torstai 24. heinäkuuta 2014

Mikä öissä onkaan niin erikoista?

Moij!


Nyt yötä vasten kaikki alkaa taas tuntua selkeämmältä. Aikaisemmin päivällä yritin toki jo käydä Kuuprinssin kimppuun, mutta kappas - muutama tunti lähempänä keskiyötä, niin ollaan taas asioiden ytimessä. Mitäköhän tästä kirjoittamisen vuorokausirytmistä tuleekaan, kun syksyllä täytyisi herätä aamuisin kouluunkin?

No mutta, joka tapauksessa. Sain selvitettyä hieman ideoitani ja rakennettua niistä vyyhtiä muistivihkoon. Voi, kuinka hienolta se tuntuukaan. Nyt ainakin tiedän, mihin suuntaan ollaan menossa - vihdoinkin, sillä olen tekstin kanssa jo sivulla 88. Toki minulla oli ajatusta aikaisemminkin, mutta nyt on tarinassa kerroksia huomattavasti enemmän. Ja sen pitäisi olla vain hyvä juttu.

Tästä romaanikässäristä on siis tulossa tähän mennessä pisin koskaan kirjoittamani (huomautettakoon, etteivät edelliset 3 käsistä olleet kovin pitkiä). Hieman kyllä hirvittää, että mitäs sitten, kun joskus pääsen Kuuprinssin kanssa editointivaiheeseen: kuinka käy, kun tekstiä onkin kaksinverroin enemmän, jos en osaa lyhyempiäkään tuotoksia vielä parannella? Voin vain toivoa, että keksin senkin avaimen jostain joskus - editoinnin siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti