sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Eilen jatkui Ellinoora

Moikkis!

Tosiaan. Viime yönä kirjoitin Ellinoora-käsistä pitkästä aikaa eteenpäin. Hiukan tahmeaa, jähmeää, mitä lie se oli, mutta kuitenkin jotain.

Itse asiassa stooria on suunniteltu hieman pidemmälle. Tai kuinkas muutenkaan, mutta se, miten siihen pisteeseen päästään on hiukan pimennossa vielä. Mutta eiköhän se tästä! Huolettaa vähän kyllä, kärsinkö nimenomaan samoista ongelmista tämän käsikirjoituksen kuin Addiktionkin kohdalla. Nyt osaisin varmastikin silti tehdä asioiden eteen ainakin enemmän, kuin vuosi sitten. Enköhän opi vielä.

Sain tuossa muutama yö sitten palautetta kavereilta. Ellinooraa on siis kasassa hiukan alle 80 liuskaa ja kaverit lukivat tekstin yhdeltä istumalta - ei kuulemma voinut mennä nukkumaan, ennen kuin oli luettu! Palautteeseen eksyi ainakin ilmaisu "niin mielenkiintoinen" ja spekuloitiinkin, mihin suuntaan tarina etenee. Hauskoja ideoita kyllä, kun niitä kuulin. Ehkä käytänkin niistä muutaman, muistaakseni olin osaa vaihtoehdoista pohtinut hieman itsekin. Jee!

lauantai 30. toukokuuta 2015

Takaumia ja uusia hahmoja

Moj!

Jos eilen oli vielä luku kuusi Riittämättömään kirjoittamatta, on nyt luku kahdeksankin jo kirjoitettu. Olen tänään päässyt hyvin eteenpäin. Koko päivänä en itse asiassa ole paljoa muuta tehnytkään, heh! Lähetinpä tuossa yhdelle tutulle Addiktionkin luettavaksi.

Esittelin uuden sivuhahmon, jota tarvitsen ainakin jonkun verran myöhemmin. Vein siis tekstin siihen suuntaan, josta kirjoitin edellisessä postauksessa - ja jota en kuitenkaan paljastanut. Tällä hetkellä ihan jees. Ei tajuntaa tärisyttävää, mutta tarpeeksi tekstin vaiheeseen nähden. Ja tulipa tuossa yksi takaumakin naputeltua, jossa näytetään, kuinka päähenkilölle tässä vaiheessa tärkeä sivuhahmo sai tietää päähenkilön sairaudesta. Tuli ihan jännä siitäkin. Toivottavasti homma luistaa jatkossakin ja tekstiä syntyy!

Tämä on oikeastaan aika helppoa, kun on suunnitellut vähän etukäteen. On vahvempi runko, johon rakentaa, vaikkakin palasia tulee lisäiltyä sellaisiakin, joita ei aluksi edes tullut ajatelleeksi. Ei yhtään huonompi tapa toimia! Voisin melkeinpä suosia tätä jatkossa, jos vain runko tupsahtaa mieleen heti aluksi.

Ensimmäiset 20 sivua tätä käsikirjoitusta printattu ulos tietokoneen syövereistä. Ai että, printtaus ei kyllä ole mun lempipuuhaa. Tälläkin kertaa onnistuin sähläämään jotain, paperit eivät ilmeisesti olleet kunnolla paikoillaan, sillä osa sivuista meni hieman vinoon... Mutta ovat sentään luettavissa, se on pääasia! Huomenna saa siis ystävä koemaistiaisen tästä käsikirjoituksesta. Katsellaan, mitä tykkää!

perjantai 29. toukokuuta 2015

Kässärinäyte 3: Riittämätön + pohdintaa

Heips!
Tässä pieni käsisnäyte uusimmasta projektistani!
En siis ottanut kuvaa alunperin sillä tarkoituksella, 
että teksti olisi varsinaisesti luettavissa, mutta kai tästä jotain näkee!

P.S. Tuosta voisi tuon toisen enää-sanan ainakin napata pois...

Hitaasti edetään. Sain kirjoitettua tuon kuudennen luvun tänään, mutta teksti kulkee aika jähmeästi eteenpäin. Saattanee johtua elämäntilanteestani, siis stressistä, josta mainitsin edellisessä postauksessa tai vain huonosti nukutusta yöstä - tai sitten molemmista. Mutta menen usein sillä linjalla, että jos on fiilis kirjoittaa, niin kirjoitetaan ikään kuin "puoliväkisin" projektia eteenpäin - aina sitä jotain hyvääkin silti syntyy sinne joukkoon, vaikka editoitavaa olisikin myöhemmin vähän enemmän. 

Eteenpäin kuitenkin on mentävä, työntäyteinen kesä tulossa! Ja osalti tämä myös helpottaa oloani sen ulkopuolisen stressin osalta, voi vapaasti syventyä ja upota hetkeksi ihan joidenkin muiden saappaisiin. Editoiminen onnistuu kyllä sitten, kun on sen aika. Ja ainahan ei suju, eikö näin?

Kuudes luku oli ratkaiseva siltä osin, että päählö keksii ratkaisun ongelmiinsa - joka tietenkin on huono, kuinkas muutenkaan! Hehheh. Pyörittelin tätä ajatusta mielessäni jo aikaisemmin, mutta pohdin, onko se sittenkään hyvä. Päädyin kuitenkin tähän käänteeseen. Katsellaan nyt, oliko se hyvä ratkaisu vai ei. Mielestäni se osalti ainakin sopii päähenkilön ajatusmaailmaan, mutta onko se liian peruskauraa? En voi vielä ihan varmasti sanoa, mutta kokeillaan.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Kalevalaisin tunnelmin

Moikka!

Lauantaina siis tapasin tämän Kalevala-leffaa kanssani työstävän tiimiläisen. Näimme ensimmäistä kertaa, olimme toki jutelleet Facebookissa, mutta tapaaminen sujui tosi mukavasti! Oltiin yhtä mieltä siitä, että oli tosiaan hienoa, että tutustuttiin ja ollaan kumpikin superinnoissamme tästä projektista. 

Sovimme viskelevämme toisiamme ideoilla ja starttaavamme proggiksen siis kunnolla nyt kesällä käyntiin - koska aloitamme indie-versiolla, pääsen minäkin ehkä näyttelemään! Olisi todella hauskaa, sillä viime kerrasta lavalla on kulunut jo aikaa. Kameroiden kanssa en ole sitten työskennellytkään. Mutta katsellaan sitä sitten, kun sekin on ajankohtaista...

Minulla on kuulemma kokonaisuus nyt jo niin hyvin hanskassa, että saan tehdä paljonkin. Työnjako pääpiirteissään menee ilmeisesti niin, että naputtelemme kumpikin raakaversioita kohtauksista, jos jotain mieleen tulee (olen jo muistaakseni 3-4 kohtausta jo saanutkin aikaiseksi) ja tiimiläiseni sitten auttaa kokoamaan palaset yhteen. Minuun luotetaan paljon, ihan todella, ja dialogista sain taas paljon positiivista palautetta! Olen siitä kai etupäässä vastuussa, mutta tiimiläiseni osaa muutaman hauskan kikan, joita varmaankin käytämme ainakin jossain kohtaa.

Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä mieli! Ja niin jäi tiimiläisellenikin, kuulemani mukaan. Tästä tulee hyvä juttu.

P.S. Pahoittelen, jos on sekavaa tekstiä/paljon typoja, sillä sain kuulla myös jotain aika järkyttävää viikonloppuna liittyen "personal lifeen". En senkään takia ole saanut aikaan nyt muutamaan päivään oikein mitään. Mutta harmiksenne en siitä aio tänne kertoa enempää, sen verran arkaluontoinen aihe. Mutta ei koske etupäässä minua, täällä ei ole siis hätää ja blogi ja projektit jatkavat elämäänsä, kun alkujärkytyksestä palaan taas normaaliin arkeen.


perjantai 22. toukokuuta 2015

Neljä lukua

Heipsss!
Hiusväri vaihtui! Ja kaikkia kiinnostaa </3

Jo neljä lukua, oho! Aloitin kuin aloitinkin siis uutta romaaniprojektiani, joka kulkee nyt työnimellä "Riittämätön" paremman puutteessa. Eiköhän se lopullinen nimi sieltäkin sitten tupsahda, kun raakaversio on valmiina ja tarinaan on tutustuttu syvällisemminkin...

Uusi romaanikäsikirjoitukseni käsittelee siis cp-vammaa, sen verran voin paljastaa. Alku onnistui paremmin kuin hyvin, nyt ei ole turhaa infoa koko ensimmäisessä kappaleessa ja symboliikkaakin löytyy (muttei onneksi liikaa). Sain myös hyvää palautetta eräältä ihmiseltä, jota haastattelen käsikirjoitusta varten (kiitos sinulle!). Lisänäkökulmat eivät ole koskaan pahitteeksi ja mieluusti niitä keräisin vielä lisää. Myös tärkeä sivuhahmo on hieman avoinna, sain kyllä idean, mutten tiedä tästä asiasta niin paljoa, että uskaltaisin siitä hirveästi kirjoittaa ilman apukertomuksia.

Viimeisin luku, jossa esittelen yhden sivuhahmoista...joo. En tiedä, uppouduinko nyt liian syvälle kliseiden syövereihin, mutta mielestäni homma silti toimii. Voi kyllä olla, että hiomista on luvassa - ainakin yksi tärkeä pointti sieltä unohtui yöllä naputellessa. Korjaisinko luvun jo tänään?

Pieni OT, mutta tapaan huomenna tämän Kalevala-tiimiläiseni. Keskustelemme projektista hiukkasen enemmän, jännittää!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Sieltä se saapui - uusi romaani-idea!

Mooi!

Eilinen meni aika lailla angstatessa. Perus teiniangstia, joka on jäänyt päälle? Ehkä. Tai sitten jotain muuta. Tuskailin koko päivän, etten saa mitään aikaiseksi. Aivot löi tyhjää eikä mistään oikein tullut mitään, kunnes...

Kello läheni kahtatoista yöllä. Silloin se iski. Uusi käsikirjoitusidea.

Pohdiskelin sitä hetkisen yöllä, ennen kuin menin nukkumaan. Rustasin muutaman jutun ylös, nukuin yön yli. Heräsin, kaivoin vihon esiin ja arvatkaa, mitä tein? Suunnittelin! Ihan oikeasti suunnittelin, tein kohtaus-/lukulistan vihkoon, joka on vielä aika yksityiskohtainen. Ideoita vain tulvi, tarinan pääkohdat on jo paperilla ja enää ei tarvitse, kuin kirjoittaa. Ja okei, päättää muutama juttu, jotka jäi vielä pimentoon, että MITÄ ne ovat. 

Ihan hassua. Useimmiten sormet vain iskeytyvät näppäimistöön ja aloitan. Voisin totuttautua tähänkin muotoon luoda stooreja, sillä suunnittelusta olisi kyllä usein hyötyä. Aika paljonkin, jos miettii esimerkiksi Kuuprinssiä. Toisaalta tahtoisin luoda tarinani fiilispohjalta, ikään kuin, antaa ideoiden vallata pää kirjoittaessa. Pelkään, etten saa sitä samaa efektiä aikaiseksi suunniteltuani, mutta se ei selviä kuin kokeilemalla.

Tässä on kyllä pieni "mutta". Minulla on 3 pitkälle edennyttä romaanikäsikirjoitusta, jotka ovat kesken, Addiktio, joka on editointivaiheessa, Inttilesken elokuvaversion käsikirjoitus, Kalevala-elokuvan käsikirjoitus, keskeneräinen novellikokoelma ja kaksi käsikirjoituksen alkua, joissa on peräti yksi tai kaksi lukua, sillä minulla ei ole ollut aikaa haudutella niitä päässäni kaiken muun ohella. Mikä siis neuvoksi?

Listan kärjessä keikkuu tietenkin Addiktio, sillä se on kohta "pois alta" niin sanotusti. Tahdon kuitenkin aloittaa tätä uuttakin nyt, kun niitä ideoita kumpuaa, etten unohda kaikkea pohtimaani ja sitä fiilistä, jonka tähän projektiin tarvitsen. Sanottakoon, että tämä on taas hieman synkänpuoleisempi (jos näin voi sanoa), joten luultavasti naputtelen tätä aina angstihetkinä, kuten tein Addiktion kanssa. Ja tähän mennessä Addiktio on ehkä paras käsikirjoitukseni, tai ainakin pisimmälle edennyt. Ehkä noista muistakin vielä jotain tulee, kunhan ehdin tutkia niitä enemmän ja sukeltaa yhtä syvälle, kuin Addiktiota editoidessa.

Duunia riittäisi varmaan seuraavaksi viideksi vuodeksi ihan täyspäiväisestikin! Jos vaan olisi se mahdollisuus, että voisi jättää kaiken muun sivuun ja saada tästä elannonkin.... Nämä "muut" asiat, kuten jostain vuokrarahojen tienaaminen, vievät niin tuhottomasti resursseja kirjoittamiselta, että melkein itkettää. Mutta ei voi mitään. Ehkä joskus, jossain toisessa elämässä, asia on toisin.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kirjoitusviikonloppu - loppu viilattu!

Hei!
Ellinooraa - kyseisen luvun loppu on aika dialogipainotteinen.

Viime postauksessa mainitsin "lopun viilauksen" - taisinpa jo tehdä senkin! Vielä ei ole tilannetta tarkastanut tämä ohjaajani, mutta muokkailin loppukappaletta jo perjantaina ja sainpa ujutettua Addiktion uuden nimenkin viimeiseen virkkeeseen toteaman muodossa. Ihan jees, eikö? Itse olen ainakin edes jokseenkin tyytyväinen. Toivon, että ohjaajani on samaa mieltä, Jos ei, niin enköhän sitä saa paremmaksikin korjailtua ohjeiden avulla ;)

Tämä viikonloppu on kulunut erittäin rauhallisissa merkeissä: on luettu, kirjoitettu, editoitu ja tuijoteltu leffoja varmaan seuraavan kuukauden edestä! Hahah, no ei sentään. Olen aika kotihiiri muutenkin. Ja mikäs sen mukavampaa, kuin viettää vapaa-aika tehden itselle jotain tärkeää ja rakasta? Ei mikään (näihin asioihin laskettakoon myös ystävien tapaaminen, vaikka se jäikin tänä viikonloppuna vähäiseksi).

Tulin eilen katsoneeksi Babysitter's Black Bookin, kun se Netflixin etusivulla pomppasi eteeni. Hassua kyllä, vaikka asetelma on Ellinoorassa tyystin eri, sain kuin sainkin tähän kässäriin ideoita paljonkin! Kokonaisia juonenkäänteitä jopa. Vielä en saanut paljoa aikaiseksi, sillä tapahtumat ovat jonkin matkan päästä siitä, missä olen tällä hetkellä menossa, mutta rustasin ne vihkoon ylös ja varmasti ne käytänkin.

Tuottelias viikonloppu, johon mahtui tällä kertaa enemmänkin vapaa-aikaa. Edellisestä näin rentouttavasta ja oikeasti täysin VAPAASTA viikonlopusta (tai ylipäänsä päivistä) on aikaa, vaikka koulun keskeytinkin toistaiseksi. Huhhuh. Näitä saisi olla useammin, akkujen lataus nimittäin on taattu.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Studio Orfeus: pieniä käänteitä sivuhahmoille (Addiktio)

Moiggs!
Siltoja - vai pitäisikö sanoa kehityskaaria? 
Ei tämä Korso oikeasti niin kauhea paikka ole, mitä Addiktiossa annetaan olettaa.

Aamulla - tarkalleenottaen klo 9:00 - oli henkilökohtaisen palautteen vuoro. Hyvin olin kuulemma saanut kehiteltyä sivuhahmoja ja heidän välisiä suhteitaan. Tällä kertaa emme keskittyneet niinkään palautteeseen, vaan enemmänkin suureen kysymysvyöryyni. Olin koonnut miltei 2-sivuisen tiedoston kaikkia kysymyksiäni varten, joita en tietenkään ehtinyt tässä ajassa esittää, mutta onneksi voin heittää kysymyksiä muutenkin tuonne Facebookin puolelle.

"Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän, jos edes sitäkään!"
-> viitaten hlöhahmoihin :)

Addiktioon siis keskityimme. Löysimme yhtäläisyyksiä oikeastaan kaikissa henkilöhahmoissani tässä käsiksessä, se on siis vain positiivista. Sopii teemaan ja oli oikeastaan vähän vahinkokin, haha! Nyt täytyisi kehitellä vielä pienet käänteet parille sivuhahmolle, ihan vaikka siksi, että draamaa voitaisiin venyttää äärimmilleen ja sivuhahmot saisivat vielä pikkuisen enemmän tilaa kässärissä. Ja hups! Kirjoitinkin ne jo. Taisin olla nopea. Kaiken lisäksi olen melkeinpä tyytyväinen.

Loppua voisi myös vähän viilata. Alun perin, siis vuonna 2013, loppu oli ultimaalisen synkkä, mutta se ei oikeastaan toiminut. Tai toimi jollain asteella, mutta päählönkään kaari ei oikeastaan ollut kokonainen. Uuden lopun taisin senkin kyllä kirjoittaa jo 2013 vuoden puolella. Nyt kaari on kokonainen, viestikin löytyy, mutta loppu on ehkä kiristetty jo liiankin positiiviseksi. Pieniä korjailuja, lisäyksiä, mitä liene. Mutta pienillä kikoilla tästä luultavasti päästään!

Niin, ja sitten ensimmäinen sivu. Addiktion ensimmäisessä luvussa esiintyy lääkäri, jonka puhetapaa ajattelin muovailla ärsyttävämmäksi. Ihan huvin vuoksi. Ja siksikin, että se luultavasti tulee toimimaan. Ensimmäinen lause on myös tärkeä. Hyppään toki suoraan asiaan, mutta sitäkin voisi viilata entisestään, että varmasti lukijat jaksaisivat lukea sen seuraavankin lauseen ja ehkä kokonaisen luvunkin!

torstai 14. toukokuuta 2015

Hieman hukassa - Inttileski-ongelmia

Ciao!
Ilmeeni, kun tuijotan sokkeloista kässäriäni.

Olen tänään yrittänyt kirjoittaa Inttilesken loppua uusiksi - ja hupsista, heti sinne syntyi 20 liuskaa lisää tavaraa! Dramaattisia käänteitä, enemmän actionia kuin proosaversiossa, joka on toki plussaa. MUTTA oliko tämä nyt yhtään parempi ratkaisu? Viesti jää hieman pimentoon (en ole kyllä vielä valmis), se tuli ehkä selkeämmin esille proosaversiossa. Ainakin päählön kehityskaari tuli, mutta siihen johtaneet tekijät eivät olleet tarpeeksi vahvoja. Nyt on toisin: actionia löytyy, mutta kaari on ihan kesken enkä ole keksinyt sille kunnollista katalysoivaa tapahtumaa. Sanottaisiinko, että olen lievästi hukassa.

Loppu on menossa aika lailla eri suuntaan, kuin proosaversion. Proosaversion loppu oli tylsä ja kliseinen, sellainen "jeejee, elämämme ovat kunnossa loppuun asti" -tyylinen homma, jota en kyllä halua tähän pilaamaan tätä stooria. Olin jo aikeissa murhata yhden tärkeän sivuhahmon, annoinkin niin olettaa, mutta totesin tarvitsevani sivuhahmoa vielä loppupuoliskolle, että lunastukset yms muut saadaan aikaiseksi. Draamaa siitä syntyi kyllä, mutta en olisi saanut vietyä tarinaa loppuun saakka ilman tuota hahmoa. Ainakin paljon olisi jäänyt uupumaan.

Nyt olenkin aika eksyksissä: mitä tehdä tekstille, kuinka kirjoittaa onnistunut loppu, jossa kohtaisivat samat elementit kuin proosaversiossa viestin aikaansaamiseksi? Ongelmana on ehkä se, että käänteet menivät uusiksi - osa on vanhaa, mutta paljon on myös uutta. Tarina on muuttunut. Oikeastaan varmaankin parempaan suuntaan, mutta se ei nyt auta tähän ongelmaan. Sanomakin saattaa olla eri. Pituudesta en ole nyt edes jaksanut stressata, kun on paljon suurempia ongelmia. Yhtäkkiä täytyy repäistä jotain taas tyhjästä, ei luulisi olevan ongelma, mutta... Olisin halunnut kunnioittaa alkuperäistä versiota, Siinä oli kylläkin paljon myös vikoja. Pohja on silti sama, nyt olisi aika tehdä niitä suuria, toimivampia muutoksia, mutta se vaatii luultavasti hieman sulattelua ensin.

Kuinka rakentaa toimiva kliimaksi? Miten saisin itseänikin tyydyttävän ratkaisun? Hahmojen kaaret, varsinkin sivuhahmojen, ovat aivan kesken ja osa on melkein unohtunut matkan varrelle kun tuntuu, ettei heitä edes tarvitse. Erästä pienessä roolissa olevaa sivuhahmoa tarvitaan alkupuoliskolle saattamaan stoori alkuun, mutta sen jälkeen koko hahmoa ei näy. Sekään ei oikein ole toimivaa, eihän? Tähän juttun täytyisi rakentaa vielä niin paljon, mutta kuinka tehdä se pienin liikkein? Sellaisin, että tästä saisi jotain muutakin, kuin kymmenvuotisen saippuasarjan? Siinä kysymys. Tai useampikin, joihin etsin vastauksia.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Studio Orfeus: 9. lähiviikonloppu

Heippamooi!

Yhdeksäs lähiviikonloppu. Erittäin informatiivinen ja tsemppaava, eteenpäin auttava viikonloppu. Meillä oli vihdoinkin vieraana tämä kauan kaivattu kustannustoimittaja. Saimme moniin askarruttaviin kysymyksiin vastauksia ja kirjoitimme myös uudet synopsikset syksyllä kirjoitettujen tilalle. Väitän, että niistä tuli kaikilla edes hitusen paremmat.

Lauantaina oli myös ohjelmassa soittaa yhdelle etukäteen sovitulle kirjailijalle/kustannustoimittajalle/kustannuspäällikölle. Minun ja työparini puhelu suuntasi tiensä tälle ison kustantamon kustannustoimittajalle. Jännittävä, ehkä pelottavakin, hetki se oli, mutta oikein mukava oli tämä toimittaja ja vastasi innolla kysymyksiin. Ei yhtään tullut sellainen olo, että tässä nyt häiritään ja ettei toimittaja tahtoisi keskustella kanssamme.

Viikonlopun fiilisselfieen tiivistyy monikin asia.

Kysyimme mm. millainen on hyvä saatekirje. Se saisi mielellään olla max 1 liuskan, eikä turhia nokkeluuksia. Tulisi myös kertoa lyhyesti, mistä käsikirjoituksessasi on kyse. Ei varmaankaan silti mitään synopsista kuitenkaan. Kaikki kustantamot eivät käsittääkseni niitä edes halua.

On myös hyvin käsikirjoituskohtaista, paljonko käsikirjoitusta luetaan. Toimittaja käytti hauskasti Idols-vertausta, ettei sielläkään tarvitse koko albumia laulaa että huomaa, osaako, vaiko eikö.

Lyhyesti kustantaja siis toimii esilukijana teokselle. Kertoo, mikä toimii/mikä ei toimi ja tekee ehdotuksia. Mutta pitää muistaa, että ne ovat vain ehdotuksia. Päätösvalta on loppupeleissä kuitenkin kirjailijalla itsellään (käsitin, että suurimmaksi osaksi ainakin). Mutta tietenkin täytyy olla myös yhteistyökykyinen ja kustantajaakin kannattaa kuunnella!

Lopuksi kysyimme, mikä on kustannustoimittajan huippuhetki. Toimittaja vastasi hauskasti, että uusien kirjailijoiden löytyminen taloon. Tuntui rohkaisevalta ja mukavalta kuulla, että uusiakin tekijöitä kaivataan!

Tuli puhetta myös esimerkiksi siitä, että jos kieli/kerronta ei ole kunnossa, niin tälle on aika mahdoton tehdä mitään. Tai sellaisia teoksia ei napata kustannettaviksi (ainakaan kovin helpolla). Useimmiten kustannustoimittajat ilmeisesti lukevat saapuvia käsiksiä vähän alusta, lopusta ja keskeltä. Enempään ei ole aikaa, jota en kyllä ihmettele, koska suurimpaan osaan kustantamoista tulee sellainen tuhat, tai enemmänkin, käsikirjoituksia, eivätkä ne ole tietenkään mitään kahden sivun mittaisia. Aika on kortilla, sanottakoon näin, joten esikoisteosten tulisi olla oikeastaan jopa valmiimpia, kuin myöhemmin julkaistavien siinä vaiheessa, kun niitä kustantamoihin lähettää.

Palautteen jälkeen!

Sunnuntaina oli minun vuoroni saada palautetta vierailevalta kustannustoimittajalta. Odotin sitä sekä jännittynein, että kauhistunein tuntein, mutta erittäin kannustavaa ja positiivista palautetta napsahti! Kaikki muu oli kuulemma niin kondiksessa, että keskityimme lähinnä kielenhuollollisiin seikkoihin. Olen huomannut, että minullakin niitä maneereja on: mm. liiat TÄMÄ-sanat ja lauseenvastikkeet, joita tulisi karsia.

Tätä se on pahimmillaan, haha!

Oikeastaan naurahdin tälle sivulle, josta niitä TÄMÄ-sanoja löytyi aivan hemmetisti, hahaha! Mutta pikkujuttu kuulemma korjata, eli lähellä tavoitetta jo ollaan!

Addiktion kanssa minulla on jokin ongelma HÄN-sanan kanssa. Jotenkin se ei mielestäni istu tämän käsiksen minäkertojalle. Kuinka voi olla, että minulla on ongelma näinkin yleisen ja tärkeän sanan kanssa?! Mitäs hemmettiä. Mutta en myöskään halua käyttää sanaa SE, sillä se menee jo minullekin liikaa puhekielen puolelle. Kirjoitinpa sitten TÄMÄ varmaankin sata kertaa. Ja pikkuinen ongelmakin siinä on: se ei ole aina kieliopillisestikaan oikein. Oikolukuun siis mars ja HÄN-sanan hyväksymistä joukkoon (luulisin)!

tiistai 5. toukokuuta 2015

Pääjuonesta yhtäkkiä sivujuoni?

Hejsan!

Ellinoora-käsiksessä on tänään 71 liuskaa. Odotettua draamaa sivuhahmon ja päählön välillä, kiinnostavaa ja jännittävää kirjoittaa, mutta onko tässä liikaa? Teinidraama uhkaa viedä tilaa pääjuonelta, joka on jäänyt yhtäkkiä sivummalle. Tiedostin, että tarina tarvitsee myös teinimaailmaa ympärilleen tasapainottamaan, mutta missä menee raja? Onko pääjuonesta tullutkin yhtäkkiä sivujuoni? Vai onko tällainen määrä sivusälää sopivasti?

En mene vielä edes ihan puolessa välissä, joten pelivaraa on kyllä. Korjailla voin, kehittää, muuttaakin. Mutta ensin täytyisi löytää se ydin. Kysymyksessä on jälleen kerran kasvutarina ja kaikki sivujuonetkin mahdollistavat sen, tukevatkin, mutta mikä on se ykkönen? Luulin sen olleen A, mutta onko se sittenkin B tai jopa C? Onko stoorini kulkemassa "väärään" suuntaan? Mikä ylipäätään on väärä ja mikä oikea? Vai onko vain vasen ja oikea?

Sanoma. Toinen ongelma. Se on ehkä vähän selkeämpi Ellinoorassa, kun Inttileskessä se on edelleen hieman hukassa. Luotan siihen, että se löytyy kyllä. Tahdon ensin vapaasti muotoilla tarinan siten, miten se mielestäni parhaiten sopii. Löytyihän se Addiktiostakin, helpommin kyllä, kuin näistä muista.

Olen ehkä hieman hukassa. Mutta tarinat etenevät silti, se on sentään positiivista. Stressi luultavasti sotkee pakkaa tässä aika paljon. Toukokuu - kuukausi, josta olen täällä monta kertaa maininnut. Täynnä tavaraa, liikaakin, mutta kesällä helpottaa. Sitten tiedän enemmän. Ja silloin on myös aikaa.

P.S. Tänä viikonloppuna on taas Orfeus-viikonloppu ja tällä kertaa saapuu vihdoinkin se kauan kaivattu kustannustoimittaja! Jännittävää!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Tärkeä käänne - vai onko sittenkään?

Moi!
Koko päivän satoi. Yöllä minä kirjoitin.

Jatkoin Inttilesken leffaversiota parilla kohtauksella, joista toinen oli erittäin pitkä. Luulen silti, ettei siinä ole paljoa tiivistämisen varaa - tärkeän asian äärellä kuitenkin. Toimintaakin sain mukaan ja syvennettyä/vietyä pidemmälle parin sivuhahmon välistä suhdetta.

Kasassa on jo vähän päälle 120 liuskaa tätä versiota, loppuhuipennus puuttuu vielä kokonaan. Luulen, että minun on kirjoitettava loppu aika lailla uusiksi: tapahtumat ovat kulkeneet hieman eri suuntaan, mutta tyydyttävämpään sellaiseen. Ehkäpä. Ja lisätyllä sivuhahmollakin tulisi olla lopussa jokin rooli, joten juonikuvioita täytyy kehitellä entisestään.

Eräs asia juonikuviossa kuitenkin askarruttaa. Pohdin erään käänteen jättämistä pois. Se toisi mukavaa lisäjännitettä ja draamaa, mutta saattaa venyttää juttua aivan liikaa - onhan pituutta tässäkin vaiheessa jo enemmän, kuin tarpeeksi. Herkullinen juttu silti kyseessä, joten mietin, kokeilisinko kirjoittaa sen tuonne joukkoon ja poistaisin ehkä jälkeenpäin, jos huomaisin, ettei ratkaisu ollut hyvä. Toisaalta poistaminen voisi käydä aika haastavaksi, koska kuvio vaikuttaisi aika moneen osapuoleen monellakin tapaa. Luulisin, että tästäkin aineistosta riittäisi jopa 3-osaiseen minisarjaan - siis mitä nyt on jo paperilla ja mitä on vielä kirjoittamatta. Elokuvaksi tiivistäminen saattaa mennä vaikeaksi, mutta toisaalta tässä on kyllä hieman ainakin poispyyhittävää jo nyt. Juonikuvioita on useampi iso, kylläkin tarinan kannalta tärkeitä ja uusi sivuhahmo toi juttuun vielä lisää mutta koen, että sekin oli tärkeä lisätä. Sanottaisiinko, että melkeinpä liikaa tarinaa, jos tämä on edes mahdollista!

lauantai 2. toukokuuta 2015

Tärkeä kohtaus syntyi suunnittelematta

Heippa!
Ehdin viettää synttäreitä tossa keskiviikkona, sain tällaisen kortin. 
Äiti oli hauska </3

Juu, tiistaina taisin vielä jatkaa Ellinooraa jonkun verran. Jatkoin edellisen postauksen luvun loppuun ja kirjoitin myös seuraavan. Dialogi kulki mainiosti ja eläytyminen oli helppoa, olen aika tyytyväinen.

Pidin tuossa muutaman päivän ihan chillailuvapaata, ensi viikolla on ensimmäiset pääsykokeet, joten akkujen lataukselle täytyy todellakin löytää aikaa. Jännittää ihan helvetisti, näin suoraan sanottuna, mutta niin täysillä toki tehdään, kuin pystytään!

Tänään jatkoin Inttilesken leffakäsisversiota. Melkeinpä kymmenellä liuskalla taas jatkui tämäkin homma, siihen mahtuu montakin kohtausta, jos sattuvat olemaan lyhyitä. Viimeisin kirjoittamani kohtaus on tosin pidempi, mutta eräs käsikirjoituksen ydinkohta. Täynnä draamaa, kyse on juurikin osalti tämän sanoman hakemisesta. Surulliseksi tässä itsekin tuli, mutta henkilöhahmojen reaktiot palvelivat mielestäni hyvin hahmojen luonnetta muuten. Sopivat kullekin osapuolelle - ja sain kohtauksesta toimivan, vaikka sen kirjoittamista aloittaessani en lainkaan tiennyt, kuinka tämä tulee menemään. Joskus tämä taktiikka on parhain ikinä.