maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kaikki on liian mahdollista

Moij!

Naputtelua, naputtelua. Tänään on ollut työntäyteinen päivä, kaiken kaikkiaan. Herätys oli aikaisin erään pakollisen menon takia, mutta oikeastaan se oli ihan positiivista, sillä olen saanut paljon aikaan tänään!

Ensinnäkin, jatkoin jälleen kerran Ellinoora-kässäriä. Olin jo päättänyt aikaisemmin, että eräs toinen hlö on tiettyjen vastoinkäymisten takana, mutta vaihdoin lennossa toiseen, paremmin perusteltuun vaihtoehtoon, joka ei kuitenkaan ole kovin arvattavissa. Jänniä juttuja ja draamaa, jes!

Kirjoitinpa yhden kohtauksen lisää Inttileskeenkin. Tärkeän paljastuksen toiselle sivuhahmolle, joka toisaalta tulee katsojille jo aiemmin ilmi. Edelleen teiniraget tästä asiasta, mutta pakko siitä on yli päästä, jos tahtoo saada tämän tehtyä!

Ja juu, Kalevala-kässäriäkin hahmottelin lisää, kun innostuin kovin! Sain hyvää palautetta tiimityöläiseltäni edellisestä kohtauksesta oikein huutomerkin kera - hahaa! Mutta oikeastaan nämä uudet hahmottelut taitavat hävitä hieman tuolle ensimmäiselle, se oli vähän parempi. Niin. Painotus sanalla HAHMOTTELU. Jeps. Eteenpäin mennään silti sata lasissa! Kohti tulevia seikkailuja, luultavasti ensin hieman pienempiä, mutta jostain täytyy aloittaa, eikö? :)

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Draamaa - kahdenkin projektin osalta

Moikka!

Tossa torstaina, päivällä ja illalla, jatkoin vielä Ellinoora-kässäriä jonkun verran. Draamaa ja hieman lisää draamaa. Päählön vanhempiinkin sain vähän eloa. Ja tekaisin ehkä aika hauskankin kohtauksen päählön ja suuressa sivuosassa olevan hlön välillä.

Meinasi jo tulla ongelmia, kun tuntui, etten saa aikaiseksi mitään muuta, kuin dialogia dialogin perään. Olenko kenties pääni sisällä matkustanut liikaakin elokuvakäsikirjoittamisen ihmemaahan? Hahah! Mutta kyllä sitä kerrontaakin sitten lopulta syntyi ja kaikki meni ihan jees. Liuskojakin tuli lisää taas miltei kymmenen, joten teksti etenee aika huimaa vauhtia.

Perjantaina - siis eilen - luin erään tarinan Kalevasta, josta aiomme tuota elokuvaa väsätä. Tein kunnon muistiinpanot, tällä kertaa hieman yksityiskohtaisemmat, jotta tarina pitäytyisi edes jotenkin alkuperäisessä - tai vähintääkin tunnistettavana. Ajatuksia heräsi ja naputtelin niitä ylös. Ehdin jo hieman keskustella tämän toisen osapuolen kanssa muutamista ja sovimmekin jo jotain. Yhteistyö on näin aluillaankin sujunut jo mukavasti! Kivaa, että minuunkin luotetaan tässä asiassa. Usko omaan tekemiseenkin kasvaa taas.

Hahmottelin tässä tänään huvikseni erästä kohtausta, josta minulle heräsi mielikuvia. Jälki ei ole parasta mahdollista, mutta se onkin vasta raakile. Kestää ehkä hetken, ennen kuin tähänkin juttuun pääsee kunnolla sisään. Itselläni käy usein niin, että aluksi kirjoitusjälki on hieman kankeaa, mutta kun homma vie kunnolla mennessään ja ui syvällä niissä vesissä, niin alkaa oikeasti syntyäkin jotain painokelpoista! Luotan siihen, että tämänkin projektin kanssa niin käy, sitten aikanaan.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Ellinoora-stoori jatkuu

Heips!
Kuva Ahlmanin tiloista Tampereelta.

"Tänä yönä voin kirjoittaa", lainaten Pablo Nerudaa. Juu, tänä ja viime yönä on naputeltu taas Ellinoora-kässäriä eteenpäin! Sain tärkeälle sivuhahmolle jonkun verran draamaa: ainakin alustin tulevaa ja suksetkin menivät päählön kanssa ristiin. Tuo sivuhahmo on aika symppis. Toivoisin päählön näkevän enemmän hyvää tässä, kuin eräässä toisessa, mutta katsellaan.

Liuskoja on kasassa nyt vähän päälle 50. Hassua, tsekkasin, että olen aloittanut kässärin 2013 loppuvuonna ja vasta tässä mennään! Mutta toisaalta Kuuprinssi on vetänyt pitkään enemmän mukaansa. Tällä hetkellä asia on toisin. Kuuprinssi on edelleen jäähyllä. Eiköhän se loppukliimaksi jotenkin synny: oikeastaan tekstissä on aivan helvetisti korjattavaa ja paranneltavaa senkin edestä. Ei se nyt niin huono ole, mutta toteanpa vain, että jumalauta fantasia on haastavaa. Tämä on juurikin niitä lajeja, jotka varmaankin sopivat enemmän sellaisille kirjoittajille, jotka vähän suunnittelevatkin stoorejaan etukäteen, hahah! Mutta kokeiltu ainakin on. Eikä se tähän jää, ei toki, mutta tarvitsen runsaasti aikaa kaiken järjestelyyn, suunnitteluun, korjaamiseen ja läpikäymiseen.

Tosiaan. Yöt taitavat taas olla pyhitettyjä kirjoittamiselle? Näin saattaa olla. Täytyisi kyllä nukkuakin, että huomenna jaksaisi treenata kevättä varten. Nimittäin pääsykokeita varten.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Hyvä päivä

Heippa!
Muikea. Ja ihan syystä.

Nykyisen kouluni keskeytin väliaikaisesti keskittyäkseni tämän kevään projekteihin ja muihin juttuihin. Opettajani halusi tietää, mitä oikein siellä Orivedellä duunailen, joten lähetin luettavaa: ja sain aivan mahtavaa palautetta! Opettajani oli kuulemma lukenut 135-liuskaisen käsikirjoitukseni yhdeltä istumalta - ja kehui, että aivan valtavasti potentiaalia. Tulin erittäin iloiseksi tuon edellisen lähiviikonlopun jälkeen.

Lähetin esimakua työstäni myös Kalevala-projekti-partnerilleni ja silläkin suunnalla oltiin tyytyväisiä. Vähän jännitti, kun ko. henkilö ei oikein voinutkaan tietää, mitä osaan ja mitä en, kun minun tapauksessani ei vain voi kävellä tuonne kirjastoon ja tsekata työni tuloksia. Mutta oikein positiivista palautetta tuli jo alun perusteella. 

Taisin vakuuttaa taas muutaman henkilön. Hyvä on mieli ja innokas tarttumaan tämän kevään haasteisiin! Ei muuta tänään. Yritän epätoivoisesti ladata akkuja touko-kesäkuuta varten, mutta se ei ole täysin vielä onnistunut, koska tekemisen into vie niin voimakkaasti mennessään!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Studio Orfeus: 8. lähiviikonloppu

Ciao!
Tiivistettynä lähiviikonloppuni: 
sain myös ensimmäistä kertaa alas mustaa kahvia (yleensä se maito lorahtaa kyllä joukkoon), 
eikä ollut edes niin kamalaa!

Ja niin on jo kahdeksas lähiviikonloppu takana. Tällä kertaa oleilimme poikkeuksellisesti Tampereella! Tämän oli tarkoitus olla jo toisiksi viimeinen, mutta meille on luvattu elokuulle yksi ekstraviikonloppu, joten ei sitten olekaan. Ja voihan olla, että jatkan vielä toisenkin vuoden, kuka tietää!

Meillä oli tällä kertaa kirjailija- tai oikeastaan runoilijavieras. Kävimme läpi erilaisia kirjoitustyylejä, esimerkiksi älyllistä kerrontaa, aisteilla lukijaa koukuttavaa ja tunteita enemmän kuvaavampaa tekstiä. Muiden tyylit olivat aika selkeät, mutta minun kohdallani oli vähän epäselvyyttä: editoitavan teokseni (tai sen pätkän, jonka luin) mukaan olisin tällainen aisteja paljon käyttävä, mutta toisen tehtävän perusteella olisinkin tällainen tunnetyyppi. 

Kukaan tuskin on täysin tyylipuhtaasti mitään näistä, mutta liikaakaan ei kuulemma saisi sekoittaa. Hassua tässä on se, että sain aikoinaan kritiikkiä liiasta "tunteiden selittelystä" ja niiden kuvaamisesta, joten olen pikkuhiljaa ajautunut enemmän sinne aistipuolelle, joka mielestäni kyllä toimii. 

Itse asiassa tämä meidän ohjaajamme ei oikein lämmennyt minun tekstilleni muutenkaan, mutta toisaalta keski-iän jo ylittänyt runoilijaohjaajamme ei oikeastaan olekaan teokseni kohderyhmää. Muualta olen saanut kyllä hirveästi positiivista palautetta, joten ei tämä nyt maailmaa kaada. Toki kritiikki on hyvä ottaa vastaan ja varmasti tekstissäni on vielä kehitettävää - varsinkin, kun tällä editointikierroksella emme oikeastaan ollenkaan (tai ainakin hyvin vähän) ole keskittyneet kieleen, vaan muihin, teosta koossa pitäviin asioihin, eikä siitä kielestä oikein mitään huomautuksiakaan ole tullut. Ja sen lisäksi olen meistä ainoa, joka työstää puhtaasti nuortenkirjaa, joten senkään vuoksi en sitten varmaankaan erottunut edukseni. Tai sitten on vain fakta, että kerrontani ei ole hallussa, mutta uskoisin, että siitä olisi minulle edes jotain vinkkailtu tälläkin kierroksella, jos olisin pahasti hakoteillä.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Kalevala-leffaprojektiin tiimityöläinen löytynyt!

Moikka!

Juu, eli tällaista ilmoitusluontoista - hämäräperäistä sellaista - asiaa vain. Postasin täällä, että käsisinspis Kalevalan innoittamana iski! Nyt löysin tyypin, joka lupautui tähän mukaan! Ja hyvän tyypin löysinkin, sillä ko. henkilöllä on ammattitaustaa mm. kirjailijana ja muusikkona (tai oikeastaan aika moneltakin alalta).

Kaikki kävi oikeastaan puolivahingossa: Facebookista todellakin on hyötyä. Liityin erääseen kirjoittajaryhmään, jonka huomasin suositelluissa ryhmissä (pari ystävää löytyy tästä ryhmästä). Uskaltauduin siellä kyselemään, josko kukaan olisi halukas tällaiseen projektiin ja kaikki suosittelivat minulle tätä henkilöä, joka lopulta lupautui mukaan - ja mainitsi vielä, että oli itsekin pohdiskellut jotain tällaista!

Ihan mahtavaa. Jännittää hurjasti, mutta ehdimme jo hieman ideoida tätä juttua, ihan pienesti kylläkin. Molemmilla on kevällä hyvin tiukka aikataulu, mutta sovimme kesällä starttaavamme proggiksen kunnolla käyntiin. Tästä tulee vielä jotain!

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Vähän lisää editointia + Inttileski-kässärikriisi

Moigs!
- Pat Bravo (kuva Instagramin ihmeellisestä maailmasta)

Sain jotain aikaiseksi. Pieniä lisäyksiä edelleen, kylläkin. Joskus ne pienetkin lisäykset riittävät. Ymmärsin, ettei tässä enää mitään kauhean isoa ja radikaalia tarvitse tehdä, mutta sekään ei tietenkään ole poissuljettua. 

Pienillä lisäyksillä mentiin myös sivuhahmon kehittelyssä. Voi olla, että se vaatisi jotain suurempaakin, mutta olen taas kerran sokea omalle tekstilleni. On kohtia, jotka olivat mielestäni jo hyvällä mallilla, mutta muutamaan kohtaan naputtelin sellaisia pieniä tsydeemejä, jotka tuovat vähän eloa stooriin. Ja hahmoon, luulisin.

Kuten viime postauksessa mainitsin, nyt keskitytään kokonaisuuteen. Siispä lähetin ohjaajalleni juuri n. 80 liuskaa tekstiä arvioitavaksi! Hahah. Mutta ei kuulemma haitannut. Näin tämän parhaana ratkaisuna, niputin kahden sivuhahmon kaikki kohdat, joissa he ovat läsnä, yhteen pötköön ja lopun siihen samaan, kun loppuun tein enemmänkin korjailuja. Pohdin, että siitä näkee parhaiten kunkin hahmon kehityskaaren ja olisi helpompi kertoa, mikä on mahdollisesti pielessä. 

Etukäteiskiitokset ohjaajalleni jo nyt! Työn määrä on suuri, mutta kun kerta tässä vaiheessa jo ollaan, niin mitä muutakaan sitä olisi tehnyt :D

***

Ja sitten toiseen asiaan:

Inttilesken päiväkirja - oli se sitten näytelmä/romaani/leffakäsis. Kärsin suuresta kriisistä sen suhteen. Dilemmasta. Jostain. Olen herännyt siihen todellisuuteen, että mun stoori on aivan hirveä! En niinkään viittaa siihen, että se olisi huonosti kirjoitettu - ennemminkin siihen, että juoni on aivan karsea! Lähinnä niin, että miltei ainoalle hyvälle ihmiselle siinä käy huonosti ja kaikki muut ovat täysiä kusipäitä. 

Melkein. Voi olla, että ylireagoin, mutta nyt täytyisi pohtia, mitä tahdon tarinallani viestiä. Kummatkin vaihtoehdot, jotka tästä nyt äkkiseltään heräävät, ovat sellaisia, joita en tahtoisi tarinani sanomaksi. Mutta kuitenkin on draaman kannalta herkullisinta, että tarinassa käy näin. More action, more drama, more feelings. Jotain sinne suuntaan. Mutta melkein kärsin kirjoittaessani tätä - juttu tuntuu niin elämäkielteiseltä. Ei nyt ihan, todellakin kärjistän, mutta pyörin mm. seuraavien kysymysten äärellä: "Haluanko viestiä, että pettäminen kuuluisi antaa anteeksi?" -> terv. en keksi ainuttakaan syytä, miksi eräs henkilö antaisi pettämisen anteeksi (voi kyllä liittyä siihen, että henk.koht en tätä pystyisi tekemään ja se rajoittaa) vai "Haluanko viestiä, että jos menet inttiin, suhteesi on tuhoon tuomittu?" -> Ei, en halua sitäkään. 

Tämä minun täytyisi selkiyttää itselleni, ennen kuin minun on mahdollista kirjoittaa juttu loppuun saakka - uudestaan. Nykyisessä romaaniversiossa perustelut ovat aivan liian hataralla pohjalla, joka tarkoittaa sitä, etteivät ne ole uskottavia eivätkä toimi. Tai toimivat liian helposti. Jutusta ei käytetä sen koko potentiaalia, joka ärsyttää itseäni henkilökohtaisesti erittäin paljon (myöskin niissä jutuissa, joita en ole itse kirjoittanut). Mielestäni mitä enemmän draamaa, mitä kärjistetympiä juttuja, sitä paremmin homma pelaa ja vaikuttaa katsojan/lukijan tunteisiin. Tähän pyrin minäkin. Tahtoisin vain seistä stoorini takana, mutta juuri tällä hetkellä se on vaikeaa.

...mutta ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu?

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Studio Orfeus: edellisen palautteen pohjalta editointia

Moooij!

Eilisen ja tämän päivän olen ahkerasti editoinut. Asiat, henkilöt, kaaret... kaikki alkaa selkiytyä ja kirkastua mielessäni pikkuhiljaa. Tai aika nopeastikin oikeastaan. Sain muutaman lunastuksenkin aikaiseksi. 

Äsken editoin ihan viimeistä lukua - lisäilin sinne kohtaamisen muutaman sivuhenkilön kanssa, jotka olivat ehkä pienesti jääneet huomiotta lopussa. Keksin aika hauskankin jutun, mielestäni toimii! Tai ehkä toimii. En ole aivan satavarma. Mutta henkilöiden suhde kehittyi, saatiin stoori myös tältä osin päätökseen. Juttu jää ehkä hieman auki, muttei liikaa. Tai en nyt sanoisi välttämättä "auki", mutta loppu jää mielikuvituksen varaan. Ja mielestäni se on vain positiivista - kaikkea ei tarvitse ruotia täysin loppuun saakka.

