tiistai 6. tammikuuta 2015

VUOSI 2014 - mitä toitkaan tullessasi?

Jos minäkin nyt jonkun tällaisen sitten...

Tuntuu, että vuodella 2014 oli tarjota minulle paljon.

Ainakin kirjoittamisen saralla. Tammikuussa oltiin ihan kohmeessa, minulla oli taas piiiiitkä tauko kirjoittamisesta ja pelkäsin, etten saisi käsikirjoituksista enää otetta laisinkaan. Miltei ainoa kosketukseni kirjoittamiseen alkuvuodesta oli luovan kirjoittamisen opinnot avoimessa yliopistossa. Keväällä oli lyriikan ja draaman kirjoittamisen jaksot, joista jälkimmäisestä innostuin aika paljonkin ja pohdin jo Teakin dramaturgilinjalle hakemista (toukokuun puolella)!

Vasta huhtikuussa aloin heräillä eloon. Kirjoitusdraivi onkin oikeastaan vain kasvanut siitä lähtien! Voi olla, että tauotkin tekevät joskus hyvää, vaikka ne pienen (=suuren) epätoivonsiemenen kylvävätkin. Eräänä huhtikuisena yönä löysin myös ilmoituksen Oriveden Opiston kirjailijakoulusta! Elämäni paras vahinkolöytö internetin ihmeellisestä maailmasta koskaan. Huhtikuussa tutustuin myös ensimmäiseen julkaisseeseen kirjailijaan, joka myöhemmin kesällä katsasti pari käsikirjoitustani läpi ja antoi kannustavaa kommenttia. Kiitos hänelle!

Kesäkuussa oli aika postittaa hakemus Orivedelle. Kirjoitusdraivi oli nosteessa, mutta pidin kyllä lomaakin. Innostuin myös pienesti editoimaan yksinäni. Postasinpa pitkästä aikaa vloginkin.

Heinäkuun alussa jo tipahti mailiin kutsu kirjailijakouluun. Olin saanut positiivisen vastauksen viikossa! Alkukuusta aloitin myös uutta projektia, joka jäikin sitten novelliksi. Riemu oli suuri. Mutta heinäkuussa vaivasi myös viikon mittainen kirjoitusblokki ja olin jo vaipua epätoivoon. 

Elokuussa sain palautetta kirjailijalta, johon tutustuin huhtikuussa. Neljä päivää ja yötä meni putkeen, mutta voitto tuli, sillä sain nopeasti syynättyä Addiktion jonkunlaiseen "aloituskuntoon" (= nopea ensimmäinen editointikierros, poistin lähinnä liiat toistot ja kirjoitusvirheet, sekä lisäsin pienesti dialogia kehittääkseni hahmoja). Kirjoitin myös paljon Kuuprinssiä. Saimme tässä kuussa myös jo ensimmäiset etätehtävät Oriveden kirjailijakoulusta, joka nimettiin Studio Orfeukseksi.

Syyskuussa oli deadline Otavan nuortenromaanikilpailulle, johon lähetin sekä Addiktion, että Saako sua pussata?:n. En tiedä, toivonko voittavani, vai tahtoisinko sittenkin mieluummin viedä ylpeästi loppuun sen, mitä olen saanut Orfeuksessa aikaan. Oli myös ensimmäinen Oriveden lähiviikonloppu, jonka jälkeen asiat hetkeksi mutkistuivat lähinnä omassa elämässä (kirjoittamisen ulkopuolella).

Lokakuussa editointi oli jo täydessä vauhdissa. Lähiviikonloppuna nousi savu korvista. Huomasin, kuinka rankkaa on käydä kahta koulua samanaikaisesti. Pohdin myös paljon sitä, minne olen menossa. Tahtoisinko sittenkin jotain muuta? Yrittäisinkö sittenkin, vaikka olin jo asian hylännyt?

Marraskuussa sain taas inspiraation uuteen stooriin, jota pienesti aloitin. Editoin hurjasti, luin paljon. Koin ylitsepääsemättömän inspiraatiotulvan, enkä meinannut saada nukutuksi. Luulin olevani totaalisen jumissa parin Addiktion luvun kanssa.

Joulukuussa sain lähetettyä loputkin Addiktiosta Moodleen palautetta odottelemaan. Lähiviikonloppuna tuli ilmi, että uusi nimi voisi olla hyvä idea. Tuskailin sen kanssa, raivostuinkin itselleni - muutaman päivän päästä se sitten tupsahtikin mieleen ja lyötiin se Harrin kanssa lukkoon. Kirjoitin sekä Kuuprinssiä, että Ellinoora-stooria. Kuuprinssin loppu alkoi vihdoin hahmottua 1,5 vuoden kirjoittamisen jälkeen. Aloin pohtia, uskaltaisinko koskaan tuoda Ellinoora-juttua ihmisten verkkokalvoille, sillä sisältö on sitä luokkaa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että epämukavuusalueille kannattaa mennä ja riskejä ottaa.

Vastaiskuista, 
mielenterveyden kaatavasta stressistä ja paineista huolimatta koen,
että 2014 oli aivan mahtava vuosi kirjoittamisen ja unelmani kannalta.

Tulkoon tästä vuodesta yhtä hyvä,
ellei jopa vieläkin parempi.

Hyvää alkavaa vuotta 2015!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti