maanantai 10. elokuuta 2015

Runko alkaa kehittyä (Kuuprinssi vol 2)

Hei!




































Viime päivät olen taas "lomaillut", mutta tätä ennen on syntynyt kyllä tekstiä. Kuuprinssin toiseen osaan (tai mikä lie se tulee olemaankaan) on kasaantunut jo yli 30 liuskaa! Homma alkaa hahmottua pikavauhtia ja Kuumaailmakin syventyä pikkuhiljaa. Osan Kuumaailma-jutuista istutan varmaan tuohon ensimmäiseen raakileeseen, ne tärkeimmät, mutta tässä osassa tarkoitus olisikin uida huomattavasti ensimmäistä syvemmälle.

Nyt olen valitettavasti siinä kuuluisassa kesäflunssassa, tekstiä ei ole syntynyt - aivot liian jumissa - mutta pienesti ideoin uutta henkilöhahmoa, joka siis tulee stooriin mukaan tässä toisessa osassa. Hyvin tarpeellinen hahmo, tulee ehkä olemaan isommassakin osassa, joten ideointi oli paikallaan. Tätä toista osaa on niin paljon miellyttävämpi kirjoittaa. Ideoita tulvahtelee ja tekstin laatukin on huomattavasti parempaa kuin tuon ensimmäisen osan. Joku päivä tässä pitäisi taas voittaa itsensä ja editoida sitä ensimmäistä, vaikka se ottaakin päähän hirmuisesti. Mutta sen jälkeen, kun vihdoin päästään eteenpäin, on varmasti enemmän kuin voittajafiilis. 

Tietysti tämän toisen osan ultramegasuper-käännettä tulee istuttaa pieninä vihjeinä ensimmäiseenkin osaan. Sen tyyppinen homma, että sen pitää olla luettavissa rivien välistä ensimmäisessäkin osassa sitten, kun homma tässä paljastuu. Eli kuitenkin niin, ettei sitä mieluusti arvaa vielä ensimmäisen osan luettuaan. Mutta toisaalta vihjeet eivät saa olla liian pieniä. Ne eivät saa hukkua kaiken alle. Mutta jos nuo isoimmat ongelmat tuosta ensin korjaisi... damn.

Pieni tunne, sellainen kipinän hippunen, minulla on, että tästä voisi ehkä sittenkin tulla jotain. Ensimmäisen osan raakileen kirjoitusvaiheessa epäusko oli valtava - kaikki mahdollinen melkein pielessä ja olin jo lopettaa leikin kesken. Mutta nyt, kun jonkinlainen raakile tuolla läppärin uumenissa piilottelee ja toinen osa luistaa niin hyvin uskaltaisin toivoa, että saan ensimmäisenkin kasaan joskus. Kun tuo pikkiriikkinen hippunen on aivoihin eksynyt, tekee mieli jatkaakin.

Kuitenkin aivoissa asustaa myös pelko. Pelko siitä, että lukijat pettyvät ensimmäiseen osaan niin valtavasti, ettei kukaan tartu toiseen. Sen vuoksi olisikin syytä taiteilla ensimmäisestäkin osasta kiinnostava ja sellainen, johon on itse tyytyväinen. Onnistunut. Edes vähän sinne suuntaan, millaisena pidän toisen osan raakiletta. Mutta mielellään vieläkin parempi, koska toisellakin osalla tulee olemaan vielä pitkä matka edessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti