tiistai 20. tammikuuta 2015

Hahmojen luonnista - tai jotain sinnepäin

Moikkamoi!
Tenho Taavetti LaBelle (ent. Virtanen) - olkoon tämä esimerkki hahmosta.

Pohdiskelin tuossa viikonloppuna, kun en heti unta saanut, että voisin vähän kertoilla, kuinka itse luon hahmoja teksteihin. Jotkut syntyvät ihan itsestään, mutta joidenkin kanssa on täytynyt tehdä hiukka enemmän töitä. Ja hahmojen syventämistä on joutunut harjoittelemaan editoidessa. Joskus on ollut kyse hahmon liian vähäisestä tilasta tekstissä, joskus taas on tarvinnut tehdä jotain muuta.

Huomaan, että suurin osa teksteistäni - ei pelkästään romaanikäsikirjoitukset - ovat kerrontamuodoltaan minä-muodossa. Se tuntuu jollain tavalla omalta ja luonnolliseltakin, kertojahahmoon saa helpostikin syvyyttä, kun voi eläytyä ja päästä tämän nahkoihin täysillä. En ollenkaan sano, että toiset kerrontamuodot olisivat yhtään vähäpätöisempiä. Niissäkin on oma taikansa, mutta itse koen ne vaikeammiksi ja vieraammiksi. Täytyisikin ottaa oikein asiakseen treenata muutakin, kuin minä-kerrontaa.

Puhetapa ja reagointi - varsinkin jälkimmäinen - ovat mielestäni tärkeitä. Kuinka hahmo reagoi esimerkiksi tunteisiin, yllätyksiin tms. Kiroileeko hahmo paljon, vai puhuuko jotain murretta? Vastaako kysymyksiin mahdollisimman lyhyesti, vai jaaritteleeko pitkät pätkät?

Käytän myös vähän samaa tekniikkaa, jonka opin teatteria harrastaessani, jos täytyi luoda itse hahmo johonkin harjoitukseen. Maneerit nimittäin olivat kova sana - omista täytyi päästä eroon (eivät ne välttämättä aina huono ole), mutta hahmoilla sai olla jos jonkinmoisia maneereja. Niillä sai hauskasti luonnetta hahmoon. Itse käytän maneereja hahmoilla aika ajoin, varsinkin koomisiin juttuihin ne istuvat mukavasti.

Luotan vahvasti dialogin voimaan. Sen kautta saa paljastettua hahmosta tarvittaessa paljonkin, eikä kaiken tarvitse tulla repliikkien kautta. Huomaan itse kirjoittaessa elehtiväni ja väänteleväni kasvoja hahmojen reagointia matkien. Se auttaa kummasti eläytymään ja pääsemään hahmojen pään sisään.

Päätän tietenkin etukäteen myös muutaman asian hahmosta, esimerkiksi ikä - noin suurinpiirtein - mahdollinen ammatti/opiskelu/harrastus... unelmat ovat kanssa aika hyvä työväline. Mutta nää nyt on aika perusjuttuja. Huomaan useinkin upottavani jollekin hahmolle jonkun salaisuuden, josta saa draamaa stooriin.

Välillä - tai aika usein oikeastaan - nappaan näitä elementtejä, tai mahdollisesti jotain muuta, omassa elämässä tapaamiltani ihmisiltä: tutuilta tai tuntemattomilta, ehkä jopa itseltä. Olivat ne sitten positiivisia, tai negatiivisia elementtejä, niitä tulee toki käytettyä. Tääkin on varmasti aika monen käyttämä kikka. ;)

Monet näistä jutuista paljastuvat minullekin kunnolla vasta tekstin hieman edettyä ja sitä myöten täytyy sitten vähän korjailla (olen aikaisemmin muistaakseni maininnut, etten juurikaan suunnittele kirjoittamaani etukäteen). Toisaalta, eihän tässä nyt hirveästi mitään ihmeellistä ollut - toisin sanoen minulla ei ole mitään erityistä salaisuutta hahmojen luontiin. Lähinnä tässä on ajatuksia, ehkä jopa ideoita, mutta otan mieluusti lisävinkkejä - niitä ei koskaan voi olla liikaa!

2 kommenttia:

  1. Hyvä postaus. :) Joskus on hyvä pysähtyä miettimään ihan perusjuttujakin, niistähän kaikki lähtee. :)

    Mä olen jostain syystä siirtynyt takaisin minämuotoon, jolla aikoinaan aloittelin, välissä oli kolmospersoona, mutta jotenkin en meinannut saada siihen otetta.

    Mäkin harrastan ilveilyä ja asentojen testailua myös. Ja dialogia. <3 Ja pöllimistä. :D

    Maneerit on itselle ehkä tuntemattomin muoto näistä. Niitäkin käytän välillä, mutta vähemmän (tai, kuten omia maneereja, en vain huomaa niitä ;) ).

    Yksi tapa, miten voi myös saada otetta hahmoihin, on lähestyä niitä nimenomaan niiden välisten erojen kautta. Miettiä, miten joku reaktio / repla muuttuisi, jos sen laittaisikin jollekulle muulle. Olen pohtinut tätä etenkin silloin, kun jostain syystä olen vaihtanut kohtauksen näkökulmahenkilöä tai henkilöitä muuten. Myös dialogista on kiva välillä miettiä, tunnistaako puhujan ilman, että sitä mainitaan, jopa ilman asiayhteyttä. Minulla on jonkun verran erottuvia ääniä, pari tyyppiä (hmm, nimenomaan päähenkilöt) puhuvat varsin neutraalisti.

    Mulla on käytössä ihan oma henkilödokkari, johon kirjaan ylös kaikki isot ja pienemmät jutut. Iät, pituudet, koko nimet, ulkonäköä, luonnetta, muita ominaisuuksia, suosikki (kiro)sanoja, suhteita muihin hahmoihin ym. Sinne on hyvä kirjata kaikki ylös, ettei esim. lempiruoka tai silmien väri vaihdu kesken kaiken.

    Kaikkein paras tapa tutustua hahmoihin on varmaan kuitenkin vaan kirjoittaa, kirjoittaa... ja editoida. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista <3 Täytyypä pohtia tuotakin, hyvä että sanoit!

      Poista