maanantai 17. elokuuta 2015

Kaksimielisyyksiä ja vahinkosymboliikkaa (Riittämätön)

Moiks!

Eli tosiaan, tänään on kasvanut Riittämätön jopa kymmenellä liuskalla! Teksti on virrannut kuin vesiputous, joskin ehkä sutjakammin, eikä rämähtäen päin näppäimistöä. 

Ihmettelen tätä hiukan, koska ehdin viime yönä nukkua alle kuusi tuntia ja muuten aivot ovat jumittaneet koomassa aika lahjakkaasti - siltikin olen erittäin tyytyväinen lukuihin, jotka sain kirjoitettua. Enkä usko, että tämä on sitä voimakkainta mahdollista sokeutta, sillä olen paljon tyytyväisempi näihin kuin pariin edelliseen (pitää kyllä tietysti tsekkailla uudestaan huomenna).

Tosin tämä kymmenen liuskaa on aika dialogipainotteista, joten siitähän sitä pituutta syntyy puolivahingossa. Mutta ei se minua haittaa, rakastan dialogin kirjoittamista (dialogista ja dramaturgiasta olen ne suurimmat positiiviset palautteet saanut!) ja mielestäni se tässä toimiikin - ehkä hieman runsaampi dialogi saattaisi lukeutua erääksi tavaramerkiksenikin.

Kohtaukset myös vetivät videonauhaa päässäni oikein urakalla. Itse olen tätä jotenkin pitänyt aina hyvän tekstin merkkinä, vaikkei se suinkaan ole niin yksiselitteistä - juuri eilen ehdin tuskailla, kuinka nyt on taas kässärikriisi, kun videonauha ei olekaan päässä niin selkeä. Ohjaajani siihen vain tosiaan, ettei se aina nyt ihan näin mene. En tiedä, mistä tämä ajatus on päähäni eksynyt. Ehkä siitä, että tykkään lukea tekstiä, joka synnyttää tässä päässä sen selkeän videomoodin. Ehkäpä näin sitten.

Ja kaksimielisyyksiäkin sinne dialogiin tupsahti! En ole varma, joudunko ne jo huomenna editoimaan pois - katselen sitten yön yli nukuttuani - mutta ainakin näin iltamyöhään ne naurattivat minua. Ja pitäisi olla niin selkeää, että sen ymmärtävät muutkin, hahah. Suhde henkilöiden välillä syveni tänään siis paljon. Ja valottuipa käsikirjoituksen mahdollinen loppukohtauskin. Taisinpa myös lisätä hippusen vahinkosymboliikkaa mukaan, joka voisi jopa toimia (mainitsin nopeasti ohjaajalleni ja hän oli äkkiseltään tätä mieltä). Ehkä liiankin selkeää, mutta ainakin tulen luultavimmin ymmärretyksi. Muttei kuitenkaan sitä kaikkein selkeintä, sillä loppukohtauksessa eivät kuki silmut vaan se sisältää jotain muuta, jonka saa selville sitten lukemalla. Tämän ei kuitenkaan luulisi pomppaavan rajusti kasvoille, vaan sen bongaa, jos bongaa. Ja jos ei bongaa, niin ei sekään tarinaa pahenna. Pikkuinen mauste vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti