tiistai 11. elokuuta 2015

Lukukokemuksia -15 vol.9: Virpi Hämeen-Anttila - Tapetinvärinen

Moijjj!

Näin flunssaisena en ole jaksanut oikein muuta tehdä kuin lukea ja niin sitten olen lukenut. Suljin juuri Virpi Hämeen-Anttilan Tapetinvärisen (Otava, 2012) takakannen ja laskin kirjan käsistäni.

"Mitä jos joku varastaisi muistosi ja tekisi niistä omiaan?" (takakannen mainoslause).

Kirjailija törmää sattumalta lehtihaastatteluun, jossa esiintyy monen vuosikymmenen takaa hänelle tuttu henkilö. Välit menivät poikki aikoja sitten ja kirjailija unohti Mimin kokonaan. 

Nyt Mimi on vaihtanut nimeä ja muuttunut ulkonäöltäänkin miltei tunnistamattomaksi. Lisäksi Mimi on alkanut myös kirjoittaa. Mimin teoksiin tutustuttuaan kirjailijalle herää kysymys: Onko Mimi varastanut hänen nuoruudenpäiväkirjansa? Ne, jotka kertovat ajasta, joka on kirjailijalla itselläänki nykyään hämärän peitossa?

Kirjailija päättää etsiä Mimin käsiinsä ja vaatia päiväkirjoja takaisin. He sopivat Mimin kanssa kerta toisensa jälkeen tapaamisen, mutta Mimin tulo paikalle estyy joka kerta. Lisäksi kirjailijan tielle sattuu toinen toistaan oudompia henkilöitä, jotka väittävät olevansa Mimin ystäviä. He kuitenkin tuntuvat tuntevan kirjailijan melkein paremmin kuin hän itse.

Kirja todellakin oli "jännittävä matka menneisyyden kerroksiin", kuten takakannessa luvattiin. Suokaa anteeksi hyvät lukijat, en saa ajatuksiani oikein järjestetyksi. Pää lyö aika lailla tyhjää ja aivot käyvät hitaalla - kiitos tästä, kesäflunssa. 

Epäilys siitä, ettei kaikki olekaan totta, heräsi aika alkuvaiheilla. Mutten kuitenkaan koko ajan pysynyt johtopäätöksessäni. Virpin onnistui harhauttaa (ainakin minun tapauksessani) lukijaakin siinä, mikä onkaan totta ja mikä ei. Tapahtuvatko nämä asiat kirjailijalle oikeasti, vai onko kaikki ehkä pelkkää kuvitelmaa? Vaikka epäilys voimistui loppua kohden, sai silti jännittää, kuinka tämä oikein päättyykään. Mielestäni Tapetinvärinen onnistui johdattamaan lukijaa harhaan, muttei kuitenkaan liikaa, että loppuratkaisu tai muu ei olisi ollut enää uskottavaa.

Aivot todellakin jumittavat nyt niin totaalisesti, etten saa kirjoitettua enempää. Olin suunnitellut ottavani megaspurtin omienkin käsikirjoitusteni osalta, mutta aivot ja flunssa haraavat vastaan. Toivon mukaan tämä flunssa jäisi vain muutaman päivän mittaiseksi hidasteeksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti