sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Ohituskaistalla

Moi!

Kyllä, olen tänäänkin jatkanut Inttilesken dramatisointia. Nyt päästiin jo erääseen ydinkohtaan! Dramatisointi sujui ihan mukavasti, vaikka haasteita olikin matkassa. Hahmottelin myös muutaman seuraavan kohtauksen sisällöt, jotka dramatisoin varmaankin tässä ensi viikolla, jos ehdin. Vähän kyllä mietin, että mistä mihin leikkaan - tarvitseeko tuohon väliin jotakin. Mutta ei siitä sen enempää.

***

Tahtoisin pienesti palata viime vuoden lokakuuhun ja tähän postaukseen. Valitsin polkuni, vaikkakin se on mahdollisesti muutettavissa jossain vaiheessa, jos on tarvetta (en välttämättä halua, mutta saattaa olla pakko). Käännyin siis tienristeyksestä, jatkoin hitaasti matkaa. Turvassa. Melkein. Sen näkee sitten.

Tänään saavuttiin kuitenkin moottoritielle. Ohituskaista matkaa vierellä. Samaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa, ikään kuin. Voin matkata tasavauhtia ja ohittaa, molemmat mahdollisuudet ovat olemassa, eikä toinen sulje toista pois. Kuulostaa melkein liian hyvältä. Kolareita täytyy kuitenkin varoa, välttää. Parhain välttämismahdollisuus olisi varmasti olla ajamatta ollenkaan ja lukittautua jonnekin, mutta se ei ole minulle vaihtoehto. Ajan. Hyvää vauhtia, en liian hiljaa. Törmäysvaara on silti aina olemassa, eikä perille pääsy ole ollenkaan varmaa. Mutta silti niin moni ottaa sen riskin ja ajaa, vaikkei edes tiedä, pääseekö koskaan perille. 

Minä otan myös sen riskin. Kolareita on monenlaisia. On pienempiä ja on suurempia. Pieni kolhaisu ei tapa ketään ja voi silti jatkaa matkaa. Minä aion yrittää päästä turvallisesti perille. Voi olla että eksyn, voi olla että bensa loppuu, mutta jossain vaiheessa sen aina huomaa, kestääkö auto päämäärään saakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti