maanantai 2. kesäkuuta 2014

Syynissä "Inttilesken päiväkirja"

Hejsandalen - tai jotain sinnepäin...!


Tänään syynissä siis ihka ensimmäinen kässärini - Inttilesken päiväkirja.

Mitä tehdä, kun kässäri ei menekään sellaisenaan läpi? Hioa tietysti. Muovata paremmaksi. Mutta se ei aina ole niin helppoa - minulle oikeastaan koskaan. Minulla on paha taipumus kiintyä tekstiini liiaksi, joihinkin yksittäisiin ilmaisuihinkin, ja viimeistelyprosessi on todella haastava. 

Toinen ongelmani on, etten tiedä, mitä tehdä tekstille. Mikä oikeastaan lopulta mättää, missä menin vikaan? Olen tässä viime päivinä - suuri kiitos! - saanut tukea ja neuvoja eräältä alan ammattilaiselta, johon tutustuin sattuman kautta. 

Sain palautetta, että Inttilesken rungossa on ainekset oikeasti hyväänkin stooriin. Toteutuskin on paikoin oikein hyvä, mutta muodossa olisi parantamisen varaa. Ei siis kirjoitusasussa, vaan ihan siinä, että teksti on olevinaan tavallaan päiväkirjatekstiä, mutta toisaalta hyvin kaunokirjallista. Tämä täytyisi muotoilla paremmin, keksiä jokin ratkaisu, ehkä jopa vaihtaa osin minä-kertojasta hän-kertojaan.

Ehkä kaikkitietävään, kuka tietää?

Mutta, mistä aloittaa? Mikä sitten lopulta toimisi, ja mikä ei? Sen varmaankin päättävät viime kädessä kustannustoimittajat, mutta jollain tavoin täytyisi itsekin tekstiin saada selkoa. Kokeilin tässä jo jotain, mutta suurena riskinä on, etten sittenkään tee tarpeeksi suuria muutoksia - ettei niillä loppujen lopuksi edistetä kässäriä laisinkaan.

Mikä olisi paras ratkaisu? Se minun täytyy ratkaista ihan itse.

1 kommentti:

  1. Kokeile http://www.kirjoittaja.fi/ -sivustoa, sen ylläpitäjä on keskeinen tämänhetkinen ateljeekriitikkoni ja varmasti mielellään auttaisi tuon sivuston ulkopuolellakin, ainakin jos saisit hänet alkuun vakuutettua. Voin antaa hänen sähköpostinsa jos haluat.

    VastaaPoista