sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Studio Orfeus: 8. lähiviikonloppu

Ciao!
Tiivistettynä lähiviikonloppuni: 
sain myös ensimmäistä kertaa alas mustaa kahvia (yleensä se maito lorahtaa kyllä joukkoon), 
eikä ollut edes niin kamalaa!

Ja niin on jo kahdeksas lähiviikonloppu takana. Tällä kertaa oleilimme poikkeuksellisesti Tampereella! Tämän oli tarkoitus olla jo toisiksi viimeinen, mutta meille on luvattu elokuulle yksi ekstraviikonloppu, joten ei sitten olekaan. Ja voihan olla, että jatkan vielä toisenkin vuoden, kuka tietää!

Meillä oli tällä kertaa kirjailija- tai oikeastaan runoilijavieras. Kävimme läpi erilaisia kirjoitustyylejä, esimerkiksi älyllistä kerrontaa, aisteilla lukijaa koukuttavaa ja tunteita enemmän kuvaavampaa tekstiä. Muiden tyylit olivat aika selkeät, mutta minun kohdallani oli vähän epäselvyyttä: editoitavan teokseni (tai sen pätkän, jonka luin) mukaan olisin tällainen aisteja paljon käyttävä, mutta toisen tehtävän perusteella olisinkin tällainen tunnetyyppi. 

Kukaan tuskin on täysin tyylipuhtaasti mitään näistä, mutta liikaakaan ei kuulemma saisi sekoittaa. Hassua tässä on se, että sain aikoinaan kritiikkiä liiasta "tunteiden selittelystä" ja niiden kuvaamisesta, joten olen pikkuhiljaa ajautunut enemmän sinne aistipuolelle, joka mielestäni kyllä toimii. 

Itse asiassa tämä meidän ohjaajamme ei oikein lämmennyt minun tekstilleni muutenkaan, mutta toisaalta keski-iän jo ylittänyt runoilijaohjaajamme ei oikeastaan olekaan teokseni kohderyhmää. Muualta olen saanut kyllä hirveästi positiivista palautetta, joten ei tämä nyt maailmaa kaada. Toki kritiikki on hyvä ottaa vastaan ja varmasti tekstissäni on vielä kehitettävää - varsinkin, kun tällä editointikierroksella emme oikeastaan ollenkaan (tai ainakin hyvin vähän) ole keskittyneet kieleen, vaan muihin, teosta koossa pitäviin asioihin, eikä siitä kielestä oikein mitään huomautuksiakaan ole tullut. Ja sen lisäksi olen meistä ainoa, joka työstää puhtaasti nuortenkirjaa, joten senkään vuoksi en sitten varmaankaan erottunut edukseni. Tai sitten on vain fakta, että kerrontani ei ole hallussa, mutta uskoisin, että siitä olisi minulle edes jotain vinkkailtu tälläkin kierroksella, jos olisin pahasti hakoteillä.

2 kommenttia:

  1. Kehittymisen varaa on varmasti kaikilla, mutta kannattaa muistaa, että maailman menestyneimmilläkin kirjailijoilla on omat kriitikkonsa. Koskaan ei pääse tilaan, jossa teksti sytyttäisi kaikki lukijansa. Uskon kyllä, että sinusta on vielä moneksi. Älä lannistu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Katsellaan nyt, mihin tämä vie. :) Kiitos tsempeistä ja sinne saman tien takaisin!

      Poista