keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Aamun neljä ensimmäistä tuntia

Heips!

Tänään kävi hassusti - nukuin nimittäin pommiin koulusta. Mulla olisi ollut aamulla kaksi oppituntia ja sen jälkeen hypäreitä siihen saakka, että olisi pitänyt olla jo toisaalla. Heräsin kaksi tuntia liian myöhään ehtiäkseni tunnille, mutta käytin ajan ennen iltapäivän menoa kuitenkin hyödyksi: dramatisoin proosakässäriäni neljä tuntia putkeen.

Inttilesken päiväkirjan näytelmäversio siis etenee.

Ja hurjaa vauhtia eteneekin! Liuskoja on tuollakin versiolla kasassa jo nelisenkymmentä. Liuskoja kertyy toki helpommin, koska repliikkien välissä on aina tyhjää, mutta kuitenkin. Ja toimintaakin sain upotettua mukaan. Eräästä kohtauksesta tuli mielestäni aika hauska saatuani alatekstin suhteellisen vahvaksi. Taidan alkaa tajuta tätä dramaturgian iloa! 

Leikkauksetkin ovat onnistuneet entistä paremmin, mutta muutama kohta aiheuttaa silti päänvaivaa: takaumat. Jälleen kerran. Jos kuva vaihtuu tiuhaan tahtiin (puhutaan muutamista sekunneista), mutta paikat/tapahtumat ovat kuvissa eri (linkittyy yhteen hahmoon), niin missä vaiheessa kohtaus vaihtuu? Kuinka ne täytyisi kässäriin kirjoittaa? Jos joku viisaampi osaa kertoa, saa mieluustikin kommentoida kommenttikenttään.

Pohdintoja, oppimista, mukavuusalueen laajentamista. Siitä on tämä päivä tehty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti