tiistai 9. joulukuuta 2014

Jännittäviä hetkiä käsikirjoituksissa

Moikka!

Facebookissa seuranneet tietävätkin, että eilen syntyi tekstiä. Sain poimittua ja rakennettua aivosolukosta luvut sekä Ellinoora-tekstiin, että Kuuprinssiin. Luvuista tuli niin jännittäviä ja kirjoittaminen oli niin intensiivistä, että siinä itsekin ihan uupui! Valitsemista elämän ja kuoleman välillä, muunmuassa. Elin niin mukana tunnemyrskyissä, että tuntui, kuin olisin itse joutunut valinnan tekemään. En sentään, onneksi.

Oikeastaan minusta on mukavaa rustailla useampaa tekstiä samanaikaisesti: jos toisen kanssa jää jumiin, on aina toinen, jota rakentaa ja kertoa pidemmälle tekstin muodossa. Se on myös aika virkistävää, että voi lennossa vaihtaa tekstiä, jos toiseen menee hermot. Kirjoittamisen ja luomisen tarve kun kuitenkin on olemassa, niin ei sitä viitsi hukkaankaan heittää.

Tähän mennessä en ole huomannut tästä tyylistä haittaa. Tarinat kuitenkin kun ovat melko erilaisia, niin ei mene sitten sotkuunkaan, että mitä tapahtui ja missä. Joku kuitenkin yleensä vie ensin mennessään ja sitä tulee sitten kirjoitettua enemmän ja toinen jää ikään kuin "varatekstiksi". Näin kävi itse asiassa Addiktionkin kohdalla, mutta ei ole haitannut yhtään. Se ei tarkoita sitä, että "varatarinasta" tulisi huonompi - kun se edelläkävijä on jotenkuten koneella, niin viimeistään silloin siirryn sen varatarinan pariin. Ja into sitä kohtaan kasvaa, avautuu uusia ulottuvuuksia ja yhtäkkiä se onkin sitten se ykkösstoori. Ainakin näin tähän mennessä.

Addiktiokin tosiaan oli alunperin juurikin sellainen "varatarina", jota kirjoitin varsinkin silloin, kun mieli oli erityisen maassa: silloin oli helppo päästä masennuksen mustaamaan maailmaan. Editoidessa on vähän pitänyt lisätä huumoriakin peliin valopilkuiksi, mutta käsikirjoituksesta on rakentumassa aikas hieno omalla mittakaavallani - tai lähinnä verraten muihin teksteihini, jotka ovat vielä pahasti vaiheessa. Olen oikeastaan melkein tyytyväinen ja se on minulta paljon. Addiktio on vaiheessa, johon mikään muu tekstini ei ole vielä yltänyt. Olen ehtinyt oppia jo vaikka mitä, vaikka vasta alle puolessa välissä Orfeusta mennäänkin. Minulla on vahva epäilys, että osaan aika montaa taitoa soveltaa jo muihinkin teksteihin. Koelukijana ei välttämättä silloin ole rautainen ammattilainen, mutta kaikki palaute on kullanarvoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti