maanantai 26. tammikuuta 2015

Puolessa välissä Hamletia: "Tahdoitte temmata minun salaisuuteni sydämen"

Heips!

Viime aikoina on kässäreiden kirjoittelu ollut hieman taka-alalla, kun on ollut niin paljon muuta hommaa. Olen niitä silti pyöritellyt päässäni ja pohdiskellut, koska saisin jatkettua. Editoinnistakin on taas pieni tauko, odottelen seuraavan pätkän palautetta - toki voisin hioa ja muuta, mutten ole saanut aikaiseksi. Sekin on pohdinnan alla ja sain juuri kurssilaiselta kommenttia, joka kyllä laittoi taas ajattelemaan ja pohtimaan, mihin voisin kiinnittää huomiota (kiitos!).

Aloitin kuin aloitinkin Hamletin lukemisen. Olen päässyt nyt puoleen väliin ja pysynyt aika hyvinkin mukana tapahtumissa. Toki vanhahtava kieli vaatii hieman totuttelua - ainakin itsellä - että pysyy kärryillä, mikä onkaan minkäkin repliikin syvempi tarkoitus. Mutta omasta mielestäni olen ymmärtänyt - tai ainakin luonut mielikuvia - mistä on ollut kysymys minkäkin hahmon kohdalla. Hamletin hahmosta on kiistelty paljon, enkä olekaan vielä täysin lyönyt lukkoon omaa käsitystäni, mutta jonkinlaisia ajatuksia on kuitenkin herännyt.

Olen kiinnittänyt oikeastaan enemmän huomiota tarinaan ja hahmojen profilointiin, kuin dramaturgiaan. Mutta kyllähän se sieltä läpi aina paistaa. Voi olla, että ensitutustumisen jälkeen luen näytelmän vielä toisen kerran, jos Shakespearen taidokas dramaturgia avautuisi itselle vielä paremmin. Pitäisi varmaan lukea enemmänkin näytelmiä! Olisi tietysti myös hauska käydä katsomassa jokin Hamlet-esitys sen jälkeen, kun olen sen lukenut loppuun. En vain tiedä, onko sellaista nähtävillä kotipaikkakunnalla lähiaikoina. Pieni aavistus olisi, että Hamlet on esitetty niin monesti, ettei se ihan nyt heti ole tekemässä paluuta ohjelmistoon.

Vinkkailkaa ihmeessä, jos Hamletia voisi käydä katsastamassa pk-seudulla!

tiistai 20. tammikuuta 2015

Hahmojen luonnista - tai jotain sinnepäin

Moikkamoi!
Tenho Taavetti LaBelle (ent. Virtanen) - olkoon tämä esimerkki hahmosta.

Pohdiskelin tuossa viikonloppuna, kun en heti unta saanut, että voisin vähän kertoilla, kuinka itse luon hahmoja teksteihin. Jotkut syntyvät ihan itsestään, mutta joidenkin kanssa on täytynyt tehdä hiukka enemmän töitä. Ja hahmojen syventämistä on joutunut harjoittelemaan editoidessa. Joskus on ollut kyse hahmon liian vähäisestä tilasta tekstissä, joskus taas on tarvinnut tehdä jotain muuta.

Huomaan, että suurin osa teksteistäni - ei pelkästään romaanikäsikirjoitukset - ovat kerrontamuodoltaan minä-muodossa. Se tuntuu jollain tavalla omalta ja luonnolliseltakin, kertojahahmoon saa helpostikin syvyyttä, kun voi eläytyä ja päästä tämän nahkoihin täysillä. En ollenkaan sano, että toiset kerrontamuodot olisivat yhtään vähäpätöisempiä. Niissäkin on oma taikansa, mutta itse koen ne vaikeammiksi ja vieraammiksi. Täytyisikin ottaa oikein asiakseen treenata muutakin, kuin minä-kerrontaa.

Puhetapa ja reagointi - varsinkin jälkimmäinen - ovat mielestäni tärkeitä. Kuinka hahmo reagoi esimerkiksi tunteisiin, yllätyksiin tms. Kiroileeko hahmo paljon, vai puhuuko jotain murretta? Vastaako kysymyksiin mahdollisimman lyhyesti, vai jaaritteleeko pitkät pätkät?

Käytän myös vähän samaa tekniikkaa, jonka opin teatteria harrastaessani, jos täytyi luoda itse hahmo johonkin harjoitukseen. Maneerit nimittäin olivat kova sana - omista täytyi päästä eroon (eivät ne välttämättä aina huono ole), mutta hahmoilla sai olla jos jonkinmoisia maneereja. Niillä sai hauskasti luonnetta hahmoon. Itse käytän maneereja hahmoilla aika ajoin, varsinkin koomisiin juttuihin ne istuvat mukavasti.

Luotan vahvasti dialogin voimaan. Sen kautta saa paljastettua hahmosta tarvittaessa paljonkin, eikä kaiken tarvitse tulla repliikkien kautta. Huomaan itse kirjoittaessa elehtiväni ja väänteleväni kasvoja hahmojen reagointia matkien. Se auttaa kummasti eläytymään ja pääsemään hahmojen pään sisään.

Päätän tietenkin etukäteen myös muutaman asian hahmosta, esimerkiksi ikä - noin suurinpiirtein - mahdollinen ammatti/opiskelu/harrastus... unelmat ovat kanssa aika hyvä työväline. Mutta nää nyt on aika perusjuttuja. Huomaan useinkin upottavani jollekin hahmolle jonkun salaisuuden, josta saa draamaa stooriin.

Välillä - tai aika usein oikeastaan - nappaan näitä elementtejä, tai mahdollisesti jotain muuta, omassa elämässä tapaamiltani ihmisiltä: tutuilta tai tuntemattomilta, ehkä jopa itseltä. Olivat ne sitten positiivisia, tai negatiivisia elementtejä, niitä tulee toki käytettyä. Tääkin on varmasti aika monen käyttämä kikka. ;)

Monet näistä jutuista paljastuvat minullekin kunnolla vasta tekstin hieman edettyä ja sitä myöten täytyy sitten vähän korjailla (olen aikaisemmin muistaakseni maininnut, etten juurikaan suunnittele kirjoittamaani etukäteen). Toisaalta, eihän tässä nyt hirveästi mitään ihmeellistä ollut - toisin sanoen minulla ei ole mitään erityistä salaisuutta hahmojen luontiin. Lähinnä tässä on ajatuksia, ehkä jopa ideoita, mutta otan mieluusti lisävinkkejä - niitä ei koskaan voi olla liikaa!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Studio Orfeus: 5. lähiviikonloppu + palautetta luvuista 36-41

Moij!













Näissä tunnelmissa. <3

Ja näin on vuoden 2015 ensimmäinen - kaiken kaikkiaan 5. - lähiviikonloppu Orivedellä takana. 

Perjantaina pohjustettiin vähän tulevaa, ei sen kummempaa. Lauantaina hyökättiin taas erilaisten dramaturgisten seikkojen kimppuun. Ja myöskin vähän siihen, mitkä saattaisivat olla henkilöhahmojen motiivit, jos ne eivät ole vielä täysin selvillä. Itseltäni nämä löytyivät melko helposti, vaikkakin varsinkin sen uuden sivuhahmon kanssa joutui etsimään ja kaivelemaan hetken, mutta ehdin ne jo tähän mennessä selvittää.

Sunnuntaina lähinnä tarkasteltiin läpi kaikkien tehtävät, joita saatiin lauantai-illaksi. Ja Shakespearen Hamletiin viitattiin useita kertoja. Pitäisikin se lukaista läpi tässä keväällä. Ehkä uusia oviakin avautuisi. :)

Sainpa pienesti hiottua käsistäkin tässä kaiken lomassa! Nyt harmittaa - taas kerran - että viikonloppu on aina vain viikonlopun mittainen, eikä yhtään pidempi. Haluan jo takaisin, sillä oppimisinto on kova!

P.S. Huomasin myös saaneeni palautetta seuraavasta tekstipaketista, tarkemmin ottaen luvuista 36-41 eli loppua kohden mennään. Tällä kertaa korjattavaa on hieman enemmän - mikä ei paljoa ole sekään, sillä viime kerralla ei ollut melkeinpä mitään. Mutta luvun lihavoittamista ja sen semmoista, pieneen selittelyyn ja liialliseen sentimentaalisuuteenkin syyllistyin. Hahah!

torstai 15. tammikuuta 2015

Studio Orfeus: palautetta luvuista 31-35

Hejsan!

Tiistai-iltana Moodleen iskeytyi taas palautetta. Vilkaisin sen vasta eilen läpi ja vastassa oli iloinen yllätys: ei juurikaan korjattavaa! Muutamat kommentit siitä, kuka sanoo dialogissa mitä, tuli poistaa, mutta muuten ei oikeastaan mitään. Positiivista kommenttia löytyi ja erään luvun kohdalla maininta, että se on yksi parhaistani. Olenko siis kehittynyt? Voi hyvin olla. :)

Olin hieman yllättynyt noinkin paljosta positiivisesta palautteesta, mutta olen toki myös iloinen. En hirveästi tuota pätkää editoinut muutenkaan - tarkoittanee siis sitä, että se oli aika lailla sellainen, millaiseksi sen alunperin kässäriin kirjoitin. Sivuhahmoa vähän lisäilin, mutta muuten en ollut hirveästi muuttanut tai korjannut mitään. Tästä on hyvä jatkaa.

5. lähiviikonloppukin lähestyy kovaa vauhtia, huomenna olisi lähtö. Jännittää vähän, mutta odotan innolla. Toivottavasti viikonlopusta jää käteen taas yhtä paljon, kuin kaikista edellisistä. Maaliskuun lähiviikonlopulle on sitten tulossa kustannustoimittaja esitelmöimään, sitä odotan sekä kauhulla että positiivisilla jännityksen väreillä. Kuinka pahasti voisinkaan mokata? : D

maanantai 12. tammikuuta 2015

Lukot avattu!

Moij!
Pieni syy hymyyn on se, että tekstit kulkivat eteenpäin.

Eilisilta oli suhteellisen tuottoisa. Olin jumissa sekä Kuuprinssin, että Ellinoora-stoorin (kylläkin vähemmän) kanssa. Äkkiseltään tuntui, että varsinkin Kuuprinssiin kirjoitin pelkkää kuraa, mutta yön muutaman tunnin jälkeen jotkin salaperäiset lukot avautuivat ja keksinkin, miten päästä eteenpäin. Nyt minulla on ainakin työkaluja, joilla ehkä matkata loppuvaiheille saakka. Hahmotkin alkavat vihdoin löytää paikkojaan. Toivon vain, ettei teksti muistuta liikaa kanssasiskojaan (se pelko kytee takaraivossa edelleen). Tästä johtuen voi olla, että joudun radikaalimminkin muovaamaan juttua sitten myöhemmin.

Ellinoora-jutun kanssa olin vähemmän jumissa, mutta jossain pienessä lukossa kyllä senkin kanssa. Viime yönä juttu alkoi kuitenkin taas luistaa ja draamaa syntyi. Alkuvaiheen asetelma lupaa kyllä ihan kiinnostavaa settiä, täytyy vain täyttää odotukset sen suhteen! Toivottavasti ei mennä täysin metsään. Tuonkin tekstin olen vuosi sitten tosiaan aloittanut, mutta oli kyllä hyvä odottaa, sillä luulen, että hieman edes kartutetuimmilla taidoilla stoorista tulee parempi. Tokihan tässä kehittyy edelleen ja tekstikin muovautuu sen mukana, niin editointia Ellinooran suhteen on varmasti myös luvassa.

Tänäänkin olisi mukava saada jotain aikaiseksi - tähdätkäämme siihen!

perjantai 9. tammikuuta 2015

Studio Orfeus: editointi jatkuu!

Heippahei!

Vuoden ensimmäinen palaute ilmaantui tänään Moodlen ihmeelliseen maailmaan. Kyseessä oli paketti, jonka olen jo kerran editoinut, mutta lähettänyt uudestaan arvioitavaksi muutaman muokkauksen ja korjauksen jälkeen. Tällä kertaa editoitavaa olikin vähän: lähinnä muutaman turhan lauseen poistamisia ja parin sanan vaihtamista toimivampiin.

Sain muutenkin vähän kehiteltyä Addiktiota. Lisäsin vihjeitä eräästä hahmosta jo vähän aiemmin, ettei kaikki näyttäisi tulevan liian puskasta. Sain pienoista jelppiä eräältä kurssilaiselta ja mieleni kirkastui. Kiitos hänelle! Muuten sain paketin aikas hyvälle mallille. Luulen kyllä, että paria kohtaa joudun pohtimaan hieman seuraavalla kierroksella, sillä en ole varma, vedinkö hieman överiksi. Joskus se on kyllä ihan hyvästä.

Nyt odottelenkin jo seuraavaa palautetta. Potkaisin editointiprosessin taas mukavasti käyntiin, enkä malttaisi enää pitää taukoa. :)

tiistai 6. tammikuuta 2015

VUOSI 2014 - mitä toitkaan tullessasi?

Jos minäkin nyt jonkun tällaisen sitten...

Tuntuu, että vuodella 2014 oli tarjota minulle paljon.

Ainakin kirjoittamisen saralla. Tammikuussa oltiin ihan kohmeessa, minulla oli taas piiiiitkä tauko kirjoittamisesta ja pelkäsin, etten saisi käsikirjoituksista enää otetta laisinkaan. Miltei ainoa kosketukseni kirjoittamiseen alkuvuodesta oli luovan kirjoittamisen opinnot avoimessa yliopistossa. Keväällä oli lyriikan ja draaman kirjoittamisen jaksot, joista jälkimmäisestä innostuin aika paljonkin ja pohdin jo Teakin dramaturgilinjalle hakemista (toukokuun puolella)!

Vasta huhtikuussa aloin heräillä eloon. Kirjoitusdraivi onkin oikeastaan vain kasvanut siitä lähtien! Voi olla, että tauotkin tekevät joskus hyvää, vaikka ne pienen (=suuren) epätoivonsiemenen kylvävätkin. Eräänä huhtikuisena yönä löysin myös ilmoituksen Oriveden Opiston kirjailijakoulusta! Elämäni paras vahinkolöytö internetin ihmeellisestä maailmasta koskaan. Huhtikuussa tutustuin myös ensimmäiseen julkaisseeseen kirjailijaan, joka myöhemmin kesällä katsasti pari käsikirjoitustani läpi ja antoi kannustavaa kommenttia. Kiitos hänelle!

Kesäkuussa oli aika postittaa hakemus Orivedelle. Kirjoitusdraivi oli nosteessa, mutta pidin kyllä lomaakin. Innostuin myös pienesti editoimaan yksinäni. Postasinpa pitkästä aikaa vloginkin.

Heinäkuun alussa jo tipahti mailiin kutsu kirjailijakouluun. Olin saanut positiivisen vastauksen viikossa! Alkukuusta aloitin myös uutta projektia, joka jäikin sitten novelliksi. Riemu oli suuri. Mutta heinäkuussa vaivasi myös viikon mittainen kirjoitusblokki ja olin jo vaipua epätoivoon. 

Elokuussa sain palautetta kirjailijalta, johon tutustuin huhtikuussa. Neljä päivää ja yötä meni putkeen, mutta voitto tuli, sillä sain nopeasti syynättyä Addiktion jonkunlaiseen "aloituskuntoon" (= nopea ensimmäinen editointikierros, poistin lähinnä liiat toistot ja kirjoitusvirheet, sekä lisäsin pienesti dialogia kehittääkseni hahmoja). Kirjoitin myös paljon Kuuprinssiä. Saimme tässä kuussa myös jo ensimmäiset etätehtävät Oriveden kirjailijakoulusta, joka nimettiin Studio Orfeukseksi.

Syyskuussa oli deadline Otavan nuortenromaanikilpailulle, johon lähetin sekä Addiktion, että Saako sua pussata?:n. En tiedä, toivonko voittavani, vai tahtoisinko sittenkin mieluummin viedä ylpeästi loppuun sen, mitä olen saanut Orfeuksessa aikaan. Oli myös ensimmäinen Oriveden lähiviikonloppu, jonka jälkeen asiat hetkeksi mutkistuivat lähinnä omassa elämässä (kirjoittamisen ulkopuolella).

Lokakuussa editointi oli jo täydessä vauhdissa. Lähiviikonloppuna nousi savu korvista. Huomasin, kuinka rankkaa on käydä kahta koulua samanaikaisesti. Pohdin myös paljon sitä, minne olen menossa. Tahtoisinko sittenkin jotain muuta? Yrittäisinkö sittenkin, vaikka olin jo asian hylännyt?

Marraskuussa sain taas inspiraation uuteen stooriin, jota pienesti aloitin. Editoin hurjasti, luin paljon. Koin ylitsepääsemättömän inspiraatiotulvan, enkä meinannut saada nukutuksi. Luulin olevani totaalisen jumissa parin Addiktion luvun kanssa.

Joulukuussa sain lähetettyä loputkin Addiktiosta Moodleen palautetta odottelemaan. Lähiviikonloppuna tuli ilmi, että uusi nimi voisi olla hyvä idea. Tuskailin sen kanssa, raivostuinkin itselleni - muutaman päivän päästä se sitten tupsahtikin mieleen ja lyötiin se Harrin kanssa lukkoon. Kirjoitin sekä Kuuprinssiä, että Ellinoora-stooria. Kuuprinssin loppu alkoi vihdoin hahmottua 1,5 vuoden kirjoittamisen jälkeen. Aloin pohtia, uskaltaisinko koskaan tuoda Ellinoora-juttua ihmisten verkkokalvoille, sillä sisältö on sitä luokkaa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että epämukavuusalueille kannattaa mennä ja riskejä ottaa.

Vastaiskuista, 
mielenterveyden kaatavasta stressistä ja paineista huolimatta koen,
että 2014 oli aivan mahtava vuosi kirjoittamisen ja unelmani kannalta.

Tulkoon tästä vuodesta yhtä hyvä,
ellei jopa vieläkin parempi.

Hyvää alkavaa vuotta 2015!

maanantai 5. tammikuuta 2015

Lukukokemuksia -15 vol.1: Harri István Mäki - Aina söpönä

Tsau!

Tällä kertaa vuorossa on Harri István Mäen "Aina söpönä" (Tammi, 2001). Sain kirjaan hauskan omistuskirjoituksen ja -kuvituksenkin. Kirja oli lyhyt, mutta tarina tuli kerrotuksi. Eikä se välttämättä enempää pituutta olisi kaivannutkaan. Kovasti vain jäi pohdituttamaan päähenkilön tulevaisuus kirjoittamisen saralla (mitä, en tietenkään pohdi samalla omaa tilannettani!), aloittihan tämä kirjoittajalukion kirjan alussa.

"Isä oli omissa maailmoissaan. Pikkuveli vain luki. Sihis nukkui. Kaikki oli niin kuin ennenkin, paitsi että huomenna aloittaisin kirjoittajalukiossa."

Jännittävä juttu, jonka huomasin oli, ettei päähenkilön nimeä oikeastaan mainittu kertaakaan. Eikä monen muunkaan hahmon nimeä. Mutta toisaalta, teksti pärjäsi hyvin ilmankin. Itse olen vain sitä tyyppiä, että nimeän kaikki mahdolliset. Voihan olla, että Harri on ne mielessään nimennytkin, mutta teksti ei vain kaivannut niitä.

Paljon jäi auki, mutta se sopi tähän. Tiedonjano on kyltymätön, mutta joskus on hyvä olla kertomatta kaikkea loppuun asti, sillä siihen menisi varmasti enemmän paperia, mitä maailmassa on tarjota. Ei kaikkien hahmojen koko elämänkaarta aina kuolemaan saakka kykenisi seuraamaankaan, täytyy luoda ne itse.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kaksi kässäriä - kaksi eri maailmaa

Hejsan!

Viime yönä vielä postauksen jälkeenkin jatkui naputtelu. Ellinoora-stoori jatkui! Kuuprinssi ei ottanut sujuakseen, joten palasin tämän kässärin pariin ja heti syventyikin. On tosiaan onni, että on toinenkin juttu kesken. :)

Sain Ellinoora-jutussa kehitettyä yhtä sivuhahmoa, luulen, että se sopii hyvinkin tarinaan ja saa varmasti hieman suuremmankin osan. Nautin päählön ja tämän sivuhahmon dialogin kirjoittamisesta, se sujuu niin mukavasti. Ja muutenkin, juttu toimii tällä erää. Jännittää itseäkin, mihin tuo kässäri vie sitten, kun sitä on hieman enemmän kuin vähän vajaa 20 liuskaa!

Tänään on naputeltu luku Kuuprinssiä ja 200 liuskan raja meni rikki! Mutta nyt ollaan aika pahasti jumissa. Tuntuu, etten saa panoksia enää korotettua, enkä toivottua loppuhuipennusta, kun pahiskin joutui hetkeksi luovuttamaan. Olen tämän kässärin kanssa kirjoittanut useinkin itseni umpikujaan kasatessani jännitystä ja huomaan, etten löydäkään ulospääsyä. Kyllä se sieltä on aina ajanmyötä tullut ja olen saanut homman toimimaan, luulisinkin, että nyt on taas pienen tauon paikka. Täytyy vähän järjestellä ajatuksia, lueskella läpi edellisiä lukuja ja pohtia. Tuskin siinä ikuisuuksia menee, joskus aika nopeastikin se ratkaisu löytyy.

Viimeiset lomapäivät saankin varmasti pohtia näitä juttuja ihan rauhassa <3 Täytyy tietysti myös vielä lomailla kuin viimeistä päivää ennen keskiviikkoa.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Heräsin aikaisin ja...

Moikka!

"Aikaisin", eli yhdentoista pintaan. Lomalla ollessa minulle kuitenkin aikaisin, nyt jos saisi edes tämän rytmin pidettyä ennen koulujen alkua. Vaikka hieman väsytti, sain tekstiä koneelle. Kuuprinssiä on nyt liuskoina lähes 200, monta sivua ilmestyi OpenOfficeen* muutaman tunnin kuluessa. Ei ehkä parhaimmistoani, muttei nyt tappohuonoakaan. Menee hetki virittäytyä samaan draiviin, joka minulla oli hetki sitten. Korjailla voi aina myöhemmin.

*Joo, kirjoitan OpenOfficella, en omista Wordia, mutta ihan kelpo kirjoitusohjelma - en ole huomannut puutteita, vaikka ilmaisohjelma onkin. Kaikki tarvittava kuitenkin löytyy.

Koetan omistaa aikaa kirjoitusdraivin kehittelylle huomennakin. Kahvin ja teen voimin, jos ei muuten. Ja totta kai muutenkin. Kirjoittaminenhan on sitä, mitä rakastan. Ei todellakaan mitään pakkopullaa, vaikka välillä takapakkeja syntyykin - ne kuuluvat varmasti jokaiseen tekemiseen, oli se sitten työ, harrastus tai opiskelu. Tai mahdollisesti niitä kaikkia.


Uusi vuosi ja tekstiä sataa taas!

Heippahei!

































Olin tossa viikon kipeänä, puolet ajasta kuumessa ja joulukin oli välissä, niin kirjoitustaukoa hieman kertyi. Ehdin silti vähän lukea, elää välillä ja nyt ollaan taas tekstin parissa. Kuuprinssi jatkui, vieläkin se on kesken!

Nyt olen saanut jonkinlaisena runkona ne kohdat koneelle, jotka hahmottuivat mielessäni selkeimmin. Nyt ollaan taas hieman eksyksissä, tai ehkei sentään eksyksissä, mutta teillä tietämättömillä. Pitäisi liimailla palasia yhteen, keksiä paras mahdollinen - tai toisiksi paras, koska loppua ja alkua joutuu usein muuttelemaan - loppuratkaisu niin, ettei se vaikuta tekaistulta ja palvelee tekstiä. Luulen, että ollaan kuitenkin sen verran loppuvaiheilla.

Puolitoista vuotta on vierähtänyt Kuuprinssin parissa ja liuskoja on vähän päälle 190. Se ei ole hirveän paljoa ajan huomioon ottaen, mutta mahtuihan siihen väliin (muistaakseni) miltei puolen vuoden taukokin. Kuuprinssi on silti pisin koskaan kirjoittamani käsikirjoitus ja olen siitä ylpeä, vaikkakin duunia tosiaan on paljon vielä edessä. Ihan kelvolliselta se tähän mennessä vaikuttaa, mutta kyllä se on kaukana täydellisestä. Vielä.

Niin ja hei, hyvää uutta vuotta 2015!