tiistai 19. toukokuuta 2015

Sieltä se saapui - uusi romaani-idea!

Mooi!

Eilinen meni aika lailla angstatessa. Perus teiniangstia, joka on jäänyt päälle? Ehkä. Tai sitten jotain muuta. Tuskailin koko päivän, etten saa mitään aikaiseksi. Aivot löi tyhjää eikä mistään oikein tullut mitään, kunnes...

Kello läheni kahtatoista yöllä. Silloin se iski. Uusi käsikirjoitusidea.

Pohdiskelin sitä hetkisen yöllä, ennen kuin menin nukkumaan. Rustasin muutaman jutun ylös, nukuin yön yli. Heräsin, kaivoin vihon esiin ja arvatkaa, mitä tein? Suunnittelin! Ihan oikeasti suunnittelin, tein kohtaus-/lukulistan vihkoon, joka on vielä aika yksityiskohtainen. Ideoita vain tulvi, tarinan pääkohdat on jo paperilla ja enää ei tarvitse, kuin kirjoittaa. Ja okei, päättää muutama juttu, jotka jäi vielä pimentoon, että MITÄ ne ovat. 

Ihan hassua. Useimmiten sormet vain iskeytyvät näppäimistöön ja aloitan. Voisin totuttautua tähänkin muotoon luoda stooreja, sillä suunnittelusta olisi kyllä usein hyötyä. Aika paljonkin, jos miettii esimerkiksi Kuuprinssiä. Toisaalta tahtoisin luoda tarinani fiilispohjalta, ikään kuin, antaa ideoiden vallata pää kirjoittaessa. Pelkään, etten saa sitä samaa efektiä aikaiseksi suunniteltuani, mutta se ei selviä kuin kokeilemalla.

Tässä on kyllä pieni "mutta". Minulla on 3 pitkälle edennyttä romaanikäsikirjoitusta, jotka ovat kesken, Addiktio, joka on editointivaiheessa, Inttilesken elokuvaversion käsikirjoitus, Kalevala-elokuvan käsikirjoitus, keskeneräinen novellikokoelma ja kaksi käsikirjoituksen alkua, joissa on peräti yksi tai kaksi lukua, sillä minulla ei ole ollut aikaa haudutella niitä päässäni kaiken muun ohella. Mikä siis neuvoksi?

Listan kärjessä keikkuu tietenkin Addiktio, sillä se on kohta "pois alta" niin sanotusti. Tahdon kuitenkin aloittaa tätä uuttakin nyt, kun niitä ideoita kumpuaa, etten unohda kaikkea pohtimaani ja sitä fiilistä, jonka tähän projektiin tarvitsen. Sanottakoon, että tämä on taas hieman synkänpuoleisempi (jos näin voi sanoa), joten luultavasti naputtelen tätä aina angstihetkinä, kuten tein Addiktion kanssa. Ja tähän mennessä Addiktio on ehkä paras käsikirjoitukseni, tai ainakin pisimmälle edennyt. Ehkä noista muistakin vielä jotain tulee, kunhan ehdin tutkia niitä enemmän ja sukeltaa yhtä syvälle, kuin Addiktiota editoidessa.

Duunia riittäisi varmaan seuraavaksi viideksi vuodeksi ihan täyspäiväisestikin! Jos vaan olisi se mahdollisuus, että voisi jättää kaiken muun sivuun ja saada tästä elannonkin.... Nämä "muut" asiat, kuten jostain vuokrarahojen tienaaminen, vievät niin tuhottomasti resursseja kirjoittamiselta, että melkein itkettää. Mutta ei voi mitään. Ehkä joskus, jossain toisessa elämässä, asia on toisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti