sunnuntai 27. syyskuuta 2015

200 liuskaa rikki (Riittämätön)

Tervemoiii!
Elämäni ensimmäisiä lähes onnistuneita Kuu-kuvia!
Iloinen viimeyö.

Kahdensadan liuskan raja meni juuri rikki. Näin parhaaksi, ettei suoraan hypätäkään loppukliimaksiin, vaan venytetään sitä hieman. Ei tietenkään liikaa, ettei rytmi ja jännite kärsi, vaan sen verran, että jännite todellakin kasvaa. Ja se kasvoi. Päähenkilön sisäinen ristiriita pääsi huippuunsa ja lukuja, varsinkin sitä dramaattisempaa, oli erittäin nautinnollinen kirjoittaa, sillä koin, että onnistuin. Varmastikin tuon hienon, taivaalla möllöttävän Kuun ansiosta, haha!

Offtopic, mutta tahtoisin ensi yönä nähdä sen Kuunpimennyksen, jos se nyt on pilviltä edes nähtävissä. Se vain tarkottaisi sitä, että täytyisi herätä siinä puoli kuuden aikoihin aamulla. Koskahan olen edes viimeksi herännyt niin aikaisin? En jaksa muistaa. Mutta tahtoisin edes vilkaista taivaalle. Kuvasta en mene takuuseen, sillä se saattaa olla aika vaikea kuvattava. Minulle oli tarpeeksi haastetta jo tuossa peruskuussa (eikä tuokaan kuva ole järin tarkka, sillä objektiivin zoomi ei riittänyt). 

Seuraava luku on vihdoin se loppukliimaksiluku. Se on nyt lyöty lukkoon. Enää ei kykene venyttämään järkevästi, eikä ole tarvekaan. Ehdin tuossa eilen, vai oliko se toissailtana, haukkua itseni taas maanrakoon. Tuntui, ettei synny hyvää tekstiä sitten millään. Mutta myöhemmin eilen sainkin taas yhden parhaista kohtauksistani aikaiseksi ja hyvä mieli tuli, totta kai. Kyllä sieltä angstisuosta aina vaan noustaan, joka kerta. Aina ei ehkä näin nopeasti, mutta noustaan kumminkin.

Riittämättömän pituus alkaa lähennellä jo Kuuprinssiä! Joskin tämä on edelleen hyvin dialogipainotteinen, joten sanoja/merkkejä ei ole yhtä paljon. Mutta ei se mitään. On tämä nyt jo pidempi kuin Addiktio. Kuvittelin tarinan pakkautuvan suhteellisen pieneenkin pakettiin, mutta ihan hyvä, ettei se niin mennytkään. Tarina tarvitsi sivujuonia. Kaikista pienistä käänteistä en mene vielä takuuseen, mutta verkkoa on ympärillä. Ehkä tällä kertaa on myös jotain poistettavaa. Viimeksi ei juuri ollut. Lähinnä vain lisättävää. Viime lähiviikonlopulla totesimme, että on kuulemma helpompi poistaa liikaa materiaalia kuin lisätä sitä paljonkin. Itse olen kokenut sen lisäämisen ihan kelvoksi menetelmäksi, mutta toisaalta en ole sitä poistamista paljoa päässyt vielä tekemään. Ehkä sitten tällä kertaa.

2 kommenttia:

  1. Hienoa kuukuva! Ja joko Riittämätön on ihan pian valmis? Vastahan siitä ensimmäisen kerran blogissa mainitsit. Hirveän nopeasti olet saanut raakaversion kasaan, nostan hattua! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo :D Naputtelin aika tiiviisti koko kesänkin, kun ei ollut muuta ohjelmassa. Ja tää on tosiaan tosi dialogipainotteinen, niin niitä liuskojakin on kertynyt huomaamattakin enemmän. Nyt kun oon saanut vapaasti keskittyä koko alkusyksynkin vain kirjoittamiseen, niin käsis on myös edennyt sen mukaisesti. Ja tosiaan tää on ensimmäinen teksti, jonka runkoa sain suunniteltua aika hyvin (aikaisemmin en tätä harrastanut juurikaan) ja se on helpottanut työtä kummasti! Voisin ottaa ihan käyttöönkin tämän menetelmän :D

      Mutta siis, kiitos paljon ja tosi paljon tsemppiä myös sinne suuntaan! :)

      Poista