tiistai 16. joulukuuta 2014

Loppu selvenee - vihdoinkin

Heippa vaan!
Kuva: Saara Sampio

Viimeyönä iski taas inspiraatiorykelmä mielen syövereihin ja käsikirjoituksen loppupää alkoi selventyä. Niin minkä? Kuuprinssin.

Keskellä draamaa elellään vielä tällä hetkellä ja yhden henkilöhahmonkin jouduin murhaamaan kohtauksesta ulos pääsemiseksi, mutta tälle on syynsä. Tavallaan. Näin sen kuuluu mennä, ja näin se meneekin. Panosten on kasvettava - ja ne kasvoivat.

Toki tulin hyvin surulliseksi, olinhan kuvitellut päässäni hahmolle kaikenlaista. Vähän niin kuin oikeassa elämässä, ei kukaan odota kuolevansa yllättäen - se vain tapahtuu, jos tapahtuu. Ja nyt se valitettavasti tapahtui. Kun hetken siinä surin ja melkein kyynelenkin tirautin ymmärsin, kuinka Kuuprinssi tulisi loppumaan. En nyt ihan yksityiskohtaisesti, mutta suuria palasia loksahteli paikoilleen. Jo oli aikakin, puolitoista vuottahan tässä käsikirjoituksen kanssa on elettykin.

Rankka editointiprosessi on edessä, kun teksti on jotenkuten saatettu loppuun, mutta sen aika on sitten. Paljon täytyy korjata, mutta olen valmis taistelemaan, kuten jokaisen rakkaan tekstin kanssa. Jos se merkitsee tarpeeksi, ja olisi syytä, on kyllä valmis muutamaan itkupotkuraivariin editoidessa. Huhhuh. Minkä valaistumisen koinkaan.

Pienesti lipsahti aivoihin ymmärrys tänään sitä uusinta käsikirjoitustakin kohtaan. Luulen kyllä, että hoidan ensin tämän prinssinraakileen pois alta. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti