maanantai 27. heinäkuuta 2015

Facepalmaus on tullut liiankin tutuksi (Kuuprinssi)

Moikka!

Kuuprinssi on nyt ollut se, jota viime aikoina olen työstänyt. Koska olen myös yrittänyt viettää jonkinlaista kesälomaa (aina sanotaan, että kirjailijat eivät koskaan lomaile ja ovat aina töissä? Hahah), on editointi ollut vähän hitaanpuoleista edelleen. 1-2 lukua päivässä ja niitä välipäiviäkin on pidetty - huomautettakoon, että tässäkin kässärissä niitä lukuja olisi syytä laajentaa, ainakin ensimmäisiä, joten mistään kovin pitkistä luvuista ei siis ole kysymys.

Yli 70 liuskaa silti selätetty! Mutta edelleen melkein 200 vielä edessä, teksti on kasvanut kymmenellä liuskalla ihan tässä pienessä pikaeditoinnissakin jo. Pieniä lisäyksiä tosiaan, ei vielä mitään suurta. Muutama muisto sinne tupsahti, jonkun verran lisää dialogia yms.

Toivoisin tämän "pikaeditoinnin" olevan jo pian ohi, facepalmaus on tullut liiankin tutuksi kun huomaa, mitä kaikkea roskaa täällä välissä onkaan. Haluaisin jo päästä "oikeasti" tekemään töitä. Mutta tämä kierros on kuitenkin erittäin tärkeä. Tietenkin. Mutta kova olisi hinku jo päästä siihen suunnittelu- ja kunnon syventämisvaiheeseen. "Rauhassa", sanoisi ohjaajani. Ja hän on ihan oikeassa. 

Yritän siis edetä pikkuhiljaa. Onhan tässä kaikkea muutakin, kuten esimerkiksi se Kalevala-leffaproggis, joka on taas jäänyt hieman sivummalle. Viime yönä ennen nukahtamista näin mielessäni eräänlaista videopätkää (varmaan tuttua?) kohtauksesta, jota en ole vielä dramatisoinut. Helpompaa sikäli, kun on pohja valmiina, josta tehdä oma "nykyaikaversio", mutta siinäkin on toki omat haasteensa. 

Niin muuten, yritän myös harjaantua palautteen antamisessa (tuntuu, että olen siinä kovin surkea). Luin tuossa yhden kaverin lastenromaanikäsiksen. Sikäli palautteen antaminen tuntui haastavalta, koska kyseessä oli siis about 1.-3. luokkalaisille suunnattu juttu. Ja lastenkirjoissahan ne ns. "säännöt" ovat taas hieman erilaiset kuin käsiksissä, joita itse työstän (nuorille/nuorille aikuisille nämä minun juttuni ovat). Ei voi samalla tavalla sakottaa mm. selittelystä tai siitä, ettei hypätä suoraan keskelle toimintaa - on pakko pohjustaa, että lapset pysyvät mukana. Mutta kyllä tässä jotain oppikin ja sain palautetta annettua! Ja pidin tekstistä. Luulisin lasten innostuvan siitä herkästi.

Ja ei kun töihin!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Moneksi kirjaksi?

Heips!

Siitä onkin vahingossa vierähtänyt tovi, kun olen viimeksi postannut. No, Addiktion läpiluku on taas suoritettu ja se odottelee sitkeästi palautetta koelukijoilta. Ohjaajani ehtii tsekata sen vasta joskus elokuun puolella. Se on nyt hetkeksi kuitenkin pois alta. Jos nyt on vielä jotain korjattavaa - korjaan ne ja se on mahdollisesti siinä sitten. Matka odottaa!

Riittämätön on myös jatkunut vauhdilla. Kolme lukua sujahtanut OpenOfficen syövereihin tässä lähipäivinä. Draamaa on tosiaan riittänyt. Toivonpilkahduksia välissä, mutta sitten kaikki onkin mennyt pieleen. Ominaista tälle käsikselle. Mutta sivuhahmon ja päähenkilön suhde lähenee kuitenkin koko ajan. Liuskoja on kasassa yli 80 - kirjoitettu melkein tasan kahdessa kuukaudessa. Vauhdikkaimmin edennyt kirjoitusprosessi tähän asti!

Kuuprinssin pikaeditointi on edennyt myös - kylläkin hitaasti. Paljon on lentänyt kamaa suoraan roskiin ja korvattu uudella. Lisätty väleihin pohdintoja, reaktioita, dialogia... Vähän kaikkea. Näin äkkiseltään alku oli aika lailla saman jauhantaa monta lukua, se on nyt muutettu. Muuten tekstissä tapahtuu aika paljon. Ehkä jopa liikaa?! Tai siis siinä mielessä, että suvantovaiheita ei ole kauhean paljoa. Lyhyitä ehkä muutama, mutta - juu.

Kuumaailmaa täytyisi syventää aivan hemmetisti. Se jää ohueksi lisäkappaleeksi, joka ei oikeastaan ollut tarkoitus. Hahmot kaipaavat myös erittäin paljon syventämistä - tämä teksti on kyllä mennyt tapahtumat edellä ja kaikki muu on vain kiiltokuvaa. Näistä saattaa tupsahtaa heti jopa 100 liuskaakin lisää. Pohdinkin vaihtoehtoja. Kirjoitusohjelmassa Kuuprinssiä on nyt melkein 250 liuskaa. Jos siihen lisää vielä 100 enemmän - aika pitkä stoori tulossa. En ole aivan varma, kuinka paljon sivuja se tekisi valmiissa kirjassa, mutta ehkä jopa jtn 500. 

Suuria ns "kliimaksitapahtumiakin" on kaksi tai kolme. Edellisestä oli aina vaikea laittaa paremmaksi. Mietin, olisiko ehkä järkevää jakaa Kuuprinssi kahteen tai jopa kolmeen erilliseen "kirjaan". Viedä tekstiä rauhassa kohti kutakin kliimaksia, antaa vihjeitä, syventää kaikkea pikkuhiljaa. Se voisi jopa toimia. Ja voisin rauhassa kehittää juttua, laajentaa niin paljon kuin tarvitsee ja poistaakin. Mutta ensin täytyy tietysti lukea raakile, tehdä ehkä jotain kaaviota ja karttaa yms. 

Trilogiahan on juttu. Niitä on paljon. Mutta kuinka paljon on kahden kirjan jatkumoita? Tuntuisiko se tyhmältä, että kaikki ns. "alkaa ensimmäisessä" ja "tulee päätökseen" toisessa? Toki sitäkin voisi varioida, mutta ylipäätään. Mitä tässä kannattaisi tehdä?

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Läpilukua ja uusia tuulia

Ciao!

Läpiluku siis aloitettu - ja melkein jo lopetettukin. Kymmenen lukua jää vielä huomiselle (tai myöhemmälle tälle päivälle oikeastaan). Alkuun tein pieniä parannuksia vielä, mutta muuten en juuri ole koskenut tekstiin. Ei ole tuntunut olevan tarvetta. Ehkä pari sanaa muutin, kun huomasin niiden toistuvan samassa kappaleessa, mutta siinä se. Ne muutamat asiat, joista en ollut varma viime postauksessa, eivät tunnu olevan ihan lukkoon lyötyjä vieläkään, mutta jo asteella "ihan ok", joka on jo edistystä!

Tiistaina ehdin heittää itkupotkuraivaritkin tuon läpiluvun kanssa - päässäni salamoi taas sen osalta, että koko alku tuntui olevan täyttä p*skaa. "Kieli on huonoa, kerronta p*rseestä, dramaturgiakin voisi olla parempaa..." Ajatuksia, joiden kanssa varmaan jokainen kirjoittava - tai ihan mitä muuta tahansa taidetta tekevä - painii aika ajoin. Selvisinkin ihmeen kauan ilman tuollaisia purkauksia positiivisen palautteen pommituksen ansiosta - lieventävä asianhaara - mutta tiistaina se sitten taas iski. 

Luulen, että tähän vaikuttaa myös yhä suuremmat paineet onnistumisesta. Nyt kun ollaan koko vuosi ja kesälomakin tehty valtavasti töitä, yritetty painaa kaikki mahdollinen mieleen lähiviikonlopuilta, tehty valtavat muistiinpanot ja ylikin tueksi, nukuttu 5h/yö viikon putkeen (useammankin kerran), että ehtii käydä päivällä toisessa koulussa, tähdätty kympin oppilaan statukseen pelkästä siitä riemusta, että saa vihdoin opiskella unelmiensa alaa - kaikki tämä ja miljoona muuta asiaa. Olen lähempänä lapsuuden unelmani saavuttamista kuin koskaan. Paineet onnistumisesta ovat valtavat. En tahdo heittää hukkaan kaikkea sitä, jonka eteen olen tehnyt töitä jo monta vuotta - viimeiset kolme niistä niin täysillä kuin ikinä. Kun masennus on painanut, kirjoittaminen on se, joka on pitänyt loppupeleissä pinnalla. Sen vuoksi, että minulla on tavoitteita, jotka tahdon saavuttaa.

Ja sitten iloisempiin asioihin...

Kun totesin, että läpiluku riittää tältä päivältä, pidin muutaman tunnin tauon ja sen jälkeen kajosin uuteen käsikirjoitukseeni Riittämättömään. Tuntui, että täytyy saada kirjoittaa hieman uutta. Ja sitä syntyi! Olen oikein tyytyväinen viimeisimpään lukuun. Vaikka koko luku on melkein Facebook-keskustelua, siinä kehittyy päähenkilön ja tärkeimmän sivuhahmon suhde - paljastuu tärkeitä asioita. Jännittävää. Ja oikein mieluista kirjoittaa. Tämän yön kirjoitussessio todellakin kumosi yllä kuvatun, tiistaisen angstin. Voitto kotiin!

P.S. Keskiiviikkona tapasin myös mahdollisen Kalevala-leffaprojektimme kuvaajan pikasesti! Hyvältä näyttää siis silläkin suunnalla.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Pikkuhiljaa... (Addiktio)

Moi!
Kahvi - onko se sittenkin salaista inspiraatiojuomaa?

Tänään tosiaan - tai oikeammin eilen - puuhailin taas Addiktion parissa. Niitä pieniä korjauksia, edelleen. Lisäsin yhteen lukuun hippusen toimintaa ja toistakin lukua pienesti laajensin. Nämä onnistuivat mielestäni ihan mukavasti. 

Yksi asia, jota mietin, on eräs lasten käyttämä termi käsikirjoituksessani. Siis repliikin sisällä. Se palasi mieleeni jostain tuolta sumuisesta menneisyydestä - palasin pikkiriikkiseksi hetkeksi aikaan, jolloin olin alle kouluikäinen. Meillä oli nimittäin hauska termi kaverini kanssa alkoholisteille. En vain tiedä, onko se tarpeeksi ymmärrettävä. Täytyypi pohtia.

Sain myös tuotua sitä uutta pienesti lukuun, jota laajensin. Sitten kuitenkin. Tämäkin ajatus loksahti paikoilleen tässä hääräillessä. On se kahvi sitten ihmeellinen juttu. Ehkä alitajuisesti tiesin tämänkin, kun pienen kahvikupin itseeni tatuoin - syy oli tosin hieman eri, mutta miksei näinkin. Inspiraatiojuomana.

