tiistai 1. heinäkuuta 2014

Tyttö nimeltä Tarina

Heissunvei!


Puhuin tossa muutama postaus takaperin, että olisi ehkä hauska aloittaa taas uutta projektia. No, en tiedä, kuinka siinä kävi, mutta jotain ainakin tuli luoduksi. En tosin ole varma, onko tuotoksesta tulossa novelli, vaiko ihan uusi romaanikässäri, mutta tekstiä sateli taas kolmen sivun verran.

Idea lähti siitä, että muistelin yläasteen seitsemättä luokkaa. Ensimmäisiä äidinkielentunteja, ja ihka ensimmäistä ainettani yläasteella. Sain luvan kirjoittaa omasta aiheesta, sillä äidinkielenopettajamme luotti minuun, kun kerta oli idea valmiina. Kirjoittelin koko vihon alusta loppuun, yhteensä 10 tuntia siihen meni, seitsemän niistä putkeen. Oli hieman ranne hellänä sen jälkeen.

Joka tapauksessa, aiheeseen. Kirjoitin tytöstä, joka oli kuollut kolarissa ja näki maailman jostain ylhäältä. Oliko se sitten taivas, en tiedä, mutta kuitenkaan tyttö ei ollut enää fyysisesti elossa maan päällä. En tiedä, missä kyseinen ainevihkonen on, saattaa majailla porukoilla. Tahtoisin ehkä lukea kolmetoistavuotiaan minäni aineen, se voisi olla aika jännittävää. Mutta kuitenkin, lähdin noilla taustoilla sitten luomaan uutta, toivottavasti vielä parempaa tekstiä. Vähän pelottaa, mitä tästä nyt tulee, mutta jos ei ota mitään riskejä, ei voi myöskään osua kultasuoneen. Olkoon se filosofiani kirjoittamisessa.

Tällaista tänäyönä. Onko kellään lukijoista inspiraatio puhjennut kukkaan näin yön pikkutunteina?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti