maanantai 28. lokakuuta 2013

Tarve olla täydellinen

 (varovasti sensuroitu)

Ei podeta enää syyllisyyttä, eihän?

Koska on tarpeeksi hyvä? Täytyykö olla paras? Riittääkö, jos on kärkisijoilla? Koostuuko se mahdottomaakin mahdottomampi täydellisyys toisten asettamista standardeista, vai onko se piilossa jossain omien aivosolukoiden piirtämissä rajoissa?

Mitä on olla täydellinen? Onko se ”täydellisyyttä”, vai ”epätäydellisyyttä”? Onko se hyvänä, vai pahana olemista? Vai jotain siltä väliltä? Minä en tiedä. Minä janoan tietää, mutta tuskin koskaan tulen vastausta selvittämään.

Olen solmussa uhratessani ajatuksia tälle kipeälle aiheelle. Missä suhteessa tahtoisin olla täydellinen? No tämä on helppo, kaikessa. Mutta silloin olisin varmasti maailman vihatuin ihminen, eikä sekään olisi hyvä. Mikään ei olisi hyvä. Maailma on mutkikas paikka, mutta niin on myös ihmismieli.

Olemme vaikean kysymyksen äärellä. Kaikkeen ei tarvita aina vastausta, mutta epätietoisuus on hyvin tuskastuttavaa. Täytyisi tietää kaikki kaikesta, mutta eikö elämä olisikin silloin tylsää? Ei olisi mitään selvitettävää, ei mitään pohdittavaa. Ei mitään, mistä kirjoittaa tarinoita, josta päästäänkin lempiaiheeseeni, eli kirjoittamiseen. Ei vain olisi mitään kirjoitettavaa, tai ainakaan mitään, mistä voisi kirjoittaa jotain muutakin, kuin kuivaa asiatekstiä. Ei olisi olemassa mielikuvitusta, näin minä väitän. Voi, kuinka kuivaa ja karhealta maistuvaa hiekkaa elämä olisikaan.

Jospa minä vain hyväksyisin asiat sellaisina, kuin ne ovat. Pohdintaa aiheuttavina, vastaamattomina, saavuttamattomina. Haastavaa, eikö totta? Tähän voisin kommentoida tylsästi, että elämä on. Mutta ainakin on jotain tekemistä sillä välin, kun täällä ilmaa hengitämme. Olisihan se kovin tylsää, jos istuisimme apaattisina ja melkein lobotoituina paikoillamme.


Kyllä, minä päätin nyt hyväksyä maailman.

3 kommenttia:

  1. Mutta mietipä jos tietäisi kaiken kaikesta, millaisia tarinoita sitten vasta kertoisikaan! Minä ainakin räjähtäisin kaikesta siitä yrittäessäni edes aloittaa, mitä kaikkea näen ja ymmärrän. Oman kokemukseni mukaan epätietoisuus ei ole hyvästä - tieto ei lisää tuskaa kun siihen asennoituu oikein. Tieto ei myöskään tapa ihmismieltä. Se värittää ja syventää sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista pohdintaa. Itse olen täydellisyyteen pyrkivä lähinnä niissä asioissa, jotka ovat itselleni erityisen tärkeitä. Kirjoittaminen on yksi niistä. Jos pyrkisin kaikessa täydellisyyteen, olisin luultavasti kaikessa perushyvä, enkä missään erityisen loistava. Niinpä priorisoin ajankäyttöni panostamalla niihin asioihin, jotka ovat minulle todella tärkeitä.

      Anonyymin ajatukset pistivät miettimään. Jos minä tietäisin kaiken kaikesta, tuskin jaksaisin kirjoittaa proosaa, koska kirjoittamiseni on aina (myös) hapuilua jotain sellaista kohti, jota en täysin ymmärrä. Kirjoitusprosessin aikana palkitsevaa on ymmäryksen parantuminen ja asioiden oppiminen, mutta jos tietäisin kaikesta kaiken, sellaista ei pääsisi tapahtumaan. Toisaalta en kirjoittaisi, ellen tietäisi paljon, ja kirjoitan vain asioista joista minulla on jo tietoa, tai asioista, joista haluan oppia lisää.

      Tietenkin, jos minulla olisi kaikki tieto, voisin kirjoittaa maailman parhaat kirjat. Sitten saisin helpommin mainetta, rahaa ja kunniaa. Kuitenkaan en kirjoita vain saadakseni paljon rahaa ja saadakseni itseäni esille, vaikka en voi myöskään väittää, etteikö kunnianhimo olisi yksi osa kirjoittamisen viehätystä. Taidetta, jota kirjoittaminen on, ei pitäisi tehdä vain saadakseen rahaa ja kunniaa. Taiteen pitää kummuta syvemmältä. Taiteen täytyy olla tekijälleen intohimo, jota toteutetaan vaikka taiteen tekemisestä ei saisi rahaa euron euroa. Tämä on minun romanttinen käsitykseni taiteen tekemisestä, jota proosataidekin edustaa, ja tästä saa olla eri mieltä.

      Kukaan ihminen ei tiedä kaikkea kaikesta, enkä usko, että kukaan tulee koskaan tietämään. Ainoastaan Jumala voisi tietää kaiken kaikesta, mutta en usko Jumalaan, joten minun maailmassani ei ole ketään kaiken tietävää ylempää tahoa.

      Poista