Kaikki listassa olleet korjaukset on nyt tehty. Suurimpaan osaan olen tyytyväinen, mutta parin kohdalla täytyy vielä miettiä uudestaan. Luulenpa, että se on taas läpiluvun paikka. En usko, että läpiluku vie tällä kertaa yhtä kauan aikaa, käsikirjoitushan on muutaman asteen paremmassa kunnossa - jälleen kerran. Mutta toki haluan olla itse tyytyväinen kaikkeen, mitä olen siihen suoltanut, joten sikäli on oltava tarkkana. Tällä kertaa jokaista lausetta ei välttämättä tarvitse pohtia samalla tavalla, mutta saattaa olla, että jossain kohti vielä hiomisvaraa löytyy.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Palaute ja - mahdollisesti - viimeinen editointikierros! (Addiktio)

Heips!
Shoppasin eilen - mukaan tarttui 2 muistivihkoa, 
Anu Holopaisen "Ihon alaiset" ja Briitta Hepo-ojan "Siilin kuolema"!

Eilen tapahtui muutakin. Minulla oli nimittäin taas henkilökohtainen palaute Addiktiosta, tällä kertaa koko käsikirjoituksesta. Tekstissä ei niin sanottua punakynää ollut melkein yhtään enää. Ja hyviä kohtia huomattavasti enemmän. 

Muutama kappale piti kuitenkin poistaa ikuisen kompastuskiveni, liiallisen selittelyn, vuoksi. Mutta sitäkin oli niiiiin paljon vähemmän kuin aluksi. Kuusi tuntia tässä vierähti, käsis tsekattu läpi ja punaiset kohdat pyyhitty armottomasti pois. En edes tiedä, mihin se aika vierähti. Lueskelin kyllä samalla niitä erityisen hyviksi merkattuja kohtia useampaan kertaan lävitse - toiveenani tietysti oppia jotain. Ja taukojakin pidin. Muutaman pikkuisen korjauksen sain myös aikaan, mutta hyvin pienen, enempää ei edes tarvita.

Yksi luku kaipasi vielä vähän laajennusta ja sitäkin tässä jo tänään tein. En vielä tiedä, onnistuinko. En välttämättä tuonut mitään uutta mukaan. Se ei siis ole kovin hyvä, jos näin on päässyt käymään.

Kaiken kaikkiaan suurin osa, melkeinpä kaikki, viime kierroksella lisätyt jutut saivat kehuja (yhden asian suhteen kyllä mokasin ja se lensikin sitten roskiin). Erityisesti yksi uni. Jes.

"Tiivis ja toiminnallinen, tunteita ja ajatuksia herättävä kuvaus suuresta yrityksestä pelastaa, epäonnistua ja löytää uutta. Hyvin helppo eläytyä. Kässäri on toimiva ja raikas."

- lainatakseni suoraan muutaman rivin palautteestani.

Huomiseksi jää vielä muutama pohdittava asia. Positiivisia juttua, mihin voisi mahdollisesti palata vielä uudestaankin tarinan aikana. Mutta todellakin - alkaa olla vihdoin valmista. Kohta koittaa se jännityksellä, innolla ja kauhullakin odotettu päivä, jolloin kässäri lähtee matkalle. Matkalle, jolla se saattaa saada joko iskuja tai mahdollisuuden lentää.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Raakaa pikaeditointia (Kuuprinssi)

Moigggs!
Työmäärä tulee hipomaan pilviä.

Kuten tuossa edellisessä hehkutuspostauksessa mainitsin, pikaeditointi on aloitettu. Pikaeditointi? Enemmänkin ensimmäinen kierros. Korjaan pahimmat mokat, selittelyt, tylsät kohdat. Pyyhin kaikkein surkeimman materiaalin kokonaan pois. Kirjoitan uutta. Lisään infoa asioista, joista jo ensisilmäyksellä täytyisi kertoa enemmän. 

Sitä minulle tarkoittaa pikaeditointi. Tekstin työstämistä muotoon, että uskallan antaa sitä edes luettavaksi. En ole koskaan aikaisemmin joutunut editoimaan näin rankasti ja surutta pyyhkimään tekstiä kokonaan pois. Nyt saan vihdoin tuta sen, mitä fantasiateoksen kohdalla seuraa tavastani kirjoittaa, ennen kuin suunnittelen. Ollenkaan.

Melkein häpeän joitain kohtia täällä seassa. Haparointia, onnetonta kerrontaa. Samoja ongelmia, mitä Inttilesken proosaversiossa oli kylliksi. Kaksi käsikirjoitusta tässä välissä onnistui huomattavasti paremmin (Addiktio etenkin). Fantasiatekstin kirjoittaminen tuntuu edelleen haastavammalta ja näin se varmasti onkin. Tarina ei kuitenkaan ole pelkkää fantasiaa, vaan realismiakin on seassa. Yritän annostella sen sopivasti.

Menen liuskalla 26. Tämä sujuu aika nopeasti, sillä luulen ainakin tietäväni, mitä teen. Pidän tätä kierrosta samalla vähän läpilukukierroksena sille, että mitä sitä onkaan tullut kirjoitettua tämän kahden vuoden aikana. Juonen eheyttäminen, terävöittäminen ja sellainen "oikea" editointi alkaa sitten myöhemmin. Alan taas alusta. Tutustun rauhassa materiaaliin, mitä minulla nyt on. Nyt annan suurimpien palasten olla sellaisenaan kuin ne ovat. Katson myöhemmin, mitä kannattaa todella säästää ja mitä ei. Se vaatinee myös tarinan sisäistämistä. Tietämystä siitä, mikä on jutun pointti. Mahdollinen sanoma tai viesti. Mitä yritänkään sanoa? Mitä tahdon lukijoille välittää juonen ja tapahtumakulkujen alla? Se on vielä aika pimennossa. Pieni ajatus on, mutten uskalla sitäkään lyödä vielä lukkoon.

Pahimmat roskat osaan siivota. Pahimmat tahrat eivät ole vielä pinttyneitä. Mutta mitä sitten, kun tulee se hetki, jona olen taas sokea? Kun en taaskaan osaa tehdä tekstille mitään? Kun tuskaiset aamuyöt mietin, tuleeko tästä taaskaan mitään?

Elättelen mikroskooppista haavetta siitä, että siinä vaiheessa minulla olisi jo kustannustoimittaja apuna. Tämä hetki kun tuskin tulee aivan heti.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kuuprinssin ensimmäinen raakaversio kasassa!

Heippa!

Palaan hetkeksi heinäkuuhun ja vuoteen 2013. Tämä postaus. Kuuprinssin alku. Kankea, pelkoa ja epävarmuutta täynnä. Pikkuhiljaa tekstiä alkoi valua kirjoitusohjelmaan ja liuskoja kertyä. Pidempiäkin taukoja oli monia, monen kuukauden mittaisia. Jossain vaiheessa loppui usko ja kärsivällisyys. Osaanko edes kirjoittaa fantasiaa? Olenko pilannut koko tarinan? Tuleeko tästä koskaan kokonaista? Saanko tähän edes loppua?

Vastaus tulee tässä: sain. Ensimmäinen raakaversio on nyt kasassa ja kokonainen. Loppu on vihdoin kirjoitettu.

Raakaversiolla on pituutta 237 liuskaa. Kymmenen tuli lisää viime yönä, edellisen postauksen jälkeen. Lopetin kolmen jälkeen yöllä. Loppukliimaksin haparoinnista oli kulunut tasan vuorokausi. Vuorokausi ja 30 liuskaa tekstiä. Vuorokausi ja vihdoin raakaversio on valmis.

Jostain se vain lähti. Tällä voin ainakin itselleni todistaa, että joskus tekstin ja tarinan kypsymisessä menee aikaa. Tauot eivät ole aina pahasta. Mikä tahansa saattaa herättää taas sen maailman ympärille, josta tarinasi kertoo. Oli se sitten sää, kaunis taulu, jonkun kappaleen lyriikoissa piilotteleva sana, jokin tunne... Ihan mikä vain. 

En melkein saanut unta, kun hykertelin innostuksissani vielä peiton allakin. Helpotuksen huokaus. Minulla on tarina. Sillä on alku, keskikohta ja loppu. Huimia juonenkäänteitä, hurjasti draamaa. Ja minuun on iskenyt pieni uskonhippu siitä, että saan Kuuprinssin joskus oikeasti valmiiksi. Se vaatii varmasti kaikkein eniten työtä kaikista käsikirjoituksistani, mutta uskon siihen. Paljon täytyy kirjoittaa kokonaan uudestaan, täytyy terävöittää, poistaakin ehkä jotain. En edes tiedä, laajeneeko vai supistuuko teksti tästä. Täytyy lukea läpi ja miettiä rauhassa. Kaikkein pahinta selittelyä ja rakennemokia olen korjannut tänään, olen sivulla yhdeksän. Sen osaan tehdä heti. Pyyhin pois kaksi ensimmäistä lukua melkein kokonaan (säilytin ne kyllä toiseen tiedostoon) ja kirjoitin uusiksi. Lopulliseen muotoon tulee menemään aikaa, vaivaa, kärsivällisyyttä ja raivoakin ehkä.

Olen oikeastaan tyytyväinen kirjoittamaani loppuun. Se ei ole ikuisen rakkauden julistamista, kuten voisi odottaa. Se ei ole myöskään traaginen murskaloppu, joka saattaisi olla toinen vaihtoehto. Se herättää kysymyksiä omalla tavallaan. Kuuprinssin loppu antaa vaihtoehtoja, joista lukijat voivat mielessään rakentaa mieleisimmän tai todennäköisimmän. Se ei lukitse mitään täysin, muttei tuhoakaan. Mielestäni olen onnistunut. Viimeinen virke on itse asiassa repliikki, joka minusta toimii tässä aika mainiosti. Kaikissa nimittäin ei.

Ei hemmetti. Olen melkein ylpeä itsestäni.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kuuprinssi-jumitus on ohi!

Moiks!
Jännäilen...!

Joo, eli tossa otsikossa se tulikin. Kuuprinssin jumitus on melkeinpä selätetty! Tsekkasin tiedostosta, että viimeksi olen koskenut koko kässäriin helmikuussa. Eli melkein puoli vuotta sitten! Jumalauta, aika vierii tosissaan eteenpäin. Vastahan valitin siitä jumituksesta...

Olin tosiaan oikeasti aika pahasti jumissa sen kanssa (jumissa-sana näköjään raiskaa koko postauksen nyt..). Aloitin liian kovilla panoksilla ja loppukliimaksin rakentaminen tuntui mahdottomalta. Viime yönä joskus kolmen aikaan kuuntelin Spotifysta jotain randomia ja korviini sattui Johanna Kurkelan Linnunradan lapset...

Jostain syystä se nosti heti Kuuprinssin mieleen. Avasin tiedoston, lueskelin vähän läpi sieltä täältä muistia virkistääkseni ja hupsista, kirjoitin yöllä varmaan 10 liuskaa! Ainakin melkein. Ja tänään on tullut toiset 10. Olen alle vuorokauden sisällä kirjoittanut 20 liuskaa ja loppukliimaksi alkaa vihdoin häämöttää - tai ollaan juuri siinä kohdassa oikeastaan. Nyt pitääkin naputella jonkinlainen suvanto seuraavaksi. 

Mittaa tällä kässärillä on sellaiset 227 liuskaa ja jonkun verran on pakko vielä kirjoittaa, että saan nivottua kaiken yhteen. Nyt yritän lähinnä kursia juonen kokoon, laadusta huolehditaan sitten myöhemmin. Muutaman päivän päästä siitä on tasan kaksi vuotta, kun aloitin Kuuprinssin. Tekstin laatu on kehittynyt huimasti tällä välillä, varsinkin tässä vuoden sisällä, ja muutenkin käsis on aika sekava, joten editointityötä on suoraan sanottuna aivan helvetisti. Mutta sekin helpottuu sitten, kun tiedän täsmälleen, mikä on koko tarinan loppu. Pystyn istuttamaan vihjeitä paremmin, tarkentamaan kaaria ja ehdin syventää hahmojakin. Tämän kanssa todellakin tulee menemään aikaa enkä tiedä, koska ehdin Kuuprinssiä kunnostaa, mutta raakaversio olisi jo aika saada kasaan.

Itse asiassa tarinan pääpahiksenkin historia ja syyt siihen, miksi hän toimii, kuinka toimii, valottuivat minulle aivan yhtäkkiä muutaman kulauksen kahvia juotuani. Minulla on oikein hieno teoria - ainakin se vielä tässä vaiheessa kuulostaa korviin siltä - ja liittyykin avaruusjuttuihin. Hehheh. Tarinassa kävi ehkä hieman traagisestikin äsken - mutta se olkoon pelkkä plussa.

Vielä tahtoisin sanoa, että päähenkilöni ärsyttää minua suunnattomasti. Hän on aivan liian pehmeä, sellainen liibalaaba-tyyppi ja sivuhahmot ovat paljon kiinnostavampia. Pitäisi saada jotain särmää ja ehkä enemmän vielä kehitystäkin tälle hahmolle. Joku särö, joka tekee hänestä kiinnostavamman. Nyt hän muistuttaa juurikin sellaista perus rakkausromaanityttöä, joka on ällösöpö ja siirappinen - melkein, noh, on niitä hyviäkin rakkausromaaneja, mutta tämä alkaa olla jo klisee. En halua tätä. Editointityötä tulee siis edelleen lisää.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Yhden muistiinpanot, toisen palaute, kolmannen viimeistely

Moij!
Varmaan yhtä monta projektia on nyt vireillä!

Mistäs sitä alkaisi? Jos vaikka siitä, että tein loputkin korjaukset Addiktioon kirjallisen palautteen pohjalta. Lähetin uuden version jo ohjaajalleni, henkilökohtainen palaute yritetään sopia ensi viikoksi. Toivottavasti kulki taas askelen parempaan suuntaan!

Tulevaa silmällä pitäen, eksyin taas tsekkailemaan kustantamoiden sivuja. Taktiikkana ajattelin käyttää sitä, että lähetän ensin isoimmille ja jos ei niistä nappaa, niin siirryn pienempiin. Nuorten kirjallisuutta vaan kustantaa huomattavasti harvempi, kuin "aikuisten proosaa". Monikin on poistellut nuorille suunnattua materiaalia ohjelmistostaan. Jos teillä on lukijat antaa vinkkejä, mihin kannattaisi suunnata tekstiä, otan niitä mieluusti vastaan! Nämä kristillisen linjan kustantamot joudun valitettavasti teilaamaan suoralta kädeltä, sillä Addiktio hyvin epätodennäköisesti sopii heidän kustannusohjelmaansa. Huumeet ehkä vielä menisi, mutta käsittelytapa ei todellakaan natsaa (mm. seinille maalatut kyrpäkuvat tai päähenkilön negatiivinen suhtautuminen uskonasioihin tuskin innostaa heitä..mutta se nyt ei ole vielä mitään).

Juttelin tässä myös hetkisen ihmisen kanssa, jota haastattelen Riittämätöntä varten. Tuli erittäin positiivista palautetta siltä suunnalta! Hän sattuu olemaan monenkin käsikirjoitukseni kohderyhmää ihan ikänsäkin puolesta - eli siis todella hyvä merkki, että kirjoitustyyli ja tarinat miellyttävät! Ehdin tässä jo vaipua pieneen ilta-angstiin, mutta tuo kyllä nosti sieltä suosta oikein vikkelään.

Niin ja tosiaan, minulla on hitaaseen tahtiin punottava, uusi käsikirjoitus mielessä. Idean tasolla siis lähinnä, muistiinpanoja tehtynä, prologin raakile kirjoitettuna (muttei varmaankaan jää ihan tuollaiseksi). Tämän projektin saattamisessa romaaniksi asti menee luultavasti paljon aikaa. Ihan senkin puolesta, että aiheesta ei ilmeisesti ole vielä yhtäkään kaunokirjallista teosta(?! HOW CAN THAT BE?), enkä halua pilata koko hommaa ja vetää rimaa matalalle. Dokumentteja löytyy muutama kappale, ne minun on varmasti katsottava läpi. Aiheen voi kyllä käsittää monella tapaa, mutta puhun nyt eräästä sairaudeksikin luokiteltavasta asiasta. Valitettavasti joudun tekemään vittumaisen tempun, enkä paljasta enempää. Idea on niin raakile ja vaikeakin käsiteltävä, että tässä menee tovi jos toinenkin. Ehkä sitten joskus.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Viimeisiä viedään (Addiktio)

Heipparallaa!
Kuva: Maria Ketonen

No hupsista. Koko aamu meni niin pieleen, kun vaan voi mennä. Tärkeimpänä ehkä se, että minulla olisi ollut tänään Studio Orfeuksen henkilökohtainen palaute ja kappas, herätyskellokaan ei herännyt, nukuin juuri sen kriittisen tunnin pommiin, eikä ehditty jutella käsiksestä yhtään. 

Damn! Voihan "insertmanycursewordshere". Joo. No, suureksi onnekseni sain myös kirjallisen palautteen. Olin lähettänyt kuusi sivua kysymyksiä, joita heräsi tuon tarkistuskierroksen aikana ja sain niihin myös vastaukset. Suurimmalle osalle ei itse asiassa tarvitse tehdä mitään, mutta muutamaa juttua voisin vielä terävöittää - jota olin hieman epäillytkin. Olen tässä tänään sitä ahkerasti tehnyt, käväisin kyllä nopealla kävelylenkillä, mutta muuten on paahduttu sisätiloissa.

Naputtelin mm. aika dramaattisen minitakauman päähenkilön äidin lähdöstä. Olen siihen ihan tyytyväinen. Pohdimme yhdessä, että aiheesta voisi olla hiukan enemmän ja kokeilin sitten ihan takaumaa - lukijalle näyttämistä, kuinka tämä tapahtui. Ja aika onnistunut saavutus, luulisin. Toki vielä tarkistutan tuonkin.

Loppupuolella oli myös yksi luku, jossa oli aika tylsä lopetus. Tai sellainen, hmm, helppo? Sanotaan nyt suoraan, että nukkumiseen loppui. Taiteilinkin siihen sitten painajaisen, joka on ehkä hieman vertauskuvallinenkin - mutta luulisin kyllä, että aika selkeä, jos on kässäriä yhtään lukenut. Ei ehkä silti liian alleviivattuakaan, toivottavasti ainakaan. Samalla sain yhden sivuhenkilön toiminnallekin syyn, pikkuisen kyllä, mutta tuokin homma oli ehkä tullut salakavalasti puskista, vaikkei se suuri juttu olekaan. Palaset loksahtelevat siis paikoilleen!

Myös ihan ensimmäistä lukua silmäilin. Voimistin lääkärin ärsyttävyyttä, ainakin se oli tarkoitus. Dialogin sisältö pysyi samana, mutta sävy muuttui aika paljon. Ei sillä, että minulla olisi koko terveydenhuoltoa vastaan jotain, mutta näihinkin tapauksiin olen törmännyt, hehe! Ja tässä lääkärin on tarkoituskin olla oikein ärsyttävä tapaus, jotta saadaan kunnon raget ja tunnetilat päähenkilölle.

Huomiseksi jää vielä vähän tekemistä, mutta se ei haittaa ollenkaan! Lämmintä ja aurinkoista viikonloppua sinne!