maanantai 28. heinäkuuta 2014

Roskaa - ehkei sittenkään?

Tsaukkis!


Ja taas on vietelty ilta (ja kohta varmaan yö) Kuuprinssin parissa. Ehkä se on tuo teoksen nimi, kuuhan paistaa taivaalla kirkkaimmin yöllä, joten siihen liittyvät kirjoituspuuskatkin iskevät nuppiin sitten yöaikaan. Tai sitten ei.

Minut valtasi jo miltei epätoivo tuossa muutama tunti sitten. Tuntui, kuin olisin pilaamassa koko käsikirjoituksen, tai vähintään tasoni alkaisi laskea. Annoinkin ystävälle tekstiä luettavaksi ja kerjäsin palautetta. Sitä sainkin, ja voimistuin taas hetkeksi. Nimittäin, teksti ei kuulemma ollut roskakorimateriaalia, vaan vallan mukavaa luettavaa. Tästä rohkaistuneena iskin taas hampaani pääjuonen kimppuun, ja repäisin pienen palasen. Nielaisin. Kirjoitin lisää.

Älkää siis antako pelkojen ja epäuskon vallata mieltä, vaan iskekää vain rohkeasti kimppuun! Olkoon se ohjenuorani tänä yönä.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Ulkona, kesäyö

Hyvää yötä (ja huomenta?)!


Ehkä kätevin tapa aloittaa postaus - ei todellakaan. Mutta, viime yönä inspiraation kipinä syöksyi aivoihin vasta aamukolmelta. Kirjoittelin tunnin, ja uusi luku ilmestyi Kuuprinssiin. Tänään sain mietteitä järjesteltyä lauseiksi hieman aikaisemmin, nimittäin noin tunti sitten.

Pääjuoni alkaa olla selvillä. Sivujuonet sun muut eivät niinkään, mutta eivätköhän ne tästä pikkuhiljaa muodostu. Tuntuu, että kirjoitin äsken hyvin tylsän luvun, sillä siinä ei ole niin paljoa actionia. Toisaalta, sekin voisi käydä erittäin raskaaksi lukea, jos joka luvussa tapahtuisi hirveästi. Ehkä parempi näin.

Minulle käy oikeastaan hyvin usein niin, että heti kirjoitettuani tuntuu kuin tuotos olisi suoraan roskakorista. Sitten, kun avaan tiedoston uudelleen teen huomion, että kirjoitinpas hienoa tekstiä! Eikö sen kuuluisi mennä juuri toisinpäin? 

Pieni editointipuuskakin kytee tuolla jossain. Nimittäin, luulen että minun täytyisi poistaa tai muokata täysin uusiksi muutama ensimmäinen luku Kuuprinssistä. Tapahtumat saattavat käynnistyä liian hitaasti. Toisaalta en tahtoisi paljastaa liikaa heti alkuunsa, hankalaa.

Siinä pientä mietittävää. Ei minulla muuta tainnutkaan olla tänään.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Pieniä lisäyksiä

Sain yhtäkkiä pienen innostuksen puuskan Saako sua pussata?:n kanssa. 

Sallan ja Miron matka maailman ympäri - Mitä ikinä haluat
(screencap youtube-videosta)

Siitä on jo tovi, kun annoin sitä luettavaksi muutamille ja keräilin palautetta. Varsinkin erään henkilön palaute on muodostunut yhä merkityksellisemmäksi sen jälkeen, kun tämä musiikkivideo julkaistiin. Tartuin toiveisiin ja yritin lisätä Veeran osuutta tarinassa - tai tarkemmin sanottuna syventää hahmoa ja sen tarinaa, onhan kyse toisesta päähenkilöstä. Pieni idea pulpahti aivosolukkoon ja rakentelin palasen erään luvun jatkoksi, tuomaan esille surullista tapahtumaa tämän menneisyydessä. Tapahtumaa, onnettomuutta, joka ei sittenkään saanut tarpeeksi huomiota käsikirjoituksessa, vaikka se on Veeran kannalta hyvin merkittävä palanen.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Mikä öissä onkaan niin erikoista?

Moij!


Nyt yötä vasten kaikki alkaa taas tuntua selkeämmältä. Aikaisemmin päivällä yritin toki jo käydä Kuuprinssin kimppuun, mutta kappas - muutama tunti lähempänä keskiyötä, niin ollaan taas asioiden ytimessä. Mitäköhän tästä kirjoittamisen vuorokausirytmistä tuleekaan, kun syksyllä täytyisi herätä aamuisin kouluunkin?

No mutta, joka tapauksessa. Sain selvitettyä hieman ideoitani ja rakennettua niistä vyyhtiä muistivihkoon. Voi, kuinka hienolta se tuntuukaan. Nyt ainakin tiedän, mihin suuntaan ollaan menossa - vihdoinkin, sillä olen tekstin kanssa jo sivulla 88. Toki minulla oli ajatusta aikaisemminkin, mutta nyt on tarinassa kerroksia huomattavasti enemmän. Ja sen pitäisi olla vain hyvä juttu.

Tästä romaanikässäristä on siis tulossa tähän mennessä pisin koskaan kirjoittamani (huomautettakoon, etteivät edelliset 3 käsistä olleet kovin pitkiä). Hieman kyllä hirvittää, että mitäs sitten, kun joskus pääsen Kuuprinssin kanssa editointivaiheeseen: kuinka käy, kun tekstiä onkin kaksinverroin enemmän, jos en osaa lyhyempiäkään tuotoksia vielä parannella? Voin vain toivoa, että keksin senkin avaimen jostain joskus - editoinnin siis.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Juuri kun

Heipskukkuu!

Juuri kun ehdin pelätä, etten saa enää jatkettua kirjoittamista pitkään aikaan - kuten Facebookissa jo ilmoitinkin viime yönä - jatkoin kuitenkin. Sain jotain aikaan, viikon jälkeen.

Kuuprinssi sai viime yönä ja äsken kaksi uutta lukua. Öinen luku on huomattavasti dramaattisempi - keksin uusia juonenkäänteitä ja selityksiä tapahtuneille. Pohdin sivullisen verran muistivihkooni, mikä liittyisi mihinkin, ja kuka onkaan kaiken takana. Ehdotuksia tuli monia, en ole vielä täysin lyönyt lukkoon mitään, mutta ideoita tosiaan on. Ja jonkinlainen hahmotus minulla on. Jes, hienoa.

Pitäisi tutkailla tarkemmin pääkoppaa ja lyödä ehkä asioita lukkoonkin, mutta tykkään kirjoittaa enemmän fiilispohjalta. Silloin ratkaisut syntyvät usein kuin itsestään, ja jutustakin tulee luonteva. Ainakin oman kokemuksen pohjalta. Vähän täytyisi kuitenkin suunnitellakin, tällä hetkellä ideat risteilevät päässä vinhasti ja sotkeutuvat toisiinsa aika lahjakkaasti. Mutta eiköhän se tästä vielä.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Pelkojen muotoinen blokki

Moikka!


Taas kului yli viikko. Tunnen jonkinlaista ahdistusta, sillä en ole oikeastaan kirjoittanut sanaakaan tänä aikana. Tai olen minä kirjoittanut, mutten fiktiota. En ole jatkanut projektejani. Naputeltua on tullut vain jonkinlaista päiväkirjatekstiä hieman kaunokirjallisemmassa muodossa.

Minua taitaa vaivata tuttu writer's block. Ehkäpä. En olisi siitäkään niin varma, sillä kaikenlaisia ajatuksia on kyllä risteillyt päässä aika lailla, olen melkein niitä kirjoitellutkin, mutten sitten kuitenkaan. Oikeastaan minua pelottaa - minä pelkään pilaavani sen, mitä olen tähän mennessä saanut aikaan

Vihaan sitä, että pelot rajoittavat tekemisiä - oli kyse sitten mistä tahansa. Epäonnistumisen pelko on taas niin suuri, etten ole uskaltanut jatkaa. Olen hieman hukassa, mitä kirjoittaa seuraavaksi, jotta saisi nivottua asioita mahdollisimman hyvin yhteen. Minulla on tunne, että Ellinoora-teksti on täyttä kuraa, vaikka löydän sieltä hyviäkin kohtia. Kuuprinssiin olen tyytyväinen, mutta tätä kohtaan pelkoni on vielä suurempi. Mitä, jos tuhoan tarinan, kaiken sen, mitä olen työstänyt jo vuoden? Aina voi tietenkin pyyhkiä pois ja kirjoittaa uudelleen, mutta minulle se on vaikeaa. En osaa luopua oikein mistään (en ainoastaan kirjoittamistani teksteistä), joten haluaisin saada mahdollisimman hyvin kaikki kerralla purkkiin. Tähän täytyisi kuitenkin totutella, luopumiseen, jos haluan joskus tosissani työstää ja editoida tekstejäni. Toivottavasti opin tämän jalon taidon sitten Orivedellä.

Jotain täytyisi tapahtua, loksahtaa aivoissa tai taistella pelkoja vastaan, että kykenen jatkamaan.
Toivon, että saisin pääkoppani järjestykseen tältä osin mahdollisimman pian.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Kuuprinssi - liikaa yhdellä kertaa?

Ciao!

Tuosta kirjailijakoulun kutsusta innostuneena jatkoin taas romaanikässäriä. Pohdinkin, kirjoitinko liikaa actionia peräkkäisiin lukuihin. Toisaalta en, mutta toisaalta saattaa olla, että juurikin näin tein.

Tapahtumat eivät silti ole niin mullistavia, kuin voisi ehkä ajatella. Huomattavasti enemmän juonen kannalta mullistavaa oli se kuu-reissu, ja siitä seuranneet asiat. Kokeillaan. Jos ei toimi, sitten on jotain muutettava, mutta toistaiseksi mennään luultavasti tällä.

Täytyy katsella kohtaa suuremmassa mittakaavassa sitten, kun olen päässyt tekstin kanssa hieman enemmän eteenpäin. Luulisin ainakin, että sitten tämän mahdollisen ongelman näkisi paremmin. Voihan olla, että huolehdin aivan turhaan - sen näkee ehkä sitten.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Oriveden opiston kirjailijakoulu

Heippa!


Sain sähköpostissa kutsun Oriveden opiston monivuotisen kirjailijakoulutuksen vuosikurssille 2014-2015. Maili oli päivätty jo maanantaille, mutta vasta tänään tajusin tutkailla viestilokeroani Hotmailin uumenissa, ja näin tämän kutsun. 

Oon ihan yli-innoissani, jos näin voi sanoa! Tässä on pidetty yli viikon mittainen kirjoitusvapaa, mutta eiköhän tästä vielä vireeseen päästä. Ollaan siivoiltu kämppää ja sen sellaista: tämä lukeutukoon asioihin, joita harrastan aivan liian harvoin (= näin perusteellisesti en siivoa edes kerran vuodessa).

Olen myös tutustunut muiden kirjoittamista harrastavien blogeihin, ja yllättynyt positiivisesti. On aina mukava löytää samanmielisiä bloggaajia, ehkä jopa keräillä vinkkejä - varsinkin editoinnin suhteen, sillä olen useinkin niin sokea omalle tekstilleni, etten sille oikein mitään osaa tehdä.

Jännittävät ajat edessä syksyllä,
hauskaa kesälomaa vielä, oli se sitten pitkä taikka lyhyt!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Tyttö nimeltä Tarina - loppuiko se jo?

Moij!


"Tyttö nimeltä Tarina":sta taisi tulla loppujen lopuksi novelli. Loppu meni aika kiireesti lävitse, joten editointia siltäkin osin luvassa. Soittelin äidille, ja tämä lupasi etsiskellä kellarin kätköistä sen nimenomaisen vihon, jonka sisällön inspiroimana aloin kirjoittaa tätä kyseistä novellia. Itse asiassa novellista tuli pisin, mitä olen koskaan kirjoittanut. Mainittakoon vielä, että sivuja on vain kahdeksan. Novellini eivät siis yleensä ole tämänkään mittaisia, sillä aina pidemmän jutun yllättäessä aivosolukot, ryhdyn työstämään romaania.

Aika hassua, oikeastaan. En ainakaan vielä ole kovin tyytyväinen tuotokseeni, mutta ehkä siitä parantelemalla saisi ihan kelvon novellin. Jokin on kuitenkin pielessä, enkä ole aivan varma, että mikä. Yleensä tasoni on hieman parempi, mitä nyt tuli kirjoitettua, mutta kaipa sitä välillä täytyy kirjoittaa huonoakin tekstiä, että voi pian kirjoittaa vieläkin parempaa (tai sitten editoida).

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Tyttö nimeltä Tarina

Heissunvei!


Puhuin tossa muutama postaus takaperin, että olisi ehkä hauska aloittaa taas uutta projektia. No, en tiedä, kuinka siinä kävi, mutta jotain ainakin tuli luoduksi. En tosin ole varma, onko tuotoksesta tulossa novelli, vaiko ihan uusi romaanikässäri, mutta tekstiä sateli taas kolmen sivun verran.

Idea lähti siitä, että muistelin yläasteen seitsemättä luokkaa. Ensimmäisiä äidinkielentunteja, ja ihka ensimmäistä ainettani yläasteella. Sain luvan kirjoittaa omasta aiheesta, sillä äidinkielenopettajamme luotti minuun, kun kerta oli idea valmiina. Kirjoittelin koko vihon alusta loppuun, yhteensä 10 tuntia siihen meni, seitsemän niistä putkeen. Oli hieman ranne hellänä sen jälkeen.

Joka tapauksessa, aiheeseen. Kirjoitin tytöstä, joka oli kuollut kolarissa ja näki maailman jostain ylhäältä. Oliko se sitten taivas, en tiedä, mutta kuitenkaan tyttö ei ollut enää fyysisesti elossa maan päällä. En tiedä, missä kyseinen ainevihkonen on, saattaa majailla porukoilla. Tahtoisin ehkä lukea kolmetoistavuotiaan minäni aineen, se voisi olla aika jännittävää. Mutta kuitenkin, lähdin noilla taustoilla sitten luomaan uutta, toivottavasti vielä parempaa tekstiä. Vähän pelottaa, mitä tästä nyt tulee, mutta jos ei ota mitään riskejä, ei voi myöskään osua kultasuoneen. Olkoon se filosofiani kirjoittamisessa.

Tällaista tänäyönä. Onko kellään lukijoista inspiraatio puhjennut kukkaan näin yön pikkutunteina?