tiistai 30. joulukuuta 2014

Lukukokemuksia vol.5: David Nicholls - Sinä päivänä (One Day)

Moij!

Sain juuri päätökseen David Nichollsin "Sinä päivänä" -teoksen (org. One Day, Otava, 2009). Itse asiassa ostin kirjan jo muutama vuosi sitten Akateemisen alesta huomattuani, että toisessa pääosassa on 22-vuotias Emma. Aloitinkin kirjan, mutta jostain syystä se jäi varmaan miltei vuodeksi kesken ja luin kaikkea muuta siinä välissä. Kun kuitenkin nappasin kirjan käteeni uudestaan, voisin melkein sanoa rakastuneeni.

Tarina alkaa 15. heinäkuuta 1988, kun Emma Morley ja Dexter Mayhew löytävät itsensä samasta sängystä. He ovat juuri valmistuneet yliopistosta ja heillä on koko elämä edessään. Missä he olisivat samana päivänä vuoden päästä? Entä sitä seuraavana? Ja kaikkina seuraavina niiden jälkeen?

Kirja seuraa vuorotellen - ja välillä samaan aikaan - Dexterin ja Emman elämää vuosi vuodelta kahden ja neljänkymmenen välillä. Emma haaveilee kirjailijanurasta ja Dexteristä on tullut tahtomattaan tv-julkkis. Pysyykö Dexter pinnalla? Toteutuuko Emman haave? 

Luvut on päivätty kaikki 15. heinäkuuta, mutta aina seuraavana vuonna. Välillä Dexterin ja Emman tiet erkanevat pitkäksikin aikaa, mutta heidän välilleen on kuitenkin syntynyt jotain ainutlaatuista. 

En tiedä, miksi aikoinaan jätin kirjan kesken niin alkutekijöissään. Melkein kaduttaa, etten lukenut tätä aikaisemmin. Pidin kirjasta hirvittävästi, se oli hauska ja koskettava, jännittävä ja kiinnostava. Kirjasta on muuten tehty samanniminen elokuva (Sinä päivänä, 2011), jossa Emmaa näyttelee Anne Hathaway ja Dexteriä Jim Sturgess. Tajusin vasta kirjan aloittaessani, että olen kai nähnyt tuon leffan joskus. Nyt tekee ihan hirveästi mieli katsoa se uudelleen! Näin flunssaisena se on vieläkin sallitumpaa.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Uusi nimi?

Heips!

Mainitsinkin täällä jo, että Addiktiolle kannattaisi keksiä uusi nimi. Turhaan tuskailin, jälleen kerran, koska muutama yö sitten se vain tupsahti mieleen hetken pohtimisen ja Googlailun (= tarkistamisen, onko mieleen pompahtanut nimi jo varattu jollekin teokselle) jälkeen.


Tosiaan, samannimistä ei tullut vastaan. Ihmettelen tätä suuresti, sillä nimi on sillä tavoin "aika perus", ainakin siinä yhteisössä, jota tekstinikin käsittelee. Itse asiassa kommentti on jopa aika klisee, joten ihmetykseni on sitäkin suurempi. Tulimme kuitenkin ohjaajan kanssa siihen tulokseen, että tämä nimi-idea olisi aika hyväkin veto. Se kuvastaa sisältöä ja päähenkilön ajatuksia, eikä ainakaan johda harhaan - olkoon se sitten hyvä tai huono juttu.

Näillä vissiin sitten mennään. :)


tiistai 16. joulukuuta 2014

Loppu selvenee - vihdoinkin

Heippa vaan!
Kuva: Saara Sampio

Viimeyönä iski taas inspiraatiorykelmä mielen syövereihin ja käsikirjoituksen loppupää alkoi selventyä. Niin minkä? Kuuprinssin.

Keskellä draamaa elellään vielä tällä hetkellä ja yhden henkilöhahmonkin jouduin murhaamaan kohtauksesta ulos pääsemiseksi, mutta tälle on syynsä. Tavallaan. Näin sen kuuluu mennä, ja näin se meneekin. Panosten on kasvettava - ja ne kasvoivat.

Toki tulin hyvin surulliseksi, olinhan kuvitellut päässäni hahmolle kaikenlaista. Vähän niin kuin oikeassa elämässä, ei kukaan odota kuolevansa yllättäen - se vain tapahtuu, jos tapahtuu. Ja nyt se valitettavasti tapahtui. Kun hetken siinä surin ja melkein kyynelenkin tirautin ymmärsin, kuinka Kuuprinssi tulisi loppumaan. En nyt ihan yksityiskohtaisesti, mutta suuria palasia loksahteli paikoilleen. Jo oli aikakin, puolitoista vuottahan tässä käsikirjoituksen kanssa on elettykin.

Rankka editointiprosessi on edessä, kun teksti on jotenkuten saatettu loppuun, mutta sen aika on sitten. Paljon täytyy korjata, mutta olen valmis taistelemaan, kuten jokaisen rakkaan tekstin kanssa. Jos se merkitsee tarpeeksi, ja olisi syytä, on kyllä valmis muutamaan itkupotkuraivariin editoidessa. Huhhuh. Minkä valaistumisen koinkaan.

Pienesti lipsahti aivoihin ymmärrys tänään sitä uusinta käsikirjoitustakin kohtaan. Luulen kyllä, että hoidan ensin tämän prinssinraakileen pois alta. :)

maanantai 15. joulukuuta 2014

Studio Orfeus: 4. lähiviikonloppu

Heippa!

Neljäs lähiviikonloppu keskittyi aika vahvasti draaman kaareen ja dramaturgiaan ylipäätään. Tutkailimme omaa kässäriä draaman kaaren kannalta. Miten teksti siihen istuu? Vai istuuko ollenkaan? Olisiko syytä vahvistaa jtn käännettä?

Vertailimme myös perinteistä ja modernia dramaturgiaa. Kumpaa tekstimme enemmän noudattaa? Addiktio käy aika hyvin yksiin perinteisen dramaturgian kanssa. Tämäkin tapahtui ikään kuin vahingossa.

Kävimme myös läpi omat tekstimme siltä osin, olemmeko muistaneet rakentaa odotuksia, vai pomppaavatko tapahtumat tyhjästä ja annetaanko ratkaisu. Itsellä on muutama kohta tässä kohdin korjattavana (suunnittelemattomuuden ongelma </3).

Aihe, teema ja sanoma olivat myös mukana viikonlopun pohdintaprosessissa, joskin vain pienessä sivuosassa. Mutta tätähän täytyy pohtia koko ajan.

Tuli myös esille, että olisi aika mietiskellä Addiktiolle uutta nimeä. Nykyinen on kuulemma liian otsikkomainen, eikä välttämättä vedä niinkään nuoria puoleensa. Vaivasin tällä päätäni koko sen loppuajan, mutta mitään tarpeeksi tekstiä kuvaavaa ei pompannut mieleen - ehkä se sieltä aikanaan ilmaantuu.

Niin, ja sain myös Harrilta omistuskirjoituksen erääseen kirjaan. Vähän ensin hävetti kysyä, mutta näytti siltä, että Harri oli vain iloinen tästä kunniasta. Ja hienon taiteilun kirjaan sainkin. :D

Kaiken kaikkiaan oli erittäin informatiivinen ja antoisa viikonloppu, jonka en olisi halunnut päättyvän ollenkaan. Seuraavan kerran tapaamme vasta tammikuun puolivälissä, siihen on valitettavan pitkä aika. Sitä odotellessa!

tiistai 9. joulukuuta 2014

Jännittäviä hetkiä käsikirjoituksissa

Moikka!

Facebookissa seuranneet tietävätkin, että eilen syntyi tekstiä. Sain poimittua ja rakennettua aivosolukosta luvut sekä Ellinoora-tekstiin, että Kuuprinssiin. Luvuista tuli niin jännittäviä ja kirjoittaminen oli niin intensiivistä, että siinä itsekin ihan uupui! Valitsemista elämän ja kuoleman välillä, muunmuassa. Elin niin mukana tunnemyrskyissä, että tuntui, kuin olisin itse joutunut valinnan tekemään. En sentään, onneksi.

Oikeastaan minusta on mukavaa rustailla useampaa tekstiä samanaikaisesti: jos toisen kanssa jää jumiin, on aina toinen, jota rakentaa ja kertoa pidemmälle tekstin muodossa. Se on myös aika virkistävää, että voi lennossa vaihtaa tekstiä, jos toiseen menee hermot. Kirjoittamisen ja luomisen tarve kun kuitenkin on olemassa, niin ei sitä viitsi hukkaankaan heittää.

Tähän mennessä en ole huomannut tästä tyylistä haittaa. Tarinat kuitenkin kun ovat melko erilaisia, niin ei mene sitten sotkuunkaan, että mitä tapahtui ja missä. Joku kuitenkin yleensä vie ensin mennessään ja sitä tulee sitten kirjoitettua enemmän ja toinen jää ikään kuin "varatekstiksi". Näin kävi itse asiassa Addiktionkin kohdalla, mutta ei ole haitannut yhtään. Se ei tarkoita sitä, että "varatarinasta" tulisi huonompi - kun se edelläkävijä on jotenkuten koneella, niin viimeistään silloin siirryn sen varatarinan pariin. Ja into sitä kohtaan kasvaa, avautuu uusia ulottuvuuksia ja yhtäkkiä se onkin sitten se ykkösstoori. Ainakin näin tähän mennessä.

Addiktiokin tosiaan oli alunperin juurikin sellainen "varatarina", jota kirjoitin varsinkin silloin, kun mieli oli erityisen maassa: silloin oli helppo päästä masennuksen mustaamaan maailmaan. Editoidessa on vähän pitänyt lisätä huumoriakin peliin valopilkuiksi, mutta käsikirjoituksesta on rakentumassa aikas hieno omalla mittakaavallani - tai lähinnä verraten muihin teksteihini, jotka ovat vielä pahasti vaiheessa. Olen oikeastaan melkein tyytyväinen ja se on minulta paljon. Addiktio on vaiheessa, johon mikään muu tekstini ei ole vielä yltänyt. Olen ehtinyt oppia jo vaikka mitä, vaikka vasta alle puolessa välissä Orfeusta mennäänkin. Minulla on vahva epäilys, että osaan aika montaa taitoa soveltaa jo muihinkin teksteihin. Koelukijana ei välttämättä silloin ole rautainen ammattilainen, mutta kaikki palaute on kullanarvoista.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Studio Orfeus: käsikirjoituksen loppu

Moij!

Vähän aikaa sitten lähti käsikirjoituksen viimeiset luvut Moodleen kommentoitavaksi. Loppuosa tarvitsee varmasti parantelua, sillä luvut ovat lyhykäisiä - ainakin siis jonkinlaista lihavoittamista luultavasti. En sitä juurikaan valmiiksi tehnyt, siksi että haluan kuulla kommenttia tästä versiosta ensin. 

Myös se uusi sivuhahmo on vähän jäänyt huomioitta. Tiedän, että jonnekin sitä täytyisi fiksusti upottaa, mutta tarvitsen uusia silmiä tarkastelemaan käsikirjoitusta, arvioimaan, mikä kohta tarvitsee lisää potkua ja mihin taas ei sovi luvun pitkittäminen. Nytkin pohdin loppuosaa, aioin jo erääseen kohtaan lisätä kohtauksen sivuhahmon kanssa, mutta epäröin ja jätin sitten laittamatta - tarvitsen ensin kommenttia aikaisemmista pätkistä, jotta voin kehittää juttuja jo siellä ja jatkaa sitten tuossa kohdin, johon olin tekstiä lisäämässä.

Ajatella, kohta on jo ensimmäinen editointikierros saatu päätökseen! Uskaltaisin arvata, että jo ennen tammikuuta. Onnekseni tämä käsikirjoitus on lyhyt, ehdin luultavasti vetäistä kaksi tai kolme kierrosta Orfeuksen kanssa läpi ja opin viimeistelemään kunnolla. Sen jälkeen onkin sitten muiden kovalevyllä uinuvien käsikirjoitusten vuoro. :)

Huomaan, että kirjoitustyylinikin on kehittynyt Orfeuksen myötä. Kohtausten rakentaminen on parantunut, vaikkei se nyt niin karmealla tolalla ollut alussakaan. Kun olen tässä välissä kirjoittanut vaikka Kuuprinssiä, teksti on (toivottavasti) parempaa. Toki sitten, kun koko stoori on koneella, täytyy editoida aika huolella, sillä yhtäkkinen tyylinmuutos näyttäisi aika pahalta. Mutta parempaan suuntaan ollaan kuitenkin koko ajan menossa!


maanantai 1. joulukuuta 2014

Studio Orfeus: palautetta luvuista 23-26 ja 27-30

Heippa vaan!
Kävin viikonloppuna katsastamassa Taiteen Sulattamon 
"Pohja edellä - Tarinoita häpeästä" -esityksen glögikupillisen maustamana.

Joulukuun ensimmäiset palautepaketit saapuivat hauskasti heti kuun ensimmäisenä päivänä. Teekupillisen äärellä lukaisin palautteet ja tällä kertaa sain yllättyä positiivisesti: radalla ollaan! Oikeaan suuntaan menossa ja paljon oli myös onnistumisia. 

Lukujen lopetusten kanssa oli tällä kertaa vähän ongelmia. Muuten suurin osa tekstistä oli aika mallillaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Olin esimerkiksi erehtynyt erään päähenkilön teon ja seurausten suhteen (vaikeasti ilmaistu, sillä en halua paljastaa liikaa). Tai lähinnä, miltä se tuntuu. Tästä paremmin perillä olevat antoivat sitten vähän neuvoja - eiköhän sekin kohta saada korjattua!

Tässä muutaman kuukauden Orfeuksen osana olleena huomaan, että varsinkin dialogista olen saanut paljon kiitosta. Se tuntuu sinänsä aika hassulta, vaikka jälkeenpäin huomaankin, että saattavat olla oikeassa. Olin nimittäin kuvitellut dialogin olevan se heikoin kohta. Tai yksi niistä. Mutta palautteen ja opetuksen myötä olen hieman valaistunut, sanoisinko, sen suhteen, mikä oikeasti toimii ja missä mättää. On todellakin omituista - hyvällä tavalla kuitenkin - kuinka väärässä/sokea sitä on oman tekstinsä ja kirjoitusjälkensä suhteen voinut olla.