perjantai 31. toukokuuta 2013

Lisäsivuja

Koska lukijani Väinämö Vaahtera näin toivoi, lisäsin tänne blogiin itsestäni hieman tietoa. Esittelysivuni löytyy tuolta vasemmasta ylälaidasta otsikolla "Minä, huhtikuu".

Ja koska innostuin tästä uusien sivujen luomisesta, niin selkeyden vuoksi loin myös "Projektini" -sivun, mistä löytää tämän hetkiset projektini kirjoittamisen parissa.

Olkaapa hyvä!


Kärsivällisyys ei lukeudu hyveisiini.

...kahdeksan kuukautta se ehti hautua tietokoneen kovalevyllä.
Ja nyt se pitkään harkittu teko on pantu täytäntöön!

Otin nimittäin suuren harppauksen kohti tuntematonta:
tarjosin Inttilesken päiväkirjan käsikirjoitusta WSOY:lle ja Otavalla sähköisenä.


Tammelle ja Karistolle teksti olisi viikonloppuna menossa paperiliuskoina.
Aloitan nyt näistä suurimmista. Jos ei nappaa, niin sitten lähdetään sivupoluille.

Näkemisiin,
huhtikuu

torstai 30. toukokuuta 2013

Lukuja sataa

"Saako sua pussata?" etenee hienosti. Toisaalta nyt tajuan, että henkilöiden perheitä tulisi ehkä esitellä enemmän. Nyt tarina on taas vaihteeksi keskittynyt ehkä hieman liiaksi pelkkiin juonikuvioihin, ja kouluympäristöön.

Kesäyöt ovat kirjoittamista varten.

Lukaisin myös Inttilesken "lisäosat"* lävitse. Uppouduin tarkasteluuni niinkin hyvin, että unohdin teeveden kiehumaan tunniksi täysillä olevalle liedelle - kattila hiiltyi ja kärysi, hyvä ettei pahemmin käynyt.
*lisäosilla tarkoitan siis loppumerkintää ja epilogia

Hyvältä ne näyttivät vieläkin. Melkein ehkä paremmilta, kuin osasin muistaa. Mikä tuntuu tietenkin hyvältä. Ehkä tästä vielä johonkin päästään?


Vieläkin tarvitsisin apua mahdollisessa editoinnissa. Vai pitäisikö jopa kokeilla suoraan näin? Jos mun teksti jonnekin hyväksyttäisiin, niin editointi tapahtuisi sitten kustannustoimittajan avulla. Mutta ensin täytyisi ylittää rima, korkea rima, jonka toisella puolen mun romaaninraakileeni hyväksyttäisiin.

Kuinka tämä tapahtuu?

Mun tarinani on lojunut kansiossaan miltei koskemattomana jo 8 kuukautta.

Mä en jaksaisi enää odottaa, alan olla kärsimätön.
Mun on tehtävä se pian. Yritettävä edes.

Ehkä printtaan tekstin niin moneen tuhanteen kertaan, 
että Suomen jokaiselle pienellekin kustantamolle riittää omansa.


Öitä!

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Draamaa.

Nyt on tosiaan alkanu taas sujua. Tekstiä syntyy melkeinpä päivittäin. Alan päästä viime vuotiseen kirjaimien virtaan taas käsiksi. Näin sen kuuluukin mennä!


Musta vaan jotenkin tuntuu, ettei tää aivan yllä Inttilesken tasolle. Mutta toisaalta, voiko "Saako sua pussata?":aa ja "Inttilesken päiväkirja":a edes verrata toisiinsa? En usko. Kirjoitustyyli on aivan erilainen (lähinnä siinä, että toinen on puhekielisempi), lukijakunta olisi luultavasti eri ja aihepiirikin on aivan eri. 

Meten ja Veeran stoori on selvästi suunnattu nuoremmille, kuin Inttileski. Meinasin kirjoittaa, että ensimmäisessä on enemmän huumoria, mutta luulen, että loppujen lopuksi huumoria tekstipinoissa on jotakuinkin saman verran. Se on vain hieman erilaista, eri sävyistä, eri tyylistä.

Tuota Meten ja Veeran tarinan nimeä on kuitenkin ehkä muutettava. Nimi on sinänsä ihan mukava, muttei sovi sisältöön lainkaan. Ja matchaaminenhan on erityisen tärkeää, niin ainakin lukiossa aina painotetiin.

Mutta juu. Siinä kaikki tältä erää. :)

lauantai 25. toukokuuta 2013

29 sivua

Nyt on taas jatkettu muutamalla luvulla Meten ja Veeran stooria. Sivuja on tällä hetkellä 29 (A4) mukaan lukien luvut/lukujen osat, joita ei ole vielä sijoitettu mihinkään.

Oon vihdoin taas alkanut päästä kirjoittamisen makuun.

Näyttäisi vähän siltä, että tääkin tarina tulisi kertomaan erityisesti vain yhdestä vuodesta päähenkilöiden elämässä. Miten mun kaikki tarinat sijoittuu vuoden mittaiseen kaareen? Siinäpä vasta kysymys. Jotenkin se vain sattui niin. Ehkä se on mun spesiaaliteetti.


Mitään muuta en olekaan sitten saanut aikaiseksi, kirjoittamisen saralla. En ole kirjoittanut ainuttakaan kahvinovellia, tai editoinut Inttileskeä. Nämä kaksi ovat siis edessäpäin, jälkimmäinen toivottavasti ihan lähiaikoina. Kyselin mun tädiltä apua, ehkä se osaa auttaa mua sen paperikasan kanssa.


Näin teen ja aion tehdä jatkossakin.
Hyvää yötä <3