tiistai 30. syyskuuta 2014

Studio Orfeus: palautetta luvuista 1-3

Moi!
Kuva: Kami Andelin

Sain siis tänään palautetta Addiktion ensimmäisistä luvuista. Päällimmäisenä jäi mieleen, että (myös) Harrin mielestä kärsin liiallisesta itsestäänselvyyksien selittelystä. Sain jo teatterissa kuulla, että on tärkeää luottaa katsojiin ja heidän tulkintoihinsa, eikä selitellä kaikkea valmiiksi. Sama pätee kirjoittamisessa, mutta se ei näköjään uppoudukaan kallooni näin helposti. Jostain syystä minulla on suurissa tajunnanvirran kuohuissa taipumus selittää kaikki, mitä tulee mieleen - valitettavasti myös ne asiat, jotka olisivat tulkittavissa tekstistä jo valmiiksi.

Muutama hivenen liian kliseinen ilmauskin oli eksynyt joukkoon. Pyrin niistä tietoisesti eroon, mutta välillä niitä toki lipsahtaa. Joskus kliseet ovat ihan hyvästä, mutta jossain menee se näkymätön raja, milloin mennään liiallisen kliseisyyden puolelle. Ja olin ilmeisesti tällä kertaa parissa kohdassa sen rajan ylittänyt. Ei kun korjaukseen vaan!

Varmasti puuduttavimman toiston olin saanut karsittua pois (siihenkin minulla on taipumusta luultavasti luonteenomaisen ylidramaattisuuteni vuoksi), mutta yhteen kohtaan oli silti ilmestynyt punaista merkintää. Onneksi mister Mäki on reilu jätkä ja antaa myös niitä parannusehdotuksia, eikä pelkkää "punakynää". Vaikka editoisikin orjallisesti ohjeiden mukaisesti, niin siitäkin voi varmasti ottaa opiksi myöhempää ajatellen. Ei meille silti liian selkeitä ohjeita anneta, lähinnä ideoita ja mietiskeltävää ja sitä tämä vuosi on varmasti pullollaan!

Vähän jännittää, osaanko toimia ohjeiden mukaan koskaan lähitulevaisuudessa - toivottavasti en ainakaan vasta viiden vuoden päästä - mutta täytyy vaan uskoa itseensä (valitettavasti tämä taito on tällä henkilöllä jokseenkin hukassa aika ajoin). Koulustressi ja uupumuskin vähän painaa päälle, mutta duunia on painettava tosissaan ja kunnolla, jos haluaa saada jotain oikeasti hienoa aikaan.

Voisin toki sanoa, että jos ei muuta, niin kokemus tämä on siinä missä muutkin. Mutta kun en sano, sillä en aio tyytyä yhtään vähempään kuin siihen, että joku päivä minulla on kovakantinen esikoisteos hyppysissäni. Siihen voi mennä vaikka viisikymmentä vuotta, mutta jonakin päivänä olen saavuttanut tavoitteeni.



4 kommenttia:

  1. Liiallinen selitttely ja asioiden puiminen on aika yleistä ensimmäisille käsikirjoituksille, joten et ole yksin siinä suhteessa. Kannattaa myös muistaa, että kässärin raakavedoksessa voi olla tärkeää kirjoittaa asioita enemmän auki itselle, kunnes ne sitten poistetaan editointivaiheessa. Joku kirjailija oli kutsunut tätä käsikirjoituksen tukipuiksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo :D Varmaan vähän tollaistakin tässä takana. Mulla on tosiaan tapana sulloa vähän kaikki mieleen tullut tossa flow'ssa hirveästi ajattelematta, selitänkö liikaa. Tavallaan takana on ehkä pelko myös siitä, että jos kerronkin liian vähän, eikä lukija pääse sisään koko tekstiin. Se balanssi pitäisi jotenkin löytää.

      Poista
  2. Tsemppiä editointiin, kyllä se varmasti alkaa hahmottua ja kehittyä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Supertsempit sinnepäin myös, luultavasti ollaan jokainen kehitytty paljonkin tämän vuoden jälkeen. Ajattelin ensin, että kyllähän tämä teksti tässä vuoden aikana petraantuu, mutta lohdullinen ajatus on kuitenkin, että voi sitten tarvittaessa jatkaa toisenkin vuoden, jos ei itselle riitä se, mihin ollaan toukokuuhun mennessä päästy. :)

      Poista