perjantai 27. helmikuuta 2015

Studio Orfeus: pohdintaa

Moikka!
Ilmeeni, kun yritän epätoivoisesti keksiä, mitä tehdä.
Kuva: Saara Sampio

Jokseenkin jumissa. Äsken oli taas henkilökohtaisen palautteen aika. Olen koko illan yrittänyt virittäytyä kirjoitusmoodiin, siinä surkeasti epäonnistuen. Aivot on jumissa. Vähän niin kuin tukossa oleva viemäri: vesi ei pääse kulkemaan. Nyt eivät ajatukset läpäise mieltä siihen saakka, että saisin jotain aikaan.

Keskustelu herätti paljon pohdintoja. Sain vinkkejä siihen, mitä pohdiskella ja kuinka saada ajatuksia kulkemaan. Keskustelut ovat enemmänkin työkaluja tekemiseen, kuin valmiiksi annettuja vastauksia. Mielestäni tämä on ihanteellinen tapa opettaa. Emmehän oppisi mitään, jos kaikki kerrottaisiin valmiiksi. Ja silloin teoksemme eivät olisi omiamme, vaan ohjaajien omia.

Olen varsin pitkällä tässä työstöprosessissa. Maalissa en kuitenkaan. Pahimmat mokat on tekstistä napsittu irti tai korjattu, nyt olisi syytä keskittyä kokonaisuuteen. Henkilöhahmojen kaariin (suurin osa on jo hyvällä mallilla), kieleen ja sen kehitykseen, ehkä mahdolliseen muuttumiseen tarinassa. Myös eri hahmojen puhetyylit voisi tarkastaa ja ehkä kehittää, jos näkee sen tarpeelliseksi. Sellaista. Mietiskelyä.

Eräs sivuhahmo ja siihen liittyvät asiat ovat kesken. Sinänsä hassua, sillä tämän hahmon olettaisi olevan helpoimmasta päästä. Mutta se on jostain syystä osoittautunut vaikeaksi. Pelkään mm. että hahmo on kliseinen, tylsä, liiankin tavallinen. Toisaalta tietynlainen "tavallisuus" olisi ehkä ihan positiivista, sillä muuten hahmoilla on Addiktiossa jos jonkinlaisia ongelmia ja vaikeuksia, eivätkä ne ole todellakaan sellaisia "perusheppuja". Tässä tapauksessa "tavallisuus" voisi olla tasapainottava voima. Jokin twisti täytyisi silti ehkä olla, muttei kuitenkaan maailmaa mullistava.

Tämä yö menee todennäköisesti tässä pohdinnan aallokossa, vaikka kova olisi tarve jo päästä tekemään. Olen useinkin kärsimätön, liiankin, mutta jälki on onneksi siitä huolimatta ollut varsin hyvää. Tässä vaiheessa voisi kuitenkin olla hyvä työstää asioita mielessä, ennen kuin tarttuu tekstiin. Niin. Voisi olla.


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Aamun neljä ensimmäistä tuntia

Heips!

Tänään kävi hassusti - nukuin nimittäin pommiin koulusta. Mulla olisi ollut aamulla kaksi oppituntia ja sen jälkeen hypäreitä siihen saakka, että olisi pitänyt olla jo toisaalla. Heräsin kaksi tuntia liian myöhään ehtiäkseni tunnille, mutta käytin ajan ennen iltapäivän menoa kuitenkin hyödyksi: dramatisoin proosakässäriäni neljä tuntia putkeen.

Inttilesken päiväkirjan näytelmäversio siis etenee.

Ja hurjaa vauhtia eteneekin! Liuskoja on tuollakin versiolla kasassa jo nelisenkymmentä. Liuskoja kertyy toki helpommin, koska repliikkien välissä on aina tyhjää, mutta kuitenkin. Ja toimintaakin sain upotettua mukaan. Eräästä kohtauksesta tuli mielestäni aika hauska saatuani alatekstin suhteellisen vahvaksi. Taidan alkaa tajuta tätä dramaturgian iloa! 

Leikkauksetkin ovat onnistuneet entistä paremmin, mutta muutama kohta aiheuttaa silti päänvaivaa: takaumat. Jälleen kerran. Jos kuva vaihtuu tiuhaan tahtiin (puhutaan muutamista sekunneista), mutta paikat/tapahtumat ovat kuvissa eri (linkittyy yhteen hahmoon), niin missä vaiheessa kohtaus vaihtuu? Kuinka ne täytyisi kässäriin kirjoittaa? Jos joku viisaampi osaa kertoa, saa mieluustikin kommentoida kommenttikenttään.

Pohdintoja, oppimista, mukavuusalueen laajentamista. Siitä on tämä päivä tehty.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Studio Orfeus: palautetta ja editointia + näytelmäjuttuja

Heippamooi!

Sain tossa perjantaina palautetta yhteensä 10 luvusta. Taaskin suurin osa oli positiivista, joskin jonkun verran korjattavaakin löytyi - kuten olin aavistellutkin. Eilen sitten editoin Addiktiota ja sain paljonkin aikaan: rakensin mm. kokonaisen uuden luvun käyttäen pohjana erästä dialogia, jonka naputtelin koneelle maanantaina. Mielestäni se meni aika mukavasti sinne joukkoon ja sain selviteltyä ja kehiteltyäkin asioita, jotka olivat jääneet vähän ohuiksi.

Parista kohdasta täytyisi vielä ohjaajalta kysyä ja pyytää hieman ohjeistusta, mutta oikein hyvään suuntaan ollaan itsenikin mielestä menossa!

Kävipä myös niin, että jatkoin Inttilesken näytelmäversiota (nimitettäköön sitä nyt siksi, vaikka suuntaa en tosiaan ole lyönyt lukkoon) eteenpäin. Haasteita se on tuonut jo nyt, sillä aika suuri osa proosaversiosta tapahtuu päählön pään sisällä ja nyt täytyisi actionin kautta esitellä milteipä kaikki. 

Jouduin mm. esittelemään tärkeän sivuhenkilön aivan eri tavalla, kun alk.per. versiossa. Ja aikaisemminkin. Mutta se alku oikeastaan olikin sellaista turhaa täynnä. Seassa on kuitenkin ilmaisuja, mm. "rahaa palaa, kuin krematoriossa", joita tahtoisin pitää mukana. Täytyy keksiä niille joitain paikkoja, mutta eiköhän se onnistu. :) Voi olla, että lopputulos on aika erilainen, mitä alkuperäinen, muttei sekään ole välttämättä huono.

Ja tänäänkin jatkoin Inttileski-tsydeemiä eteenpäin, jee! Ihan hyvin se etenee, vaikka "kohtalokkaita virheitä" (= eli siis jotain, mitä ei kuuluisi olla tai olen kirjoittanut kässäriä jotenkin "väärin") saattaakin löytyä. Mutta kyllä jostain varmaan jelppiä ja kommenttiakin saa, kunhan nyt saisi homman kasaan ensin, hahah.

Tällä viikolla olen ollut siis ihmeenkin tuottelias. Tein hassun huomion, että tämä on neljäs vuosi, kun pidän tätä blogia - ja ensimmäinen kerta, kun helmikuulle tulee yhtään postausta! Jostain syystä aina tämä alkuvuosi, varsinkin helmikuu, on ollut kunnon kirjoitusblokin aikaa. Tänä vuonna on näköjään toisin, voisi olla hyväkin merkki.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Kässärinäyte 1: Addiktio

Heippahei!

Multa on useampikin lukija pyydellyt kiinnostuneena näytteitä käsikirjoituksistani. Olen tosiaan aika lailla arastellut pätkien laittamista minnekään luettavaksi, mutta tulin siihen tulokseen, että se voisi teille lukijoille olla ihan mukava homma. Ja varmasti olisi hauskempaa muutenkin seurata prosessia, kun tietäisi edes vähän, millaista juttua väsään. :)

Ensimmäinen näyte on tällä hetkellä Studio Orfeuksen käsittelyssä olevasta "Addiktiosta", eli kolmannesta romaanikäsikirjoituksestani. Lyhyesti voin kertoa, että keskiössä on nuori nainen, jonka veli on pahasti huumekoukussa. Stoorissa päähenkilö, eli Elsi, lähtee pelastamaan veljeään huumehelvetiltä. Ote on 9. luvusta (sivulta 20).

* * *

Harhailtuani tarpeeksi kauan koulun käytävillä, menen tupakalle koulun edustalle. Istun yksin ja koetan selvittää päässäni viime päivien tapahtumia. Koulumenestys on mennyt alamäkeä siitä saakka, kun Topias lähti kotoa. Minulla ei ole täällä ystäviä, ei kavereita. Korkeintaan tuttuja. Jotkut moikkaavat koulun käytävillä, mutteivät sen enempää. Olen joka päivä yksin, koska eihän kukaan halua olla tekemisissä ihmisen kanssa, jonka isoveli on narkkari.

Isä on alkanut olla vain enemmän ja enemmän kotona. Ei se ole koskaan ollut mikään sosiaalisuuden multihuipentuma, mutta kyllä isä välillä kävi kavereidensa kanssa ainakin keilaamassa vapaapäivinä. Enää isä ei tee sitäkään. Meidän koko perhettä riivaa masennus. Imen savua keuhkoihini ja ajatukseni harhailevat. Tahtoisin Topiaksen olevan täällä. Synkät mustat pilvet peittävät pääni ja mustaavat mieleni. Miten tästä suosta pääsee eteenpäin?

”Myyks yhen röökin?”
”Ihan sama, ota täst.”, ojennan askia piri-Peten suuntaan.
”Kiitti, hei. Oot reilu muija.”, piri-Pete iskee minulle silmää ja menee kavereidensa luo sytyttämään tupakkaa.

Puhaltaessani savua ilmaan huomaan jonkun tuijottavan minua toiselta puolelta pihaa. Autot ajavat katseidemme välistä. Pojalla on musta huppari, jonka huppu peittää tämän päälaen. Tarkemmin en näe. Pojan kädet roikkuvat taskuissa ja tämä vain tuijottaa. Mikä minussa on niin mielenkiintoista? Minä olen vain Elsi. Elsi ilman veljeä, Elsi ilman äitiä. Tai on minulla Topias, mutta tämäkin on melkein irrottanut otteensa elämästä. 

Inttilesken päiväkirja - transformation

Ciao!
Testikuvailua syksyltä (Valtteri Järvi). Hiukset palo puhki joka kuvasta. :D

Viime yönä - itse asiassa aika tasan vuorokausi sitten - kävi hassusti. Ai kuinka? Sainpas startattua taas uuden projektin: nimenomaan juurikin sen Inttilesken päiväkirjan muovaamisen näytelmäksi.

Päätinkö sitten kuitenkin suunnata kässärini teattereiden lavoille? No enpäs kuitenkaan. Tai ainakaan en lyönyt mitään vielä lukkoon. Teatterista - ja näytelmien lukemisesta replojen opetteluvaiheessa - on kuitenkin kokemusta enemmän, joten päätin muokata kässärin siltä pohjalta tuollaiseen "dialogi-kuljettaa-tarinaa" -muotoon nyt ensin. En ole täysin perillä, kuinka vaikeaa näytelmäteksti on sitten muokata tv:seen yms, mutta luulisi sen onnistuvan helpommin, kun on kaikki turha lätinä - siis oikeasti turha selittely - on karsittu tekstistä pois, kun proosana tuo juttu jumittaa ja laahaa kyllä ihan kunnolla (varsinaista editointikierrosta se ei ole käynyt lävitse). 

Yritän toki pitää silmällä sitä tv-puolta tässä koko ajan. Pyrin siihen, etten kirjoita kohtauksia esimerkiksi jaetulle lavalle (ihan "häikäisevää" tämä ammattitaitoni, kun en edes sitä termiä muista. No mutta, enhän olekaan vielä ammattilainen, joten suokaa tämä minulle anteeksi). 

Mutta voih, itkupotkuraivari - taustalle voitte kuvitella Ismo Alangon "Vittu kun vituttaa". Olen upeasti kadottanut vihon, jossa on kaikki muistiinpanoni avoimen yliopiston kursseilta - siis myöskin draaman kirjoittamisen pienimuotoiset ohjeet. Etsin kaksi tuntia ja luovutin, kun savu nousi korvista. Löysin varmaankin about 20 erilaista ja sisällöllistä vihkoa, mutta se tietty vihko ei suostunut ilmiintymään silmieni alle. Toivon hartaasti, että jossain vaiheessa sen vihon löydän, niistä muistiinpanoista kun olisi apua. 

Joka tapauksessa olen tästä innoissani. En sitten millään malta pysyä yhdessä jutussa kerrallaan, vaan niitä on oltava 10 (jos nyt vähän kärjistän). Siltikin jälki on ollut hyvää, enkä usko, että se siitä paremmaksi muuttuisi, vaikka jättäisin jonkun jutun jäähylle - kun inspis iskee, niin sitten mennään!

