perjantai 20. helmikuuta 2015

Kässärinäyte 1: Addiktio

Heippahei!

Multa on useampikin lukija pyydellyt kiinnostuneena näytteitä käsikirjoituksistani. Olen tosiaan aika lailla arastellut pätkien laittamista minnekään luettavaksi, mutta tulin siihen tulokseen, että se voisi teille lukijoille olla ihan mukava homma. Ja varmasti olisi hauskempaa muutenkin seurata prosessia, kun tietäisi edes vähän, millaista juttua väsään. :)

Ensimmäinen näyte on tällä hetkellä Studio Orfeuksen käsittelyssä olevasta "Addiktiosta", eli kolmannesta romaanikäsikirjoituksestani. Lyhyesti voin kertoa, että keskiössä on nuori nainen, jonka veli on pahasti huumekoukussa. Stoorissa päähenkilö, eli Elsi, lähtee pelastamaan veljeään huumehelvetiltä. Ote on 9. luvusta (sivulta 20).

* * *

Harhailtuani tarpeeksi kauan koulun käytävillä, menen tupakalle koulun edustalle. Istun yksin ja koetan selvittää päässäni viime päivien tapahtumia. Koulumenestys on mennyt alamäkeä siitä saakka, kun Topias lähti kotoa. Minulla ei ole täällä ystäviä, ei kavereita. Korkeintaan tuttuja. Jotkut moikkaavat koulun käytävillä, mutteivät sen enempää. Olen joka päivä yksin, koska eihän kukaan halua olla tekemisissä ihmisen kanssa, jonka isoveli on narkkari.

Isä on alkanut olla vain enemmän ja enemmän kotona. Ei se ole koskaan ollut mikään sosiaalisuuden multihuipentuma, mutta kyllä isä välillä kävi kavereidensa kanssa ainakin keilaamassa vapaapäivinä. Enää isä ei tee sitäkään. Meidän koko perhettä riivaa masennus. Imen savua keuhkoihini ja ajatukseni harhailevat. Tahtoisin Topiaksen olevan täällä. Synkät mustat pilvet peittävät pääni ja mustaavat mieleni. Miten tästä suosta pääsee eteenpäin?

”Myyks yhen röökin?”
”Ihan sama, ota täst.”, ojennan askia piri-Peten suuntaan.
”Kiitti, hei. Oot reilu muija.”, piri-Pete iskee minulle silmää ja menee kavereidensa luo sytyttämään tupakkaa.

Puhaltaessani savua ilmaan huomaan jonkun tuijottavan minua toiselta puolelta pihaa. Autot ajavat katseidemme välistä. Pojalla on musta huppari, jonka huppu peittää tämän päälaen. Tarkemmin en näe. Pojan kädet roikkuvat taskuissa ja tämä vain tuijottaa. Mikä minussa on niin mielenkiintoista? Minä olen vain Elsi. Elsi ilman veljeä, Elsi ilman äitiä. Tai on minulla Topias, mutta tämäkin on melkein irrottanut otteensa elämästä. 

6 kommenttia:

  1. Jippii, vihdoin! Kiitos todella paljon. Toivottavasti näitä tulee vielä paljon lisää, nyt on lukijoillakin mahdollisuus antaa palautetta. Jos on mitenkään mahdollista, olisi myös hauska nähdä vaikkapa pieni pätkä tekstiä alkuperäisessä muodossa ja sama pätkä korjattuna. Näkisi vähän miten teksti on muuttunut vaikkapa saamasi palautteen myötä (tietämättä sen tarkemmin kuinka spesifiä palautetta Orfeukselta saa...). Mutta iso kiitos :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan! Itse asiassa pohdiskelinkin sitä, että voisin laittaa tekstin "before & after" -postausta. Voi olla, että sellaisen väsäänkin joskus. :)

      Poista
  2. Hyvää ja kiinnostavaa tekstiä kirjoitat :) Tämä postaus inspiroi mua niin paljon, että kirjoitin sen takia eilen omaan kässäriini 5 sivua tekstiä ja editoin muutaman sivun, kiitos!
    Kuinkas pitkä tarina tää Addiktio muuten on, tai montako sanaa suunnilleen?

    VastaaPoista
  3. Oi, kiitos paljon! :) Ja hauskaa, että inspis iski sinnekin suuntaan. Addiktio on aika lyhyt, mutta on se saanut pituutta lisää vähän editoidessa: about 29 000 sanaa löytyi viimeisimmästä tiedostosta. :)

    VastaaPoista
  4. Hei jee, mä olenkin vähän miettinyt, että olisi kiva lukea kässäreitäs! :) Pilkkunatsina iskin silmäni ensimmäisenä kohtiin, joihin pilkku ei ihan kuuluisi, mutta kaiken kaikkiaan tykkään kyllä tyylistä jolla kirjoitat. Näitä lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, kiitoksia! Tosiaan, mulla lipsahtelee pilkkuja vähän joka paikkaan. Mutta mukavaa, että "maistuu". :D

      Poista