tiistai 17. maaliskuuta 2015

Studio Orfeus: 7.lähiviikonloppu

Heippa!

Heti alkajaisiksi joudun kertomaan, että kustannustoimittajan pääsy lähiviikonlopulle valitettavasti estyi. Olimme toki pettyneitä - meistä kaikki olivat kovasti häntä odottaneet - mutta sairastumiselle harvemmin voi mitään. Suunnitteilla on kuitenkin, että tämä kustannustoimittaja tulisi mahdollisesti pistäytymään huhti- tai toukokuun puolella.

No mutta, mitä me sitten teimme lähiviikonloppuna?

Perjantai-iltana kävimme hyvin nopeasti ironiaa. Sivuttiin ironian eri tyyppejä, teimme yhden kirjoitusharjoituksen ja luimme läpi yhden ironisen novellin. 

Lauantaina ja sunnuntaina meitä opetti minun ohjaajani. Syvennyimme entistä enemmän henkilöhahmoihin - ne kun nyt vain sattuvat useimmiten olemaan romaaneissa aika keskeisessä roolissa, hehhheh. Henkilöhahmojen mielikuvat toisistaan ja näiden väliset suhteet olivat suurennuslasin alla. Itselleni pohdinta ei aivan hirvittävästi tuottanut tulosta, sillä suurin osa oli Addiktion kohdalla minulle "itsestään selvää", mutta sivuhahmojen suhtautumisessa toisiinsa avautui muutama lukko. Tai jo raollaan ollut ovi - eivät nekään aivan tuulesta temmattuja ideoita/pohdintoja olleet. 

En ole vielä päässyt toteuttamaan ideoitani - suututtaa! -, mutta varmaan tässä lähipäivinä. Kävi nimittäin niin, että perjantaina läppärini hiiri lakkasi toimimasta. Tai ei kokonaan, mutta lagasi urakalla niin, että minkään tekeminen koneella oli aikas mahdotonta. Myöskin äänessä ja sen toistamisessa oli suuria ongelmia, joka sekin haittasi yllättävän paljon minkään tekemistä: minä kun kuuntelen aina musiikkia editoidessa/muita kirjoitusjuttuja duunaillessa. Tarvitsen sitä taustamelua, muuten en pysty keskittymään. Ja nimenomaan kuulokkeet korvilla - en myöskään kykene keskittymään ilman kuulokkeita, vaikka musiikkia tms. olisikin. En tiedä, mistä johtuu. Siitä on vain tullut sellainen rutiini.

...niin, unohdin mainita, että nyt asian pitäisi olla korjattu! Elikkä takaisin duuniin. :)


Loppuun vielä 1913 vuoden Kalevala. Tämän parissa tulen viettämään aikaa nyt pari viikkoa. Sain noinkin vanhan painoksen antikvariaatista vain kahdella eurolla! Ja mitä sen välistä löytyikään? Neliapila! Ehkä tuo apilainen tuo minulle onnea kevääseen. :)

2 kommenttia:

  1. Harmi tuo kustiskäynnin peruuntuminen, olitte varmasti odottaneet sitä tosi innoissanne. No, toivotaan että aikatauluun mahtuu uusi visiitti vielä keväällä. :)

    Ihana tuo apilatarina! Juuri sellainen arkielämän sattuma, jonka laittaisin itse kirjaan. Onnea kevääseen täältäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli tosi harmi. Mutta näillä näkymin tämän kustiksen pitäisi saapua ohjailemaan meitä toukokuussa. :) Ja joo, aikas hassu tuo! En osaa arvatakaan, kuinka kauan se apula on tuolla välissä ollut... :D Kiitos paljon ja tsemppiä sinnekin kovasti!

      Poista