


perjantai 13. syyskuuta 2013

Kustannusosakeyhtiö Sammakko

Sammakolta tuli siis hylkäyssähköpostia - jälleen kerran.


Romaanini "ei ylittänyt julkaisukynnystä" ja toivoteltiin "parempaa onnea jossain toisaalla",
tai jotakin sinnepäin. Joka tapauksessa sain sähköpostin kuulostamaan omiin korviini jotenkin tylyltä, halventavalta, väheksyvältä... mitä vielä.

Asiahan ei varmaankaan ole noin. Julkaisukynnys on joka taholla suhteellisen korkea,
tai sitten sattuu vain käymään hyvä tuuri. Mutta huono kun olen hylsyjä vastaanottamaan,
niin totta kai pettymys ja ärtymys ovat päällimmäisiä tunteita, joita pintaan saatan hylkäyksen tullessa.


Kuvassahan se jo tulikin: on tehtävä töitä entistä lujemmin.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Lisämausteita ja -rivejä

Nyt ensiksi tahtoisin patistaa teitä lukijoita vastailemaan 
tähän postaukseen naputtelemaani kysymykseen: KLIK!
...eli suomeksi toivoisin aihepiiritoivomuksia sinne kommenttiboksiin. :)

Otavalta ei vieläkään oo kuulunut mitään, mutta täällä odotellaan sitkeästi vastausta kuitenkin.

Viikon aikana oon saanut aikaiseksi lähinnä lyhyitä juttuja, niin kuin runoja, ja pari biisiä. :) 
Tällä kertaa suomeksi, sillä näin riimittely onnistuu multa luontevammin.
Oon itse asiassa melko ylpee niistä biiseistä, koska se on mulle suhteellisen uusi taiteen laji!
Vielä kun joku laulaisi ja säveltäisi niitä, niin olis aika avot.


"Addiktio" on taas saanut muutaman rivin, ja yksityiskohdan, lisää.
Toivon, että ne maustavat sopivasti stooria, ja antavat vähän potkua.

Vieläkin tarina on kuitenkin itselleni kysymysmerkki sikäli,
että mietin, onko se liian yksipuolinen edelleen.

***

Ja niin. Ei, en ole editoinut "Inttileskeä".

Nyt ei jotenkin innosta, ehkä siksi, 
koska jostain ihmeestä olen repinyt karmaisevat paineet itselleni sen asian suhteen.
Ehkä lähetän sen tuollaisena, koska mielestäni siinä ei ole muuta editoitavaa, 
kuin ne aikamuotovirheet, jotka voi joku paremmin asiansa osaava korjata.

Lukijoilta en ole niistä saanut edes kommenttia, joten ehkä ne eivät pistä niin pahasti silmään,
eivätkä juuri häiritse lukukokemusta. Ainakaan toivottavasti.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Mitäs sanoisitte tästä?


Mietiskelin tässä teetä juodessani - ja edelleen flunssaisena - että olisiko kiva piriste blogille, jos koettaisin luoda tänne omaa tarinaa? Vähän niin kuin "blogi-/nettiromaania"? Postailisin aina luvun kerrallaan tänne blogiin, ja tekstiä saisi lukea vapaasti. Saisin kirjoitella taas uutta juttua, ja odotella rauhassa kustantamoiden vastauksia, sekä (ehkä) "pitää lomaa" muista prokkiksista välillä. 

Toiveita saa esittää, mutten suoralta käsin lupaa ainakaan kaikkia ottaa vastaan,
jos päässä nyt sattuu syttymään kuumaakin kuumempi idea.

Sellaista voisin kuitenkin udella, että mitä tyylilajia te lukijat toivoisitte?
Olisiko kyseessä imelä rakkauskertomus, kauhutarina, inhorealistinen draama, 
vaiko kenties jotain muuta?

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kuuprinssi

Mun uusimmalla, tähän saakka nimettömällä projektilla on vihdoin nimi: "Kuuprinssi". Voi olla, että se vielä vaihtuu, mutta tuo nyt ainakin on lyhyt ja ytimekäs, ja sisältöä kuvaava otsikko.

Tässä stoorissa olen taas nimennyt luvut samoin, kuin "Inttilesken päiväkirjassa". "Addiktiossa" ja "Saako sua pussata?":ssa olen vain numeroinut ne. Jotenkin se sopi taas tämän tyyliin, ja musta on mukavaa keksiä mielenkiintoisia nimiä luvuilleni.

Voi kun saisikin tuollaisen kirjoituskoneen!

"Kuuprinssistä" löytyy nyt jo 19 sivua, joten suunnilleen kymmenen sivua olen tuottanut, per kuukausi. Aikas hyvin, vuodessa olisi tätä tahtia kasassa jo 120 sivua! Tämän illan lukuun mahdutin perhesuhteita ja perhe-elämää jonkun verran, että hahmoille saisi vähän taustaakin jostain rakennettua.

Väsymys alkaa taasen painaa päälle, ja huomenna olisi vielä toistaiseksi suunnitelmana käväistä koulussa, vaikka flunssan kourissa olenkin. Kuumetta ei ole, ainakaan vielä, joten se saattaisi olla mahdollistakin. Päätä kyllä särkee tämä yskiminen aika mukavasti, mutta kyllä siellä koulussakin olisi käytävä.



Pieniä korjauksia "Addiktioon"

Otsikossahan se tärkein tulikin jo sanottua: tein pientä hiomistyötä tuon projektin kanssa. Lähinnä korjasin pari juttua, ja lisäilin pieniä jutskia tässä vaiheessa viimeiseen lukuun. En oikein tiedä, olisiko järkevää jättää loppu ns. "auki", vai tarkentaa/jatkaa vielä vähän matkaa. Siinä pohtimista.


Niin kuin Facebookin puolella ehdinkin jo mainita, oon siis flunssassa. Sinänsä ärsyttävää, että tämän viikonlopun olisi mukavasti voinut omistaa tekstin tuottamiselle, mutta räkäinen pää tukkii aivot sen verta pahasti, etten ole juuri saanut mitään aikaiseksi.

Työn touhussa.

Eipä muuta. Toivon mukaan saan jotain muutakin tehtyä lähipäivinä.
Romaanikilpailullakin alkaa olla jo hiukka kiire...

Onnen koti

Runoilin keskiviikkona.

Sielu irtautuu kehosta,
matkaa kauas pois ihmisten maailmasta
Voisiko onnen tavata jossain kaukana?
Tutustua, ehkä ihastua

Taivaanrannassa kaiken takana,
kaiken yläpuolella, kaiken saavuttamattomissa
Siellä toisessa ulottuvuudessa
tekee Onni omaa kotipesäänsä talvea varten

Minä saavun jonain toisena olentona,
läpikuultavana, värittömänä,
kosketuksen ulottumattomissa olevana
Koputan oveen ja odotan

Onni kurkistaa ovisilmästään,
valoa tulvii ulos pikkuisesta reiästä
Kuuluu narahdus, toinen, ja ovi avataan
Astun sisään aivan toiseen maailmaan

Laskee kätensä Onni olkapäilleni,
kuiskii korvaani suloisia sanoja,
ilosta, hauskuudesta, riemusta
Otan ne vastaan hymyillen ensimmäistä kertaa vuosituhanteen

Onni ottaa minua kädestä,
tartun käteensä ilomielin
Seuraan yläkertaan valoisaan,
askelmamme soittavat musiikkia maailmaan

Syöksyy säkenöivä valo kohti sielua,
tarttuu kiinni ja nostaa ilmaan
Olen onnellisempi, kuin koskaan
ja koskaan tulen olemaankaan

torstai 29. elokuuta 2013

Uusi loppu

Kirjoitin äsken uuden lopun "Addiktioon".

Ajatuksia juoksee pääkopassa.

Edellisen lopun säilytin toiseen tiedostoon, mutta tulin siihen lopputulokseen,
että tuotos saattoi olla aivan liian synkkä niillä eväillä. Pelkkää mustaa ja harmaata,
ei yhtään valkoista, tai värejä. Ei kukaan muu, kuin joku syvästi masentunut,
tai muuten samankaltaisia tapahtumia kokenut olisi sitä jaksanut lukea.


Vielä täytysi kehittää henkilöhahmoja, luoda niistä helpommin lähestyttävempiä, 
tai jotenkin inhimillisempiä olentoja. Siinä on haastetta, 
sillä jotenkin aikaisemmin se on tuntunut huomattavasti helpommalta.
En tahtoisi kaikista päähenkilöistänikään samanlaisia, mutten myöskään liian stereotyyppisiä.
Vaikeaa.

Varsinkin nimittäin Elsi on haaste sinänsä.
Masennus nyt on tuttua, mutta nuoreen naiseen olisi saatava jotain muutakin sisälle,
kuin pelkkä harmaa masennus.

Sellaista tänään.

maanantai 26. elokuuta 2013

"Addiktion" editointia

Viime yönä sain jonkun kumman puuskan korjailla, ja kirjoitella lisää, "Addiktioon".


Sain palautetta, ja koetin ottaa sen vastaan parhain mahdollisin keinoin, eli kuunnella ja suodattaa, mutta toisaalta olin aika samaa mieltä palautteen antajan kanssa, kun hetken asioita mietin. Luulisin, että joitain juttuja on vielä kypsyteltävä, ennen kuin keksin niihin toimivat ratkaisut, mutta jotain sain aikaan jo onneksi viime yönäkin.


Olen alkanut myös hieman hermoilla: tällä viikolla tulee tasan 3kk siitä, kun lähetin käsikirjoitukseni Otavalle, ja vastaus luvattiin nettisivuilla 1-3kk:n kuluessa. Ettei vain tekstiäni olisi jätetty kokonaan vilkaisematta? Sivuilla kyllä lukee, että: "Tutustumme kaikiin saapuneisiin käsikirjoituksiin.", mutta koskaan ei voi olla varma. Pelkään, ettei vastausta tule laisinkaan.

Näin tänään. Jotain saatu taas pitkästä aikaa aikaan.