torstai 9. heinäkuuta 2015

Raakaa pikaeditointia (Kuuprinssi)

Moigggs!
Työmäärä tulee hipomaan pilviä.

Kuten tuossa edellisessä hehkutuspostauksessa mainitsin, pikaeditointi on aloitettu. Pikaeditointi? Enemmänkin ensimmäinen kierros. Korjaan pahimmat mokat, selittelyt, tylsät kohdat. Pyyhin kaikkein surkeimman materiaalin kokonaan pois. Kirjoitan uutta. Lisään infoa asioista, joista jo ensisilmäyksellä täytyisi kertoa enemmän. 

Sitä minulle tarkoittaa pikaeditointi. Tekstin työstämistä muotoon, että uskallan antaa sitä edes luettavaksi. En ole koskaan aikaisemmin joutunut editoimaan näin rankasti ja surutta pyyhkimään tekstiä kokonaan pois. Nyt saan vihdoin tuta sen, mitä fantasiateoksen kohdalla seuraa tavastani kirjoittaa, ennen kuin suunnittelen. Ollenkaan.

Melkein häpeän joitain kohtia täällä seassa. Haparointia, onnetonta kerrontaa. Samoja ongelmia, mitä Inttilesken proosaversiossa oli kylliksi. Kaksi käsikirjoitusta tässä välissä onnistui huomattavasti paremmin (Addiktio etenkin). Fantasiatekstin kirjoittaminen tuntuu edelleen haastavammalta ja näin se varmasti onkin. Tarina ei kuitenkaan ole pelkkää fantasiaa, vaan realismiakin on seassa. Yritän annostella sen sopivasti.

Menen liuskalla 26. Tämä sujuu aika nopeasti, sillä luulen ainakin tietäväni, mitä teen. Pidän tätä kierrosta samalla vähän läpilukukierroksena sille, että mitä sitä onkaan tullut kirjoitettua tämän kahden vuoden aikana. Juonen eheyttäminen, terävöittäminen ja sellainen "oikea" editointi alkaa sitten myöhemmin. Alan taas alusta. Tutustun rauhassa materiaaliin, mitä minulla nyt on. Nyt annan suurimpien palasten olla sellaisenaan kuin ne ovat. Katson myöhemmin, mitä kannattaa todella säästää ja mitä ei. Se vaatinee myös tarinan sisäistämistä. Tietämystä siitä, mikä on jutun pointti. Mahdollinen sanoma tai viesti. Mitä yritänkään sanoa? Mitä tahdon lukijoille välittää juonen ja tapahtumakulkujen alla? Se on vielä aika pimennossa. Pieni ajatus on, mutten uskalla sitäkään lyödä vielä lukkoon.

Pahimmat roskat osaan siivota. Pahimmat tahrat eivät ole vielä pinttyneitä. Mutta mitä sitten, kun tulee se hetki, jona olen taas sokea? Kun en taaskaan osaa tehdä tekstille mitään? Kun tuskaiset aamuyöt mietin, tuleeko tästä taaskaan mitään?

Elättelen mikroskooppista haavetta siitä, että siinä vaiheessa minulla olisi jo kustannustoimittaja apuna. Tämä hetki kun tuskin tulee aivan heti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti