lauantai 28. kesäkuuta 2014

Lento maan pinnalle

No moikka!


Yllättäen taidan olla taas jossain inspiraation kultasuonessa, tai vähintäänkin jossain sen kaltaisessa. Tekstiä satelee näppäimistölle, ja muutamat lyriikatkin syntyi pidemmän projektini ohella. Kuuprinssi jatkui taas luvulla, yllättäen.

Toisaalta Ellinoora-tekstin kanssa olen aika jumissa. Tuntuu, että tulossa on vain pintaraapaisu, sen paremmin aihetta käsittelemättä. Jotain täytyisi tapahtua, aivoissa loksahtaa jonkun paikoilleen, että pääsisin kunnolla tämänkin projektin draiviin. Sitä odotellessa kai sitten.

Hieman himottaisi aloittaa uusikin projekti, sillä useimmiten olenkin kirjoittanut kahta tekstiä samanaikaisesti. Aina toisen jäädessä jumiin on ollut toisen vuoro, ja sitä rataa. Yleensä kuitenkin jompi kumpi vie ensin mennessään, ja toinen jää hetkeksi taka-alalle, kunnes inspiraatio sen suhteen taas iskee. Mutta katsellaan.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Ja taas jatkui Kuuprinssi

Hejsan!


Eilisyön pikkutunteina tuli taas naputeltua. Oon kipeänä, mutta se ei viikon loman jälkeen tahtia haitannut. Itse asiassa koko Kuuprinssin jatkaminen tuli taas aika yhtäkkiä: jossain kyti halu kirjoittaa, avasin tiedoston ja kappas, luku valui tekstin jatkoksi miltei itsestään. Jännittävää tämä luomisprosessi, hyvin jännittävää.

Sain käänteenkin aikaiseksi. En ole sitä ihan loppuun asti vielä mietiskellyt, mutta jännite ainakin saatiin aikaan. Ehkäpä keksin jotain mielenkiintoista jo tänään?

Samalla jänskäilen sitä Oriveden opiston paikkaa, josko sellainen syksyksi aukenisi. Odotellaan. :)


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Oriveden hakemus postitettu!

Siinäpä se tärkein tulikin. 

Kuvassa vierailevana tähtenä kissani Snorri. 
Pahoittelen erittäin huonoa kuvanlaatua.

Eli postilaatikkoon tipahti tänään monisivuinen hakemus kohti Oriveden opistoa
joka toivottavasti sitten tuo paikan ensi syksylle.

Muuten oon aika lahjakkaasti pitänyt nyt lomaa kirjoitusprojektien parista,
toiveenani lähinnä ajatusten kasaaminen ja juonikuvioiden viimeistely pääkopassa jne.
Ehkä se on ihan hyvä välillä lepuuttaa aivoja, niin jaksaa sitten puurtaa taas.

Eipä tässä muuta. :)

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kuuprinssi - illallista

Tsau!


En oo muutamaan päivään saanut oikein mitään muuta aikaan, kuin stressaamista ja siivoamista. Nyt kuitenkin pikkuinen lamppu - tai tähdenlento - aivoissa syttyi, ja sain kuin sainkin jatkettua Kuuprinssiä haastavasta kohdasta. Päivällinen kuussa.

Jätän siis huoleni uskottavuudesta nyt taka-alalle, ja vain kirjoitan. Kirjoitan sen, mitä haluan stooriini sisällyttää, meni se läpi, taikka ei. Huolehtimisen aika on sitten editointiprosessin alkaessa, luulisin. Pahalta ei kaikesta huolimatta näytä, sillä palaset alkavat loksahdella taas kohdilleen ja sitä oon odottanutkin. Tästä fantasiatarinasta on itse asiassa tulossa huomattavasti pidempi, kuin muista projekteistani. Ei sinänsä yllätä, koska fantasiaa rakennettaessa on seliteltävä ja näytettävä paljon enemmän, kuin itsestään selvissä realismitarinoissa.

Jännitävää, oikeastaan. Musta on oikein mukavaa kokeilla siipiäni hieman joka saralla: Inttileski on suhteellisen realistinen muutamalla twistillä, Saako sua pussata romantiikan ja mielenterveysongelmien täyteinen paketti vähän nuoremmille, Addiktio ehkä hieman jopa naturalistinen ja Kuuprinssi taas fantasiakirjallisuutta. En halua leimautua tietynlaiseksi heti kättelyssä, vaikkei mitään ole kustantamoiden hylkäyskirjeitä pidemmälle vielä saatettukaan. Sen aika on ilmeisesti vähän myöhemmin, mutta mikään ei silti estä tekemästä hurjasti töitä sen eteen koko ajan. Jes.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kuuprinssi - miltä kuu oikeastaan näyttääkään?

Moikka vielä!


Tässä auringon laskiessa ja yön pikkuhiljaa saapuessa tuli taas naputeltua yhtä sun toista stooria koneen kiintolevyn uumeniin. Koetin jatkaa "Älä luule itsestäsi liikoja, Ellinooraa":kin pitkästä aikaa, mutta se ei oikein ottanut sujuakseen. En tiedä, onko minun määrä kirjoittaa koko aiheesta, mutta yritänpä silti. Ehkä se jossain vaiheessa loksahtaa paikoilleen, kuten esimerkiksi Kuuprinssin kanssa kävi - vaikkapa juuri tänään.

Yhtäkkiä ajatukset lähtivät taas lentoon, ja olinkin kirjoittanut pitkän luvun Kuuprinssiin, vaikka pelkäsin, kuinka edes jatkan kohdasta, johon jäin viimeksi. Voi olla, että mielikuvitukseni laukkasi jonkun verran liikaakin, mutta fantasiakirjallisuudessa miltei mikään ei koskaan ole liikaa - kunhan lopputulos on edes jollain tasolla uskottava. Ja oikeastaan olen aika tyytyväinen tuotokseeni (se on jo paljon, sillä löydän aina vikoja parhaimmistakin teksteistä, jotka itse tuotan).

Kirjoitinpa sitten luvun itse kuuhun. Minusta tuntuu, että se on oikea ratkaisu, ainakin se tuo huimasti lisää ulottuvuuksia tarinaan. Ja uskalsinpa jopa väittää että se kuu, josta olemme paljonkin saaneet täällä maanpinnalla tietää, ei olekaan oikeasti olemassa, vaikka siellä on useat astro- ja kosmonautit sun muut vierailleet! Vähän liian rohkea veto ehkä, mutta enköhän sillekin keksi taustatukea jossain vaiheessa.

Kohta voisi varmaan painua unten maille.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Mitä tulevan sitten pitääkään

Niin, missä mennään?


Hain keväällä pariin kouluun, ja kumpaankin minut valittiin varasijalle. Nyt on siis hyvä aika luoda sijaa Oriveden kirjottajakoulutukselle, ja pistää vähän hakuprosessia käyntiin! 

Duunailin tässä oman esittelyni, ja synopsiksen Inttileskelle, sillä Saako sua pussata?:n ja Addiktion synopsikset olin jo saanut tehtyä aikaisemmin Otavan romaanikilpailua varten. Ihanaa, kun on taas saanut aikaan jotain oikeasti hyödyllistä, vaikka kesälomaa vietänkin. Vielä pitää tsekata viimeisin koulutodistus ja alku- ja loppupätkät käsiksistä, niin hakemus onkin jo valmis! Mutta teen nuo jonain muuna päivänä, en tahdo hätiköidä, etten vahingossakaan pilaa mahdollisuuksiani päästä koulutukseen.

Sellaista tänään, ootteko te saaneet edistettyä mitään itselle tärkeää?

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kuuprinssi - ratkaisevia hetkiä

Moij!


Väsynyttä iltaa täältä ruudun toiselta puolen. Tuli pyörittyä koko päivä kaupungilla raakaruuan voimin - mutta se toi inspiraatiota kirjoittamiseen.

Ei kuitenkaan niin, että olisin sotkenut raakaruokaa Kuuprinssiin, mutta kuitenkin. Sinne napsahti taas uusi, ja ehkä juonenkäänteiden puolesta ratkaiseva luku. Jännittävää, eikö? Ehkä seuraavassa luvussa ollaankin itse kuussa, kuka tietää...

Hieman kuitenkin epäilyttää, sillä vaikka omaan hyvinkin rikkaan ja omituisen mielikuvituksen, olen kuitenkin vahvimmillani realismissa. Fantasiaa, juu, mutta onnistunko vakuuttaamaan kanssaihmiset? Se selviää ehkä joskus sitten, jos Kuuprinssin löytää kirjakaupoista - jos selviää. Sinne on kuitenkin vielä hyvin pitkä, ja mahdollisesti kivinen, matka edessä.

Sellaiset pienet terveiset tänään!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Addiktio - äidin tapaaminen

Hmm...


Naputtelin tuossa yöllä Addiktioon yhden luvun lisää ja sain sen mahdutettua aika mukavasti stoorin raameihin, sinne muutaman luvun väliin. Mutta, kysynkin tässä itseltäni, oliko luku tarpeellinen? Tuoko se tarinaan yhtään mitään lisää?

Luultavasti vielä muokkaan tuota lukua, jos se ei tarinaan tuo mitään uutta. Silloinhan se saattaa olla aivan turha, vai? Vaikeaa tämä editointi, hyvin vaikeaa.

Uusin siinä sivussa bannerinkin - ei ihan toivomani lopputulos, mutta kelvannee...?


torstai 5. kesäkuuta 2014

Addiktion editointia

Moi!


Inttileski jäi hetkeksi jäähylle, sillä ajatustyöni sen suhteen ei ollut vielä valmis. Oikeastaan minulla meni hermot, kun vastaus ei tupsahtanutkaan pääkoppaan sillä sekunnilla, joten ajattelin antaa kässärille - ja aivosoluilleni - hieman aikaa sulatella parannusehdotuksia.

Mutta kuten otsikosta voi päätellä, iskin sitten kolmannen käsikirjoitukseni, Addiktion, kimppuun. Lueskelin sitä läpi, ja kaikenlaista työntyi mieleen muistiinpanojen silmäilyn lomassa. Lisäsin hieman kuvailua, kerroin vähän enemmän perhetaustasta. Sellaista. Paljon työtä on vielä edessä, mutta sainpa edes jotain aikaan.

Palautetta saan Addiktiosta vasta luultavimmin kesän lopulla, mutta sitä ennen on hyvä pohdiskella ihan itsekseen, miten vielä saisi kässäristä paremman. Toki ajatus palautteesta kutkuttaa hurjasti, mutta munkin täytyisi oppia olemaan kärsivällinen - edes pienen hitusen.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Syynissä "Inttilesken päiväkirja" - part 2

Heissunvei!

Taistelua ratkaisujen välillä.

Olen yrittänyt eilisen, ja tämän päivän mietiskellä ja pohtia - ja jotain jo tehdäkin - Inttilesken eteen. Aamu alkoi raivolla, tuskallisella olotilalla ja pelolla epäonnistumisesta. Päässä pyöri ajatuksia, onnistunko koskaan, teenkö oikeita, vai vääriä valintoja, jumitunko paikoilleni ja tähän pisteeseen iäksi. Toivottavasti en kuitenkaan.

Palaset eivät ole vielä täysin loksahdelleen paikoilleen, mutta yritystä on. Teenkö kaiken liian äkisti? Ehkä. Mutta kannattaa yrittää silloin, kuin paloa on.

Alkupään luvut, sekä luvut, joihin sisältyy dialogia, olen huomannut kaikkein haastavimmiksi. Niihin en ole vielä kajonnut täysin. Muutaman lukusen tässä pistin aika uusiksi, tai suurimman osan ainakin. Taktiikkana siis kerronta + päiväkirjamerkinnät - sekoitettuna yhteen. Toimiva ratkaisu? Sitä en voi vielä tietää.

Kerronta pitää selkeästi erottaa päiväkirjatekstistä, ja se tuntuu hyvin vaikealta. Kiintymys vanhoihin, mielestäni upeisiin ilmaisuihin, ja niiden poismuokkaaminen on tuskallista. En tietenkään kaikkea hävitä, mutta tasapainottelu uudelleen kirjoittamisen sekä säästämisen välillä on pelottavaa. Aivan, kuin tuhoaisin jotain todella tärkeää - vain luodakseni jotain vielä parempaa.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Syynissä "Inttilesken päiväkirja"

Hejsandalen - tai jotain sinnepäin...!


Tänään syynissä siis ihka ensimmäinen kässärini - Inttilesken päiväkirja.

Mitä tehdä, kun kässäri ei menekään sellaisenaan läpi? Hioa tietysti. Muovata paremmaksi. Mutta se ei aina ole niin helppoa - minulle oikeastaan koskaan. Minulla on paha taipumus kiintyä tekstiini liiaksi, joihinkin yksittäisiin ilmaisuihinkin, ja viimeistelyprosessi on todella haastava. 

Toinen ongelmani on, etten tiedä, mitä tehdä tekstille. Mikä oikeastaan lopulta mättää, missä menin vikaan? Olen tässä viime päivinä - suuri kiitos! - saanut tukea ja neuvoja eräältä alan ammattilaiselta, johon tutustuin sattuman kautta. 

Sain palautetta, että Inttilesken rungossa on ainekset oikeasti hyväänkin stooriin. Toteutuskin on paikoin oikein hyvä, mutta muodossa olisi parantamisen varaa. Ei siis kirjoitusasussa, vaan ihan siinä, että teksti on olevinaan tavallaan päiväkirjatekstiä, mutta toisaalta hyvin kaunokirjallista. Tämä täytyisi muotoilla paremmin, keksiä jokin ratkaisu, ehkä jopa vaihtaa osin minä-kertojasta hän-kertojaan.

Ehkä kaikkitietävään, kuka tietää?

Mutta, mistä aloittaa? Mikä sitten lopulta toimisi, ja mikä ei? Sen varmaankin päättävät viime kädessä kustannustoimittajat, mutta jollain tavoin täytyisi itsekin tekstiin saada selkoa. Kokeilin tässä jo jotain, mutta suurena riskinä on, etten sittenkään tee tarpeeksi suuria muutoksia - ettei niillä loppujen lopuksi edistetä kässäriä laisinkaan.

Mikä olisi paras ratkaisu? Se minun täytyy ratkaista ihan itse.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

"Tähdenlennon taikaa"

Moi!


Kuuprinssi jatkuu. Vuorossa oli taas vähän enemmän fantasiantäyteinen luku. Tasapainottelu on hyvin vaikeaa, ns. päähenkilön arjen, ja näiden fantasiajuttujen välillä. Toivon, että lopputulos on kuitenkin jollain tavoin onnistunut, että tarinan edetessä asiat nivoutuvat onnistuneesti yhteen, eikä tarina vaikuta liikaa yritetyltä sekamelskalta.

Ne, jotka ovat juttua ehtineet silmäillä tai lukea tähän asti kokonaan, ovat kyllä antaneet ihan hyvää palautetta, mutta pelkoja on silti toki olemassa. En ole koskaan aikaisemmin yrittänyt kirjoittaa kokonaista fantasiaromaania, ennemminkin pelkkiä novelleja, jotka on paljon helpompi saada toimimaan. Mutta ehkä harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin? Ainakin sinnepäin, toivottavasti.

Tämän luvun kanssa jouduin taistelemaan pääni sisällä, että tuonko mukaan lisää jännitystä, ja sen tein. Parempi niin, sillä muuten juoni ei olisi edennyt yhtään. Oli vain pakko tehdä tuo ratkaisu, ja toivon, että saan sen toimimaan myöhemmin, kun tarina taas jatkuu. 

Kuuprinssi on ollut tähän asti haastavin kirjoitettava. Luulisin, että juurikin tuon fantasiakategorian takia. Ja sen, että suurin osa henkilöistä on tavallisia ihmisiä, eikä esimerkiksi kääpiöitä, tai haltioita. Mutta haasteitahan täytyy elämässä ottaa, eihän tämä olisi muuten yhtään jännittävää!

Katsellaan.