torstai 28. maaliskuuta 2013

Kesä


Seurasin pilviä. Liitelin niiden yläpuolella, kuin unessa. Kosketin sinisenä hohtavaa taivasta, ja tunsin, kuinka tuulen pienet pyörteet pyörittelivät hiuksiani edestakaisin. Auringonsäteet valaisivat kasvojani, ja häikäisivät hieman. Vaaleanpunainen kesämekkoni hulmusi korkealla, mutta täällä ylhäällä ei kukaan ollut sitä näkemässä. Ajatuksissani ei ollut ainuttakaan negatiivista asiaa. Oloni, mieleni ja kehoni tuntuivat puhtailta. Onnellisilta. Aivan kuten sinä päivänä, kun tapasin sinut ensi kerran.

Tuuli suuteli minua samoin, kuin sinä suutelit minua silloin. Leijailin yläilmoihin, tällä kertaa aivan oikeasti. Silloin se oli tuntunut siltä vain mielikuvituksen tasolla. Nyt se tapahtui oikeasti.

Silmäni loistivat kirkkaasti, tuikkivat kuin tähdet öisellä taivaalla. Olin aivan varma, että minusta oli tullut yksi niistä; kauniista tähdistä, täydellisen toiveikkuuden symboleista. Lensin tuulen pyörteissä aina vain kauemmas kotoa, mutta kohti määränpäätäni. Kurotin kohti jotakin uutta, jotakin samanlaista, kuin mistä olin nähnyt unta. Toivoin. Saavutin. Sain.

Sillä hetkellä jokainen unelmani kävi toteen. Pienistä asioista kasvoi suuria, tunteista turvallisia ja hymyni ympäröi koko maailman syliinsä. Minusta tuli lopultakin onnellinen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti