sunnuntai 31. elokuuta 2014

Mielikuvatehtävä

Moij!
Pohdintaahan sen piti ollakin (kuva on aika Addiktion tunnelman mukainen).

Luin tänään "Addiktion" taas läpi. Koetin keskittyä siihen yleiseen fiilikseen ja mielikuviin, mitä kirjoittamani teksti lukijalle - tässä tapauksessa minulle - oikein syöttää. Kirjoittelin jotain muistiin, sain sinne ihan mukavia lauseitakin, mutten silti ole varma, sainko loppujen lopuksi kiinni tehtävän varsinaisesta tarkoituksesta. Ymmärsin kyllä, mitä piti tehdä, mutta toteutus ei välttämättä ihan tänään onnistunut toivotulla tavalla. 

Miten henkilöni ymmärtävät, tai eivät ymmärrä tekstini maailmaa? Sitä en oikein vielä saanut käsiteltyä. Ajatuskin katkesi, kun piti käydä suihkussa ja hoitaa muita asioita. En tänään varmaan saa enää päätä kuosiin tehtävän jatkamista varten.

Synopsista en vielä ehtinyt miettiäkään. Olen muutamia kirjoittanut mm. kilpailuihin sun muihin juurikin tästä kässäristä, mutta luulisin, että tässä tehtävässä kannattaisi kirjoittaa ihan uusi versio.

No, jos vaikka sitten huomenna. 

Nyt se jo alkoi!

Ensimmäiset etätehtävät löysivät tiensä mun sähköpostiin!

Itse asiassa ne saapuivat jo perjantaina. En tiedä, voiko internetin maailmassa pieninä hiukkasina matkustavien kokonaisuuksien, käsinkosketeltamattomien (voiko tätä sanaa edes taivuttaa?) postien yhteydessä käyttää sanaa "saapua", mutta kuitenkin.

Kyseessä on siis tietenkin kirjailijakoulun, "Studio Orfeuksen", ensimmäiset etätehtävät. Ensimmäisessä osiossa tehdään vapaamuotoinen, pohdiskeleva teksti siitä, millaisia mielikuvia meille tulee omista käsikirjoituksista. Täytyisikin miettiä, millaisen kuvan maailmasta ja ihmisestä käsis välittää lukijalle. Toisessa osiossa kirjoitetaan synopsis käyttäen apuna ensimmäisen tehtävän tekstiä.

En osaa päättää, onko tämä helppoa, vai vaikeaa, vaiko jotain siltä väliltä. Aluksi ajattelin, että hei, täähän kuulostaa tosi helpolta, mutta taisin muuttaa mieleni. En ole vielä ehtinyt aloittaakaan, sillä on ollut kiireinen viikonloppu, mutta huomenna olisi tarkoitus pureutua näiden pariin. Mulla on sellainen viba, että jo tämä ensimmäinen tehtävä on erittäin tärkeä, sillä tottahan on välttämätöntä miettiä, mitä tahtoo tarinallaan lukijoille viestittää - aivan mistä tahansa.

Ollaan jännän äärellä.

torstai 28. elokuuta 2014

Kuuprinssi: läjä asioita paljastuu

Moikka!

Mä oon vähän kipeenä, mutta se ei mua estänyt: jatkoin Kuuprinssiä, vielä ehkä pisimmällä ja merkityksellisimmällä luvulla tähän asti. Välillä meinasi mennä aivot solmuun, mutta onnistuin mielestäni kuitenkin - ainakin kohtuullisesti. Joku päivä pitää lukaista vielä läpi, sitten kun ehtii.

Ja taas pohdintaa: paljastinko liikaa kerralla? Voisin vastata, että kyllä, mutta samaan aikaan olen toista mieltä. Tavallaan tuo määrä paljastuksia sopi juuri tuohon kohtaa, johon ne naputtelin. Toivon, että kiinnostus lukemiseen jatkuu silti tuonkin luvun jälkeen - eihän tarina ole vielä läheskään päättynyt.

Päässä kolkuttaa koko ajan ensi maanantai, ja oikeastaan koko viikko. Tahdon tehdä niin hyvää jälkeä, kuin vain tähän ikään ja kokemukseen mennessä osaan. Toisaalta vähän jännittää, ehdinkö siinä lomassa jatkaa keskeneräisiä käsikirjoituksiani tekstin tuottamisen muodossa, vai meneekö kaikki energia editointiin ja muuhun koulunkäyntiin? Sen näkee toivottavasti pian.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Saako sua pussata?:n editointia

Heippa!
#selfie.

Päivä alkoi alakulon merkeissä, mutta illalla iski inspiraatiopiikki editoinnin suhteen kuunneltuani Radio Helsingin "Vaiheessa"-ohjelman erästä jaksoa. Aihe koskettaa etäisesti minuakin, kylläkin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Vuorossa siis "Saako sua pussata?".

Pureuduin taas aikaisemmin mainitsemani palautteen kimppuun, tai itse asiassa erääseen henkilöön käsiksessäni, nimittäin Veeraan. Yhtäkkiä huomaan syventäneeni hahmoa tekstissä paljonkin. Tai oikeastaan kertomalla Veeran tuntemuksista liittyen kässärin lopussa paljastuvaan tapahtumaan. Alkaa vihdoin olla tunne, että molemmat päähenkilöt ovat samassa kategoriassa - sen suhteen, että saavat yhtä paljon ja yhtä merkityksellistä tilaa käsikirjoituksesta. Tämä on ollut tosiaan vasta toinen koskaan kirjoittamani käsikirjoitus ja tasapainottelu kahden kertojahahmon välillä olikin hieman haasteellisempaa, kuin olin aluksi kuvitellut.

Sain editoitua ja tsekkailtua nopeasti puoleen väliin. Voi olla, että jatkan huomenna, jos energiaa riittää. Kuitenkin nyt täytyisi kerätä energiaa ensi viikkoa varten, sillä silloin alkaa Addiktion hiominen Oriveden Opiston piirissä!

tiistai 26. elokuuta 2014

Kirje Oriveden Opistolta

Tsaukkista moi!

(yhteistietoni pikselöin)

Nyt se - piiiitkän odotuksen jälkeen - pudota tupsahti postiluukusta sillä välin, kun olin koulussa. Oriveden Opiston kutsukirje kirjailijakoulun 2. vuosikurssille. Nyt se on vihdoin ihan satavarmaa ja virallista, että saan siellä opiskella.

Laitoinkin jo Addiktion sähköisenä nimetylle ohjaajalleni. Kauhun ja innostuksen sekaisin tuntein odottelen ensi viikon maanantaita, jolloin kirjailijakoulun on määrä alkaa. Mitähän tästä tulee, mihinköhän olen oikein ryhtymässä? Eiköhän se vielä selviä sekin. :)

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Printtaamisen kauheus

Tsau!

Jos tämä postaus olisi Facebook-status, se alkaisi sanoin: "Tuntee tunnetta stressaantunut". Jotain tunnin printtailin kahta kässäriä sinne Otavan nuortenromaanin kirjoituskilpailuun. Mua jostain syystä aina stressaa tämä printtausvaihe, en tiedä mikä siinä on. Mustekin loppui kesken Saako sua pussata?:n tulostuksen kohdalla, vaikka lähtötilanteessa se oli ihan täynnä. Kässäreissä on molemmissa sellaiset about 110 sivua, mutta silti se on melkein 1 mustekasetti/käsikirjoitus, vaikka lyhyistä romaanikässäreistä onkin kyse. Huhheijaa.

Täytyy varmaan harkita laserprintterin hankkimista. Onko teillä suositella jotain hyviä ja edullisia?

Sain mä vähän Kuuprinssiäkin naputeltua, kylläkin ennen tuota tulostusvaihetta. Kässäri etenee ehkä sittenkin ihan mukavasti, vaikka tällä viikolla ehdin jo siitäkin ahdistua. No, olisikohan tää stressaaminen nyt pikkuhiljaa tässä. Jospa sitä ottaisi tänään loppupäivän ihan chillisti.

perjantai 22. elokuuta 2014

Mailia Oriveden Opistolta

Moikkelis!

Teatteri Poleemin improklubi esiintymässä Taiteiden yössä.

Eilinen kului hujauksessa, kun menimme koulusta Taiteiden Yöhön. Kävimme katsastamassa mm. Sanomatalon parhaita uutiskuvia ja Roskalavapaviljongin esityksiä. Vaikka päivä olikin pitkä, akut latautuivat mukavasti taiteen parissa.

Mutta, itse asiaan. Eilen oli tupsahtanut myös sähköpostia Orivedeltä: kirjailijakoululaisia on valittu 11 ja meillä on kaksi ohjaajaa. Minulle oli nimetty Harri István Mäki, joka - pienen taustatutkimuksen perusteella - sopii minulle varmasti mainiosti. Lasten- ja nuortenromaaneja, teatteritaustaa... kuulostaa miltei liiankin hyvältä.

Vieläkään ei ole kyllä saapunut sitä varsinaista kirjeen muodossa olevaa postia tänne pieneen yksiöön. Sitä odotellessa, jos vaikka ne maksuasiatkin selviäisivät. Jännittää, mutta hyvällä tavalla. Oon valmis tekemään töitä, ja toivon mukaan se myös ensi keväänä palkitaan.


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kuuprinssi - uusia hahmoja tarinaan

Hei!

Skylar Greyn tahtiin kirjoitin taas yhden luvun. Jänniä aikoja eletään tarinan kanssa, sillä nyt matkattiin avaruusasemalle ja tavattiin uhkaavat Linnunradan päättäjät. Uusia henkilöitäkin siis sattui mukaan, oli se sitten hyvä, taikka huono.

Vähän mietityttää, tuonko tarinaan liikaa asioita. Toisaalta taas käsissä on enemmän lankoja, joista rakentaa juonenkäänteitä ja taustaa, joka taas puolestaan auttaa elävöittämään kässäriä. Ehkä tämä on ihan hyvä juttu, sillä ainakin yhden aikaisemman kässärin kanssa oli "ulottuvuusongelmia", osaksi minä-kertojan vuoksi. Kuuprinssikin on kirjoitettu minä-muodossa, mutta koska kyseessä on niinkin jännittävä genre, kuin fantasia, on vapauksia huomattavasti enemmän. 

Jännittää, mitä tästä oikein vielä syntyykään!

perjantai 15. elokuuta 2014

Kuuprinssi - tuho

Moikka!

Jokseenkin raskaan viikon jälkeen syntyi taas tekstiä. Nimittäin, Kuuprinssi jatkui taas. Sain tosiaan viime viikolla käytyä Addiktion läpi ja pidän siitä nyt hiukan "lomaa" - ajattelin lukaista sen vielä ennen, kuin pistän postiin, ajoissa kumminkin. Saako sua pussata?:a en nyt ehdi käydä lävitse, muttei voi mitään. Ajattelin silti kokeilla, sillä se kässäri olisi ehkä vielä enemmän sopiva siihen kategoriaan, mitä ne Otavan kisassa etsii.

Sade tekee hyvää. Jostain syystä tykkään sateesta kovasti, mun mielestä on vain rauhoittavaa, kun ulkona sataa ja saa naputella sisällä rauhassa. Mulla alkoi tosiaan av-viestinnän koulutus maanantaina ja se on tuntunut näin yhtäkkiä niin energiaa vievältä, etten ole juuri ehtinyt kirjoittaa. Ehkä siihenkin tottuu aikanaan, ja sormet syyhyää, kun Oriveden opiston koulutus alkaa.

Mutta, siihen Kuuprinssiin. Taas lenneltiin kuuhun, mutta päähenkilöä oli vastassa aika erilainen kuu, kuin viimeksi. Eikä mitenkään hyvässä mielessä. Actionia ja käänteitä satoi, mutta luulisin, että kuitenkin sopivissa määrin. Seuraavissa luvuissa esitellään taas uusi puoli avaruudesta, pohdiskelen sitä sekä jännittyinein, että pelokkain tuntein. Kuinka vakuuttaa lukijat? Eiköhän se tästä vielä selvene.

lauantai 9. elokuuta 2014

Addiktio - 1. läpikäynti vihdoin ohi

Moiks!

Ilmeeni, kun sain ensimmäisen kahlausretkeni päätökseen.

Eli yhteensä neljä päivää/yötä siinä meni. Addiktio on vihdoin saatettu taas askelen eteenpäin kovia kansia. Ihan pienen askeleen kylläkin, mutta on sekin jotain. Ainakin kolmena päivänä kyse oli miltei täysmittaisista työpäivistä: kahlausta n. 6-8 tuntia putkeen. Jokseenkin raskasta, mutta kun tietää saavansa jotain maagista aikaan, on se väsymys pieni hinta siitä.

Suurin aika minulla meni oikeastaan ajatustyöskentelyyn ja pohtimiseen, mitä jättää ja mitä poistaa. Erilaisten virkkeiden kokeilua ja sijoittelua, muistelua, mitä tapahtui missäkin kohdassa. Seisahduinkin muutamaan lukuun pitkäksi aikaa. Olen myös melko hidas lukija, saattanee johtua lievistä keskittymisvaikeuksistani, joten ehkä jollain pikalukijalla olisi kulunut puolet lyhyempi aika.

Luulenpa, että minun on jossain vaiheessa käytävä teksti läpi kunnolla vielä toisen kerran varmistuakseni, että nykyinen versio pelittää, enkä keksi enempää paranneltavaa. Loppua kohden jouduin viilaamaan paljon vähemmän, joten se osio meni melko nopeaan tahtiin. Mietinkin, oliko syy siinä, että loppua kohden teksti oli paremmassa kunnossa jo ennestään, vaiko ehkä väsymyksestä/keskittymisvaikeuksista? Täytynee luetuttaa taas jollakin tuo versio.

Mutta, sain hommat päätökseen päivää etuajassa! Aikataulutin sunnuntaillekin duunia, mutta sainkin tehtyä ne jo tänään.

Pohdiskelen tässä edelleen, tulisiko minun jollain keinoin paljastaa, mitä eräässä kohdassa tapahtui/mikä ajoi erään henkilön tietynlaisiin toimenpiteisiin. Toisaalta, tavallaan tekstissä tulee siihen jo vastaus. Kuitenkin minua houkuttaisi heittää jonkinlaista dialogia asiaan liittyen, mutten oikein ole vielä keksinyt, mihin kohtaan sen upottaisin. Varmaankin huomenna edessä sitten tämä.

Jes, fiilikset on korkealla.

perjantai 8. elokuuta 2014

Addiktio - toiston poistoa

Moikka!


Eilen työstin miltei koko päivän taas Addiktiota. Tällä kertaa keskityis, ihan vaihteen vuoksi, lukujen jäntevyyteen. Lähinnä turhan toiston poistamiseen. Täytyi tsekkailla, missä tarina jumittaa pakoillaan. Mainittakoon, että käytän toistoa tehokeinona aivan liikaa, se vain tulee jotenkin luonnostaan.

Pääsin lukuun 17, mutta luulenpa, että minun on käytävä teksti vielä toisen kerran läpi sitten, kun ensimmäinen läpikäynti on suoritettu. Olen vähän turhan "kiltti" editoinnissa, en ehkä tee sitä tarpeeksi rankalla kädellä sitten kuitenkaan. Katsellaan.

Sellaista eilen!

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Addiktio - sivuhahmojen syventämistä

Heissulivei!
Pätkä Addiktiosta.

Viime yönä ja tänään on tullut taas tutkailtua lähemmin kolmatta kässäriäni, nimittäin Addiktiota. Henkilöhahmojen, nimen omaan sivuhahmojen, joilla on suurempaa osuutta tarinassa, kanssa on työskennelty. Niitä pitäisi hieman syventää, etteivät ne jäisi niin pinnallisiksi minä-kertojan rinnalla. Kuulostaa helpolta, eikö? Aina se ei sitä kuitenkaan ole.

Pelkään rikkovani fiiliksen ja hienosti eteenpäin kulkevan tarinan liialla selittelyllä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että olisi parempi näyttää, kuin kertoa, mutta koen sen haastavaksi minä-kertojalla. Eivät kaikki voi aina olla jotain perheillallisia tai sellaisia varsinkaan, jos perheellä ei ole minkäänlaista osuutta tarinassa. Eivätkä takaumatkaan toimi joka kerta, jos kertoja ei tiedä toisen menneisyydestä mitään, eikä kuulu siihen laisinkaan.

Pähkinää purtavaksi, siis. Jotain ratkaisin dialogeilla, mutta liika dialogikin voi pilata kässärin. Ehkä mä vielä keksin jotain!

maanantai 4. elokuuta 2014

Epätoivo iski kuin salama - en kuitenkaan palanut karrelle

Ciao!

Ja maanantaiyönä epätoivo iski naputeltuani Kuuprinssiin taas murusen. Suoraan sanottuna tuntui, että kirjoitin erittäin p*skan luvun. Epätoivo valui sisuksiini ja happi meinasi loppua - tulisiko mistään koskaan mitään? Kirjoitanko aivan turhaan? Olisiko sittenkin syytä heittää kaikki tekstit saman tien roskakoriin ja luopua toivosta?

Päätin valuttaa pienen virran epätoivoa ystävälleni, joka on alan ammattilainen. Olin aikaisemmin kysynyt, viitsisikö tämä kurkata Addiktiota, silmällä pitäen Otavan nuortenromaanikilpailua. Sain rohkaisevia lauseita, sekä vinkin sähköpostissani notkuvasta palautteesta - en ollut kurkannut mailiani viikkoon, joten menin oitis tutkimaan, mitä olisi syytä parantaa.

Päällisin tunne tästä palautteesta on helpotus. Pieni kivenlohkare valahti sydämeltä, sillä joku uskoo minuun ja kykyihini. Toki parannettavaa on, mutta ehkä helpommin ratkottavissa ja pienempiä muutoksia, kuin Inttilesken suhteen. Päätinkin, että valitsen Addiktion Orivedellä kehiteltäväksi. Osaan aloittaa jostain jo nyt, ja varmasti saisin lisää kehitysehdotuksia syyskuussa, kuulostaa melkein liian hyvältä. 

Nyt iski toisenlainen salama - sellainen, että tästä voisi ehkä sittenkin vielä tulla jotain.

lauantai 2. elokuuta 2014

Kuuprinssi - teini-iän ongelmat

Hejsan!

Ilmeeni - ja varmasti Kuuprinssin päähenkilön Melinankin ilme, kun tämän äiti ojentaa tyttärelleen jotain, josta tulikin lukuni huumoripiikki. Nimittäin, oli erittäin hauska kirjoittaa, kuinka Melina saa äidiltään kondomeja. Ei, älkää kysykö. Tai kysykää vain, mielestäni tarina kaipasi vähän huumoriakin kaiken dramatiikan ja pelon keskellä.

Tällainen pieni tilannetiedotus tällä kertaa, enempää ei oikein irtoa, sillä aivot on aika lailla pumpulia.
Mutta joo, nägyy!

perjantai 1. elokuuta 2014

Kuuprinssi - kohtaaminen

Heippamoi!

Kuuprinssiin ilmestyi eilen aamuyöllä taas yksi uusi luku. Jännitys ja dramaattisuus oli tässä luvussa tavallaan haasteena, sillä en halunnut luoda yliampuvaa vaikutelmaa. Kyse oli kuitenkin vain kahden henkilöhahmon kohtaamisesta - ja siitä, kuinka toinen heistä oli radikaalisti muuttunut, aivan yhtäkkiä. Eikä todellakaan positiiviseen suuntaan, valitettavasti, sillä tällä muuttuneella hahmolla saattaa olla sormensa pelissä eräässä asiassa.

Tänään (= eilen) en ole kirjoitellut ja nyt alkaa olla näille aivoille hieman liian myöhä aikaisen herätyksen vuoksi. Pitäisi luultavasti suunnata unten maille, sillä aikaisempi herätys odottaisi tänäänkin.