lauantai 7. maaliskuuta 2015

Lukukokemuksia -15 vol.3: Sirpa Puskala - Kiti, mun paras kaveri

Heips!

Vihdoinkin sain loppuun Sirpa Puskalan "Kiti, mun paras kaveri":n (WSOY, 1991). Aloitin kirjan jo jokin aika sitten, mutta väliin iskeytyi Hamlet ja sen analysointi - nyt sitten tartuin tähän teokseen ja lukaisin kerralla loppuun.

Lyhyesti kirja kertoo ystävyksistä, joista toinen on kaikkien bailujen ja menojen dramaattinen kuningatar ja johtaja, kun taas toinen jää auttamatta kaikessa jalkoihin, ellei jopa näkymättömäksi. Kaikki muistavat vain Kitin, puhuvat vain Kitistä. Siltikin Anna ja Kiti ovat parhaat kaverit.

Jokin kuitenkin muuttuu. Eräänä päivänä Anna näkee Kitin aivan toisenlaisena, kuin koskaan ennen. Heikkona. Pelokkaana. Kiti kuitenkin väittää vain esittäneensä ja alkaa entistä ärsyttävämmäksi piikittelijäksi, johon Annallakin menee lopulta hermot. Mutta siltikään Anna ei luovu Kitistä. Ei edes silloin, kun on jo liian myöhäistä.

Kirja parani mielestäni loppua kohden. Ensin mietin, odotanko liikaa, mutten joutunut pettymään. Mielestäni paras Sirpa Puskalalta lukemani teos, vaikka naisen esikoisteos onkin. Asiaan voi myös vaikuttaa se, että kertojaan oli liiankin helppo samaistua - olen elänyt kirjan kaltaisessa tilanteessa (joka ei kuitenkaan tähän mennessä ole onneksi päättynyt näin). Pohdin välillä itsekin, missä menee raja. Eräs asia kuitenkin ärsyttää - mutta oikeastaan vain hyvällä - nimittäin se, että Sirpalla on taipumus jättää hirveästi asioita avoimeksi. Tässä tapauksessa olisin kuumeisesti tahtonut lukea edes hieman pidemmälle siitä, mitä kahden henkilöhahmon välillä tapahtuu, tai tulee tapahtumaan! Tämä toinen osapuoli vähän niin kuin katosi. Se oli pienesti perusteltu, mutta olisin kaivannut jotain suurempaa, sillä odotus oli niin vahva. Asiaan viitattiin kuitenkin lopussa pienellä vihjaisulla, mutta olisin ihan hirvittävästi halunnut lukea edes yhden kohtauksen pätkän siitä, minne suuntaan asiat lopulta kulkevat.

Mutta toisaalta, eikö tämäkin ole taidon merkki? Saada lukija janoamaan lisää siihen saakka, että se melkeinpä ärsyttää. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti