keskiviikko 6. elokuuta 2014

Addiktio - sivuhahmojen syventämistä

Heissulivei!
Pätkä Addiktiosta.

Viime yönä ja tänään on tullut taas tutkailtua lähemmin kolmatta kässäriäni, nimittäin Addiktiota. Henkilöhahmojen, nimen omaan sivuhahmojen, joilla on suurempaa osuutta tarinassa, kanssa on työskennelty. Niitä pitäisi hieman syventää, etteivät ne jäisi niin pinnallisiksi minä-kertojan rinnalla. Kuulostaa helpolta, eikö? Aina se ei sitä kuitenkaan ole.

Pelkään rikkovani fiiliksen ja hienosti eteenpäin kulkevan tarinan liialla selittelyllä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että olisi parempi näyttää, kuin kertoa, mutta koen sen haastavaksi minä-kertojalla. Eivät kaikki voi aina olla jotain perheillallisia tai sellaisia varsinkaan, jos perheellä ei ole minkäänlaista osuutta tarinassa. Eivätkä takaumatkaan toimi joka kerta, jos kertoja ei tiedä toisen menneisyydestä mitään, eikä kuulu siihen laisinkaan.

Pähkinää purtavaksi, siis. Jotain ratkaisin dialogeilla, mutta liika dialogikin voi pilata kässärin. Ehkä mä vielä keksin jotain!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti