tiistai 30. syyskuuta 2014

Studio Orfeus: palautetta luvuista 1-3

Moi!
Kuva: Kami Andelin

Sain siis tänään palautetta Addiktion ensimmäisistä luvuista. Päällimmäisenä jäi mieleen, että (myös) Harrin mielestä kärsin liiallisesta itsestäänselvyyksien selittelystä. Sain jo teatterissa kuulla, että on tärkeää luottaa katsojiin ja heidän tulkintoihinsa, eikä selitellä kaikkea valmiiksi. Sama pätee kirjoittamisessa, mutta se ei näköjään uppoudukaan kallooni näin helposti. Jostain syystä minulla on suurissa tajunnanvirran kuohuissa taipumus selittää kaikki, mitä tulee mieleen - valitettavasti myös ne asiat, jotka olisivat tulkittavissa tekstistä jo valmiiksi.

Muutama hivenen liian kliseinen ilmauskin oli eksynyt joukkoon. Pyrin niistä tietoisesti eroon, mutta välillä niitä toki lipsahtaa. Joskus kliseet ovat ihan hyvästä, mutta jossain menee se näkymätön raja, milloin mennään liiallisen kliseisyyden puolelle. Ja olin ilmeisesti tällä kertaa parissa kohdassa sen rajan ylittänyt. Ei kun korjaukseen vaan!

Varmasti puuduttavimman toiston olin saanut karsittua pois (siihenkin minulla on taipumusta luultavasti luonteenomaisen ylidramaattisuuteni vuoksi), mutta yhteen kohtaan oli silti ilmestynyt punaista merkintää. Onneksi mister Mäki on reilu jätkä ja antaa myös niitä parannusehdotuksia, eikä pelkkää "punakynää". Vaikka editoisikin orjallisesti ohjeiden mukaisesti, niin siitäkin voi varmasti ottaa opiksi myöhempää ajatellen. Ei meille silti liian selkeitä ohjeita anneta, lähinnä ideoita ja mietiskeltävää ja sitä tämä vuosi on varmasti pullollaan!

Vähän jännittää, osaanko toimia ohjeiden mukaan koskaan lähitulevaisuudessa - toivottavasti en ainakaan vasta viiden vuoden päästä - mutta täytyy vaan uskoa itseensä (valitettavasti tämä taito on tällä henkilöllä jokseenkin hukassa aika ajoin). Koulustressi ja uupumuskin vähän painaa päälle, mutta duunia on painettava tosissaan ja kunnolla, jos haluaa saada jotain oikeasti hienoa aikaan.

Voisin toki sanoa, että jos ei muuta, niin kokemus tämä on siinä missä muutkin. Mutta kun en sano, sillä en aio tyytyä yhtään vähempään kuin siihen, että joku päivä minulla on kovakantinen esikoisteos hyppysissäni. Siihen voi mennä vaikka viisikymmentä vuotta, mutta jonakin päivänä olen saavuttanut tavoitteeni.



tiistai 23. syyskuuta 2014

Unohtunut kässäri jatkui

Miumaumoi!

Päässä menee kaikki 1000km/h, mutta kappas, tartuin viimeksi about vuosi sitten rustailemaani käsikirjoitukseen viime yönä! Eli siis Älä luule itsestäsi liikoja, Ellinooraan. Jatkoin vain muitta mutkitta, toki hieman lueskelin sieltä täältä, että mistäs siinä olikaan taas kysymys. Sujui melkoisen hyvin ottaen huomioon, että keskittymiskyky oli eilen päivällä pyöreä nolla.

En tiedä, kuinka syvälle Ellinoora-tekstiin kykenen nyt uimaan, kun olisi koulua, sekä Addiktion editointia Oriveden puolella. Katsellaan. Ja Kuuprinssikin on jumissa, ei pahasti, mutta jostain syystä tällä hetkellä on vaikea upottautua niin masentaviin fiiliksiin. Itse kun kirjoitan ikään kuin hahmoja päässäni näyttelemällä, ja sitä kautta ammennan tekstiä koneelle. Yritän kai selittää, että elän täysin niissä tunnemyrskyissä mukana ja sen vuoksi kirjoittaminen on välillä raskastakin. Mutta sama oli teatterissa näytellessä ja rakastin sitä yli kaiken. Taidan olla jonkin sortin "metodikirjoittaja".

Olen saanut paljon palautetta elävästä kirjoitustyylistäni ja luulisin, että sillä on jotain tekemistä teatteritaustani kanssa. Että jotain hyötyä taisi olla pienestä haaveestani teatterikoulun näyttelijälinjalla opiskelusta ja miltei seitsemän vuoden teatteriopinnoistani. En sitten koskaan kuitenkaan hakenut TEAKiin, sillä kirjoittaminen nappasi yliotteen ja vei niin vahvasti mennessään. Pohdiskelen kylläkin sitä dramaturgilinjaa, mutta sen vuoro olisi aikaisintaan sitten, kun nykyinen koulu on saatu päätökseen.

Mutta hei, kyllä se Addiktiokin edistyy - tai menee takapakkia, kuinka vaan. Tänään lisäilin pieniä juttuja sinne tänne tekstiä palautteen isnpiroimana ja kyllä huomaan, että hahmot syvenevät pikkuhiljaa. Epäröin lähinnä sen suhteen, että tuleeko liikaa ylimääräistä/rikkooko joidenkin hahmojen maneerit soljuvan etenemisen (ei luulisi, mutta ainakin yhden hahmon maneeri saattaa olla aika koominen ja välillä se tupsahtelee keskellä jotain erittäin synkkää ja dramaattista lukua). 

Jotain silti poukkoili sähköimpulsseina näppäimistölle ja sitä kautta kovalevylle!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

3. etätehtävä: palaute

Heimoi!

Tänään tupsahti siis Moodleen palautetta kolmannesta etätehtävästä, jota duunasin tässä koko viikon kovalla draivilla. Paljon oli hyvää ja oikeastaan koen, että mahdolliset muutosehdotuksetkin olivat melko pieniä - toki niissä on pohdittavaa, ettei riko koko hommaa, mutta tässä(kään) vaiheessa ei mitään suurempia ongelmakohtia löytynyt. Eli pieniä parannuksia tiedossa siis! Esimerkiksi vähän vihiä tulevista käänteistä tai jostain, että lukija pysyy mukana. Sen tyylistä, ja vähän miljöön esiin tuomista enemmän.

Aikataulu on vaan ekan 5-10 sivun kanssa nyt vähän tiukka: torstaiaamuna olisi edes jotain pitänyt saada aikaan. Mulla ois tässä ollut koko ilta aikaa, ja ensi viikollakin kolme iltaa, mutta tässä on nyt vähän ilmennyt ongelmia. En nyt ehkä tässä kaikkea viitsi kovinkaan perinpohjaisesti valottaa, koska tän blogin pitäis lähinnä keskittyä näihin kirjoitusjuttuihin, eikä niinkään mun pääkoppaan. Mutta niin - ei mulla sillai mitään hätää ole, mutta jokin nyt vissiin mättää ja keskittyminen on erittäin vaikeaa.
Suututtaa kyllä hirveästi, sillä tahtoisin niin älyttömästi tehdä töitä nyt ton eteen ja kunnolla!

tiistai 16. syyskuuta 2014

3. ja 4. etätehtävä: Kässärin jaottelua ja hlöhahmojen syventämistä

Tsaukkista moi!
Päivän kuva - kahvin voimin ollaan menty!

Eli moi. Sunnuntai-iltana saatiin tosiaan tän viikon etätehtävät, ja siitä saakka on paiskittu hommia täysillä! Kova draivi päällä, mutta sehän on vain hyvä. Viime yönä unta kertyi vain viisi tuntia, mutta se ei oo tahtia haitannut.

Tällä kertaa keskitytään henkilöhahmoihin. Piti jakaa kässäriä osiin, jotta hahmottaisi paremmin tapahtumia ja varsinaisen alku-, keskijakso ja loppuosion. Sain ne jaottelut tehtyä jo sunnuntaina, joten tää viikko on kokonaan pyhitetty kässärissä seikkaileville henkilöille ja niiden tutkimiselle.

Meidän pitää selventää itsellemme, keitä meidän henkilöt todellisuudessa ovat. Ei mitään peruskauraa, ehkä vähän sitäkin toisaalta, mutta syvemmin. Se tuntuu vaikealta, koska en oo itsestänikään vielä täysin selvillä, että kuka mä oikeasti olen, mutta haaste on välillä ihan hyvästä. Jos mikään ei ole koskaan vaikeaa, ei voi kehittyäkään (palatakseni taas löyhästi näihin fitness-vertauksiin).

Pitkiä koulupäiviä, mutta sitäkin intensiivisempiä iltoja kässärin parissa kotona - näistä on mun viikko tehty. Eilen meni viisi tuntia putkeen, tänään vähän vähemmän, mutta koko ajan edetään. Sunnuntaina ois sitten palautus ja seuraavat tehtävät vuorossa! Selventääkseni vielä, noiden henkilöhahmojen syventämisen kanssa tehdään töitä koko vuosi kaiken muun ohella.

Jesjes, ja täysillä eteenpäin!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Studio Orfeus: ensimmäinen lähiviikonloppu

Moij!


Nyt on vietelty ensimmäinen viikonloppu Oriveden opistolla. Tapasin mukavia kanssaihmisiä, eivätkä luennotkaan käyneet tylsiksi. Kahvia oli tarjolla ja ruokaakin riittämiin. No mutta juu, ehkä itse asiaan.

Lähdettiin liikkeelle dramaturgiasta, joka on varmasti yksi kirjoittamisen perusasioista. Liian tarkkaan en voi (ilmeisesti) paljastaa, sillä kävimme myös sisäpiirin asioita, joita ei saa julki tuoda. Ei niinkään opetukseen liittyen, mutta muuten.

Lauantaina oli jo täyspitkä työpäivä, klo 9-17, ja saimme illaksikin tehtävää. Aiheena miljöö. Tarkastelemme omaa kässäriä, tutkailemme, millaisia tapahtumapaikkoja meillä on tekstissämme ja kuinka olemme käyttäneet niitä hyväksi (kuulostipa julmalta). Henkilöhahmoistakin oli vähän puhetta, muttei vielä paljoakaan. Kuitenkin, jostain kummallisesta syystä, keskityin lauantai-iltana enemmänkin henkilöhahmojeni syventämiseen, kuin itse tehtävään, jota sitten väsäilin siinä sivussa. Yksi lukukin meni uusiksi tapahtumapaikkansa osalta, joka omalta osaltaan edesauttoi erään sivuhenkilön luonteenpiirteiden esiintuonnissa!

Sunnuntaina käytiin sitten tehtäviä läpi ja ohjaajamme Harri István Mäki jakeli vinkkejä. Sain mm. ehdotuksen, että nappaisin valokuvia ympäristöstä, jossa käsikirjoituksessani elellään. Se voisi helpottaa kuvailua.

Lauantai-iltana ja vähän tässä illalla lisäilin muutamia, mielestäni hyvin paikkaan sopivia juttuja kässäriin, onnistuinkin jossain määrin. Eiköhän tämä tästä.

Tuntuu, että opin jo ensimmäisestä lähiviikonlopusta paljon, hirvittävä kasa muistiinpanoja ainakin tarttui mukaan, ja että kässäri etenee jossain määrin jo nyt! Mahtava tunne. Nyt vaan pitää paiskia duunia samaan malliin koko vuosi, niin johan tulokset alkavat näkyä - kuulosti joltain fitness-lauseelta, mutta tavallaan tätä voisi verrata ehkä siihen. Fitneksessäkin treenataan, kehitytään ja lopulta on tuloksetkin sitten näkyvissä selkeästi. Jes! 

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Studio Orfeus: palautetta etätehtävistä/käsikirjoituksesta

Moikkelis!
Jokseenkin yli-innokas opiskelija.

Taas on jatkettu Kuuprinssiä. Joo. Mutta mulla on muutakin kerrottavaa: me saatiin nimittäin palautetta niistä etätehtävistä (1 ja 2), joista uutisoinkin tässä muutama postaus sitten. Ilokseni huomasin, että olin saanut tosi hyvää palautetta! Suoria lainauksia tehtävistäni, ja positiivisia kommentteja perässä. Taisi mennä nappiin, sittenkin!

Lisäksi en ainakaan tässä vaiheessa saanut vielä paljoa kehitysehdotuksia. Sivuhenkilöiden ja hahmojen välisten suhteiden syventämistä/työstämistä lähinnä. En sano, että kaikki muu on täysin mallillaan, mutta sain käsityksen, että en ainakaan hirveän huonossa jamassa ole tekstini kanssa tässäkään vaiheessa. Piristi iltaa mukavasti. :)

Hirvittävän suurella innolla ja hiukan jännitykselläkin odottelen tulevaa viikonloppua!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kuuprinssiä ja lukukokemuksia: Kirsti Ellilä - Iiris

Heippa!

Ehdin taas jatkaa Kuuprinssiä eilen ja tänään kaiken muun lomassa. Vapaa tuntuu entistä paremmalta, kun on viikot koulussa, vaikka se aika lailla rassaakin pääkoppaa. Viikolla tuntuu, ettei ehdi tehdä mitään muuta, kuin käydä koulua ja hoitaa pakollisia asioita, niin viikonloppuna on hyvä ottaa rauhassa.

Kuuprinssin suhteen on taas ollut draamaa ja tapahtumarikkaita lukuja. Nyt ehkä taas tasottuu hetkeksi, kun palataan maapallolle, mutta siellä on varmasti omat sotkut selvitettävänä ;)

* * *

Otsikkoon kirjoitin myös lukukokemuksista. Minun on tunnustettava, etten ole viime aikoina juuri hirveästi lukenut mitään - syitä on monia, mutta suurin on ehkä se, että koen itseni jatkuvasti väsyneeksi, enkä oikein jaksa keskittyä mihinkään. Lisäksi minun on vaikea löytää sopivaa luettavaa. Olen aika nirso kielellisen ilmaisun, sekä sisällön suhteen: sekä aiheen, että ilmaisun on tietenkin oltava mieluista. Minua miellyttävät jostain syystä nuortenkirjat enemmän, kuin "aikuisten kirjoihin" kategorisoidut tapaukset. Voi olla, että se johtuu iästä, tai sitten ajatusmaailmani sisällöstä. Kaiken kaikkiaan koen itseni vielä aika teiniksi, vaikka parinkymmenen puolella ikähaarukassa mennäänkin.

Kuvassa näkyy Kirsti Ellilän Iiris, Kariston julkaisema ja Siskodisko-sarjaan kuuluva tapaus. Kaveri suositteli, sillä kirjassa on aiheita (vai teemoiksiko niitä pitäisi kutsua?), joista itsekin olen kirjoittanut (viitaten mm. Inttilesken päiväkirjaan). Ei, Iiris ei kerro inttileskistä, vaan yläasteikäisistä nuorista, mutta samankaltaisuuttakin löytyy. Ja maahisia, mulla on joku juttu niihin.

Tykkäsin kyllä kirjasta, mutta loppuun petyin. Jotenkin se tuntui kummalliselta, ja minua olisi luonnollisesti hirveästi kiinnostanut lukea tarkemmin, mitä kullekin hahmolle tapahtuu. Se meni jotenkin nopeasti ja lyhyesti, mutta joskus on tietenkin hyvä jättää asioita vähän avoimeksi.

Lisäksi minua häiritsivät lukujen lopetukset. Ne loppuivat jotenkin "yhtäkkiä/töksähdellen", itse olen tottunut sulaviin ja soljuviin lopetuksiin, ikään kuin teksti liukuisi luvusta toiseen. Mutta tämäkin on kai yksi tyyli tehdä, minulle se ei vain ole sopiva - ainakaan kirjoittaessa.

Itse asiassa, lukukokemuksiin liittyen, löysin sattumalta Suomen nuorisokirjailijoiden kautta kirjailijan, jonka kirjat minua kiinnostaisivat kovin. Taas aiheet olivat sellaisia, joista itse voisin hyvinkin kirjoittaa, ja koska kyse on nuortenkirjoista, varmasti tykkäisin lukeakin. Pohdiskelin, jos tilaisin näitä Sirpa Puskalan kirjoja Finlandia Kirjasta, kaikki haluamani maksavat alle 10€, niin opiskelijabudjetillakin olisi varaa.

Onko kukaan lukenut Sirpa Puskalan kirjoja? Entä tilannut Finlandia Kirjasta? Mitä tykkäsitte?

torstai 4. syyskuuta 2014

Ensimmäiset tehtävät palautettu!

Tsaumoi!

Arvatkaas mitä? Palautin ensimmäiset ennakkotehtävät Moodleen! Hui kauhistus, jännittää, millaista palautetta sieltä oikein tupsahtaa.

Eilen aivosolukossa syttyi pieni kynttilä, jonka avulla sain hieman paranneltua Mielikuva-osiota. Tänään sitten puolestaan koetin paneutua taas siihen synopsikseen - en nyt tiedä, mitä lopputuloksesta tuli. Käsitin, että koska sitä tosiaan piti tehdä tuon toisen tehtävän pohjalta, olisi sen syytä olla jotenkin, noh, erilainen. Loppujen lopuksi selitin tapahtumat vieläkin enemmän yleistäen (jos näin voi sanoa, siis tarkoitan, etten kovin yksityiskohtaisesti) ja jotain muutakin sinne yritin upottaa. Mielikuvatehtävä onnistui mielestäni aika hyvin, mutta synopsiksesta en oikein osaa sanoa mitään.

Niin, ja jos joku ei ole vielä huomannut: Souli uutisoi Studio Orfeuksesta, eli siitä kirjailijakoulusta, missä nyt opiskelen. Jeps ja jee!

maanantai 1. syyskuuta 2014

Synopsis - toinen etätehtävä

Hejsan!

Tänään oli siis vuorossa synopsis. Toki tässä samalla viimeistelin eilistä tehtävää, mutta koetin väsäillä myös tuon synopsiksen. Taisin kuitenkin hieman epäonnistua - lopputulos on ehkä kelvollinen, muttei hyvä. Hakemuksen mukana lähtenyt versio oli sanamuodoiltaankin parempi, kuin tänään kirjoitettu, mutta sisällöltään aika sama. Toisaalta, voiko synopsis olla sisällöltään hirveän erilainen, kun kyse on kumminkin periaatteessa käsikirjoituksen tiivistelmästä?

Mielikuvatehtävää olisi siis pitänyt käyttää jonkunlaisena pohjana. Yritin, mutta loppujen lopuksi en sitä paljoakaan osannut hyödyntää. Pyrin tiivistämään kertomukseni pääkohdat sille pituudeksi määrätylle yhdelle sivulle, eikä siihen juuri muuta hirveästi mahtunut. En siis tosiaan paljastanut kaikkea, pääpiirteittäin koetin selitellä, mutta silti se vei tilaa juuri sen yhden liuskan verran. En siis oikein tiennyt, kuinka tehdä sitä mielikuvatehtävän pohjalta, kun tilakin loppui kesken.

Ehkäpä se tässä viikon aikana vielä minulle valkenee - tai sitten ei. Täytyisi kai vain hyväksyä, ettemme tosiaan ole valmiita kirjailijoita kukaan (jos kirjailija edes voi koskaan olla "valmis"), ja että oppimaanhan tällekin kurssille on oikeastaan tultu. Palaute on sitäkin suuremmassa arvossa. Kunhan parhaansa yrittää ja palauttaa tuotoksen ajoissa, niin sen täytyisi riittää. Palautteen pohjalta voi sitten aina parantaa!