tiistai 29. lokakuuta 2013

Fantasiaa minä rakennan

Nyt on oikein fantasioitu ja kirjoitettu ylös, taikka alas, taikka naputeltu koneen kirjoitusohjelmatiedoston uumeniin jatkoa "Kuuprinssille". Liioittelin ehkä hieman, ihan vähän, tai oikeastaan aika paljon. Satuilin mieleni sfääreistä lisäsanoja tekstiin, kokonaisen lyhyen luvun mitan verran.

Voi olla, että tulen korjaamaan tekstiä toimivammaksi myöhemmin, mutta keskityn mielelläni ensin tuottamaan, kuin luomaan heti täysin valmista. Sillä tavoin kirjoittaminen on minulle stressivapaampaa puuhaa.


Olen hieman sekaisin tekstieni kanssa. En tahdo jaksaa järjestellä niitä riittämiin, tällä kertaa kirjoitin vain, mitä päähän sattui pälkähtämään. Joskus se voi olla ihan toimivaa, joskus taas ei. Aika näyttää.

Tänään oli rankka päivä työharjoittelussa, joten sekin vaati veronsa. On hyvin vaikea päästä kirjoittamisystävälliseen olotilaan, kun on ihan puhki poikki. Mutta tosiaan, katsellaan.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Tarve olla täydellinen

 (varovasti sensuroitu)

Ei podeta enää syyllisyyttä, eihän?

Koska on tarpeeksi hyvä? Täytyykö olla paras? Riittääkö, jos on kärkisijoilla? Koostuuko se mahdottomaakin mahdottomampi täydellisyys toisten asettamista standardeista, vai onko se piilossa jossain omien aivosolukoiden piirtämissä rajoissa?

Mitä on olla täydellinen? Onko se ”täydellisyyttä”, vai ”epätäydellisyyttä”? Onko se hyvänä, vai pahana olemista? Vai jotain siltä väliltä? Minä en tiedä. Minä janoan tietää, mutta tuskin koskaan tulen vastausta selvittämään.

Olen solmussa uhratessani ajatuksia tälle kipeälle aiheelle. Missä suhteessa tahtoisin olla täydellinen? No tämä on helppo, kaikessa. Mutta silloin olisin varmasti maailman vihatuin ihminen, eikä sekään olisi hyvä. Mikään ei olisi hyvä. Maailma on mutkikas paikka, mutta niin on myös ihmismieli.

Olemme vaikean kysymyksen äärellä. Kaikkeen ei tarvita aina vastausta, mutta epätietoisuus on hyvin tuskastuttavaa. Täytyisi tietää kaikki kaikesta, mutta eikö elämä olisikin silloin tylsää? Ei olisi mitään selvitettävää, ei mitään pohdittavaa. Ei mitään, mistä kirjoittaa tarinoita, josta päästäänkin lempiaiheeseeni, eli kirjoittamiseen. Ei vain olisi mitään kirjoitettavaa, tai ainakaan mitään, mistä voisi kirjoittaa jotain muutakin, kuin kuivaa asiatekstiä. Ei olisi olemassa mielikuvitusta, näin minä väitän. Voi, kuinka kuivaa ja karhealta maistuvaa hiekkaa elämä olisikaan.

Jospa minä vain hyväksyisin asiat sellaisina, kuin ne ovat. Pohdintaa aiheuttavina, vastaamattomina, saavuttamattomina. Haastavaa, eikö totta? Tähän voisin kommentoida tylsästi, että elämä on. Mutta ainakin on jotain tekemistä sillä välin, kun täällä ilmaa hengitämme. Olisihan se kovin tylsää, jos istuisimme apaattisina ja melkein lobotoituina paikoillamme.


Kyllä, minä päätin nyt hyväksyä maailman.

J.H. Erkon kilpailu

Kirjailijapiireissä tiedetään J.H. Erkon kilpailu, sillä se on eräs Suomen vanhimpia. Tänä vuonna se järjestetään 58. kerran, ja kilpailulajina on - mun suureksi onnekseni - lyhytproosa.


Alun alkaen, kun aloin kirjoittaa enemmän tosissani, tekstini olivat lyhyitä, tuskin novellimittaisiakaan. Oikein soveliasta lyhytproosaa siis. Myös novelleja saa kilpailuun lähettää, kokosin jo kansion kilpailutekstejäni varten. Osallistumisaikaa on tammikuun 2014 loppuun saakka.


Kilpailusivuston mukaan ihannemäärä kilpailutekstiä olisi n. 20-40 sivua, ja ajattelin tässä jotain uuttakin saada aikaiseksi vielä ennen tammikuuta. Huikeaa, ihan mahtavaa, että tulin Googletelleeksi kirjoituskilpailuja tässä aikana ratoksi!

Jännittäviä aikoja eletään siis!

Onnellinen



Kaunis hymysuu,
iloinen, nauravainen olento sen takana
Rakkauteni,
onnellinen ihminen

Sydämiä


Sydämiä monenlaisia:
särkyneitä, rikkonaisia,
ehjiä ja rakastavaisia

Kaikki kulkevat omaa polkuaan
tässä ankarassa, mutta ihanassa maailmassa


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kolmas luku

Kirjoitin äsken kolmannen luvun uuteen projektiini, työnimeltään: "Älä luule itsestäsi liikoja, Ellinoora". Tälle tarinalle oli erittäin haastavaa keksiä nimeä, mutta olkoon se tuo siihen saakka, kunnes pääsen vähän syvemmälle tarinaan kiinni, ja toivon mukaan keksittyäni paremman nimen tilalle.


Minulla ei vielä hirveästi ole tästä uudesta tekstistä sanottavaa, muuta kuin sen verran, että tässä kolmannessa luvussa esittelen vähän päähenkilö Ellinooran elämää, ja luonnetta enemmän. Todella alkutekijöissään koko stoori vielä.

Näin offtopicina: käväisin tänään myös Heurekassa katsastamassa "Heureka tulee hulluksi" -näyttelyn, ja olihan se ihan jees, mutta olisin kyllä toivonut varsinkin demonstraatioilta hiukan enemmän. Ja kovin moni "laitteista" oli myös rikki tai jumissa, joka oli vähän ikävä miinus.

No mutta juu, ei minulla tänään niin hirveästi kerrottavaa, näkemisiin!

lauantai 26. lokakuuta 2013

Ensimmäinen luento

Hymyssä suin marssin tänään kohti Helsingin opistotaloa!

Eli tänään (= eilen, sillä vuorokausi ehti vaihtua) oli siis ensimmäinen luento/oppitunti, miten sen nyt haluaa ilmaista, luovan kirjoittamisen perusopintoihin liittyen. Luento koostui yhteensä neljästä, 45min mittaisesta oppintunnista (välissä oli pieni tauko, mutta kahvia ei saanut, koska valitettavasti kahvio oli jo kiinni, kun oli tauon paikka).

Ensiksi perinteisesti esittäydyttiin, sitten meille esiteltiin erilaisia luovan kirjoittamisen oppaita, ja saammekin kurssin aikana tutustua yhteen vapaavalintaiseen oppaaseen, ja kirjoittaa kokemuksia kyseisestä kirjasta (mm. oliko hyötyä jne.). Kirjoitustehtävät kuulemma tehdään pääsääntöisesti kotona, tunneilla kerrotaan aiheet ja ohjeet, ja kotona tehdään sitten työt.

Ehdittiin me saada jo yksi tehtäväkin, nimittäin erilaisten stoorien alkuja (muutama sivu), joista täytyisi valita ja pohtia, mitä mahdollisesti tahtoisi lukea pidemmällekin, ja perustella valintansa. Olisi saanut kyllä tyrmätäkin kaikki, ja perustella, miksei mikään satu kiinnostamaan, mutta itse onnekseni löysin muutaman, jota olisin ehkä enemmänkin tahtonut lukea (varsinkin se yksi!). Tämä olisi siis ollut ensi kerraksi tehtävä kotitehtävä, mutta ehdin sen jo rustailla siinä luennon lomassa, kun sai käyttää pelkkiä ranskalaisia viivoja.

Saimme toisenkin tehtävän, mutta sen deadline on ilmeisesti vasta parin viikon kuluttua. Mutta, kuinkas kävikään, kirjoitin sen tuossa parikymmentä minuuttia sitten, kun mittaa tarvitsi/sai olla vain 100-200 sanaa! Tehtävänä oli kirjoittaa novelli/kolumni/satiiri tms, ja aiheita saimme kaksi, joista sitten sai valita mieluisamman. Minä kirjoitin aika absurdin novellin aiheesta "Kun minusta tehtiin kirjailija", koska koin sen itselleni helpoimmaksi, ja myöskin mieluisimmaksi lähestymistavaksi.

Tuntui kuitenkin hieman vaikealta kirjoittaa niin lyhyt, mutta tiivis, ja hieno paketti. Luulenpa melkein, että omastani tuli jotain yläastetasoista, mutta toisaalta se on vielä paranneltavissa, sillä aikaa on kuitenkin ihan riittämiin.

Että tällainen perjantai!

perjantai 25. lokakuuta 2013

Kaunis mielen maisema

Ajattelin tässä pitkästä aikaa jakaa vähän kirjoittamiseen liittyviä ajatuksiani:


Yhtäkkiä taas alkoi poltella aivoissa, sekä sydämessä. Janoan sitä, että tekstejäni luettaisiin. Jos saisin jotain joskus julkaistua muuallakin, kuin pienessä, melko tuntemattomassa blogissani, olisivat tekstini paljon suuremman yleisön nähtävillä ja luettavissa. Itse voisin verrata kirjoittamista musiikin tekemiseen: on hieman ikävää, jos työstää albumia, ja sitten, kun se olisi kuunneltavissa, kukaan ei kuuntelekaan.

Sama pätee varmaan kaiken taiteen tekemiseen ja luomiseen. On hyvin ikävää, jos käyttää paljon aikaa, energiaa ja voimia suureen projektiin, ja sitten, kun se vihdoin valmistuu, ei olekaan ketään sitä vastaanottamassa. Voisin pukea tämän asian vaikka kuinka monenlaisiksi, erilaisiksi virkkeiksi, mutta ehkä tuo pari kertaa on ihan riittävä.

Pieni epätoivo nimittäin kummittelee taas päässä, mutta koetan hiljentää sen parhaani mukaan, ja puskea vain eteenpäin, kohti uusia tuulia ja ulottuvuuksia. Voihan käydä niin, että joku kerta tärppääkin, ja ollaan taas askelta lähempänä lukevaa yleisöä. Toivossa on hyvä elää, näin on joku joskus sanonut.


Mieltäni kuitenkin lämmittää se, että moni kavereistani on tähän mennessä ollut vapaaehtoisia lukijoitani. Tekstieni siis, mutta myös blogin. Mutta olen ahne, haluan aina vain enemmän. Tahdon enemmän lukijoita, kirjoittaa parempia romaaninraakileita. Pitäisi opetella siihen, että vähempikin riittää. Joka asiassa.

Romaanikilpailuun tekstien lähettämisen mahdollisuus loppuu sunnuntaina. Ensi kuussa on kulunut 6kk siitä, kun lähetin Inttilesken Tammelle, toivon, että sieltä vastattaisiin luvatun ajan kuluessa. Otavan suunnalta ei ole kuulunut edelleenkään mitään...vastausta kärsimättömänä odotellessa.


Tuntuu oikeastaan ihan mukavalta vuodatella ajatuksia tänne blogiin. Pitäisi varmaan tehdä sitä useammin, vai mitä luulette? Olen viime aikoina päätynyt lähinnä vain raportoimaan, jonka lukeminen voi käydä vähän tylsäksi, kun ei tiedä, mistä oikein on kysymys. Kun enhän minä niitä pidempiä stooreja ole tänne päätynyt julkaisemaan. Elän toivossa, että joskus hamassa tulevaisuudessa, viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä joku lukee romaanini, ja eksyy tänne blogiin tutkailemaan sen kehittelyvaihetta ja raporttipostauksiani. Niin, sitten joskus.

Kohta täytyy varmaan valmistautua unten maille, että jaksaa huomenna olla korvat höröllä ja kynät ojossa siellä Opistotalolla.

Siispä, hyvää yötä!

torstai 24. lokakuuta 2013

Uusi projekti!

No heippa!

Aloitinpas sitten taas uuden romaanin työstämistä. Taas suhdedraamaa, yllättäen. Mutta tästäkin luulisi kehittyvän jotain erilaista, ainakin toivon mukaan. Aiheesta on toki ennenkin kirjoitettu, ja luulisin, että hyviäkin kirjoja, mutta jostain syystä aihe kiehtoo minuakin. Ehkä siksi, että menneisyydessä olen tavannut useammankin hieman tässä tilanteessa olevan ihmisen.

Toivon vain, etten vahingossakaan luo tarinasta liian samanlaista, kuin "Addiktio".

Suuressa osassa tässä tarinassa on nimittäin ikäero. Päähenkilöiden ikäero on kokonaista 25 vuotta, eikä suhdekaan ole aivan terveellä pohjalla. Stoori tulee sisältämään sekoilua, pienessä ja suuressa määrin. Eikä rakkaudestakaan välttämättä ole kyse. Enempää en oikein osaa kertoa, koska juttu ei ole itsellenikään vielä niin selvillä. Ehkä se tästä etenee sitten.


Toisaalta mulla on palava halu kirjoittaa, mutta kirjoittamiseenkin liittyy pelkoja. Onko mulla aivan liian monta rautaa tulessa? Toinen toistaan keskeneräisempiä teoksia, eikä yhtäkään ole vielä edes julkaistu. Mutta toivo elää, toivottavasti vielä pitkään.

Huomenna alkaapi ne kirjoitusopinnot! Ehkä koetankin salaa virittää itseäni tunnelmaan.

Perhedraamaa à la Kuuprinssi

Sainpas sittenkin väsättyä luvun "Kuuprinssiin" - taas kerran.
Meinasi tuskanhiki jo valua otsalta, kun en tiennyt, 
miten jatkaa siitä, mihin viimeksi jäin.

"the happy face!"

Mutta onneksi ratkaisu pomppasi eteen, kuin itsestään!
En nimittäin jatkanut heti samasta tilanteesta,
vaan keskityin taas sivujuonten kehittelyyn.

Jes. Tätä mä kaipasinkin, oikeesti.


Mulla alkoi tänään syysloma.
Ja, oi kyllä, mulla on vain vajaa viikko syyslomaa.

Toisaalta, tavallaan loma ei tunnu lomalta, 
koska mulla on miltei joka päivä kuitenkin jotain menoa.
MUTTA - perjantaina alkaa luovan kirjoittamisen opinnot (HKI:n avoin yliopisto!),
ensimmäinen luento... jänskää aika tavalla.


Niin, muuten...
Lähetinpä sitten loppujen lopuksi kokonaista 3 romaaninraakiletta sinne romaanikilpailuun.
Tammikuussa saa vissiin kuulla tuloksista.

Matkaan lähti:
- Inttilesken päiväkirja
- Saako sua pussata?
- Addiktio

Oishan se tosi jees, jos joku edes yltäis sinne 10 parhaan joukkoon.
Mutta... we'll see.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Salaisuuksia kaivellaan

Äsken naputtelin taas luvullisen "Kuuprinssiä".
 Nyt aletaan vihdoin päästä aiheeseen, nimittäin kaivellaan päähenkilön salaisuuksia.

Kertojan ajatuksia.

Pääsin vihdoin käsiksi siihen seikkaan, 
että pitäisi saada kaiveltua toisesta päähenkilöstä vähän taustoja selville.
Pian varmaan paljastuu vihdoin, mikä tämä Viktor on miehiään.


Offtopic:
Sain muuten kaverin äidiltä lahjoituksen, nimittäin erään kirjan,
jonka päähenkilönä on Emma-niminen tyttö, joka sattuu siis olemaan omakin etunimeni.

Pitääpi lukaista jossain välissä. :)

Huomenna taas työharjoitteluun.

Kohta on muuten marraskuu.
Saa pian alkaa odotella Tammeltakin sitä vastausta.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Kahvilassa tapahtuu

Olin tänään ensimmäistä päivää kahvilassa työharjoittelussa. Ei aivan sen inspiroimana, mutta vähän kuitenkin, kirjoitin "Kuuprinssiin" taas yhden luvun, otsikolla "Kahvihetki". Tämän luvun tapahtumat siis kahvilan ovien sisä- ja ulkopuolella, mutta kahvilassa kumminkin.

Minä menossa sinne työharjoitteluun. Yllätys.

Kiedoin ja solmin vähän lisää narua tarinaan, nimittäin edellisessä luvussa toin mukaan sivuhahmon, jonka ympärille umpisolmuilen sitten vähän juonikuvioita, toivottavasti voitokkaassa mielessä. Testataan!


Tämäkin postaus uhkaa nyt jäädä tyngäksi, mutta jääkööt. Väsynyt fiilis, ensimmäiset työpäivät vievät aina energiaa, vaikkeivät ne raskaita tai pitkiä olisivatkaan.


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Sanasadetta

Sain eilen sitten aikaan enemmänkin: kirjoitin taas suhteellisen pitkän luvun, tällä kertaa koulumaailmasta, ja toin uuden henkilöhahmonkin peliin, jonka ympärille saa varmasti rakennettua jänniä juonikuvioita.


Eilen pidinkin oikein kunnon lepopäivän, ja keskityin kirjoittamiseen. Nukuin varmaan 14 tuntia, heräsin, söin ja kirjoitin. Juuri näin lauantain kuuluukin mennä.

Huomenna alkaa työharjoittelu. Menen - yllättäen uudestaan - väsäämään taas kahveja kahvilaan. Jospa saisin työharjoittelun aikana napattua pari kahvikuvaa siihen novellikokoelmaan! Olisi kyllä tosi hyvä homma, mutta täytyypi katsella.



lauantai 12. lokakuuta 2013

Pieniä tekstin hippusia

Kirjoittelin tuossa jotain pientä luvuntapaista taas "Kuuprinssiin". Tämän kertainen ei ollut actionia täynnä, mutta mielestäni tarina tarvitsee välillä myös pieniä "tasauslukuja" sinne väliin fiilistä, ja muuta luomaan. :)


En oo nyt ihan hirveästi saanut aikaan pidempien projektien saralla, kun olen lähinnä innostunut kirjoittelemaan niitä biisejä. :D Eilen sain aikaan mahdollisen uuden Findance-hitin... no ei nyt sentään, mutta ihan huumorimielessä kirjoitin sellaisen "teinityttöjen ylistyslaulun". :)


Niin, ja muuten TÄSTÄ pääsee lukemaan pientä sivuprojektiblogia,
tällaista, hieman runomuotoista ajatelmajuttua se vissiin sisältää.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Fiilistelyä

Äsken fiilistelin vielä varovasti sunnuntaina kirjoittamaani lukua "Kuuprinssiin".
Taiteilin erillisen luvun edellisen luvun tilanteen lopetukseksi,
minusta se sopi aika hyvin, sillä sunnuntainen luku venähti aika pitkäksi
(ainakin verraten toisiin kirjoittamiini lukuihin).

Puspus.

Näillä näkymin tuleva romaanini tulee pursuamaan romantiikkaa
- meinasin melkein kirjoittaa, että erotiikkaa, mutta ei nyt sentään.

Paljoa en saanut aikaan, mutta jotain kumminkin - pienetkin askeleet ovat sentään askelia nekin.

Nyt illalla katselen varmaan Nashvilleä telkkarista, 
josko se taas inspiroisi kirjoittamaan uusia, ehkä parempiakin biisejä!

Heipsunhei.


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Maailma on minun, maailma on sinun

Tänään on kuunneltu paljon Haloo Helsinkiä, ja haettu inspiraatiota. Sain lyriikoita aikaiseksi varmaan miljoona, mutta melodiat menikin sitten vähän pieleen. Syyllistän flunssaa, ja äänen narinaa. Jos ei nyt kuitenkaan...

Sain myös upeasti tiskattua kirjoittamisen lomassa, joita kumpaakin olen tässä vältellyt jonkun aikaa. Tiskaamista ihan siitä syystä, ettei huvita, mutta kirjoittamista enemmän sekaisen mielentilan ja epätoivon vuoksi. Epätoivo murskaa inspiraation aika tehokkaasti, kun tuntuu, ettei tuotos ole tarpeeksi loistavaa. Ja sekös suututtaa, ja rikkoo vapaata mieltä vieläkin terävimmiksi sirpaleiksi.


Kuitenkin tänään sain olla hetken rauhassa, ja yksin ajatusteni kanssa. Se tuotti hedelmää, vihdoinkin. Kirjoittelin melko pitkän luvun "Kuuprinssiin", ja olen iloinen saavutuksestani. Koetin parhaani mukaan saada hahmoihin jonkinlaista särmää (ja nyt piti syöksyä pelastamaan makaronit kiehuvasta kattilasta), ja siinä melkein onnistuinkin. Hienoa. :)

lauantai 5. lokakuuta 2013

Kilpailutyöt vihdoin lähetetty!

Huhhuh!

En oo taas pariin päivään päivitellyt, mutta asioita on vihdoin saatu vietyä eteenpäin. Ihan ensimmäiseksi on pakko mainita, että torstaina iltapäivällä sain VIHDOIN JA VIIMEIN läheteltyä tekstejä sinne Suureen romaanikilpailuun! Ja nimenomaan monikossa, sillä "usein kysyttyjä kysymyksiä" -kohdasta löytyi mielenkiintoinen vihje, että sama henkilö saa osallistua useammallakin tekstillä kilpailuun!

Matkaan lähti siis "Inttilesken päiväkirja", sekä "Saako sua pussata?" takakansiteksteineen.


Yksityiselämänkin puolella alkaa asiat pikkuhiljaa järjestyä. Systeemejä vietiin eteenpäin eilen, ja toivottavasti homma olisi tällä selvä. Muutakin positiivista on suunnitteilla: mietittiin bändin perustamista kaveriporukan kanssa, ihan harrastusmielessä, mutta saisin ehkä kehiteltyä muiden kanssa niitä mun lyriikoita ihan biiseiksi asti! Saisi vähän muunkin tyylistä harrastusta tähän arkeen, kun kirjoittaminen on loppujen lopuksi aika yksinäistä puuhaa. :)


Että sellaista settiä.
Toivon mukaan saan lähiaikoina jotain romaanienkin saralla aikaiseksi taas!


torstai 3. lokakuuta 2013

Aggressio

Heipparallaa!

Mulla on ollu liiankin tunnerikas viikko. Eräs henkilö menneisyydestä päätti hommata mut vaikeuksiin oikein kunnolla sittenkin, vaikka en ole tehnyt tälle mitään väärää. Tämä herätti sitten myös ryöpyn kipeitä tunteita, joista luulin jo selvinneeni. On jäänyt kirjottamispuuhat siinä vähän sivummalle, en ole vieläkään saanut aikaiseksi lähetellä niitä romaaninalkuja sinne romaanikilpailuun...


Mutta mä aion todellakin taistella mun oikeuksista tässä asiassa.
Niin järjetön juttu, että tuntuu, että tämä henkilö tahtoo tahallaan vaikeuttaa mun elämää.


Oon kuitenkin nyt parin päivän aikana kirjottanut hurjan monta biisiä aiheesta
ja tunteista, joita tähän tilanteeseen liittyy.

 Inspiraatio kukkii, vaikka ajatusten jäsentely onkin vaikeaa.

Tämän viikon tunne siis viha - ja ihan syystä onkin.