Tärkeän sivuhahmon persoonallisuutta pitäisi tuoda vielä vähän paremmin esille. Se tarkoittaisi luultavasti sellaisia pikkulisäyksiä, mutta tätä en ole vielä ehtinyt tehdä. Toisaalta homma on aika kirkkaana mielessä, toisaalta se aiheuttaa päänvaivaa. Kuinka ilmaista? Mikä olisikaan herkullisin keino? Minulle on monesti sanottu, että kaikkea ei tarvitse tehdä heti samalta istumalta, mutta minun on vaikea olla toimimatta, kun ideoita syntyy ja halu saada jotain aikaan on niin kova! Hahhah.

Mutta kuten Orfeus-ystäväni asian ilmaisi, olen jo pitkällä. En nyt sano, että lopussa, mutta aika pitkällä kuitenkin. Kyllä tämä tästä vielä saadaan päätökseen, ja hyvin sittenkin! Pian onkin jo seuraavan käsikirjoituksen editoinnin aika ;)

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Studio Orfeus: palautetta vähän ympäri kässäriä, ennen kaikkea lopusta

Hejsan!

Nyt tupsahti palautetta! Johan siitä olikin vierähtänyt tovi. Mutta tässä on elämässä ollut nyt kyllä vaikka mitä meneillään miltei koko kevään ajan - ja vielä paljon edessä - joten en olisi juuri ehtinytkään paneutua Addiktioon. Tässä meinaa jonkinasteinen burn out:kin iskeä.

Palautetta tuli siis miltei 40 liuskasta. Paketissa oli lukuja alusta, lopusta ja keskeltä: niitä, jotka käsittelivät muutamaa sivuhenkilöäni ja päählön suhdetta heihin. Henkilöiden kaaria ja semmoista, ne olivat nyt suurennuslasin alla. Ja näiden lisäksi koko loppu: kliimaksineen kaikkineen.

Kaiken kaikkiaan palaute oli hyvin positiivista. Äkkiseltään vaikutti, ettei ollut (taaskaan) juuri yhtään korjattavaa. Mutta tarkasteltuani huomiot paketin lopussa ymmärsin, että nyt on kyse kokonaisuuden kehittämisestä. Olen siinä pisteessä, että kaikki luvut on tsekkailtu läpi ja korjattu jotain, jos on tarvittu ja nyt olisikin seuraavaksi vuorossa kokonaisuuden arviointi ja kehittely. Tutkiminen, pohtiminen. Voisiko jotain juttua korostaa? Mitä pitäisi selventää? Mikä toimii kokonaisuuden kannalta ja mikä ei? Onko syytä kehittää jotain vieläkin pidemmälle? Tarvitaanko jotain lisää vai ei?

Niin, ja sitten tietenkin kaikki tällaiset pikkujutut, kuten henkilöhahmojen mahdollinen erottuminen puheessa, tai onko hlöhahmoilla joitain tunnistettavia juttuja muuten tms.

"Voimakas tarinamaailma ei jätä kylmäksi, olet rakentanut uskottavan kliimaksin ja finaalin loppuratkaisun."

- Joo, ja itsehän juuri ennen palautteen vastaanottamista angstasin, kuinka kaikki kirjoittamani teksti on taas täyttä paskaa, eikä kukaan tahtoisi lukea niitä muuta, kuin säälistä. Palaute piristi kummasti!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

3 vuotta

Moij!

Oli nyt pakko tulla tänäänkin postaamaan. Olen saanut Inttilesken dramatisoitua versiota oikein hyvin eteenpäin, palaset loksahtelevat paikoilleen oikein pikavauhtia! Se suunnitelma uudelle sivuhahmollekin toimii paremmin kuin hyvin, jesjes! Alatekstin kanssa pelaaminenkin alkaa sujua, actionia ja draamaa ainakin on naputeltu oikein paljon. Nautin viimeisten kirjoittamieni kohtausten kirjoittamisesta hirveästi, oikein mässäilin niillä, haha!

Hyödyksi käytetty viimeinen lomapäivä - ihan hyvä vaan, kun tämä onkin viimeinen sellainen hetkeen.

Halusin myös tulla päivittämään sen vuoksi (huomenna en välttämättä ehdi), sillä HUOMENNA tulee tasan kolme vuotta blogini perustamisesta. Kolme vuotta! Voi, kun aika on hurahtanut. Eihän tämä blogi nyt vielä kovin iäkäs ole, mutta olen jaksanut postailla tänne jo useamman vuoden ajan aktiivisesti - välillä kylläkin vähän vähemmän aktiivisesti, mutta se on korjattu sitten aina vähintään muutaman kuukauden päästä huikealla postausvyöryllä. Hahah!

Huomaan, että blogini tyyli on aika lailla muuttunut: ensin postailin vain jotain novellin kaltaisia pätkiä, välillä runoja, sun muuta sellaista sälää. Ensimmäisenä blogivuotena, muutama kk ennen blogin syntymistä aloitin ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni, "Inttilesken päiväkirjan", kirjoittamisen. Pidin kuitenkin kirjoittamiseen liittyvät asiat aika tiiviisti oman pääni sisällä, enkä kässärijuttuja hirveästi tänne jakanut. Tässä kolmen vuoden varrella on kuitenkin käynyt niin, että projekteja on päällekäin aina monta ja into puhua niistä on kasvanut aivan valtavasti, joten en vaan pystynyt enää pitämään suutani tukossa! 

Mutta ehkä mukavampi näin, vai mitä?



Pienesti eteenpäin

Moikka!

Tänäänkin on päästy vähän eteenpäin dramatisoinnin kanssa. Pääsin kirjoittamaan jännittäviä kohtauksia, nyt ollaan jo jokseenkin tapahtumien ytimessä. Yhdistin myös kolme lukua yhdeksi kohtaukseksi, tapahtumat sai siten linkitettyä ihan mukavasti toisiinsa ja jaarittelultakin säästyttiin, jes!

Liuskoja on jo about 90. Olen tässä pohdiskellut, jos kuitenkin pyyhkisin pois ne inttiosuudet, ne kun eivät juuri tuo pääjuonen ympärille mitään uutta. Ne valottavat kyllä päählön poikaystävää enemmän, mutta tämän poikaystävän rooli koko tarinassa on hyvin pieni, vaikka hänestä kyllä puhutaankin. Sivuhenkilö, tärkeä olla olemassa, muttei suurta roolia juonessa. Kohtaukset olisivat kyllä ihan kiinnostavia varmasti ja leikkaukset kohtausten välillä onnistuivat mukavasti niiden ansiosta, mutta pituutta alkaa jo nyt olla liikaa - tai ainakin sen puolesta, että pääjuonta on vielä paljon jäljellä, poislukematta tietenkään tärkeitä sivujuonia! Jostain on aivan pakko tiivistää, ellen ole luomassa tästä esimerkiksi pientä tv-sarjaa, joka sekään ei tietenkään ole poissuljettua - se voisi ehkä jopa toimia!

En kuitenkaan nyt ala hätiköityjä poistoja tekemään, vaan sulattelen tätä ihan rauhassa. Kuten olen 100 kertaa tänne kirjoittanut, yritän saada ensin raakaversion kasaan. Olen kyllä hyvin innoissani tästä! Tuli Inttileskestä sitten elokuva, näytelmä tai pieni tv-sarja, olen iloinen, että päätin ryhtyä toimeen. Hyvin todennäköisesti Inttileski tulee toimimaan paremmin jonain muuna, kuin romaanina, mutta jos ei ota toimiakseen, tämän dramatisoidun version pohjalta voi ehkä kirjoittaa taas uudestaan! Tai napata vähintäänkin ideoita, sillä tarina on nyt jo kehittynyt mielestäni parempaan suuntaan - kiitän osalti Studio Orfeusta!

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Kässärinäyte 2: Inttilesken päiväkirjan dramatisoitu versio


Tässä ois minimaalinen pätkä kohtauksesta 47 Inttilesken päiväkirjan dramatisoidusta versiosta. Pätkä ei ole mitenkään ultimaalisen hieno, sillä se on ihan ensimmäinen versio tästä kohtauksesta (tätä kohtausta ei ollut olemassa romaanikäsikirjoituksessa laisinkaan). Ajattelin vain vähän valottaa, mistä olen puhunut muutamassa edellisessä postauksessa: sivuhenkilöiden välille rakentamastani draamasta.

Kohtaus ei tietenkään tällaiseen screencapiin mahtunut kokonaan, vaikkei se pitkä ollutkaan. Tästä tarvitsisi ehkä tietää, että kohtauksessa hlöt puhuvat keskenään puhelimessa, kumpikin tahoillaan. Pyrin rakentamaan koko kohtauksen niin, että kummankin olinpaikka näytettäisiin, sillä koen, että katsojan on tarpeellista tietää se, missä kumpikin on. Ihan juonenkin kannalta.

Mutta siis, tänään on dramatisointi taas jatkunut! Eilisen pidin ansiokkaasti lomaa ja tänään tässä illalla jatkoin kässäriä muutaman kohtauksen verran. Käsikirjoituksen eräs ydinkohta oli rakennettava hieman eri tavalla, sillä tätä ei näytetty alkuperäisessä ollenkaan. Rakensin sen käyttäen pohjana päählön unea (uni, jonka olin kirjoittanut romaanikässäriin), siitä tuli ihan kelvollinen. Parempi ainakin, kuin se uni, joka se alunperin oli. Ja tämä oli tarpeellista koko homman kannalta.

Semmoista. :)

P.S. En ole opiskellut tuntiakaan elokuvakäsikirjoitusten kirjoittamista, se voisi olla ihan hyödyksi. Haha!

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Mikä loma?

Heips!

Pääsiäisloma. Painopisteen kuuluisi ainakin näillä stressileveleillä olla sanalla "loma", mutta kävipä toisin. Kirjoittamisen jano oli niin suuri, että päädyin dramatisoimaan Inttileskeä taas pidemmälle - pääsinhän jo maanantaina vauhtiin!

Aloitin viime postauksen suunnitelmani soveltamisen käytäntöön. Itse asiassa huomasin, että olin pienesti kirjoittanut päählön kaverin vaikutuksesta päählöön tuonne alkuperäiseenkin käsikirjoitukseen, mutta kaveri ei sen enempää ollut mukana juonessa - vain pienenä mainintana. Aikaisemmin kerroinkin, että jouduin lisäilemään taas muutaman sivuhenkilön tähänkin projektiin - juurikin tuollaisen päählön kaverin - ja nappasin alkuperäisestä tekstistä vähän lisäideaa tähän suunnitelmaan! Toimi ihan mukavasti, nidoin verkkoa henkilöiden välille vähän enemmän ja draamaa syntyi.

Mainitsin myös jossain vaiheessa, varmasti useammankin kerran, että pituus on tämän jutun kohdalla erittäin suuri ongelma. Ja suuremmaksi se koko ajan kasvaakin, sekä ongelma että käsikirjoitus. Yritän olla huolehtimatta siitä itkupotkuraivareihin asti ennen kuin raakaversio tästä muodosta on kasassa, mutta pitäen hommaa silmällä kuitenkin. Olen edelleen viskannut surutta tapahtumaköyhät luvut ja kohdat roskakoriin, mutta jostain sitä pituutta sinne koko ajan ilmestyy. Sivuhenkilöt kun pitää saada lihallisiksi ja tapahtumat yms. täytyy rakentaa kunnolla, niin tarinaahan siitä syntyy. Varmasti kuitenkin edes muutaman liuskan verran on varaa tiivistää joitain turhia kohtia pois, mutta sen aika on sitten kun näen, millaiseen muotoon tämä tästä kehittyy.

Jotain on taas saatu siis aikaiseksi! Tässä olisi kyllä ihan ultimaalisen pakko vähän levätäkin välillä, ettei pää räjähdä, mutta tämä kirjoittaminen vie niin tehokkaasti mennessään, että se on miltei mahdotonta. Onko tämä nyt sitä, mitä ohjaajamme kutsuu "häiriötilaksi"? Hahah!