perjantai 6. maaliskuuta 2015

Puluja, pannaria ja tragikomiikkaa

Heippamoi!
Puluja Pasilassa.

Pääsin tänään aikaisin koulusta. Meillä oli vaan retki Messukeskukseen "Kuva&Kamera" -messuille ja sen jälkeen kotiin. Törmäsin muutamaan retkeilevään puluun kotimatkalla, kuten kuvasta näkyy. Mutta koska tämä on harrastus- eikä lifestyle-blogi, voisin mennä nyt niihin kirjoitusasioihin...

Oli tosiaan lyhyt päivä, joten virtaa riitti sitten Inttilesken dramatisoitiin. Miksi juuri siihen? Ihan siksi, koska se inspiroi tällä hetkellä eniten. Keskeneräiset kässärit eivät tosiaan ole jatkuneet vähään aikaan, mutta annan niille nyt aikaa. Ja Addiktiosta odotan palautetta. Mutta eiköhän sitäkin kohta puoliin taas minulle lähetellä. :)

Keksinpäs - ilmeisesti - ainakin yhden tehtävän uudelle sivuhahmolle tähän kässäriin! Ja se eräs tehtävä on laittaa päählö ajattelemaan. Lisäponnahduslautana tulevalle ovatkin sitten toisen, suuremmassa roolissa seikkailevan sivuhahmon elämäntilanne. Näin se oli alunperinkin, mutta mielestäni tuo lisäideani toimii ainakin tässä vaiheessa ihan hyvin, sitä on ehkä pienesti pohjustettukin.

Eli siis: edelleen hyvässä vauhdissa. Yhden asian kuitenkin kysäisin ohjaajalta, tuli tässä mieleen, että kuinkas pitkiä ne leffakäsikset - tai näytelmät - nyt ovatkaan... Lyhyempiä kuin romaanit ainakin, totta kai (yleisesti ottaen siis), mutta tässä ilmeni nyt eräs ongelma. Tällä hetkellä tässä dramatisoidussa versiossa on liuskoja jo lähemmäs 50 ja 1 liuska = 1min elokuvaa...mitä se tekeekään? Melkein tunti mennyt, eikä olla päästy edes kunnolla tapahtumien ytimeen. Leffat nyt harvoin ovat nelituntisia (poikkeuksena ainakin Tuulen Viemää ja Shakespeare Companyn Hamlet-näytelmän videoitu versio), joten jotain täytyisi tehdä. 

Ja se jokin olisi tiivistämistä. Mutta mistä tiivistää? Nämä uudet, mielestäni kuitenkin melko tarpeelliset, sivuhenkilöt ovat kummasti pitkittäneet tarinaa. Valotan myös sitä inttipojan elämää siellä intissä, koska ajattelin sen syventävän ja värittävän juttua. Ja muutama asia olisi luultavasti vaikeampi esittää, jos sinne suuntaan ei koskaan kamera kääntyisi. Tässä tulemmekin seuraavaan kysymykseen: ovatko ne oikeasti tarpeellisia? Inttielämä ei kuitenkaan kosketa juurikaan pääjuonta, vaikkakin tämä suhteen toinen osapuoli tuleekin paljon lihallisemmaksi tätä kautta. Alkuperäisessä versiossahan olin tehnyt sen kikan, ettei tämä inttipoika sano ainoatakaan repliikkiä: toiminta vain kuvataan tai mahdolliset, ne pienet ja harvat, repliikit kerrotaan. Mielestäni se oli hauska kikka, muttei toimi tässä. Ja inttipoika jäi todella ohueksi. Kuinka ohueksi tämän hahmon on nyt lupa jäädä, jos tapahtumat kuitenkin keskittyvät inttileskeen? Eivätkä välttämättä edes pelkästään inttileskeyteen, vaan tapahtumiin tällä jännittävällä ajanjaksolla päählön elämässä? Inttipoika oli oikeastaan alkuperäisessä melkeinpä pelkkä koriste, vaikka päählö siihen useasti viittasikin.

Mikäs nyt siis neuvoksi?


Lifestyle-puoleen vielä lyhyesti viitaten: tämän illan otsikko oli "Perjantai ja tragikoominen pannari". Kässärin vivahteet vaikuttavat näköjään omaankin elämään, hahah! Lueskelin netistä huvikseni Aristoteleesta (ps. Runousoppi ei ole vieläkään saapunut lähikirjastooni. Se on matkalla ja matkaa luultavasti koko viikonlopun - tai siis oikeastaan ei, sillä se ei varmaankaan kulje viikonloppuna mihinkään, mutta saan teoksen käsiini luultavasti maanantaina), unohdinpa sitten "puukottaa pannarista ilmat pihalle" (= eli siis tuhota nuo kuprut). Kun sen muistin, olivat kuprut jo jähmettyneet ja pannari vielä vähän paloikin siihen päälle. Palanein kohta on kätevästi piilotettu elefanttikäsinukkeni - joka muuten on ensimmäinen leluni koskaan - taakse. ;)

Minä 0 - Aristoteles 1

Mestarit eivät polta pannukakkuja
Minä poltin pannukakun
Minä en ole mestari

Loppukevennys, hahah! Meniköhän edes oikein (= muistanko lukiosta enää mitään)? Mutta joka tapauksessa, tragikomiikka on ainakin tänään ollut täällä läsnä.

2 kommenttia:

  1. Ihana runo ;) Henkilö, jonka luona olin kolme-nelivuotiaana hoidossa sanoi pannukakkua aina "kupruilevaksi elefantiksi" , tuli elävästi tuosta mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah! Kuulostaa kieltämättä hauskalta. Ja tuossa kuvassahan se melkein yhdistyy. :)

      Poista