sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Helsingin kirjamessuilla!

Heipsis!

Helsingin kirjamessut. Itse vietin paikan päällä lauantain ja sunnuntain. Kävin katsastamassa muutamat esiintymiset, mukaan lukien Oriveden ohjaajani haastattelun. Emme hirveästi ehtineet kuulumisia vaihdella, mutta kirja tarttui mukaan! Valitettavan moni kirja jäi kuitenkin messuille, sillä rahatilanne on näin loppukuusta aika onneton ja täytyisi vuokrakin maksaa. Naputtelin kuitenkin teokset kännykän muistikirjaan, että voin ostaa omaksi sitten, kun kukkaro ei enää kärsi anoreksiasta.

LAUANTAINA...


Kuuntelin mm. JP Koskisen haastattelun "Kirjailijan vuosi", joka sisälsi JP:n muistiinpanoja kuluneen vuoden ajalta. Tarkemmin ottaen tilitystä, paljonko tilille on kuukaudessa kilahtanut rahaa kirjoittamiseen liittyneistä töistä. Sisältö itse asiassa yllätti minut! Aina paasataan siitä, ettei kirjoittamisella voi elättää itseään ja että rahatilanne on ihan onneton, mutta omaan korvaan tulot eivät kuulostaneet ollenkaan niin pahalta, mitä olin olettanut. Toki siellä oli pari kuukautta mukana, jolloin rahaa oli tullut tilille ehkä juuri se 50e, mutta muuten - ei se niin pahalta kuulostanut. Toki tulot varmasti poikkeavat suuntaan ja toiseen riippuen monestakin tekijästä, mutta kuitenkin. Jos omalle kohdalle sattuisi joskus tuollaiset tulot kirjoittamisen suhteen, sillähän saisi yksiön vuokrankin maksettua. Ja ylikin saattaisi vielä jäädä.

Toinen haastattelu, mitä seurasin, oli "Kirjailija käsikirjoittajana". Käsikirjoittamisesta olivat kertomassa Johanna Hulkko, Katariina Romppainen ja Jari Rantala. Mielenkiinnolla seurasin, sillä tämä kirjoittamisen osa-alue on itselle aika vieras ja tuntematon, vaikka kyllä kiinnostaa kovin. Ja eroja proosan kirjoittamiseen kyllä löytyi. Johanna ja Katariina kertoivat enemmän television päivittäissarjan käsikirjoittamisesta, Jari taas elokuvapuolesta. Siinä kuunnellessani pohdin, että päivittäissarjan kirjoittaminen ei ehkä ole se minun juttuni. Vaikka yhdessä tekeminen on mukavaa, niin se sisältää ehkä liikaa rajoitteita. Tuli esimerkiksi puheeksi, että usein raha estää joidenkin kohtausten toteuttamisen aina hissi-kohtauksista liikkeellä oleviin autoihin. Ja television puolella käsikirjoittaminen tapahtuu usein monessa eri ryhmässä, joista yksi keksii tarinan, toinen muotoilee ne kohtauksiksi (kirjoittaa repliikit yms) ja kolmas editoi. Ainakin tällä hetkellä haluaisin vapauden sekä keksiä, että kirjoittaa ne kohtaukset, joten tuo ei ehkä ole se ensimmäinen juttu, mitä itse tahtoisin tehdä. Toki olisi ehkä joskus hauskaa kokeilla hetken ajan, jos tilaisuus siihen tulisi.

SUNNUNTAINA...

Seurasin "Pienkustantajan profiili - kirjat ja tekijät marginaalissa" -otsakkeella nimettyä keskustelua. Puhumassa oli Heikki Savola, Minna Roininen, Asta Ikonen, Anni Nupponen, Olli-Pekka Tennilä ja Hanna Matilainen. Edustettuina olivat siis Osuuskumma, Poesia, Robustos, Reuna, Vaskikirjat ja KirjaLabyrintti.

Pienkustantamoilla on toki vähemmän esimerkiksi markkinointiresursseja, mutta mitkä ovat sitten hyvät puolet? Keskustelussa painotettiin mm. nopeutta ja laatua. Nopeutta siinä mielessä, että vastaus käsikirjoituksen kohtalosta on nopeimmillaan tullut jo ihan parin päivän sisällä sen lähettämisestä. Ja pienkustantamoissa keskitytään usein johonkin tiettyyn genreen, kustannustoimittajat ovat siis usein hyvin omistautuneita ja jotta kirja menestyisi, laatua painotetaan ehkä melkein enemmän kuin isossa kustantamossa, jossa saattaa olla kiire ja toimittajalla montakin juttua työnalla samaan aikaan.


Katsastin myös "Draaman lyhyt oppimäärä"-nimisen keskustelun. Keskustelemassa olivat Marjo Niemi, Laura Gustafsson ja Reidar Palmgren. Mitä siis kuuluu suomalaiselle näytelmäkirjallisuudelle?

Lyhyesti todettiin, että suomalaiselle näytelmäkirjallisuudelle kuuluu samaa kuin teatterille, totta kai. Pohdittiin, että teatteri on varmasti voimissaan vielä silloinkin, kun ihmiskunta on palannut siihen vaiheeseen, josta joskus lähdettiin - heimoihin ja luolamaalauksiin. Teatteri olisi edelleen suosittu viihdemuoto. Vaikka teatteri kilpailee nyt vaikka minkä tekniikan ja ihmeellisyyksien kanssa, on sillä aina yleisönsä.

Näytelmien yksi suuri ero proosaan on se, että paljon enemmän jätetään tulkinnan varaan. Ja näytelmä kirjoitetaan tietenkin aina sitä varten, että se joskus jossain esitetttäisiin. Näytelmän käsikirjoitus ei ole itsessään vielä teos, vaan pohja. Perustus taideteokselle, johon osansa tuovat niin ohjaaja, näyttelijät kuin valo- ja äänimiehetkin. Ja käsikirjoituksessa jätetään proosaa enemmän tulkinnan varaan. Proosassahan pääsemme useinkin ties kenen pään sisään helpostikin, näytelmässä paljon jää myös katsojan tulkittavaksi. Ehkä melkein enemmän kuin kirjassa lukijan tulkittavaksi.

2 kommenttia:

  1. Olin kanssa viikonlopun messuilla ja lauantaina jopa kanssasi samaa ohjelmaa katsomassa (kirjailijan toimeentulosta), mutta eipä näköjään törmätty! Ehkäpä joku toinen kerta sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsit! Olisi ollut kyllä hauska tavatakin, jos oltaisiin satuttu törmäämään. Mutta joku toinen kerta sitten tosiaan! :)

      Poista