tiistai 30. kesäkuuta 2015

Tiedonhankintaa - ja probleemaa

Heippa!
Muutama ihan nättikin kesäpäivä on eksynyt matkallaan ja saapunut Suomeen saakka.

Riittämätön jatkui tänään viidellä liuskalla. Nyt ei ollut enää lainkaan niin kankeaa, vaan sujui itse asiassa aika sutjakasti. 

Jouduin kyllä taas vähän Googlailemaan, enkä edelleenkään löytänyt vastauksia kaikkiin haluamiini kysymyksiin. Miksi kaikesta laittomasta on niin vaikea löytää tietoa? Damn. Yritän hyödyntää äitiäni tässä, jos hän vaikka pääsisi käsiksi joihinkin salaisiin opuksiin työnsä puolesta. En "valitettavasti" myöskään tunne ketään, jolla olisi kokemusta tästä aiheesta. Mutten tahtoisi hylätä tätä systeemiä, sillä se on aika herkullinen. Täytyisi varmaan vaan eksyä vahingossa joillekin pimeille sivustoille...

Mutta tosiaan, mukavasti sujui muuten. Sivuhahmot törmäilivät taas toisiinsa emotionaalisesti ja suhteita alkaa muodostua. Liuskoja on kasassa nyt hieman päälle 60, muttei mennä varmaan vielä kunnolla puolivälissäkään. Villin veikkauksen voisin heittää, että tämä saattaisi olla pikkuisen pidempi kuin Addiktio - toisaalta sitä on vaikea arvioida kunnolla vielä tässä vaiheessa (ja miksi pitäisikään?), kun en tiedä, kuinka paljon tilaa mikäkin käänne loppujen lopuksi vie.

Tein myös pikkiriikkisen aikahypyn, noin parin viikon mittaisen. Mielestäni ihan perusteltua tässä kohtaa, että päästään vähän eteenpäin - en halua luvuista kuitenkaan itseään toistavia kokonaisuuksia toistensa perään. Ja ongelmiakaan ei pitäisi syntyä, tämä saattaa jopa vain lisätä draamaa. Mutta pitää katsella, kuinka pelittää. Mistään monesta kuukaudesta ei kuitenkaan ole kysymys, joten olettaisin, ettei aiheuta kauhean suuria ongelmia tosiaan.

Mitä mieltä te olette pienistä - tai miksei suuremmistakin - aikahypyistä teksteissä (jos takaumia ei lasketa)? Toimivatko teidän mielestänne? Oletteko kenties törmänneet jo painetuissa teoksissa hyppyihin, jotka eivät toimi?

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Näppäimistön napsuttelu jatkuu!

Tsau!
Käväisin tällä viikolla Suomenlinnassa. 
Kuva kuvastaa hyvin sitä, kuinka kohta Addiktion on aika matkata eteenpäin!

Mutta tämä postaus tulee käsittelemään pienesti uusinta käsikirjoitustani. Sitä tuli naputeltua taas yksi, lyhykäinen luku eteenpäin. Maanantaina taisin kirjoittaa edellisen, mutta siitä en sitten kerennyt postaamaan. Nyt sinkoili hieman kipinöitä kahden hahmon välillä ja muutenkin draama taas kukoistaa. Tämä ei ehkä sittenkään - ainakaan vielä - ole ihan yhtä synkkä kuin Addiktio, mutta draamaa täynnä kuitenkin. 

Pientä lupailua siis sivuhahmon ja päähenkilön suhdekuvioista ja hippusen avattu myös toisen sivuhahmon perhe-elämää. Ajattelin kaikkien hahmojen vanhemmat pitää aika etäällä tällä kertaa. Ne eivät ihan istu tähän juttuun. Tai no siis, niiden on oltava olemassa, mutta he eivät ole samalla tavalla päätähtiä, kuin Addiktiossa sattuu isähahmo olemaan - äsh, ei päätähti, mutta jonkun verran isommassa osassa silti. 

Aivot on tukossa ja takussa aika lailla. Alkuviikon pidin ansaittua lomaa, näin sukulaisia (kirjailija-tätiäni ja hänen perhettään), kävin Suomenlinnassa ja Heurekassakin. Siis ihan oikeaa lomaa, ilman mitään velvoitteita. Paluu kirjoitusarkeen vie hiukan aikaa, luulisin. Pää ehti tyhjentyä sen verran. Mutta ei minulla aikasemminkaan kauaa se pää ole lomalla ollut, joten voinette odotella päivitysrysäystä taas kohta puoliin. :)

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Lukukokemuksia -15 vol.8: Salla Simukka - Musta kuin eebenpuu

Tervemoi!

 Käänsin juuri Lumikki-trilogian kolmannen ja viimeisen osan, "Musta kuin eebenpuu":n (Tammi, 2014) viimeisen sivun. Kirja piti otteessaan loppuun saakka. Minun oli tarkoitus säästää viimeinen luku huomiselle, mutta epäonnistuin surkeasti.

Joulukuu. Tampereen ilmaisutaidon lukiossa valmistellaan uutta näytelmäversiota vanhasta Lumikki-sadusta ja Lumikki Andersson on valittu näyttelemään pääosaa. Kaikki tuntuu olevan liiankin hyvin. Lumikki on löytänyt vierelleen jopa poikaystävän, Sampsan, joka näyttelee metsästäjää samassa näytelmässä.

Pian Lumikki alkaa kuitenkin saada outoja viestejä salaiselta ihailijalta. Ihailijan viestien sävy muuttuu koko ajan vain ahdistavammaksi ja vaarallisemmaksi. Eikä Lumikki saa kertoa kellekään, ettei "Musta omena" -niminen näytelmä muutu verilöylyksi.
Kun Lumikki yrittää selvittää, kuka on ahdistavien viestien takana, joutuu hän myös kohtaamaan unohdetun menneisyytensä, josta paljastuu karmeita asioita. Äkkiä myös Liekki, Lumikin elämän suurin rakkaus, tulee sekoittamaan pakkaa. Ensi-ilta lähestyy ja kaikki ovat vaarassa, ellei Lumikki saa ahdistelijaansa nalkkiin.

Trilogian viimeinen osa iski kovaa. Se oli hiukan erilainen, kuin aikaisemmat kaksi, mutta kuitenkin tarpeeksi samankaltainen ollakseen trilogian viimeinen osa. Jännitys tiivistyi loppua kohden ihan mahdottomaksi. Mietin, että ahdistelija on joko tuo tai tuo, mutten oikeastaan arvannut kuitenkaan. Onnistuminen siltä osin, sanoisin.

Yksi asia jäi kuitenkin kaihertamaan. Trilogian ensimmäisen osan Jääkarhu. Siitä mainittiin nopeasti toisessa osassa, mutta muistaakseni asiaa ei selvitetty siinäkään. Tässä osassa ei ollut mainintakaan. Enkö vain tajunnut? En varmaan koskaan saa täysin tietää - liekö tämä ollut vahinko vai tarkoitus? Joskus on toki hyvä jättää asioita auki, mutta tämä hiukan häiritsee.

Musta kuin eebenpuu osui muutenkin jonnekin koloon, joka veti mukaansa. Itse rakastan teatteria, joten tuo näytelmä oli oikein mukava lisä. Ahdistelijasta mieleen palautui etäisesti vuosi 2012 ja eräs kirjoittajaryhmä, jossa olin osallisena. Ei se ihan noin rankasti mennyt, ei todellakaan ja onneksi ei, mutta muistot heräsivät silti. En kuitenkaan ahdistunut, sillä tarina oli tarpeeksi kaukana omastani ja hyvä niin.

Loppu oli myös jotenkin..ihana. En osaa sitä oikein sanoiksi muotoilla. Jotenkin se vain istui juuri tähän yöhön, tähän hetkeen, aikaan ja paikkaan. Voi olla, että ihastumisellani on jotain tekemistä tämän hetkisen fiilikseni kanssa - nimittäin juuri tunti sitten totesin, kuinka autuas onni juuri pyyhkäisi ylitseni. Universumi ja kaikki. Se syvällinen tunne, kun tajuaa olevansa vain pieni hippunen maailmankaikkeutta - jotain siihen suuntaan. Nyt menee kyllä aika sekavaksi tämä teksti, joten on varmaan parasta lopettaa tähän.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Läpiluku suoritettu! (Addiktio)

Mooooi!

Noin tunti sitten sain luettua läpi ja korjattua Addiktion viimeisen luvun. Tämä kierros oli lähinnä siis kielenhuoltoa, lauseiden jäntevöittämistä ja pieniä dramaturgisia viilauksia. Myös muutamaa juonellista asiaa tarkensin ja toin esille, sillä ne olivat jääneet hiukan pimentoon. Pieniä yksityiskohtia, joita en ollut muistanut selventää.

Pikkuisen tuli mukaan lisää dialogia, sekä pari tunnereaktion kuvausta kohtiin, joista se joko uupui tai oli liian vähäistä. Addiktio on siis hyvin tunnepitoinen, joten sellaiset yhden sanan tai lauseen mittaiset tunnereaktiot dramaattisemmissa kohdissa eivät oikein sovi joukkoon. Tai minun tyyliini. Kummin vaan.

Aikaisemmin jo mainitsinkin, että alatekstillisiä juttuja lisäsin. Kehollista ilmaisua siis lähinnä. Ja muutama aistireaktio myös miljööstä upposi mukaan.

Kaiken kaikkiaan käsikirjoitus parani mielestäni aika paljon - tai no sen verran, mitä se voi tällaisella pienellä viilauskierroksella parantua. Yleisilme koheni. Ja tein tuon kaiken yksin, ilman neuvoja tai kommentteja siitä, mitä kannattaisi vielä tehdä. Hemmetti, tässähän on tosiaan opittu jotain. Tai oikeastaan aika paljon. 

Oriveden opisto - suosittelen koko sydämellä! Hurjan innostukseni vuoksi en tyydykään yhteen vuoteen, vaan jatkan Studio Orfeuksessa siis vielä ensi vuoden uudella käsikirjoituksella, eli sillä, jonka työnimi on tällä hetkellä Riittämättön.

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Lukukokemuksia -15 vol.7: Salla Simukka - Valkea kuin lumi

Ciao!

Nyt oli vuorossa Lumikki-trilogian toinen osa "Valkea kuin lumi" (Tammi, 2013). Aloitin kirjan muistaakseni maanantaina ja tänään luin viimeisen luvun. Sivuja oli muutama kymmenen vähemmän, kuin ensimmäisessä osassa. Vilkaisin nopeasti, että viimeisessä osassa on huomattavasti vähemmän! Voi surku!

Kesällä Lumikki matkustaa helteiseen Prahaan. Toive omasta rauhasta kauniin kaupungin maisemien alla kuitenkin murenee Lumikin tavattua nuoren, prahalaisen Zelenkan, joka väittää olevansa hänen siskonsa. Zelenkasta ei ota selvää. Vaikka tyttö vaikuttaa vilpittömältä, ei Lumikki tiedä, voiko tähän luottaa.

Zelenkan vuoksi Lumikki joutuu taas luistamaan periaatteistaan joutuessaan keskelle eriskummallisen uskonlahkon toimintaa. Uskonlahko paljastuu kuitenkin vaarallisemmaksi, kuin Lumikki olisi koskaan voinut kuvitella. Lahkoa uhkaa suuri tragedia - kuka tai ketkä sen takana ovatkaan, aikovat vieläpä kääriä siitä hyvät rahat. Zelenka on vaarassa - mutta niin on Lumikkikin. Joudutaan keskelle vaaravyöhykettä ja Lumikki kokee olevansa vastuussa sotkun selvittämisestä.

Jos Punainen kuin veri -romaanin tapahtumat sijoittuvat lumiseen kevättalveen, sijoittuu trilogian seuraava osa saman vuoden kuumaan kesään. Jostain syystä pidin ensimmäisestä osasta enemmän. 

En tiedä, oliko syynä uutuudenviehätys vai jokin muu, mutta Punainen kuin veri ole enemmän minun mieleeni. Tässä toisessa osassa oli myös paljon kirjoitusvirheitä. Selittynee ehkä kiireellä? Tämä osahan julkaistiin samana vuonna, kuin ensimmäinenkin. Tuntui hieman myös toistavan itseään tämä osa, juoksu- ja pakenemiskohtauksia oli hurjasti - aivan kuten ensimmäisessäkin osassa, mutta tässä tuntui olevan vieläkin enemmän (en nyt tarkkaa lukua muista)! Toki niitä oli väritelty erilaisin keinoin, etteivät ihan samaa kaavaa toista, mutta panin merkille. Mutta toisaalta - mitä olisi jännitysromaani ilman pakenemista?

