sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Perhesotkuja Kuuprinssissä

Pikapostausta!
Fiilingit.

Sain taas Kuuprinssiä jatkettua, ja tällä kertaa se sujui ihmeen vaivattomasti. Viimeisimmässä luvussa perhesotkut saivat taas sivutilaa. Mikäs tässä kirjoittaessa.

Viime yönä löysin jotain mieltäni järisyttävää, siis kirjoittamisen saralla. Oriveden opistolle on tullut uusi koulutus/kurssi/mikä lie, 2-vuotinen kirjoittajakoulu (olen ollut siellä kesäkurssilla vuonna 2012).

Koulutus on tarkoitettu käsikirjoitusten hiomiseen kustantamoista läpilyömiseen tähdäten. Kuulostaa aivan liian mahtavalta, aion ehdottomasti hakea! Paikkoja on vain kahdelletoista, ja hakemukseen sisältyy mm. kässärinäytteitä, joten täytyisikin miettiä, minkä käsikirjoituksen opisto mahdollisesti näkisi potentiaalisimmaksi, ja mitä mahdollisesti haluaisin ensisijassa hioa.

Näitä mahdollisuuksia vain sataa! Toivoisin niin pääseväni, mutta ensin täytyy tietysti pistää hakemus menemään. Hintaakin löytyy, ensimmäiseltä vuodelta kokonaista 3500€, mutta unelmoin siitä, ettei raha olisi tässä ainakaan se ensisijainen este.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kuuprinssi sai luvullisen jatkoa

Hej på dig!

Vihdoinkin oon taas virittäytynyt inspiraatioaalloille. Eilen oli jotenkin todella mukava päivä, ja yöllä sitten rustailin kolmet lyriikat puolen tunnin sisään. Sanoja vaan virtasi läppärille, vähän niin kuin tänäänkin.


En tietenkään yön kirjoitustuoksinnassa tajunnut mennä ajoissa nukkumaan, enkä sitten herännyt kouluun. Mutta tänään on edelleen pysytelty inspisaalloilla, ja pääsin vihdoin yli Kuuprinssin jatkamiskammostani (mielestäni viimeisin kirjoittamani luku oli niin huono, etten tiennyt, mitä tehdä, ja jollain tavalla kovin epäonnistunut, ja olin ihan jumissa). Minä jatkoin kuitenkin. Kirjoitin kokonaisen luvun, pitkästä aikaa.

Sain myös ystävältä mukavaa palautetta Addiktiosta. "Siihen jäi koukkuun, piti tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi". Melkeinpä voisin sanoa, että yksi parhaista kommenteista, mitä kirjoittaja voi kuulla. Ei ehkä se paras, mutta on hyvä tietää, että tarina vie mennessään. Se on yleensä tarkoituskin, ja tällä kertaa taisin onnistua.


huhtikuu

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Liian pitkä tauko

Moikka!


En ole edelleenkään täydessä terässä, taikka vauhdissa, mutta jotain on silti raapusteltu, tai ehkä ennemminkin näppäilty, läppärin uumeniin. Muutamat lyriikat ja vähän lyhytproosaa on tuotettu. Ei ehkä parhaimmistoani, mutta kuitenkin. Kirjoitustaitoa on taas herätelty talvihorroksesta.

Yritin myös hiljalleen jatkaa "Älä luule itsestäsi liikoja, Ellinoora":a, mutta jostain syystä se ei oikein ottanut sujuakseen. Ehkä olin ollut poissa tekstin parista liian pitkään. Täytyy alkaa taas pyöritellä tarinaa päässään, väännellä ja käännellä, venytellä ja puristella aivosolukossa, josko sitten teksti alkaisi valua näppäimistölle kuin itsestään - niinhän se välillä tekee.

Nyt taidan olla taas liian väsynyt jatkamaan, vaikka koko päivän olen voimia keräillytkin.
Öitä sinne ruudun toiselle puolelle!

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Hiljaiseloa jo pidemmän aikaa

Heipä hei taas, pitkästä aikaa!


Oon elellyt blogin kanssa hiljaiseloa jo pidemmän aikaa. Se ei suinkaan tarkoita, että olisin lopettamassa bloggailua, taikka kirjoittamisharrastusta, vaan ennemminkin sitä, että pää on ollut kovin tyhjä. Tai oikeastaan täynnä vääriä asioita (ei, ehkä se oli vähän huonosti ilmaistu?). Ei välttämättä vääriäkään, vaan elämää. Draamaa. Tosielämän draamaa.

Minulta on tarvittu tukea ja aikaa. Minulta on vaadittu ponnistelua, toivottu apua. Ja on minua patistettu hakemaan kouluihinkin. Sain onneksi haut hoidettua jo viime kuun puolella, niistä ei tarvitse tällä hetkellä stressata. Pää on oikeastaan ollut aivan liian täynnä istuakseni vain aloilleni, rauhassa läppärin ääreen, ja vuodattaakseni juonikuvioita paperille. Toivon, että pian olisi taas sen aika, koska kaipaan sitä kovin. Kirjoittamista.


Olen minä jotain pieniä juttuja rustaillutkin, mutta ei niistä sen enempää. Lyhykäisiä novelleja, jotain muuta pohdiskelua koneelle kirjoitettuna. Sen sellaista.

Jotain uutisiakin minulla on! Blogini lukija nimittäin infosi minulle Otavan nuortenromaanin kirjoituskilpailusta. Osallistumisaikaa on syyskuun 1. päivään saakka, ja kilpailuun saa lähettää yksi osallistuja enintään 2 käsikirjoitusta. Inttilesken lähetin jo viime vuoden puolella Otavalle, eikä se mennyt sellaisenaan läpi, joten ajattelin kokeilla onneani "Saako sua pussata?":lla sekä Addiktiolla. Editointia olisi edessä siis.


Lyriikan kurssinkin kävin tässä keväällä, avoimella yliopistolla. Arvosanoja emme ole sieltä vielä saaneet, mutta ihan kelvollisesti suoriuduin kuitenkin (omasta mielestäni). Draaman kirjoittaminen jatkuu taas toukokuussa, sain kirjoitettua jonkinlaiset kohtaukset sinne tuossa jokin aika sitten. Jotain on siis tehty, kuitenkin.

Tänään muuten ilmestyi kaverin bändin, Sallan ja Miron matka maailman ympärin, esikoisalbumi! Jo EP:n aikoihin ajattelin, että ihan parasta, loistavaa ja inspiroivaa musiikkia. Jotenkin tunnelma ja lyriikat iskee, ja inspiroi ennen kaikkea kirjoittamaan. En tiedä, mistä se oikein kumpuaa. Tarvitsen aina jonkinlaista, tietynlaista musiikkia kirjoittaessani, siihen taustalle tuomaan ideoita ja luomaan inspiraatiovirtaa, ja Sallan ja Miron matka maailman ympäri on juuri sitä, mitä nyt kaipasin.


Näihin tunnelmiin,

huhtikuu