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Edistystä kahden kässärin kohdalla

Moikka!

Teki mieli jatkaa kässäriä ja kappas, sehän jatkui. Pituutta tuli lisää kokonaista neljä liuskaa, joka on mielestäni ihan hyvin yhdelle yölle. Tällä kertaa jatkui taas Ellinoora-kässäri. Kehittelin jo vähän draamaa yhdelle sivuhahmollekin. Taas ollaan näköjään kirjoitusdraivissa, osakiitos ainakin lähiviikonlopun. Olen tyytyväinen.

Maanantaina postauksen jälkeen sain jopa vähän editoitua Addiktiota. Tai no, jos lisädialogin väsäämisen ja asioiden selvittämisen keskelle stooria laskee editoinniksi (=kirjoittamiseksi? Editoinniksi? Ihan kuinka vaan). Nyt vain odottelen kommenttia tuosta pätkästä. Mutta joka tapauksessa, tekstit ovat edistyneet mukavasti.

Toivottavasti loppuviikollakin vähän irtoaa tekstiä, kun olisi kerrankin aikaa. Vietän hiihtolomaa, pakollista menoa on silti jonkun verran. Mutta saatanpa tässä myös sivistää itseäni ja katsoa sen Shakespeare Collectionin Hamletin (vuodelta 1980, Hamletin osaa näyttelee Derek Jacobi). 

Eteenpäin vaan siis! :)




maanantai 16. helmikuuta 2015

Studio Orfeus: 6. lähiviikonloppu

Heippa!

Ja näin on helmikuun lähiviikonloppu Oriveden Opistolla takana. Tällä kertaa paneuduimme käsikirjoituksen kriittiseen tarkasteluun. Tutkimme jokaista osa-aluetta - tai ainakin olisi lähitulevaisuudessa tarkoitus tutkia - niin kuin esimerkiksi henkilöhahmoja, kieltä, juonta, genreä... kaikkea sellaista. Alateksti oli myös taas tärkeässä roolissa. Sen voisi melkein sanoa olevan jokaisen stoorin ydin (varsinkin näytelmien).

Pohdimme myös, mistä saattaa johtua kässärin mahdollinen sekavuus. Meille annettiin muutama vinkki, joita kannattaa tutkia, jos sekavuus on ongelmana. Itsellä tätä ongelmaa ei onneksi ole Addiktion kohdalla.

Saimme myös n. 15-sivuisen nipun papereita, joka sisälsi vinkkejä ja kysymyksiä, joita kannattaa miettiä oman käsikirjoituksen kohdalla - viitaten tuohon kässärin tarkasteluun. Itse valitsin lauantai-illan teemaksi henkilöhahmot. Päähenkilön kohdalla kaikki on aika mallillaan, mutta pari sivuhenkilöäni ovat jääneet hieman ohuiksi. Toisin sanoen niillä ei ole tarpeeksi taustaa, tai siitä ei ole infottu tarinassa niin paljoa, että hahmot olisivat kasvaneet kokonaisiksi.


Löysin kuitenkin hyvin näiden kahden kyseisen hahmon motiivit ja tehtävät tarinassa - eli niitä ei tarvitse ainakaan poistaa! Hahah. Ei vaineskaan, tärkeitä hahmojahan ne ovat ja kasvattavat osuuttaan koko ajan. Tukevat tarinaa ja päähenkilöä. Huomasin kyllä, että toisen kohdalla eräs asia oli unohtunut (vinkkasin siitä eräässä kohtauksessa, mutta asia oli unohtunut tarinassa selvittää). Nyt olisikin haasteena, kuinka upottaa homma taitavasti käsikirjoitukseen, kun luvutkin ovat niin ehjiä ja kokonaisia, että väliin on vaikea "sotkea" mitään uutta. Pohdintaa, mietiskelyä, vääntelyä, kääntelyä... 

Kyllä ne palaset vaan aina tuppaavat loksahtamaan paikoilleen. Ja luulisin, että onnistun tässä aika piankin. Tähän asti ongelmat ovat kuitenkin selvinneet miltei alta aika yksikön, ihmeen nopeasti ainakin, mutta sehän on vain positiivista (mainittakoon tässä lopuksi vielä, että kaikkien käsikirjoitusteni kohdalla tilanne ei tietenkään ole tämä!).

Kaiken kaikkiaan oikein antoisa viikonloppu. Harmittelin itsekseni useaan otteeseen, että lähiviikonloppuja on niin vähän jäljellä. Mutta mistäs sitä tietää, jos vaikka jatkaisin Orfeuksessa toisen vuoden jonkin toisen käsikirjoituksen kanssa. Maaliskuussa onkin sitten se kustannustoimittaja-lähäri, jännittää aivan hirvittävästi!




keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Studio Orfeus: palautetta luvuista 42-46

Moiggs!
Kuva: Saara Sampio

Eilen tuli taas palautetta. Korjailussa meni tänään alle tunti - jotain voinette päätellä siitä. Oikeastaan ehkä jopa puoli tuntia. Mutta siis, lyhyesti: ei taaskaan juurikaan korjattavaa.

Se on toki hyvä asia. Paljon itseluottamusta nostavia ylistyksiä, positiivista kommenttia. Tai no, ehkä vähän kärjistän, mutta kaiken kaikkiaan palautteesta tuli todella hyvä mieli: varsinkin dramaturgia oli erittäin mallillaan. Usko omaan tekemiseen kasvaa kyllä tällaisten palautteiden myötä.

Ja sitä täällä päässä tarvitaankin - ja paljon - sillä liian monta kertaa olen itkenyt kotona monta tuntia sitä, kuinka paskaa jälkeä saan aikaiseksi. Liian monta hukattua ja surettua tuntia, ettei tästä koskaan tule mitään. Nyt uskallan vihdoinkin olla sitä mieltä, aidosti ja oikeasti, että helvetti, tästä tulee kyllä jotain.

Viimeisiä lukuja ei olla vielä katsastettu, mutta voin jo äkkiseltään todeta, että jonkin verran paranneltavaa on. Eräs asia pisti silmään noista luvuista, joista nyt tuli palaute - huomasin, että yksi seikka on unohtunut. Ei niinkään suuri, muttei ihan pienikään, sillä kyse on erään henkilöhahmon taustasta. Enköhän sitäkin saa upotettua tuonne jonnekin.

Eilen tuli myös pohdiskeltua tulevaa monessakin suhteessa. Mutta eräs asia, josta olen täälläkin maininnut: Inttilesken päiväkirja -kässäri. Studio Orfeuksen ohjaajani draaman kirjoituskurssi - samanlainen monimuoto, kuin Studio Orfeus - ei ikävä kyllä toteutunut tänä vuonna. Toivon hartaasti, että ensi vuonna osallistujia saataisiin kasaan tarpeeksi, sillä tahtoisin itsekin osallistua. Olen pyöritellyt pienesti mielessäni myös sitä, jos yrittäisinkin suunnata käsikirjoitukseni elokuva-/tv-puolelle, jolloin sen voisi ehkä helpommin laskea opiskeluksi toisenkin koulun puolesta (audiovisuaalinen viestintä!). 

Katsellaan. Sen aika ei nyt kuitenkaan ole ihan heti - vaikkakin elän usein jo kaukana tulevassa!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Omissa oloissa ja edes hitusen tuotteliaana

Moij!

Olin viikonlopun aika lailla omissa oloissa ja luovuuspiikkien uhrina. Pohdiskelin kaikenlaista, ehdin kyllä käväistä tapani mukaan kahvillakin, ja sain jopa muutaman liuskan tekstiä aikaiseksi. Ihan kelpo viikonloppu, sanoisinko. 

Tosiaan, tänään tartuin OpenOfficeen - kuulostipa tökeröltä, toimisi paljon paremmin, jos olisin tarttunut kynään - ja kirjoitin. Taukoa on ehtinyt taas olla, mutta hitaasti, mutta varmasti etenevät molemmat keskeneräiset käsikirjoitukset. Ellinoora-homma tällä hetkellä ehkä vähän nopeammin, Kuuprinssin jumista yritän pyristellä eroon. Jälkimmäiseen sain kirjoitettua luvun loppuun ja jätin sellaiseen kohtaan, että siitä on toivottavasti helppo jatkaa lähiaikoina.

Innolla odotan jo ensi viikonloppua! Silloin on vuorossa taas Studio Orfeuksen lähiviikonloppu, kaiken kaikkiaan kuudes laatuaan. 

OT, mutta odotan myös kovasti ensi syksyä. Suunnitelmissa olisi silloin palata Tikkurilan teatterikoulun (=harrastajateatteri) riveihin. Esittelysivullani täällä blogissa mainitsin, että harrastin pitkään teatteria. Nyt on ollut muutaman vuoden tauko, mutta suuri on kaipuuni takaisin. Tälle vuodelle on luvassa - toivottavasti - paljonkin mukavia asioita.

torstai 5. helmikuuta 2015

Lukukokemuksia -15 vol.2: William Shakespeare - Hamlet (suom. Yrjö Jylhä)

Hejsan!

Nyt olen siis saanut kuuluisan Hamletin päätökseen. Lukaisin siis Yrjö Jylhän suomennoksen, "William Shakespearen Suuret Draamat" -kirjan toisesta osasta (Otava, 1955). 

Mielenkiintoista, todella. Tulkintoja on tosiaan monia, varmasti yhtä monta, kuin on näytelmän lukijaa ja katselijaa. Minulla on myös oma käsitykseni - se voi olla väärä, tai sitten kaikki ovat yhtä lailla oikeassa. Löysin paljon syy- ja seuraussuhteita, joista olemme Studio Orfeuksessakin puhuneet. Lyhyesti näytelmän sanomalla on mielestäni jotain tekemistä oikeuden toteutumisen kanssa. "Karma and stuff." Voisin heittää tähän vaikka minkälaista analyysia ja pohdintaa, mutten tiedä, jaksavatko lukijat sellaista lukea - kaikilla on kuitenkin omat mielipiteensä ja pohdintansa.

Moni tosiaan kuoli, suurin osa oikeastaan. Mutta löysin jokaisen hahmon kuolemalle kuitenkin merkityksen - eihän ketään näytelmissä eikä kirjoissa turhaan murhauteta. ;)

Ehdin pelätä, etten ymmärtäisi näytelmästä sanaakaan. Etten käsittäisi alatekstiä, tai näytelmän sanomaa. Ne avautuivat kuitenkin, ainakin joltain osin. Suurimmaksi osaksi. Voi olla, että jotain jäi huomaamatta, mutta sehän on aina hauskaa, jos jokin selkiytyy viime kertaista paremmin seuraavalla lukukerralla.

Tekisi melkein mieli lukea toinen näytelmä jo perään. Minulla kyllä jäi eräs kirja kesken, se sai väistyä Hamletin tieltä hetkeksi - pitäisi varmaankin lukea se ensin loppuun.

Olen onnekas siinä suhteessa, että äitini omistaa Royal Shakespeare Companyn näytelmiä dvd-boxilla, voisin sieltä vielä vilkaista Hamletin.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Muutama rivi

Tsau!

Otsikko viittaa siis tietenkin siihen, että muutama rivi - tarkemmin ottaen vähän yli liuska - tekstiä syntyi jumituksesta huolimatta. Vuorossa oli Ellinoora-kässäri, Kuuprinssin kanssa menee tällä hetkellä hermot. 

Tuntuu, että jälkimmäisessä on niin paljon korjattavaa monella eri saralla, ja kaikki tuntuu olevan jotenkin sekavaa. Tällä hetkellä pää täyttyy niin monesta muustakin asiasta, ettei ole hermoja eikä keskittymiskykyä pureutua kaikkiin Kuuprinssin epäkohtiin, joten mieluummin jatkan käsistä, joka on jokseenkin paremmalla tolalla. 

Addiktion editointiinkin täytyisi keskittyä. Sen pitäisi varmaan olla nyt se ykkösjuttu, ja se onkin, mutta kirjoitan mielelläni myös uutta tässä samalla. Odottelen palautetta rauhassa ja jatkan sitten. Nyt käsikirjoituksen loppuvaiheilla saattaa olla vähän enemmän hiomista ja pohdittavaa, mutten usko, että mitään kovinkaan radikaalia on - edelleenkään - tiedossa. Siltä ei ainakaan vaikuta.

Joka tapauksessa Ellinoora-juttu edistyy ihan mukavasti, vaikkakin hitaasti. Tyyliltään se on ehkä hieman samanlainen kuin Addiktio, mutta sisältö on tietenkin aivan erilainen. Ja hyvähän juttu se on. Tämä tyyli tuntuu tällä hetkellä siltä omimmalta. Toki tahdon olla monipuolinen ja oppia uutta, mutta kun jumittaa pahasti, on hyvä palata niihin tuttuihin ja hyväksi koettuihin lajeihin. :)