Myös Jiri Hasek (en jostain syystä saa tähän Bloggeriin niitä hattuja) tuntui tutulta. Minulle tuli alusta hyvin vahvasti mieleen "Sinä päivänä" (One Day)-romaanin Dexter Mayhew. Mutta se ei välttämättä ole huono asia. Aika paljon samankaltaisuutta kuitenkin oli nuoren Dexterin kanssa.

Juhannuslukemiseksi minulla olisi sitten Lumikki-trilogian viimeinen osa!

torstai 18. kesäkuuta 2015

Vuorossa läpiluku + pientä parantelua (Addiktio)

Hejsan!

Addiktion läpiluvun vuoro. Tajusin olevani aika puhki eilisestä. Aivotoiminta ei oikeastaan päätä huimannut tänään, joten päätin, ettei ole vielä henkilöhahmo-kysymysten vuoro. Sen sijaan aloitin läpilukuprosessin ja pääsin lukuun 21 asti.

Samalla tein pieniä dramaturgisia ja kielenhuollollisia korjauksia. Alkupään luvut olivatkin niiden suhteen hieman "huonommassa" - eivät kovin huonossa, mutta loput ovat huomattavasti paremmalla tolalla - kunnossa. Olin jossain vaiheessa suunnitellut korvaavani tämä-sanat sanalla "se", mutta olin luovuttanut kesken. Ei se istunutkaan. Ei. Ja nuo sanat olivat sinne sekaan jääneet, nyt sitten paikkailin niitä "hän"-pronomineilla. 

Myös pieniä dramaturgisia paranteluja tosiaan tein. Erään luvun loppuun esimerkiksi lisäsin vähän enemmän tunnereaktiota päähenkilölle, sillä koin, että se sitä vaati. Ja dialogin "jäntevyyttä" korjailin myös. Tai enemmänkin niitä alatekstillisiä juttuja, en niinkään repliikkejä. Poistinpa muutaman lauseenvastikkeenkin! Sinne jäi kyllä muutama, joista en tahtoisi luopua, hehe. Annetaan ohjaajani sitten rauhassa punata ne, jos on vieläkin liikaa, kun läpiluvun olen loppuun suorittanut.

Huomenna jatkan vielä näissä merkeissä! Herään toivottavasti hieman aikaisemmin kuin tänään. Henkilöhahmoihin pääsen mahdollisesti keskittymään sitten viikonlopun puolella.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Käsikirjoituksen tarkistuslista (Addiktio) vol.2

Mooi!

Tänään palasin taas tarkistuslistan pariin. Vuorossa oli kaikkien alkujen ja lopetusten tsekkaus (oikeastaan siis jokaisen luvun aloituksen ja lopetuksen) - ja siinä vierähti sellaiset 6-7h jos pidempiä taukoja EI lasketa mukaan! Alkaa kuulostaa jo ihan normaali duunarin työpäivältä - johan tässä 4 päivää lomaa pidettiinkin, haha! 

No mutta, tuotti tulosta. Alkujen tarkistaminen oli suhteellisen helppoa, ne herättivät kaikki kysymyksiä ja odotuksia tulevasta. Lopetusten tarkistaminen oli vaikeampaa - tai ei nyt muuten, mutta ohjattiin kirjaamaan niistä pulppuavia vastauksia ylös. Kyllähän sieltä joitain vastauksia löytyi, mutta suurin osa odotuksien lunastuksista ja kysymyksien vastauksista ilmenevät keskellä lukua! Eivät siinä luvun lopetuskappaleessa niinkään, toki näitäkin oli. Mutta koska kysymykset ovat sen verran isoja ja laaja-alaisia, ei vastausten olisi järkevääkään tulla yhdessä pienessä lopetuskappaleessa. Kuitenkin tiedän alkujen kysymyksiin vastanneeni, eikö se oli tämän pointti?

Toivon hartaasti, etten tehnyt tehtävää ihan päin mäntyä. Tapoja on monia, eikä tämä ole sillä tavalla matematiikkaa, että olisi vain yksi ainoa, oikea vastaus. Jotain sain kuitenkin irti, sillä minulla heräsi pari kysymystä, joista en tiedä, olenko ne perustellut tarpeeksi hyvin. Minulle käy kyllä välillä niinkin, että herää kysymyksiä, joihin en muista jo vastanneeni tai korjanneeni asiaa. Täytynee tarkistaa huomenna (tänään...kello on jo yli puolen yön) ihan kunnolla. Ja jos jaksan tämän päivän jälkeen, niin hyppään myös niihin henkilöhahmoja käsitteleviin kysymyksiin. Koska näissä meni koko päivä, voinen odottaa henkilöhahmokysymyksissä menevän vähintään kaksi tai kolmekin päivää. Ja sen lisäksi luulisin, että sillä saralla olisi vielä jotain paranneltavaa.

Olen hyvin kärsimätön, mutta tämä olisi niitä asioita, joita täytyisi tehdä rauhassa. Siitäkin huolimatta syöksyn tähän, kuin benjihyppyyn - kun tiedän edes vähän, mihin osaan vastata ja minkä kanssa joudun pohtimaan tiedän paremmin, missä saattaisi olla korjattavaa. Minulla on tässä kuitenkin sellaiset kaksi viikkoa ainakin aikaa työstää näitä tarkistuslistan kysymyksiä, sillä aikaisintaan silloin ehtii ohjaajani ne tsekkaamaan. Mutta käytettäköön täysin vapaat päivät nyt johonkin hyödylliseen, sillä menojakin on tulossa.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Käsikirjoituksen tarkistuslista (Addiktio)

Heips!
Kesän ensimmäinen jäälatte! 
Käväisin tänään kahvilla kaverin kanssa, jota en ole nähnyt 2-3 vuoteen!

Mutta joo, asiaan...

Edellisen postauksen venyessä äärimmäisen pitkäksi, jäi tämä aihe käsittelemättä. Sain siis ohjaajaltani eräänlaisen "käsikirjoituksen tarkistuslistan" avuksi hahmottamaan, mitä Addiktiolle tulisi mahdollisesti vielä tehdä.

Lista on 22-sivuinen ja täynnä tärkeitä kysymyksiä, joihin tulisi osata vastata tarinansa tiimoilta. Kysymyksiä on melkein jokaiselta osa-alueelta: mm. juonesta, hahmoista, ajankulusta, miljööstä, aluista ja lopetuksista... Tärkeimpiä vastattavia ovat varmasti esimerkiksi se, mistä käsikirjoitus kertoo, mitä aihetta se käsittelee ja mikä on genre. Niiden nyt ainakin pitäisi olla jotenkuten selvillä - onnekseni osasin vastata näihin ihan suoralta kädeltä. Ja itse asiassa moneen muuhunkin kysymykseen: naputtelin vastauksia tuossa keskiviikkona varmaan viisi tuntia putkeen, haha! Lista venyi johonkin 32 sivuun niiden johdosta!

Paljon on kuitenkin vielä vastaamatta. Henkilöhahmoja käsitteleviä kysymyksiä aion pohtia ensi viikolla ihan kunnolla. Niitä varten tulisikin varmasti lukea Addiktio vielä kerran, kaksi ajatuksella läpi. Henkilöjä koskevia kysymyksiä oli paljon ja niihin tulisikin vastata jokaisen (tärkeän) hahmon kohdalla erikseen, joten tähänkin vierähtää varmasti useampi tunti, ellei päiväkin.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Palautetta uusimmasta käsikirjoituksesta

Moikka!
Muikea päivä.

Aamulla klo 9:00 oli taas henkkariaika. Tällä kertaa palaute ei koskenutkaan Addiktiota, vaan uusinta käsikirjoitustani Riittämätöntä. Tarkemmin ottaen juurikin tuota pulmallista lukua, josta postasin viimeksi.

Sain sekä korjatun tekstitiedoston, että "suullisen" palautteen. Ihmetytti kovin, että korjatussa tekstitiedostossa oli punattu kaiken kaikkiaan ehkä noin 3 sanaa ja lopulle ei oltu tehty mitään! Vaikka ensimmäinen raakaversio vasta kyseessä - ilmeisesti olen sitten kehittynyt!

