maanantai 23. syyskuuta 2013

Kuuprinssi: perhe-elämää

Heipähei! 

Johan tässä on aikaa vierähtänyt, kun olen viimeksi oikein kunnolla luonut jotakin uutta "ja ihmeellistä". Toisin sanoen siis jatkanut pitkäaikaisempia projektejani. Tänä hyisenä ja sateisena iltana oli "Kuuprinssin" vuoro. Jatkoin sitä perhe-lukua, jota mainitsinkin jo kirjoittaneeni jossain vaiheessa. Nyt saatiin taas draamaa peliin.

Tänään nukuinkin pitkästä aikaa päiväunet.

Romaanikilpailuun en muuten vieläkään ole teostani muistanut lähettää. Pitäisi se varmaan viikonloppuna laittaa, että on sitten rauhassa aikaa pohtia takakansitekstiä. Pikaisena yhteenvetona: 5 paikaan Inttileski lähetetty - 3 hylkäyskirjettä, 2 paikasta ei vielä vastausta. Jos ei noista viimeisistä tärppää, niin sitten on olemassa vielä tuo romaanikilpailumahdollisuus, ja toki kannattaa ehkä vielä jonnekin muuallekin yrittää, 6 lähetyspaikkaa kun on vielä aika vähän.

Ja jos ei senkään jälkeen tärppää, niin ajattelin yrittää jollain toisella romaanilla.
Sitten kun saa jollain itsensä läpi edes jostain, niin on helpompi saada kehittelyneuvoja ja -ideoita toisiin teoksiin. :) Sitä siis odotellessa.


perjantai 13. syyskuuta 2013

Kustannusosakeyhtiö Sammakko

Sammakolta tuli siis hylkäyssähköpostia - jälleen kerran.


Romaanini "ei ylittänyt julkaisukynnystä" ja toivoteltiin "parempaa onnea jossain toisaalla",
tai jotakin sinnepäin. Joka tapauksessa sain sähköpostin kuulostamaan omiin korviini jotenkin tylyltä, halventavalta, väheksyvältä... mitä vielä.

Asiahan ei varmaankaan ole noin. Julkaisukynnys on joka taholla suhteellisen korkea,
tai sitten sattuu vain käymään hyvä tuuri. Mutta huono kun olen hylsyjä vastaanottamaan,
niin totta kai pettymys ja ärtymys ovat päällimmäisiä tunteita, joita pintaan saatan hylkäyksen tullessa.


Kuvassahan se jo tulikin: on tehtävä töitä entistä lujemmin.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Lisämausteita ja -rivejä

Nyt ensiksi tahtoisin patistaa teitä lukijoita vastailemaan 
tähän postaukseen naputtelemaani kysymykseen: KLIK!
...eli suomeksi toivoisin aihepiiritoivomuksia sinne kommenttiboksiin. :)

Otavalta ei vieläkään oo kuulunut mitään, mutta täällä odotellaan sitkeästi vastausta kuitenkin.

Viikon aikana oon saanut aikaiseksi lähinnä lyhyitä juttuja, niin kuin runoja, ja pari biisiä. :) 
Tällä kertaa suomeksi, sillä näin riimittely onnistuu multa luontevammin.
Oon itse asiassa melko ylpee niistä biiseistä, koska se on mulle suhteellisen uusi taiteen laji!
Vielä kun joku laulaisi ja säveltäisi niitä, niin olis aika avot.


"Addiktio" on taas saanut muutaman rivin, ja yksityiskohdan, lisää.
Toivon, että ne maustavat sopivasti stooria, ja antavat vähän potkua.

Vieläkin tarina on kuitenkin itselleni kysymysmerkki sikäli,
että mietin, onko se liian yksipuolinen edelleen.

***

Ja niin. Ei, en ole editoinut "Inttileskeä".

Nyt ei jotenkin innosta, ehkä siksi, 
koska jostain ihmeestä olen repinyt karmaisevat paineet itselleni sen asian suhteen.
Ehkä lähetän sen tuollaisena, koska mielestäni siinä ei ole muuta editoitavaa, 
kuin ne aikamuotovirheet, jotka voi joku paremmin asiansa osaava korjata.

Lukijoilta en ole niistä saanut edes kommenttia, joten ehkä ne eivät pistä niin pahasti silmään,
eivätkä juuri häiritse lukukokemusta. Ainakaan toivottavasti.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Mitäs sanoisitte tästä?


Mietiskelin tässä teetä juodessani - ja edelleen flunssaisena - että olisiko kiva piriste blogille, jos koettaisin luoda tänne omaa tarinaa? Vähän niin kuin "blogi-/nettiromaania"? Postailisin aina luvun kerrallaan tänne blogiin, ja tekstiä saisi lukea vapaasti. Saisin kirjoitella taas uutta juttua, ja odotella rauhassa kustantamoiden vastauksia, sekä (ehkä) "pitää lomaa" muista prokkiksista välillä. 

Toiveita saa esittää, mutten suoralta käsin lupaa ainakaan kaikkia ottaa vastaan,
jos päässä nyt sattuu syttymään kuumaakin kuumempi idea.

Sellaista voisin kuitenkin udella, että mitä tyylilajia te lukijat toivoisitte?
Olisiko kyseessä imelä rakkauskertomus, kauhutarina, inhorealistinen draama, 
vaiko kenties jotain muuta?

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kuuprinssi

Mun uusimmalla, tähän saakka nimettömällä projektilla on vihdoin nimi: "Kuuprinssi". Voi olla, että se vielä vaihtuu, mutta tuo nyt ainakin on lyhyt ja ytimekäs, ja sisältöä kuvaava otsikko.

Tässä stoorissa olen taas nimennyt luvut samoin, kuin "Inttilesken päiväkirjassa". "Addiktiossa" ja "Saako sua pussata?":ssa olen vain numeroinut ne. Jotenkin se sopi taas tämän tyyliin, ja musta on mukavaa keksiä mielenkiintoisia nimiä luvuilleni.

Voi kun saisikin tuollaisen kirjoituskoneen!

"Kuuprinssistä" löytyy nyt jo 19 sivua, joten suunnilleen kymmenen sivua olen tuottanut, per kuukausi. Aikas hyvin, vuodessa olisi tätä tahtia kasassa jo 120 sivua! Tämän illan lukuun mahdutin perhesuhteita ja perhe-elämää jonkun verran, että hahmoille saisi vähän taustaakin jostain rakennettua.

Väsymys alkaa taasen painaa päälle, ja huomenna olisi vielä toistaiseksi suunnitelmana käväistä koulussa, vaikka flunssan kourissa olenkin. Kuumetta ei ole, ainakaan vielä, joten se saattaisi olla mahdollistakin. Päätä kyllä särkee tämä yskiminen aika mukavasti, mutta kyllä siellä koulussakin olisi käytävä.



Pieniä korjauksia "Addiktioon"

Otsikossahan se tärkein tulikin jo sanottua: tein pientä hiomistyötä tuon projektin kanssa. Lähinnä korjasin pari juttua, ja lisäilin pieniä jutskia tässä vaiheessa viimeiseen lukuun. En oikein tiedä, olisiko järkevää jättää loppu ns. "auki", vai tarkentaa/jatkaa vielä vähän matkaa. Siinä pohtimista.


Niin kuin Facebookin puolella ehdinkin jo mainita, oon siis flunssassa. Sinänsä ärsyttävää, että tämän viikonlopun olisi mukavasti voinut omistaa tekstin tuottamiselle, mutta räkäinen pää tukkii aivot sen verta pahasti, etten ole juuri saanut mitään aikaiseksi.

Työn touhussa.

Eipä muuta. Toivon mukaan saan jotain muutakin tehtyä lähipäivinä.
Romaanikilpailullakin alkaa olla jo hiukka kiire...

Onnen koti

Runoilin keskiviikkona.

Sielu irtautuu kehosta,
matkaa kauas pois ihmisten maailmasta
Voisiko onnen tavata jossain kaukana?
Tutustua, ehkä ihastua

Taivaanrannassa kaiken takana,
kaiken yläpuolella, kaiken saavuttamattomissa
Siellä toisessa ulottuvuudessa
tekee Onni omaa kotipesäänsä talvea varten

Minä saavun jonain toisena olentona,
läpikuultavana, värittömänä,
kosketuksen ulottumattomissa olevana
Koputan oveen ja odotan

Onni kurkistaa ovisilmästään,
valoa tulvii ulos pikkuisesta reiästä
Kuuluu narahdus, toinen, ja ovi avataan
Astun sisään aivan toiseen maailmaan

Laskee kätensä Onni olkapäilleni,
kuiskii korvaani suloisia sanoja,
ilosta, hauskuudesta, riemusta
Otan ne vastaan hymyillen ensimmäistä kertaa vuosituhanteen

Onni ottaa minua kädestä,
tartun käteensä ilomielin
Seuraan yläkertaan valoisaan,
askelmamme soittavat musiikkia maailmaan

Syöksyy säkenöivä valo kohti sielua,
tarttuu kiinni ja nostaa ilmaan
Olen onnellisempi, kuin koskaan
ja koskaan tulen olemaankaan