keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Kuuprinssin ensimmäinen raakaversio kasassa!

Heippa!

Palaan hetkeksi heinäkuuhun ja vuoteen 2013. Tämä postaus. Kuuprinssin alku. Kankea, pelkoa ja epävarmuutta täynnä. Pikkuhiljaa tekstiä alkoi valua kirjoitusohjelmaan ja liuskoja kertyä. Pidempiäkin taukoja oli monia, monen kuukauden mittaisia. Jossain vaiheessa loppui usko ja kärsivällisyys. Osaanko edes kirjoittaa fantasiaa? Olenko pilannut koko tarinan? Tuleeko tästä koskaan kokonaista? Saanko tähän edes loppua?

Vastaus tulee tässä: sain. Ensimmäinen raakaversio on nyt kasassa ja kokonainen. Loppu on vihdoin kirjoitettu.

Raakaversiolla on pituutta 237 liuskaa. Kymmenen tuli lisää viime yönä, edellisen postauksen jälkeen. Lopetin kolmen jälkeen yöllä. Loppukliimaksin haparoinnista oli kulunut tasan vuorokausi. Vuorokausi ja 30 liuskaa tekstiä. Vuorokausi ja vihdoin raakaversio on valmis.

Jostain se vain lähti. Tällä voin ainakin itselleni todistaa, että joskus tekstin ja tarinan kypsymisessä menee aikaa. Tauot eivät ole aina pahasta. Mikä tahansa saattaa herättää taas sen maailman ympärille, josta tarinasi kertoo. Oli se sitten sää, kaunis taulu, jonkun kappaleen lyriikoissa piilotteleva sana, jokin tunne... Ihan mikä vain. 

En melkein saanut unta, kun hykertelin innostuksissani vielä peiton allakin. Helpotuksen huokaus. Minulla on tarina. Sillä on alku, keskikohta ja loppu. Huimia juonenkäänteitä, hurjasti draamaa. Ja minuun on iskenyt pieni uskonhippu siitä, että saan Kuuprinssin joskus oikeasti valmiiksi. Se vaatii varmasti kaikkein eniten työtä kaikista käsikirjoituksistani, mutta uskon siihen. Paljon täytyy kirjoittaa kokonaan uudestaan, täytyy terävöittää, poistaakin ehkä jotain. En edes tiedä, laajeneeko vai supistuuko teksti tästä. Täytyy lukea läpi ja miettiä rauhassa. Kaikkein pahinta selittelyä ja rakennemokia olen korjannut tänään, olen sivulla yhdeksän. Sen osaan tehdä heti. Pyyhin pois kaksi ensimmäistä lukua melkein kokonaan (säilytin ne kyllä toiseen tiedostoon) ja kirjoitin uusiksi. Lopulliseen muotoon tulee menemään aikaa, vaivaa, kärsivällisyyttä ja raivoakin ehkä.

Olen oikeastaan tyytyväinen kirjoittamaani loppuun. Se ei ole ikuisen rakkauden julistamista, kuten voisi odottaa. Se ei ole myöskään traaginen murskaloppu, joka saattaisi olla toinen vaihtoehto. Se herättää kysymyksiä omalla tavallaan. Kuuprinssin loppu antaa vaihtoehtoja, joista lukijat voivat mielessään rakentaa mieleisimmän tai todennäköisimmän. Se ei lukitse mitään täysin, muttei tuhoakaan. Mielestäni olen onnistunut. Viimeinen virke on itse asiassa repliikki, joka minusta toimii tässä aika mainiosti. Kaikissa nimittäin ei.

Ei hemmetti. Olen melkein ylpeä itsestäni.

2 kommenttia:

  1. Hieno homma! Kässärin valmistumisesta tulee aina mieletön katarsis, vaikka editointia olisikin jäljellä. Kannattaa siis iloita, yksi rajapyykki on takana, ehkä niistä vaikein. Sanoisin, että ylpeys on tässä tapauksessa täysin ansaittua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta kommentista! Joo, tää on tosiaan ihan sekaisin ja varmaan monta asiaa unohtunutkin matkan varrella. Editointia riittää siis! :D

      Poista