maanantai 17. marraskuuta 2014

...ja näppäimistö sauhuaa taas!

Hej på dig!

Omistin melkein koko eilisen päivän kirjoittamiselle: kannatti. Kuuprinssiä valui näppäimistölle about 10 liuskaa, kolmen eri luvun muodossa. Sainpa syvyyttä päähenkilön vihamieheenkin, tätä oon odottanut! Juttu vaan napsahteli päässä yhtäkkiä siinä kirjoittaessa. Olinkin vähän ehtinyt pelätä, että vihamies jää erittäin ohueksi ja pelkästään ärsyttäväksi stereotyyppiseksi hahmoksi, mutta olin väärässä. Hahmostahan tuli melkein inhimillinen olento.

Muutenkin oon viettäny varsin inspiraationtäyteistä viikkoa, kuten muutamasta edellisestä postauksesta voi huomata. Nyt eletään taas mielikuvituksen pilvilinnoissa, toivottavasti niitä ei tuuli vie heti lähiaikoina.

Suhahti tässä tänään luvullinen Älä luule itsestäsi liikoja, Ellinooraakin! Jälki ei ehkä ollut mitään taivasta hipovaa, mutta johtunee siitä, etten ole vielä täysin sisällä tämän tekstin maailmassa ja henkilöiden pääkopissa, sillä teksti on vasta niin alkutekijöissään - vaikka sen vuosi sitten aloitinkin. Ellinoora-kässäri vain on jäänyt vähän muiden jalkoihin, mutta eiköhän sekin tästä pikkuhiljaa etene. Sain nimittäin palautetta, että kiinnostaisi kovin lukea lisääkin, joten näppis sauhuamaan sitten vaan!

Itse asiassa Ellinoora-teksti on aikamoisia naturalistisia ilmaisuja täynnä, suunnilleen siinä määrin, että melkein hävettää. Pohdin, uskallanko koskaan antaa sille edes mahdollisuutta esittäytyä suurelle yleisölle. Mutta riskejä kannattaa ottaa ja asioita viedä äärimmäisyyksiin - hetken pohdin samaa Addiktion kohdalla (se on itse asiassa tähän verrattuna aika kevyttä kamaa), mutta eteenpäin ollaan menossa ja kovaa!

2 kommenttia:

  1. Olen lukenut tätä sun blogia viime aikoina sieltä täältä, ja tää on aika inspiroiva. Oikeastaan tämän postauksen innoittamana rupesin itekin tässä joku päivä miettimään oman romaanintekeleeni sivuhahmoja ja varsinkin tuota vihamiesjuttua. Se vihamies tai vastavoima tai mikä lie on kuitenkin aika tärkeä hahmo, ja jotta tarina olisi uskottava, hänetkin olisi hyvä saada monipuoliseksi eikä pelkästään stereotyyppiseksi pahikseksi. Itselleni tää on ainakin jonkunlainen kompastuskivi vielä. Kait siitä hahmosta täytyy välittää, että siitä tulee monipuolinen, ja pahiksesta välittäminen on vaikeata. Kirjoitin kuitenkin tänään pahikselleni elämäntarinan "hänen itsensä kirjoittamana". Syvensi kyllä hahmoa!

    Olis muuten mukava, jos näitä sun romaanitekeleitä pääsis lukemaan jossain vaikka pieniä eriä. Tai en tiedä, oletko julkaissutkin niitä jossain, kun en ole blogiasi ihan kokonaan lukenut läpi. Mutta antaisi paljon syvemmän kuvan sinusta kirjoittajana ja ajatuksiasi kirjoittamisesta olisi eri tavalla kiinnostavaa lukea, jos tietäisi jotain tekstistäkin (huomasin kyllä välilehdessä kuvaukset kässäreistä, mutta jotain esimerkkilukuja tai jotain olisi kiva nähdä).
    Mutta siis ihan positiivisena kommenttina tämä! Vaikutat muuten blogisi perusteella mielenkiintoiselta ihmiseltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitoksia paljon! Mukavaa, jos blogi sattuu inspiroimaan muitakin, kuin itseä. Se vihamieshomma vaan jotenkin purskahti aivoista puolivahingossa luvun edetessä, mutta oli tosiaan mukava huomata, että jotain syvyyttäkin siihen sai.

      Oon ollut vähän varovainen sen kanssa, mitä tekstejä laitan nettiin, kun tosiaan on toiveena kuitenkin saada ne koviin kansiin. Mutta voin Facebookin/sähköpostin välityksellä antaa kyllä luettavaksi niitä kässäreitä, koska palautettakin olisi tietysti antoisaa saada.

      Maililla muhun saa yhteyden osoitteesta: huhtikuu92@hotmail.com :)

      Poista