Nuo muutamat punatut sanat olivat juurikin niitä kiertoilmaisuja, joita käytin tämän ensimmäisen kerran kuvailussa. Tuli puhetta, että se on ehkä enemmän naisten juttu, kiertoilmaukset siis. Että miehet ovat useimmiten suorempia. Ne siis voisi todennäköisesti korjata. Mutta sopivasti oli sekä komediaa, että traagisuutta. Vähän voisi kuitenkin kehittää muutamaa asiaa, jotka eivät niin selkeästi tulleet nyt esille.

Muuten palaute oli erittäin positiivista. Varsinkin dialogista sain (taas, heh) kehuja, mm: "Sopivan lakoninen ja iskevä. Hieman erilainen kuin Addiktiossa. Hyvä.". Tarkentaakseni vielä, sain erittäin hyvää palautetta dialogista jo Addiktionkin kohdalla, mutta vaikka koko tekstityyli on nyt erilainen, oli se silti kuulemma hyväOsasinpa vastata myös suoralta kädeltä kysymyksiin, joita ohjaajani minulle esitti mm. henkilöhahmoista. Olen uinut syvälle näihin vesiin varsin äkkiä! Ei tuottanut edes hankaluuksia. Kehitystä ylipäätään oli tapahtunut huimasti kirjoitustyylissäni - se minulle suurin kompastuskivi, eli selittely, oli kadonnut kuulemma kokonaan! Jes! Jotain on siis tehty oikein.

Sovimme myös, että Riittämätön tulee siis olemaan ensi syksyn käsikirjoitukseni Studio Orfeuksessa. Muut, jotka ovat toisen vuoden ilmeisesti jatkavat vielä samoilla käsikirjoituksilla, mutta Addiktio on jo melkein lähetyskunnossa - paljoa ei enää puutu - joten sen kanssa jatkamisessa Orivedellä ei olisi mitään järkeä. Ja Riittämätön on myös sopivan raikas, erilainen ja siinä on uudenlainen tunnelma, ohjaajani mukaan. Kommentoinkin, että tyylimuutos tämän käsikirjoituksen kohdalla oli paikallaan, sillä samanlainen, lievästi naturalistinen kuvaus ei olisi tähän juttuun sopinut ollenkaan. Ohjaajani totesi, että hyvä näin. Jee!

Olisin kirjoittanut vielä, mitä olen tehnyt Addiktion hyväksi tänään (lähinnä vastaillut kysymyksiin tekstitiedostoon), mutta silloin tämä postaus venyisi kyllä ihan liian pitkäksi, joten taidan jättää toiseen kertaan. Hyvä mieli tuli kumminkin!

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Liian härskiä nuortenkirjaan?

Tsauuu!

Kirjoitin juuri tärkeän kohtauksen uusimpaan käsikirjoitukseeni Riittämättömään. Olin pohtinut, että tällainen tähän tulisi ja totta kai sen myös kirjoitin, mutta nyt käväisi mielessä ajatus, menikö jo liian härskiksi.

Kyseessä on päähenkilön ja hänen tyttöystävänsä ensimmäinen kerta (tietänette, mihin viittaan). Erittäin mehukas, joskin hieman haastava kirjoittaa miespuolisen päähenkilön näkökulmasta, sillä en halua tyytyä "vähän sinnepäin" -tyyliseen kuvailuun, vaan halusin kaiken juuri oikein. Tietenkin hieman silottelin tapahtumia erilaisin ilmauksin, ettei nyt ihan K18-puolelle mennä ja kaikki meneekin siis ihan penkin alle - realistisuuden nimissä, haha! 

Mielestäni onnistuin kuitenkin aika hyvin, vaikka aluksi tuskailinkin kovin! Tapahtumien kulku eteni itse asiassa jopa aika komediallisesti, vaikkei se päähenkilön kannalta kauhean hauskaa ollutkaan. Nyt kun tätä ajattelen, niin ehkei tämä olekaan liikaa. Onhan tämä akti myös monen nuoren elämää - ensimmäisen kerran kokee kuitenkin suurin osa ihmisistä jossain vaiheessa. Osa nuorempana, osa vanhempana, mutta varmaankin moni voi myös tästä kohtauksesta löytää itsensä - jossain määrin.

Kyllä tässä muutamat naurunpyrskähdykset ja hihittelytkin koettiin ruudun takana, mutta lopputulokseen olen nyt aika tyytyväinenkin. Viilaan ja editoin sitten myöhemmin, jos on tarvetta. Todennäköisesti huomenna printtaan nämä 10 uutta sivua samaiselle ystävälle luettavaksi, jolle ne 20 ensimmäistäkin menivät. Innolla ja pienellä kauhullakin odottelen kommenttia, hehee!

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Kirjakrooli 2015

Salut!
Matkalla Helsinkiin.

Kirjallisuuden kaupunkifestivaali Kirjakrooli järjestettiin eilen toista kertaa. Ja tällä kertaa minäkin olin mukana! Yleisön roolissa kylläkin, mutta oikein hauskaa oli!

Lähdin matkaan vasta iltapäivällä, mutta näin silti useammankin esityksen eri pisteissä. Vierailin Rakennusviraston asiakaspalvelun pisteessä ja Ravintola Teatterissa. Löysin jopa oikeaan paikkaan kummallakin kerralla, heh! Välissä pidin kyllä pienen tauon terassilla Kalevala-työparini ja hänen ystävänsä kanssa. Työparini lupasi tsekkailla viimeiset raakaversioni tässä ennen lomaansa, jännittyneenä odottelen, millaista palautetta tulee. Ja ehkä hänellä on ehdottaa joitain mehukkaita korjausehdotuksiakin! 

Juha Jyrkäs luki otteita useammastakin teoksesta. Kuvassa "Hei, rillumapunk!"

Pääsin seuraamaan useammankin kirjailijan esiintymistä, mukaan lukeutuu Anu Holopainen, Juha Jyrkäs, Pekka Sauri, Jari Nissinen ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä Virpi Hämeen-Anttila. He lukivat ensin hieman otteita teoksistaan, jonka jälkeen sai esittää kysymyksiä. Tietenkään siinä kun olisi ollut mahdollisuus kysyä, ei meinannut mitään tulla mieleen ja toisaalta en uskaltanut, mutta Jari Nissiselle esitin yhden kysymyksen (hän on siis työskennellyt aikaisemmin myös näyttelijänä ja käsikirjoittajana).

Kävipä siinä lopuksi niinkin, että minut esiteltiin muutamalle paikalla olleelle kirjailijallekin! Hui kauhistus, menin harmikseni ihan lukkoon, enkä saanut oikein muuta soperrettua kuin että kirjoitan nuorille. Ja muutaman sanan kerroin Studio Orfeuksesta. Mukavia he kuitenkin olivat, yksi heistä itse asiassa esiintyi toisella pisteellä, jossa olin kurkkailemassa ja hän tunnisti minut hiustenväristä. Toivotettiin minulle myös onnea tähän ikuisuusprojektiin!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Lukukokemuksia -15 vol.6: Salla Simukka - Punainen kuin veri

Heippa!

Juuri laskin kädestäni Salla Simukan Lumikki-trilogian ensimmäisen osan "Punainen kuin veri" (Tammi, 2013). Pitkään joutui tämä kirja odottelemaan. Luin ensimmäisen luvun jo aikoja sitten, mutta väliin iskeytyi Kalevala ja ennakkotehtävien teko sun muu puuha ja niiden jälkeen olin niin kirjoitusdraiveissa muuten, että toisten teosten lukeminen jäi kovin vähäiseksi. Nyt kesällä kunnostaudun, se on varma. Opiskelustahan tämäkin käy tavallaan, mutta hyvällä vain.

17-vuotiaan Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin. Kuitenkin eräänä helmikuisena päivänä Lumikki eksyy koulunsa pimiöön, johon on ripustettu kuivumaan kasapäin viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Tyttö joutuu vahingossa keskelle kansainvälistä huumebisnestä. Tiivis tapahtumaketju imee Lumikin mukaansa ja pian hän tajuaa, ettei voisi perääntyä. Tämän sotkun hän joutuisi selvittämään.

Alku imaisi kyllä mukaansa. Kirjan ihan ensimmäistä lausetta olisi ehkä voinut taiteilla jännittävämmäksi, koska se oli aika "perus". Toimi kyllä tässä, en väitä vastaan, mutta juuri edellisellä Orfeuksen lähiviikonloppuna pohdimme ja keskustelimme romaaneiden ensimmäisistä lauseista ja parantelimme tarvittaessa omiamme, joten pisti silmään.

Joidenkin alun lauseiden sanajärjestys pohditutti myös, mutta se unohtui aika vikkelään eikä lopulta häirinnyt juurikaan. Mukana oli myös hauskoja ilmauksia, esimerkiksi: "päänsisäinen elokuvateatteri". 

Ainoa, mitä olisin tahtonut muokkailla, oli dialogi. Voi johtua siitä, että itse pidän hyvinkin puhekielisestä dialogista, jos kyseessä on nuorten puhe. Kirjoitan sen niin, kuin nuoret puhuisivat ja minusta se tulee sitä kautta luontevammaksi, mutta kullakin on tyylinsä. Ja voihan olla, että kustannustoimittajat tahtoisivat korjailla minunkin dialogiani, en voi tietää vielä tässä vaiheessa, joten toisaalta minulla ei hirveästi ole sananvaltaa. 

Mutta kyllä pidin ja jännitys piti otteessaan loppuun saakka. Tässä juuri kaivoin hyllystä trilogian toisen osan, heheh. Ajattelin kaikki kolme lukaista putkeen. En oikeastaan tiedä, liittyvätkö ne kuinka paljoa toisiinsa, mutta ihan varmuuden vuoksi. Tuolla on moni opus odottelemassa, mutta nämäkin ovat jo saaneet odotella tovin, joten enköhän tämän trilogian nyt lue päätökseen saakka ja siirryn sitten vasta muihin teoksiin.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kurkistus Kalevalan uumeniin

Hejsan!
Tätä taas tänään!

Heräsin myöhään. Liian myöhään, jos totta puhutaan. Ei minulla mitään menoa tänään ollut, ei tarvinnut olla missään, mutta näin hetken jo lomailleena tahtoisin silti pitää jonkinlaisesta unirytmistä kiinni. Niin, että ehtisi tehdä "töitä" päivälläkin ja ehkä vähän ulos viettämään - kylläkin pilvistä - kesäpäivää sen jälkeen. Töitä lainausmerkeissä, koska enhän minä tästä vielä mitään rahaa saa, alkutaipaleella vasta mennään! Mutta työtä, rakasta sellaista, yhtä kaikki!

Tänään siis kurkkasin pitkästä aikaa Kalevalan uumeniin. Pohdiskelin siinä aikani - en kovin kauaa kylläkään - kun muutama idea jo tupsahti mieleen. Heittelin niitä sitten Facebookiin tälle työparilleni ja keskustelimme. Hieman haastavampaa settiä tällä kertaa, sillä kysymyksessä on meitä jo jonkin aikaa vaivannut tarinan kohta, jota voisi ehkäpä nimittää ihan ydinkohdaksi. Tärkeä, erittäin tärkeä kaistale tätä tarinaa, joka pitäisi saada nykymaailmaan ja kehittelemillemme raameille sopivaksi. 

Mutta oikeastaan saatiin aika hauskojakin juttuja aikaan, siis lähinnä ajatuksen tasolla, vaikkakin jo yhden raakileen tässä naputtelinkin. Itseni on helpompi hahmottaa juttu, jos se on edes jonkinlaisena raakaversiona paperilla ja lähteä siitä sitten parantelemaan, kun on sen aika. Työparini ei ole vielä ehtinyt sitä kunnolla tsekata, mutta ehkä tässä jossain vaiheessa. Eihän meillä mikään kiire ole. Työparillanikin on tässä loma tulossa, niin enköhän anna hänenkin suosiolla lomailla rauhassa sen aikaa, kun ehtii!

Pikkuhiljaa alkavat palaset kuitenkin jo loksahdella paikoilleen. Aika alussa vasta mennään, mutta on jotain jo tehtykin. Innolla odotan tätä kesää ja kaikkea, mitä se tällä saralla tuokaan tullessaan!