tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kuuprinssi-jumitus on ohi!

Moiks!
Jännäilen...!

Joo, eli tossa otsikossa se tulikin. Kuuprinssin jumitus on melkeinpä selätetty! Tsekkasin tiedostosta, että viimeksi olen koskenut koko kässäriin helmikuussa. Eli melkein puoli vuotta sitten! Jumalauta, aika vierii tosissaan eteenpäin. Vastahan valitin siitä jumituksesta...

Olin tosiaan oikeasti aika pahasti jumissa sen kanssa (jumissa-sana näköjään raiskaa koko postauksen nyt..). Aloitin liian kovilla panoksilla ja loppukliimaksin rakentaminen tuntui mahdottomalta. Viime yönä joskus kolmen aikaan kuuntelin Spotifysta jotain randomia ja korviini sattui Johanna Kurkelan Linnunradan lapset...

Jostain syystä se nosti heti Kuuprinssin mieleen. Avasin tiedoston, lueskelin vähän läpi sieltä täältä muistia virkistääkseni ja hupsista, kirjoitin yöllä varmaan 10 liuskaa! Ainakin melkein. Ja tänään on tullut toiset 10. Olen alle vuorokauden sisällä kirjoittanut 20 liuskaa ja loppukliimaksi alkaa vihdoin häämöttää - tai ollaan juuri siinä kohdassa oikeastaan. Nyt pitääkin naputella jonkinlainen suvanto seuraavaksi. 

Mittaa tällä kässärillä on sellaiset 227 liuskaa ja jonkun verran on pakko vielä kirjoittaa, että saan nivottua kaiken yhteen. Nyt yritän lähinnä kursia juonen kokoon, laadusta huolehditaan sitten myöhemmin. Muutaman päivän päästä siitä on tasan kaksi vuotta, kun aloitin Kuuprinssin. Tekstin laatu on kehittynyt huimasti tällä välillä, varsinkin tässä vuoden sisällä, ja muutenkin käsis on aika sekava, joten editointityötä on suoraan sanottuna aivan helvetisti. Mutta sekin helpottuu sitten, kun tiedän täsmälleen, mikä on koko tarinan loppu. Pystyn istuttamaan vihjeitä paremmin, tarkentamaan kaaria ja ehdin syventää hahmojakin. Tämän kanssa todellakin tulee menemään aikaa enkä tiedä, koska ehdin Kuuprinssiä kunnostaa, mutta raakaversio olisi jo aika saada kasaan.

Itse asiassa tarinan pääpahiksenkin historia ja syyt siihen, miksi hän toimii, kuinka toimii, valottuivat minulle aivan yhtäkkiä muutaman kulauksen kahvia juotuani. Minulla on oikein hieno teoria - ainakin se vielä tässä vaiheessa kuulostaa korviin siltä - ja liittyykin avaruusjuttuihin. Hehheh. Tarinassa kävi ehkä hieman traagisestikin äsken - mutta se olkoon pelkkä plussa.

Vielä tahtoisin sanoa, että päähenkilöni ärsyttää minua suunnattomasti. Hän on aivan liian pehmeä, sellainen liibalaaba-tyyppi ja sivuhahmot ovat paljon kiinnostavampia. Pitäisi saada jotain särmää ja ehkä enemmän vielä kehitystäkin tälle hahmolle. Joku särö, joka tekee hänestä kiinnostavamman. Nyt hän muistuttaa juurikin sellaista perus rakkausromaanityttöä, joka on ällösöpö ja siirappinen - melkein, noh, on niitä hyviäkin rakkausromaaneja, mutta tämä alkaa olla jo klisee. En halua tätä. Editointityötä tulee siis edelleen lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti