maanantai 27. heinäkuuta 2015

Facepalmaus on tullut liiankin tutuksi (Kuuprinssi)

Moikka!

Kuuprinssi on nyt ollut se, jota viime aikoina olen työstänyt. Koska olen myös yrittänyt viettää jonkinlaista kesälomaa (aina sanotaan, että kirjailijat eivät koskaan lomaile ja ovat aina töissä? Hahah), on editointi ollut vähän hitaanpuoleista edelleen. 1-2 lukua päivässä ja niitä välipäiviäkin on pidetty - huomautettakoon, että tässäkin kässärissä niitä lukuja olisi syytä laajentaa, ainakin ensimmäisiä, joten mistään kovin pitkistä luvuista ei siis ole kysymys.

Yli 70 liuskaa silti selätetty! Mutta edelleen melkein 200 vielä edessä, teksti on kasvanut kymmenellä liuskalla ihan tässä pienessä pikaeditoinnissakin jo. Pieniä lisäyksiä tosiaan, ei vielä mitään suurta. Muutama muisto sinne tupsahti, jonkun verran lisää dialogia yms.

Toivoisin tämän "pikaeditoinnin" olevan jo pian ohi, facepalmaus on tullut liiankin tutuksi kun huomaa, mitä kaikkea roskaa täällä välissä onkaan. Haluaisin jo päästä "oikeasti" tekemään töitä. Mutta tämä kierros on kuitenkin erittäin tärkeä. Tietenkin. Mutta kova olisi hinku jo päästä siihen suunnittelu- ja kunnon syventämisvaiheeseen. "Rauhassa", sanoisi ohjaajani. Ja hän on ihan oikeassa. 

Yritän siis edetä pikkuhiljaa. Onhan tässä kaikkea muutakin, kuten esimerkiksi se Kalevala-leffaproggis, joka on taas jäänyt hieman sivummalle. Viime yönä ennen nukahtamista näin mielessäni eräänlaista videopätkää (varmaan tuttua?) kohtauksesta, jota en ole vielä dramatisoinut. Helpompaa sikäli, kun on pohja valmiina, josta tehdä oma "nykyaikaversio", mutta siinäkin on toki omat haasteensa. 

Niin muuten, yritän myös harjaantua palautteen antamisessa (tuntuu, että olen siinä kovin surkea). Luin tuossa yhden kaverin lastenromaanikäsiksen. Sikäli palautteen antaminen tuntui haastavalta, koska kyseessä oli siis about 1.-3. luokkalaisille suunnattu juttu. Ja lastenkirjoissahan ne ns. "säännöt" ovat taas hieman erilaiset kuin käsiksissä, joita itse työstän (nuorille/nuorille aikuisille nämä minun juttuni ovat). Ei voi samalla tavalla sakottaa mm. selittelystä tai siitä, ettei hypätä suoraan keskelle toimintaa - on pakko pohjustaa, että lapset pysyvät mukana. Mutta kyllä tässä jotain oppikin ja sain palautetta annettua! Ja pidin tekstistä. Luulisin lasten innostuvan siitä herkästi.

Ja ei kun töihin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti