tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kuka kirjoittaisi tänään?

Minä. Minä kirjoittaisin. Tai siis kirjoitin. Äsken. Nyt. Yöllä.


Jatkoin uusinta, nimetöntä projektiani, jota olen täälläkin jo ehtinyt mainostaa.
Ehtihän tässä jo tulla melkein 2 viikon mittainen taukokin!

Mutta ARVATKAAS, kuka ei ole editoinut pätkääkään?
Minä, sama henkilö.


Olisin jo melkein valmis heittämään hanskat tiskiin editoinnin osalta.
Eihän siellä ole, kuin jokunen aikamuotovirhe.
Mutta kun ei. Sitä en soisi itseni tekevän.

Mun täytyy tehdä tiukasti töitä, jos oikeasti haluan kirjani markkinoille,
ja joskus omaankin hyllyyni painettuna. Töitä. Ja jaksamista.
Jotain sellaista.

En voi lopettaa tässä vaiheessa.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Välipäivitystä

No heippahei!

Oon tosiaan ollut kipeenä - ja toisin, kuin tuossa edellisessä päivityksessä uhosin - kipeänä olo hidasti sittenkin kirjoitustahtia. Suoraan sanottuna en ole edistynyt projekteissani yhtään, muuta kuin ehkä ajatuksen tasolla. Olen koettanut lepuutella aivoja ja antaa uusien ja taas uusien juonikehikoiden syntyä, varovaisesti tietenkin, jotta energiaa riittää fyysiseen flunssasta parantumiseenkin.

Teellä ja kahvilla on ollut osansa taistelussa flunssan kanssa.

Ideoita on kuitenkin syntynyt. Lähinnä pieniä yksityiskohtia suuremmassa kuviossa, mutta sentään edes niitä kaikelta tältä nukkumiselta, sohvalla makaamiselta ja Youtubessa surffailulta. Niin, ja tietenkin Facebookaamiselta.

Torstaina ja perjantaina ainakin riittää kiirettä, ehkä koko viikonloppuna, mutta tarkoituksenani olisi:
a) joko saada muutama rivi tekstiä aikaan
b) edes yrittää jatkaa editointia

...jotain täytyisi nyt saada aikaan, olenhan tässä melkein viikon "loman" jo viettänytkin. Toisaalta se on tehnyt ihan hyvää, mutta alan valitettavasti laiskistua päivä päivältä enemmän. Pelkonani on, etten loppukesänä saa enää mitään aikaiseksi, ja että romaanikilpailukin jäisi sen vuoksi välistä!

Näkemisiin <3

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kesäflunssan tartuttamana

Heipähei!

Muhun on tosiaan tarttunut - ilmeisesti poikaystävältä - kesäflunssa. Muuten olo ei ole niin karmea, mutta väsymys ja kurkkukipu painavat päälle. Nukuinkin tänään ruhtinaalliset neljän tunnin päiväunet.


Mutta, kas kummaa...
Edes flunssa ei ole hidastanut mun kirjoitustahtia. Tänään syntyi pitkähkö luku "Ikuiseen lapseen
(joka ei kyllä todellakaan tule olemaan romaanin lopullinen nimi, olen jo onneksi pyöritellyt päässäni parempia vaihtoehtoja).

No, mutta tuohon projektiin kumminkin. :)


Flunssaisia toisiamme piristääksemme vietämme poikaystävän kanssa leppoisaa koti-iltaa,
maistelimme me hieman uutta Ben&Jerry'siäkin - sitä Karamel Sutraa, älkää vain kysykö, että miksi.

Siinä kaikki tältä erää, palaillaan!

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Vlog nro 4.


Epävarmuus.

(näytän kärsivältä videolla, mutta se on lähinnä turhautuneisuutta teksiin,
sekä auringon häikäisystä johtuvaa virnistelyä)

Vapaapäivä

(en tiedä, paljonko teitä kiinnostaa kuulla kirjoitusvapaasta päivästäni, 
kun koko blogi on omistettu kirjoittamiselle ja siitä puhumiselle, mutta kerronpa silti)

Päivän fiiliskuva.


Heippa!

Mun ei alunperin pitänyt postailla tänään, mutta toisin kävi (= käy!). Pidin tänään siis ansaittua vapaapäivää, nautin kesäauringosta kahvilan terassilla suurtakin suuremman kahvikupillisen, ja hyvän seuran kera.

Keskustelimme kuitenkin - kuten arvata saattaa - teksteistäni, joita olen antanut ystävälleni luettavaksi. Viimeisin hänen lukemansa on "Addiktio", siis siihen saakka, mihin olen sitä ehtinyt kirjoittaa. Palaute on enemmän, kuin tarpeen tässä vaiheessa.

Pohdimme myös uutta projektiani, ja koetimme keksiä eräälle päähenkilölle mahdollista nimeä. Ehdotuksia on, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Kävi meillä mielessä sumerinkieliset nimetkin (= maailman vanhin kieli)! Tästä ei sen enempää, kuin että uusin projektini on kääntymässä fantasian puolelle. En ole ennen kirjoittanut juurikaan fantasiaa, muuta kuin jotain kauhunovelleja, joten tämä on minulle aivan uusi aluevaltaus. Katsellaan, ottaako se tulta siipiensä alle.


Siinä kaikki tältä erää,
hyvät yöt <3

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kirjoitustäyteinen päivä

En editoinut tänään, asia nro 1.

Mutta kirjoittelin sitten sitäkin enemmän. Tai aika paljon ainakin.

"Addiktio" jatkui ainakin kolmella luvulla, joista yksi sijoittuu vähän kauemmas tulevaisuuteen,
johon asti olen ehtinyt tähän mennessä kirjoittaa tarinaa. Väsäilin uusia juonenkäänteitä,
liekö hyviä vaiko eivät. Sen näkee sitten. Ainakin niitä oli kiinnostava kirjoittaa, jos ei muuta. :D


Huomenna ajattelin pitää taas vähän rennomman päivän, 
ehkä ihan oikean kesäloma-vapaan tai jotain sellaista.

Voisi ehkä jopa poistua täältä neljän seinän sisältä. :D
Ja keräillä voimia taas editointiprosessia varten. 
Se on jotain niin masentavaa, kun huomaa tehneensä virheitä. Toisaalta ihan hyödyllistä,
mutta melkein toivoisin, että joku muu voisi tehdä sen osuuden puolestani, 
jotta itse voisin keskittyä vain ja ainoastaan uuden luomiseen.

Mutta eiköhän siihenkin pikkuhiljaa totu sitten. :)
Näkemisiin!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Ahkerointia vol. 2

Editoinpas tänäänkin! Äsken sain valmiiksi 10 seuraavaa lukua "Inttileskeä". Ihan jees. :)

Taas mahdollinen Mikaela.

Tuli tossa aamusta rustailtua luku "Addiktioonkin", mutta en ole taaskaan varma suunnasta, 
jonne tekstin kanssa olen matkalla. Mutta voiko siitä koskaan ollakaan?
Tuskinpa vaan. :D

Kuvaa hyvin Elsin ajatuksia monessakin mielessä.

Saas nähdä, mitä näistä teksteistä tulee.
Mutta pidetään mielessä monenkin tahon viisas neuvo:

"Keskity ensin tuottamiseen, ja sitten vasta hiomiseen."

Näillä mennään.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Ahkerointia

Vihdoinkin jaksoin taas tarttua inhoamaani aktiin: projektin editointiin. Korjailin "Inttileskeä" yhteensä 14 luvullista, onneksi kaikissa luvuissa ei ollut virheitä. Huhhuh.


Sain myös kirjoiteltua yhden luvun "Addiktiota" koettaen luoda suhdetta päähenkilön ja tämän isän välille. Jostain syystä luku vaikuttaa minusta turhalta, mutta toisaalta se voi olla ihan tarpeellinen, ja saattaa luoda hieman toisenlaista sävyä stooriin, tai jotain sinnepäin.


Ulkona aurinko paistaa, ja minä istun sisällä läppärin ääressä kirjoittamassa, editoimassa ja datailemassa. Kuinka tavanomaista. :D


Jääkaapissa majailevat mansikat sentään luovat vähän kesälomatunnelmaa osaltaan.
Vietän antoisaa kotipäivää, lepäilen, ja koetan luoda uutta sen verran, 
mitä nyt luonnostaan päähän tupsahtaa. :)




perjantai 12. heinäkuuta 2013

Uusia unelmia


Toissa yönä kävikin sitten niin, että mieleen singahti taas uusi projekti; uusi romaani-idea, jota aloin hetimiten työstämään! Voi hemmetti, mä vain sanon. Miten ihmeessä saankaan nämä miljoona projektiani joskus päätökseen? Täytyy vain uskoa, että näin tosiaan tapahtuu.

Tämä voisi olla uuden projektini päähenkilön omakuva.

Huolenaiheeni uuden projektin kanssa ovat aika lailla samanlaisia, kuin "Addiktion" alkuvaiheilla: "Kantaako idea romaaniksi asti?", "Onko idea tarpeeksi kiinnostava?", "Saanko mahdutettua mukaan tarpeeksi jännittäviä juonenkäänteitä?". Niin. Aika samanlaisia. "Inttileskestä" jotenkin tiesin, että onnistun. Tai ainakin minulla oli siitä vahva tunne, ja näin tosiaan kävi. Muiden projektien kanssa olen ollut paljon epävarmempi, varsinkin näiden kolmen uusimman.


Uudella projektillani on myös ihan idiootti työnimi: "Ikuinen lapsi". Tuntuu, ettei se oikein sovi tähän. Jotenkin se tuntuu kovin väärältä, ja tyhmältä. Oletan löytäväni sopivan nimen jostain tekstin uumenista myöhemmin. Tätähän olen kirjoittanut vasta kaksi huimaa liuskaa.

En vielä viitsi paljastaa enempää, vaan tahdon ensin katsella, minne päin tämä teksti on matkalla. Olen vasta alkuasetteluvaiheessa, jotain ideaa on, mutta juonirunkokin puuttuu. Lisäksi tarvitsisin aiheesta enemmän tietoa, ja kokemusta. Onhan minulla sitä jo paljon, sillä itse asiassa kirjoitan kirjoittamisesta, mutta nyt kyseessä on jotain, mitä en ole itse vielä koskaan kokenut.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Luvullinen masennusta

Äsken tuli siis kirjoitettua "Addiktioon" masennuksen täyteinen luku.
Toki sen kirjoittaminen oli itsessäänkin masentavaa 
(varsinkin, kun itse sattuu olemaan hyvällä tuulella)
mutta tämä projekti kovasti vaati sellaista lukua itseensä.


Suhdedraamat ovat todella herkullisia kirjoitettavia. Ei siitä sen enempää. :D

Editoimisprosessi ei ole edelleenkään jatkunut, eikä todennäköisesti jatku huomennakaan, 
sillä olen koko päivän - ja yön - poissa kotoa. Mutta palailkaamme siihen taas perjantaina!


Ei minulla sen kummempaa.
Öitä!


tiistai 9. heinäkuuta 2013

Pituutta lisää harva se päivä.



Ellie Gouldingin uusi single <3

Ja "Addiktio" sen kun jatkuu.
Nyt tuli aika synkeä luku, muttei liiaksi kuitenkaan. Päähenkilön pettymysten täyteinen, ehkäpä.

Yritän kovasti punoa uusia juonikuvioita, ne ovat hieman vähissä tällä hetkellä.
Mutta kyllä niitä ilmaantuu jostain alitajunnasta viimeistään, aivan varmasti!

Kuvitelma Elsistä.

Jospa jatkaisin vielä vähän?

Kirjoittaminen on oikeastaan rinnastettavissa huumeisiin 
(ainakin tuon vlogissa esittelemäni kirjan mukaan :D), mutta tällä saa sentään jotain hienoa aikaan <3
Samanlainen addiktio se ainakin minulle on.


maanantai 8. heinäkuuta 2013

Vlog nro 3




Esittelen siis "Haluatko todella kirjailijaksi?" -kirjaa.
(en tiedä, näkyykö vielä, kun Youtube edelleen muokkaa tätä...)

Elämä on punk!

28.10.2012 Sunnuntai

Lyhykäinen, ehkä hieman keskeneräinen novelli. Ja yhden asian toistoa miltei liiaksi. Mutta koin tarvetta lisätä tänne vähän tekstituotoksiakin välillä.

 Mun korvissa soi. Hiukset oli kananmunalla pystyssä, ne oli väriltään kirkuvan vihreät ja mä huusin. Mä huusin niin saatanan kovaa, kuin vaan sauhuja vetäneillä keuhkoilla pystyi huutamaan. Radiossa soi Klamydia, mä hypin ja pompin ympäri seiniä. Mä olin euforiasta sekaisin. Tätä tää elämä oli, pelkkää laiffia päivästä toiseen, mutta siitä ajasta, mitä itselle sallitaan, piti osata nauttia – ja täysillä sittenkin.

Mun huulet oli mustat, korvissa oli reikiä varmaan miljoona, ja kaksi niistä oli venytetty kymmenen millin mittaan. Mä raivosin paskalle maailmalle, vaadin sitä lopettamaan kärsimyksen ja ottamaan itsestään mittaa, niin kuin ihmisenkin kuului. Mä olin mun maailma. Mun suonissa kiehui nuori veri, sen oli päästävä valloilleen. Mä karjuin kuin viimeistä päivää, olin elossa tässä maailmassa, mun maailmassa. Mun päässä. Mä olin niin helvetin elossa, kuin ihminen voi olla. Narkkarirakkautta, sitä se oli. Mun elämä. Rakkautta mun omaa verta, ja itseä kohtaan. Itseään täytyi rakastaa, ei siitä muuten mihinkään pääse. Tätä mun elämä oli, huutoa, musiikkia korville ja kananmunapaskaa hiuksiin.

Rööki paloi mun huulessa. Se poltti miltei sormia. Palava kipu korvensi mun ihoa, ja mä huusin mahdollisesti entistäkin kovempaa. Saatana. Kipua ja tuskaa ja helvettiä, mutta mä elin. Mä olin kestänyt kaiken tuskan, piessyt paskaa selkään ja selvinnyt. Mä olin tässä, elämässä, hetkessä ja minuutissa, tunnelmassa ja tuulen tuivertamassa tukassa, joka ei liikahtanut milliäkään kananmunan jytkyvoimasta.


Olin vihdoin oivaltanut sen. Rakkaus on elämä, rakkaus on viha ja rakkaus on tunne, joka täytyi tuntea ollakseen olemassa. Kahvia naamariin ja menoksi. Mun elämä oli tässä.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Pilviprinsessana kohti ääretöntä

"Addiktio" sai kaksi lukua lisää mittaa juuri äsken. Olen koko päivän ollut tuskissani siitä, etten ole saanut mitään järkevää aikaan, tarkoittaen toki kirjoittamista ja editointia. Jälkimmäistä ei tapahtunut, mutta kirjoittanut siis olen. Nyt sai vaativa mieleni taas hetken tyydytyksen.


Toisesta luvustani tuli vahingossa osaksi kuvainnollinen. Oikeastaan sen kirjoittaminen oli todella hauskaa, sai leikitellä merkityksillä ja mielikuvituksella muutenkin. Varsin mielenkiintoinen luvun päätös, josta on hyvä jatkaa eteenpäin. Tämän olen tehnyt myös Inttilesken alkupuoliskolla, senkin vahingossa, mutta se luo mukavaa väriä muuten ehkä aika dramaattiseen tarinaan.


Eräs uutinen, jonka näen aiheelliseksi kertoa täällä kirjoittamiseen keskittyvässä blogissani, on äidiltäni saamani lahja: "Haluatko TODELLA kirjailijaksi?" -niminen kirja, joka on oikeastaan suuri varoitus, ja realistinen kertoma kirjailijanurasta itsestään. Alussa sanotaankon humoristiseen sävyyn, että kirjan kannessa tulisi olla suuri varoitusmerkki. Olen lukenut pokkaria jonkun verran, ja hyvältä näyttää. Kirjassa kerrotaan mm. tärkeitä faktoja ammatista, johon niin moni halajaa: kirjoittaja ei voi opiskella itselleen kirjailijan ammattinimikettä, eikä 99% kirjailijoista todellakaan rikastu ammatillaan, päinvastoin. Tekstissä myös painotetaan, ettei tule ryhtyä päätoimiseksi kirjailijaksi ennen kuin on aivan varma, että sanataiteensa siivet kantavat. Eikä välttämättä silloinkaan.


Tähän astisen lukemani perusteella olen EDELLEEN sitä mieltä, että tahdon harjoittaa kirjailijan ammattia niin hyvin, kuin suinkin. Paitsi, etten ole toki saanut pöydälleni esikoisteostanikaan. Noh, yritys on ainakin kovin mahdollinen...

Vuokraraha-ammattini on kuitenkin edelleen hukassa. Sopivaa sellaista ei ole löytynyt, toivottavasti löytyy jossain vaiheessa, jotta löydän tieni jonnekin opiskelemaan. Suurin kriteerini on, että siltä täytyy löytyä mahdollisimman paljon aikaa kirjoittamiselle, juonien ja henkilöhahmojen päässäpyörittelylle, ja toki ihan omalle elämällekin siinä sivussa. Sanoisin, että haasteellista. Ja lisäksi toisen työn täytyisi olla mielekästä. Siinä vasta pulma.


Että sellaista tällä kertaa! Vastausta ei ole kuulunut vielä mistään päästä, toivottavasti joskus kuuluu.

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Sivuhenkilöitä.

Tänään (= eilen) on ollu kotona chillailu- ja nukkumispäivä. Ehdin mä siinä sivussa vähän kirjoittaakin. 


"Addiktio" jatkui tänään kahdella, jotenkin erilaisella ja melkein tylsällä luvulla. Mutta toisaalta vähemmän actioniakin sisältävät luvut ovat tasapainon kannalta tärkeitä. Tällä kertaa keskityttiin päähenkilö-Elsin parhaaseen ystävään, erääseen tärkeään sivuhahmoon.


En ole tänään editoinut, ja sekös hieman kismittää. Voisin koettaa viedä tätä hommaa vähän nyt viikonloppuna vähän eteenpäin, olenhan menossa perheen luokse lomailemaan.

Taas kitataan kahvia yömyöhään - tuleekohan nukkumisesta yöllä mitään?


perjantai 5. heinäkuuta 2013

Punotaan juonikuvioita

Ellie Gouldingin remixit soivat taustalla kirjoittaessani. "Addiktio" jatkui mielenkiintoisella pohdintaluvulla, jossa annetaan jyviä juonen mahdollisista käänteistä. Joistakin siis. Ja luotiin vähän lisää perhetaustaa. :)

Ellie <3

Väsymys on ankara kumppani. Haluaisin kirjoittaa vaikka kuinka, mutta silmäluomet painuvat väkisin kiinni. Pelko siitä, ettei huomenna inspiraatio virtaakaan suonissa enää samaan malliin täyttää keuhkot. Mikä siis neuvoksi? Kahvia on juotu päivän mittaan enemmän, kuin olisi ehkä tarpeellista. Nukkua täytyisi joskus, mutta ei vielä?

Kirjoittamani luku kuvan muodossa.

Pakko varmaan suunnata nukkumaan.
zzzZzZZZzzzzZZzZzzz...

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Virheitä, ehkä pelkoa?

Vihdoin sain jatkettua "Inttilesken" korjailua. Editoin äsken luvut 12-22, yksitoista lukua siis. Löysin vieläkin virheitä, en kovin pahoja, mutta häiritseviä siinä mielessä, että olen jo ehtinyt tuon edellisen version neljään kustantamoon lähettää. Mitä siitä ajateltaisiin, vääristä aikamuodoista, taikka sanaliitevirheistä? Pelko kasvaa sisälläni joka päivä suuremmaksi. Hylsyjä odotellessa.

Epävarmuus. Ehkä kamalin tunne kaikista.

Minua pelottaa. Ja paljon pelottaakin. Yritän täyttää aivokoppaani erinäisillä vaihtoehdoilla: jos sieltä nyt neljä hylsyä tulee, kaikki ei lopu vielä siihen. On Gummeruksen romaanikilpailu, on paljon muita, pienempiä kustantamoita, ja on vielä mahdollisuus omakustanteellekin.


Olen pitkään ajatellut, että omakustanne on minulle se viimeinen oljenkorsi, ja olen kokenut sen eräänlaisena alistumisena, ja luovuttamisena. Kuitenkin sekin on mahdollisuus. Tiedän esimerkiksi bändejä, jotka ovat aloittaneet tekemällä omakustanteita, ja myöhemmin saaneet levytyssopimuksen. Miksen minä yrittäisi samaa kirjailijoiden maailmassa? Täytyisi vain osata markkinoida. Valitettavasti olen siinä itse aivan surkea tapaus, en osaa mainostaa, kuin päivityksillä Facebookissa.


Toivoa kuitenkin on vielä.

"Never give up, never surrender!"
- Galaxy Quest

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Vilahdus.


Näyn itsekin vilahdukselta tässä videossa. Olen tuo vaaleanpunapaitainen vasemmassa reunassa.

Ei tänään vielä saapunut mitään postiluukusta, taikka ilmestynyt elektronisella postilla sähköpostiin.

En ole tänään vielä saanut aikaiseksi mitään erityistä,
mutta voisin yrittää kirjoitella jotakin illan mittaan.