maanantai 31. elokuuta 2015

Studio Orfeus: 10. lähiviikonloppu

Hejsan!

Viime viikonloppuna käynnistyi taas Studio Orfeuksen syksy! Tämä elokuun lähiviikonloppu kuului vielä viime vuoden pakettiin, syyskuussa aloitan sitten uudella käsikirjoituksella.

Kävimme läpi käsikirjoituksen editointistrategioita. Sellaista yleistä, joka auttaa viimeistelyyn ja viilaamiseen näin loppuvaiheessa. Niitä tärkeimpiä pointteja, joiden on oltava kunnossa. Pureuduimme myös aika yksityiskohtaisesti jokaisen oppilaan omaan käsikirjoitukseen tällä kertaa, itsekin sain muutaman viimeistelyvinkin (palautetta koko kässäristä on tulossa ihan lähiaikoina!). Mm. tietynlaisen sanaston lisäämistä, jota olen tässä hieman tehnytkin. Ehdotettiin myös, että ottaisin johonkin nuorisotyöntekijään yhteyttä ja kysyisin, jos he ehtisivät vilkuilla tekstiäni. Soitin yhdelle tutulle tässä pari tuntia sitten ja sainkin jo lähetettyä tekstiä luettavaksi!

Nopeasti kävimme myös läpi hahmojuttuja. Mitä kannattaisi olla yms. Mutta niitä on käyty enemmän jo aiemmin, nyt vain vähän summattiin muistutukseksi.

Työn touhussa!

Lauantai-iltana juhlistimme vähän porukalla kässäreitä. Joko ne oli vanhan ryhmän läksiäisbileet tai sitten uuden vuoden aloitusbileet - tai ehkä molempia - mutta mukavaa oli. Tämä ei nyt sinänsä liity aiheeseen, mutta välillä täytyy myös vaihtaa vapaalle.

Opistolla oli myös koko viikonlopun Uuden kirjan päivät. Valitettavasti esitykset olivat päällekäin opetuksen kanssa, mutta pari esitystä kävimme silti yhteisvoimin katsastamassa. Tapasinpa myös yhden kirjailijan, johon tutustuin Kirjakroolissa kesäkuussa. Harmikseni en hänen esitystään tällä kertaa nähnyt. Mutta tsemppiä toivotettiin ja sitä tosiaan kaivattiinkin! :)

Nopean ohjaajan kanssa chattailun tuloksena ymmärsin, että enää pari pilkunviilausta (melkein kirjaimellisesti, haha) ja sitten se on menoa. Alamme myös yhdessä etsiä mahdollista kustantamoa teokselleni. Tämä tosiaan alkaa olla totta. Melkein vilunväreet kulkevat selässä, kun ajattelen, mihin on tultu. Jostain syystä se lähettäminen pelottaa, vaikka siinähän sitten saatat odottaa sen puolikin vuotta, ennen kuin vastaus tulee - ja sekin voi hyvin mahdollisesti olla hylsy. Tai siis ne kaikki. Mutta se on kuitenkin ratkaiseva hetki, kun sen käsikirjoituksen lähettää. En kyllä tiedä, kuinka ihmeessä pysyn housuissani odotusajan. Toivon niin hirmuisesti, ettei jokainen vastaus olisi se kieltävä. Mutta sen näkee sitten.

tiistai 25. elokuuta 2015

Kässärinäyte (Riittämätön) + uusi Oriveden kurssi!

Moikka!





































Anteeksi huonolaatuinen käsisnäyte. 
Nappasin Instagramiin vaan jostain kohti, mitä olin vähän aikaa sitten kirjoittanut.

Joo. Riittämätön kasvoi eilenkin lähes kymmenellä liuskalla. Nyt on tosiaan draivi päällä! Sain lauantaiselta pyörätuolitanssileiriltä muutaman esitteen, joihin ajattelin tutustua tässä tällä viikolla vielä (varmaan ainakin vähän ovat avuksi). Huomenna en ehdi, sillä olen menossa kirjajulkkareihin! En ole koskaan aikaisemmin ollut kirjajulkkaribileissä, joten jokseenkin jännittää, millainen meno siellä on. Mutta sellaisen käsityksen olen saanut, että julkkarit ovat yleensä kirjailijan näköiset. Joten pelko pois, eikö vaan?

Sain Riittämättömään sitä lisädraamaa loppua kohden aikaiseksi. Melkein neliödraamaa, joskin jonkinasteisen hamartian tulos. Oriveden opit ovat käytössä ihan vahingossakin! Studio Orfeuksesta on todellakin ollut hyötyä. Tänä viikonloppuna matkaan taas Oriveden suunnille. Luultavasti Addiktion läpikäyntiä ja tarkistusta vielä vähän, ensi kuussa vuorossa onkin sitten jo Riittämättömän editoinnin aloittaminen.

Niin ja tosiaan, en olekaan vielä maininnut, että ilmoittauduin myös draaman kirjoittamisen monimuotokurssille Orivedelle! Olisi tulossa samankaltainen kokonaisuus kuin Studio Orfeus, mutta sisältäisi elokuvien, näytelmien, kuunnelmien yms. kirjoittamisen opiskelua. Olisin osallistumassa Inttilesken päiväkirjojen leffa-/minisarjaversiolla. Siinä riittää tosiaan työtä. Mutta taas kerran minuun luotetaan ja tokaistiin, että enköhän selviäisi kahdesta päällekäisestä. Kävinhän koko viime vuodenkin kahta koulua päällekäin. Tällä kertaa vaan voisin aikatauluttaa hommat ihan rauhassa kotisohvalla, kun verkossa se suurin osa opiskelusta tapahtuu. Ja aina odotellessani palautetta Addiktiosta, duunasin varmaan kahta käsistä sen lisäksi omatoimisesti koko vuoden, joten ei luulisi menevän vaikeammaksi enää siitä, haha.

Ongelmana on kuitenkin se, ettei ole varmaa, toteutuuko tuo draamapaja. Samankaltaisen kurssin piti alkaa jo tammikuussa, mutta se ikävä kyllä peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Missä ovat kaikki draaman kirjoittajat?! Tätä pitäisi ehdottomasti mainostaa esimerkiksi heille, jotka eivät päässeet opiskelemaan elokuvakäsikirjoitusta/dramaturgiaa tms. Tämän kaltainen mainonta on käytössä ainakin Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön koulutuksen puolella. Oriveden opisto sopisi hyvin joukkoon.

Jos SINÄ siellä sattuisit olemaan kiinnostunut, pääset ilmoittautumaan TÄSTÄ.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Pyörätuolitanssileiri - materiaalia Riittämättömään

Heippa!

Arvatkaa mitä? Olin tutustumassa pyörätuolitanssiin! 

Haastattelen siis erästä ihmistän Riittämättömään ja olen hänen kanssaan jutellut monet kerrat tämän kolmen kuukauden aikana, että olisi hienoa nähdä pyörätuolitanssia ihan livenä - se kun on pieni osa käskirjoitustani. Perjantai-iltana otin häneen taas yhteyttä, piti tarkistaa käskirjoitusta varten muutama asia ja kappas: haastateltavani on pyörätuolitanssileirillä vanhalla lukiollani, jonne minulla ei todellakaan ole pitkä matka! Saimme sovittua ohjaajan kanssa, että saan tulla katsomaan leirin opetusta. Jännitti kyllä edellisenä iltana niin paljon, etten meinannut saada nukutuksi. Mielessä pyöri, että varmaan pitäisi olla tosi "professional", kun erikoisluvalla menee yleisöksi leirille keräämään tietoa käsikirjoitusta varten, mutta enhän minä sellainen osaa olla, haha!

Eilen sitten menin hieman hermostuksissani paikalle. Selitin lyhyesti, miksi olin toivonut pääseväni katsomaan opetusta. Ohjaajat vaikuttivat todella mukavilta ja innostuneiltakin. Ei tullut yhtään sellainen olo, että tässä nyt ollaan kovin skeptisiä, kun yhtäkkiä vain joku tuntematon ihminen tulee pällistelemään ulkopuolisena harjoituksia leirille ja sanoo vielä, että kerää materiaalia.

Olin katsonut parit tanssit penkiltä salin sivusta ja juuri ehtinyt kaivaa muistiinpanovälineet esiin, kun minut todella yllätettiin: minulle oli varattu ylimääräinen pyörätuoli ja pääsin siis ihan pyörätuolista käsin kokeilemaan itsekin tätä lajia! Hui! Jännitti kovasti, mutta pysyin ihmeen hyvin mukana. Olen ihan hetken ajan ollut joskus pienenä pyörätuolissa, kun koko jalka oli vuorattu kipsillä, mutten siitä juuri muista mitään. Sulavasti kääntyminen ja ringissä rullailu osoittautui hieman haastavaksi täällä, hyvä etten kuitenkaan törmännyt kehenkään! Kääntyilin sitten aina sellaista siksakia ja välillä vääräänkin suuntaan, mutta kukaan ei onneksi suhtautunut pahasti. Mutta oli kyllä tosi hauskaa!

Jos en olisi monen sattuman ja pettymyksen kautta aloittanut tätä uutta käsikirjoitusta toukokuun puolivälissä, en olisi varmasti päässyt tätäkään kokemaan. Vau. 

Kiitokseni tulivat varmaan jo haastateltavaltani ja ohjaajilta korvista ulos, mutta oli kyllä niin ainutlaatuinen kokemus, että todellakin olen kiitollinen. Lisäksi sain tietenkin apua käsikirjoituksen työstämiseen! Ja sieltä vielä huikattiin, että hekin olisivat kiinnostuneita näkemään pätkiä, jos haluan näyttää. Ihan mahtavaa!

Lyhyesti vielä loppuun, että maanantain jälkeen käsikirjoitukseen on tullut taas 10 liuskaa lisää. Loppua kohden ollaan kovaa vauhtia matkalla. Loppukliimaksin kanssa minulla on pieniä haasteita, sillä mietin, meneekö kaikki nyt liian helposti. Moni asia on jo selvinnyt. Pientä ideaa on, mutten tiedä, pitäisikö yrittää vielä vähän dramaattisempaa. Jostain täytyisi vähän repiä siis vielä lisädraamaa, se on vielä vähän pimennossa, että mistä. Mutta kuten aikaisemminkin, luotan siihen, että kyllä se vastaus jostain tupsahtaa.


maanantai 17. elokuuta 2015

Kaksimielisyyksiä ja vahinkosymboliikkaa (Riittämätön)

Moiks!

Eli tosiaan, tänään on kasvanut Riittämätön jopa kymmenellä liuskalla! Teksti on virrannut kuin vesiputous, joskin ehkä sutjakammin, eikä rämähtäen päin näppäimistöä. 

Ihmettelen tätä hiukan, koska ehdin viime yönä nukkua alle kuusi tuntia ja muuten aivot ovat jumittaneet koomassa aika lahjakkaasti - siltikin olen erittäin tyytyväinen lukuihin, jotka sain kirjoitettua. Enkä usko, että tämä on sitä voimakkainta mahdollista sokeutta, sillä olen paljon tyytyväisempi näihin kuin pariin edelliseen (pitää kyllä tietysti tsekkailla uudestaan huomenna).

Tosin tämä kymmenen liuskaa on aika dialogipainotteista, joten siitähän sitä pituutta syntyy puolivahingossa. Mutta ei se minua haittaa, rakastan dialogin kirjoittamista (dialogista ja dramaturgiasta olen ne suurimmat positiiviset palautteet saanut!) ja mielestäni se tässä toimiikin - ehkä hieman runsaampi dialogi saattaisi lukeutua erääksi tavaramerkiksenikin.

Kohtaukset myös vetivät videonauhaa päässäni oikein urakalla. Itse olen tätä jotenkin pitänyt aina hyvän tekstin merkkinä, vaikkei se suinkaan ole niin yksiselitteistä - juuri eilen ehdin tuskailla, kuinka nyt on taas kässärikriisi, kun videonauha ei olekaan päässä niin selkeä. Ohjaajani siihen vain tosiaan, ettei se aina nyt ihan näin mene. En tiedä, mistä tämä ajatus on päähäni eksynyt. Ehkä siitä, että tykkään lukea tekstiä, joka synnyttää tässä päässä sen selkeän videomoodin. Ehkäpä näin sitten.

Ja kaksimielisyyksiäkin sinne dialogiin tupsahti! En ole varma, joudunko ne jo huomenna editoimaan pois - katselen sitten yön yli nukuttuani - mutta ainakin näin iltamyöhään ne naurattivat minua. Ja pitäisi olla niin selkeää, että sen ymmärtävät muutkin, hahah. Suhde henkilöiden välillä syveni tänään siis paljon. Ja valottuipa käsikirjoituksen mahdollinen loppukohtauskin. Taisinpa myös lisätä hippusen vahinkosymboliikkaa mukaan, joka voisi jopa toimia (mainitsin nopeasti ohjaajalleni ja hän oli äkkiseltään tätä mieltä). Ehkä liiankin selkeää, mutta ainakin tulen luultavimmin ymmärretyksi. Muttei kuitenkaan sitä kaikkein selkeintä, sillä loppukohtauksessa eivät kuki silmut vaan se sisältää jotain muuta, jonka saa selville sitten lukemalla. Tämän ei kuitenkaan luulisi pomppaavan rajusti kasvoille, vaan sen bongaa, jos bongaa. Ja jos ei bongaa, niin ei sekään tarinaa pahenna. Pikkuinen mauste vaan.

lauantai 15. elokuuta 2015

100 liuskaa rikki (Riittämätön)

Salut!

Ei sitä olla ihan terveitä vieläkään, mutten vain kestänyt enää. Melkein kuin sydän olisi räjähtänyt rinnassa, jos ollaan hieman melodramaattisia - tai ei hieman, oikeastaan aika paljon. Kirjoittamisen ja tarinoiden jatkamisen tarve ja into paisuivat sisällä niin suuriksi, että oli ihan mielenterveyden kannalta pakko naputella nyt, kun on vihdoin ihan kunnolla aikaa! Kirjoittamisen voisi lukea omalla kohdallani melkein huumeeksi.

Koska tarvitsisin huomattavasti enemmän kärsivällisyyttä Kuuprinssin kanssa, ja koska muut käsikset ovat olleet tässä pienellä tauolla, päätin jatkaa Riittämätöntä. Yhtenä syynä oli kyllä myös se, että tahtoisin saada raakaversion mahdollisimman pitkälle ennen syyskuuta ja Studio Orfeuksen toisen vuoden alkamista. 

Vaikea sanoa, missä vaiheessa ollaan. Sata liuskaa meni juuri tunti sitten rikki. Sanoisin, että loppupuolella, muttei ehkä ihan loppukliimaksissakaan vielä. Vaikka suunnittelin, on tarina ottanut ohjat osalti ainakin omiin hyppysiinsä. Suunnitelma toimikin enemmän runkona, sillä väleihin on täytteeksi tullut vaikka mitä lisää, mikä on tässä tapauksessa ihan hyvä juttu. Ensimmäinen suunnitelmani oli aika lailla raakile, sellainen kuivahko, tai miten sen nyt sanoisi. Pelkkä runko, joka sekin on voimistunut tässä kirjoitusprosessin aikana.

Eräs henkilöhahmo, joka pienesti esiintyi tarinan alkupuolella, sai sekin nyt paikkansa. Lisäksi sain suunniteltua vähän, mitä kolmessa seuraavassa luvussa tapahtuu. Ainakin erääseen suureen sivuhenkilöön kohdistuva käänne, yllättävä sellainen. Pieni idea tästä tuli jo joskus kuukausi, kaksi sitten, mutta nyt sain nivottua jutun yhteen mielessäni ja samalla tosiaan sain paikan tuolle pienelle sivuhahmolle. Kaikki alkaa taas loksahdella paikoilleen. Muttei ihan siinä määrin kuitenkaan, että olisi vielä valmista.

Tuli tässä tänään myös tutustuttua pyörätuolitanssiin. Lähinnä tsekkaillen sivuja netistä ja videoita Youtubesta. Olisikin ehkä ihan mukava käydä katsomassa joskus jotain kisoja tai jokin esitys tästä lajista, liippaisi nimittäin läheltä käsikirjoitusta.

torstai 13. elokuuta 2015

Loppuvaiheita luonnostellen (Kuuprinssi vol2)

Ciao!

Näin ensimmäisenä: näin viimeyönä kokonaista 2 tähdenlentoa! 
Ne oli ensimmäiset koskaan, jotka olen nähnyt 
- ja uskokaa tai älkää, olen odottanut tätä hetkeä koko elämäni!

Tosiaan, flunssassa edelleen. Mutta tässä on sunnuntaista saakka kärsitty siitä, ettei aivotoiminta kulje, eikä kirjoittamisesta tule mitään. Ideoita on tulvinut varmaan oikein kiusallaan sitten senkin edestä. Toki olen raapustellut niitä vihkoon ylös, mutta kun ei - en kyennyt siihen. En saattanut vastustaa sitä sielua hennolla myrkyllä valelevaa inspiraatiota, vaan oli pakko tarttua kirjoitusohjelmaan.

Luonnostelin Kuuprinssin toisen osan loppuvaiheita. Dramaattista ja surullistakin settiä. Siksipä hivelin korvia muistoilla: Linkin Park ja 30 Seconds to Mars löysivät taas tiensä luokseni. Yläastenostalgiaa ja sellaista, tarpeeksi masentavaa settiä tuohon lukuun, jota luonnostelin. Paino edelleen sanalla LUONNOSTELIN, sillä jälki ei tosiaan näin kipeänä ollut parasta mahdollista, mutta siinä on ainakin runko, jota työstää.

Mutta jotain sentään. Kylmät väreet kulkevat selkäpiitäni pitkin. Johtuvatko sitten flunssasta vai siitä hyytävästä luvusta, joka kirjainten muodossa tanssii nyt tanssiaan Kuuprinssin toisen osan tiedostossa kovalevyllä. Sen kun tietäisi.

tiistai 11. elokuuta 2015

Lukukokemuksia -15 vol.9: Virpi Hämeen-Anttila - Tapetinvärinen

Moijjj!

Näin flunssaisena en ole jaksanut oikein muuta tehdä kuin lukea ja niin sitten olen lukenut. Suljin juuri Virpi Hämeen-Anttilan Tapetinvärisen (Otava, 2012) takakannen ja laskin kirjan käsistäni.

"Mitä jos joku varastaisi muistosi ja tekisi niistä omiaan?" (takakannen mainoslause).

Kirjailija törmää sattumalta lehtihaastatteluun, jossa esiintyy monen vuosikymmenen takaa hänelle tuttu henkilö. Välit menivät poikki aikoja sitten ja kirjailija unohti Mimin kokonaan. 

Nyt Mimi on vaihtanut nimeä ja muuttunut ulkonäöltäänkin miltei tunnistamattomaksi. Lisäksi Mimi on alkanut myös kirjoittaa. Mimin teoksiin tutustuttuaan kirjailijalle herää kysymys: Onko Mimi varastanut hänen nuoruudenpäiväkirjansa? Ne, jotka kertovat ajasta, joka on kirjailijalla itselläänki nykyään hämärän peitossa?

Kirjailija päättää etsiä Mimin käsiinsä ja vaatia päiväkirjoja takaisin. He sopivat Mimin kanssa kerta toisensa jälkeen tapaamisen, mutta Mimin tulo paikalle estyy joka kerta. Lisäksi kirjailijan tielle sattuu toinen toistaan oudompia henkilöitä, jotka väittävät olevansa Mimin ystäviä. He kuitenkin tuntuvat tuntevan kirjailijan melkein paremmin kuin hän itse.

Kirja todellakin oli "jännittävä matka menneisyyden kerroksiin", kuten takakannessa luvattiin. Suokaa anteeksi hyvät lukijat, en saa ajatuksiani oikein järjestetyksi. Pää lyö aika lailla tyhjää ja aivot käyvät hitaalla - kiitos tästä, kesäflunssa. 

Epäilys siitä, ettei kaikki olekaan totta, heräsi aika alkuvaiheilla. Mutten kuitenkaan koko ajan pysynyt johtopäätöksessäni. Virpin onnistui harhauttaa (ainakin minun tapauksessani) lukijaakin siinä, mikä onkaan totta ja mikä ei. Tapahtuvatko nämä asiat kirjailijalle oikeasti, vai onko kaikki ehkä pelkkää kuvitelmaa? Vaikka epäilys voimistui loppua kohden, sai silti jännittää, kuinka tämä oikein päättyykään. Mielestäni Tapetinvärinen onnistui johdattamaan lukijaa harhaan, muttei kuitenkaan liikaa, että loppuratkaisu tai muu ei olisi ollut enää uskottavaa.

Aivot todellakin jumittavat nyt niin totaalisesti, etten saa kirjoitettua enempää. Olin suunnitellut ottavani megaspurtin omienkin käsikirjoitusteni osalta, mutta aivot ja flunssa haraavat vastaan. Toivon mukaan tämä flunssa jäisi vain muutaman päivän mittaiseksi hidasteeksi!

maanantai 10. elokuuta 2015

Runko alkaa kehittyä (Kuuprinssi vol 2)

Hei!




































Viime päivät olen taas "lomaillut", mutta tätä ennen on syntynyt kyllä tekstiä. Kuuprinssin toiseen osaan (tai mikä lie se tulee olemaankaan) on kasaantunut jo yli 30 liuskaa! Homma alkaa hahmottua pikavauhtia ja Kuumaailmakin syventyä pikkuhiljaa. Osan Kuumaailma-jutuista istutan varmaan tuohon ensimmäiseen raakileeseen, ne tärkeimmät, mutta tässä osassa tarkoitus olisikin uida huomattavasti ensimmäistä syvemmälle.

Nyt olen valitettavasti siinä kuuluisassa kesäflunssassa, tekstiä ei ole syntynyt - aivot liian jumissa - mutta pienesti ideoin uutta henkilöhahmoa, joka siis tulee stooriin mukaan tässä toisessa osassa. Hyvin tarpeellinen hahmo, tulee ehkä olemaan isommassakin osassa, joten ideointi oli paikallaan. Tätä toista osaa on niin paljon miellyttävämpi kirjoittaa. Ideoita tulvahtelee ja tekstin laatukin on huomattavasti parempaa kuin tuon ensimmäisen osan. Joku päivä tässä pitäisi taas voittaa itsensä ja editoida sitä ensimmäistä, vaikka se ottaakin päähän hirmuisesti. Mutta sen jälkeen, kun vihdoin päästään eteenpäin, on varmasti enemmän kuin voittajafiilis. 

Tietysti tämän toisen osan ultramegasuper-käännettä tulee istuttaa pieninä vihjeinä ensimmäiseenkin osaan. Sen tyyppinen homma, että sen pitää olla luettavissa rivien välistä ensimmäisessäkin osassa sitten, kun homma tässä paljastuu. Eli kuitenkin niin, ettei sitä mieluusti arvaa vielä ensimmäisen osan luettuaan. Mutta toisaalta vihjeet eivät saa olla liian pieniä. Ne eivät saa hukkua kaiken alle. Mutta jos nuo isoimmat ongelmat tuosta ensin korjaisi... damn.

Pieni tunne, sellainen kipinän hippunen, minulla on, että tästä voisi ehkä sittenkin tulla jotain. Ensimmäisen osan raakileen kirjoitusvaiheessa epäusko oli valtava - kaikki mahdollinen melkein pielessä ja olin jo lopettaa leikin kesken. Mutta nyt, kun jonkinlainen raakile tuolla läppärin uumenissa piilottelee ja toinen osa luistaa niin hyvin uskaltaisin toivoa, että saan ensimmäisenkin kasaan joskus. Kun tuo pikkiriikkinen hippunen on aivoihin eksynyt, tekee mieli jatkaakin.

Kuitenkin aivoissa asustaa myös pelko. Pelko siitä, että lukijat pettyvät ensimmäiseen osaan niin valtavasti, ettei kukaan tartu toiseen. Sen vuoksi olisikin syytä taiteilla ensimmäisestäkin osasta kiinnostava ja sellainen, johon on itse tyytyväinen. Onnistunut. Edes vähän sinne suuntaan, millaisena pidän toisen osan raakiletta. Mutta mielellään vieläkin parempi, koska toisellakin osalla tulee olemaan vielä pitkä matka edessä.

tiistai 4. elokuuta 2015

Kuuprinssi: Ensimmäisen osan pikaeditointia, (mahdollisesti) jo toisen luonnostelua + pieni kässärinäyte!

Tervemoii!
Miniscreencap Kuuprinssin keskeltä
 - ei ehkä se herkullisin, mutta tuossa kohdassa eilen mentiin.

Kuuprinssiä on nyt pikaeditoitu liuskaa vaille 100 sivua. Homma alkaa hahmottua, tekstin laatu parantua, mutta juonessa ja sen kuljetuksessa (paljastuksissa), eli toisin sanoen sisällössä, on korjattavaa kyllä urakalla. Tuntuu, että asiat paljastuvat liian helposti. Se alkaa ainakin itseäni vain ärsyttää.

Tapahtumia on, mutta juttu tuntuu hieman sekavalta ja löyhästi perustellulta. Tähän isken kiinni kuitenkin vasta pikaeditoinnin jälkeen - mukavempi lukea tekstiä, joka ei ole kirjoitettu kuin biojätteeseen viskatut, mustuneet banaaninkuoret. Ja sisältökin hahmottuu heti eri tavalla.

Olen siis myös kerännyt lisämateriaalia toiseen tiedostoon. Ei helvetti ensimmäinen raakile tuntuu karulta ja suorastaan ihan - täytyykö sanoa miltä? Tuntuu, että kaikki on pielessä näihin uusiin palasiin verrattuna. (Valitettavasti, heheh) On myös käynyt niin, että suunnitelmat paisuvat tosissaan. Näin äkkiseltään suunnitelmani ja ideani tuntuvat aivan liian suurilta istutettavaksi nykyiseen raakileeseen. Tapahtumia ja juonenkäänteitä on jo nyt paljon - jos istuttaisin vielä nämä, niitä olisi todellakin liikaa. Mutta ei, en ainakaan vielä halua luopua uusista ideoista. Tällä hetkellä ne tuntuvat sata kertaa paremmilta ja kiinnostavammilta kuin vanha raakile. Melkein luulen, että tekeillä on toinen osa: paljon jännittävämpi, kiinnostavampi, mutta silti kovin erilainen.

Voihan olla, että suunnitelmat vielä muuttuvat. En useinkaan täysin lyö lukkoon mitään, vaan enemmänkin tsekkaan, minne homma on menossa. Nykyisessä raakileessa jää juttuja kovin paljon auki ja paljon puuttuu - uuden suunnitelman vietävänä Kuun kansaa ja Kuu-juttuja tarvitseekin syventää ihan pakolla. Toki yritän nykyiseenkin niitä lisäillä tarpeeksi. Hemmetti. Ei se sitten kai ollutkaan vielä tässä.

Minun tekisi niin paljon mieli vain kirjoittaa tuota uutta juttua, kun se tuntuu sujuvan - kliseisesti - kuin leikiten tähän vanhaan raakileeseen verrattuna. Kymmenen sivua on syntynyt kahdessa päivässä, mutta ne ovat vain irrallisia kohtia jostain alku- tai keskivaiheilta. Mutta uusi juttu ei toimisi yksin. Se ei olisi irrallinen jatko-osa, joten ekakin raakile täytyy siis saada kuntoon. Motivaatiota tuo uusi ainakin tuo tähänkin työhön.

Mihinköhän ihmeeseen koko käsis on matkalla? Se jääköön nähtäväksi.


lauantai 1. elokuuta 2015

Kuuprinssi kappaleiksi (uusi käänne)

Hejsan!
Paalijärvi (Riihimäki). Ulkona oli 15 astetta, kävin silti uhkarohkeana uimassa.

Melkein viikko lomaa. Vietin äidillä suurimman osan ajasta, mutten kuitenkaan koko aikaa. En avannut omaa läppäriä kertaakaan, tein jotain aivan muuta. Olin, hengasin, chillailin. Kesäjuttuja. Jotain, mitä en ole vielä koko kesänä (ehtinyt) tehdä.

Yön pikkutunteina kässärit eksyivät kuitenkin mieleeni. Naputtelin tärkeimmät ideat ja ajatukset, henkilöiden monologit/repliikit kännykän muistikirjaan juuri, kun olin nukahtamaisillani. Ihan perussettiä, heheh.

Kuuprinssi. Se tunkeutui väkisin mieleeni. Tai uudet, sitä koskevat ideat. Ja ne ideat ovat suuria. Isoja muutoksia tai mahdollisesti lisäkappaleita. Luulisin niillä saavani tekstistä paljonkin kiinnostavamman ja se saattaisi hieman erottua muista kaltaisistaan. Kaiken lisäksi olen erittäin innoissani jo kehittelemässä näitä juttuja. Ne vievät mukanaan vaikken vielä tiedä, toimivatko ne. Pikaeditointi ei siis ole edistynyt, annan senkin edetä omalla painollaan. Tämä on niitä projekteja, jotka kehittyvät puoliksi itsekseen siinä sivussa, kun muilta on ns. "lomapäivä". Tämä voi kestää montakin vuotta, mutten anna sen häiritä. Muut valmistuvat sillä aikaa, tämä siinä sivussa.

Kirjoitin juuri nelisivuisen luvun (tai jonkin lisäkappaleen) lisää tekstiä. Tapahtumien keskeltä. Asioita on juuri paljastunut ja draama on melkoista. Koska kyseessä on sen verran suuri homma, en tiedä, saanko upotettua sitä mukavasti nykyisen raakileen väliin, vai olisiko syytä ehkä tehdä kokonaan toinen osa. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että tämä on juuri sitä, mitä tämä teksti tarvitsee. Koska tällaisena se on jo niin saman toistoa (ainakin pohja), että pää räjähtää. Tai sitten vain revin nykyisen palasiksi ja istutan uudet palaset yhteen vanhojen kanssa - kokoan kokonaan uuden jutun. Totta kai säilytän vanhan version. Mutta luulen, että tämä on tosiaan niitä juttuja, joita täytyy kokeilla ihan käytännössä. Lopputuloshan voi jopa olla parempi kuin nykyinen. Ainakin itseä tarina alkaa tätä kautta kiinnostaakin ihan eri tavalla - nykyinen ottaa valitettavan paljon pannuun. Mukana on paljon hyvää, mutta välissä myös ärsyttävän "tuttua" tavaraa. Tämä ei ole sitä, mitä minä haluan. En halua tällaista, joten haenkin jotain ihan muuta.

Mietin myös mahdollisuutta, että riisuisin nykyisestä raakileesta muutaman tapahtuman ja istuttaisin ne uudella tavalla tähän "toiseen volumeen". Tapahtumia tuntuu varsinkin tekstin loppupuoliskolla olevan niin tiuhaan tahtiin, ettei hengähdystaukoja juuri ole. Olen niitä ihmisiä, joiden tarvitsee kokeilla hommaa käytännössä - en saa pelkästään ajatuksen tasolla olevista hahmotelmista itselleni tarpeeksi selkeitä. Ja tämä ei sikäli menisi niin hankalaksi kuin ehkä kuulostaa, koska Kuuprinssissä on juurikin se iso ongelma, etten juuri ole pohjustanut. Olen vain laukonut laukauksia täysillä päin näköä ja liiankin yllättäen. 

Mutta tosiaan. Jotenkin stooria kannattaisi ehkä jakaa (varsinkin tämän vielä tässä vaiheessa hyvältä tuntuvan uudistuksen myötä). Se jää sitten nähtäväksi, että miten. Tässä vaiheessa, aina pikaeditoinnin lomassa, ajattelin pikkuhiljaa naputella niitä uusia palasia erilliseen tiedostoon ja tsekkailla, että mitä tästä onkaan tulossa. Yleensä suosin ennemmin kronologista kirjoittamista, mutta on sitä joitain palasista koottujakin tullut väkerrettyä - kyllä ne on aina jotenkin loksahdelleen paikoilleen sitten.

Loppuun vielä pieni maininta: Studio Orfeuksen 2015-2016 hakuaikaa on pidennetty hiukan! Eli jos joku blogiin eksyvistä haaveilee tällaisesta kirjoittajakoulutuksesta, missä itse satun opiskelemaan, niin nyt olisi vielä mahdollisuus! Täällä kun olen useampaankin otteeseen kertoillut, miten omat opinnot ovat edenneet, niin ehkä jollain siellä ruudun toisellakin puolella on herännyt innostus. Tervetuloa vaan mukaan :)